kissankarva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Mä joskus lukioikäisenä ihan tosissani hetken mietin, että pitäisiköhän mennä armeijaan. En mennyt, enkä ole kyllä katunut; tuskin siitä olisi ollut mulle mitään hyötyä. Mä olen käsittänyt että armeijassa on jokseenkin puupäistä menoa, joten mun mielestä kenenkään naisen ei kannata vängällä sinne mennä, ellei nyt sitten halua lisäpisteitä poliisikouluun tms.
Tässä iässä mä en enää yksinkertaisesti sietäisi sitä, että joku 18v finninaama tulisi möykkäämään mulle pää punaisena mihin suuntaan pitää ryömiä.
Jos sota tulee, niin mulla on täällä kotirintamalla tarpeeksi hommia paikkailemassa haavoittuneita. (Paitsi että nykysota taitaa olla ennemminkin sitä että joku vitipää painaa napista ja maapallon tilalla leijuu sienipilvi)
 
Jonninjoutava pelleileminen on inhimillisempää kuin pää punaisena sinnittely.
-Markus Kajo-

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olen miettinyt itsekseni, miksi naiset haluaa armeijaan. Olen tullut siihen tulokseen, että joko ne haluaa munat tai munaa.

Joka tapauksessa mun on siinä mielessä vaikea ottaa tähän aiheeseen, että onko se naisten mukanaolo hyvä juttu, kun meidän komppaniassa ei naisia ollut. Eräs kaverini on sitä mieltä, ettei missään nimessä naisia armeijaan. Hän oli joutunut nimittäin pikamarssilla kantamaan kolme ylimääräistä tetsaria, kun nämä naiset olivat väsähtäneet ja purskahtaneet itkuun. Oli antanut näille tetsarit takaisi vähän ennen kuin olivat kasarmin edessä. Sitten kun olivat siinä kassulla muodossa, niin komppapäällikkö sanoi: "Miten jääkäri X voi olla noin poikki kun naisetkin jaksoivat koko marssin?". Nämä naiset olivat hiirenhiljaa, eikä mieleen tullutkaan mainita asioiden oikeeta laitaa.

Että näin.
 
"I've been to Liverpool, and never walking alone is actually pretty good advice." - Frankie Boyle -

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Miro Heiskanen, Mikko Rantanen
irGGu sanoi:
Isän mielestä järjetön idea. Myös nykyinen "mieheni" sanoi jo heti juttumme alkuvaiheessa, että mitään juttua tästä ei tule jos sinne menen. Tiedä sitten tuleeko muutenkaan. Pitäisi vain osata päättää että kumman unelman kadotan itseltäni. Haaveen armeijan käymisestä, vai haaveen miehestä jonka kanssa voi perustaa perheen. Etenkin kun nyt on kohdalle sattunut kerrankin sellainen tapaus jonka kanssa tiedän vakavia asioita haluavani. Ja tiedän haluavani perheen nuorena, joten vuoden kadottaminen elämästä ja uuden miehen etsiminen romuttaisi sen kokonaan.
Aika itsekeskeinen tämä miehesi kun tuosta vaan ilmoitusluontoisesti polkee unelmasi jalkoihin. Tulee mieleen, että onkohan suhde ihan tasapainossa. Tämä tietysti asiaa paremmin tuntematta, enkä mitenkään halua teitä dissata.

Tulee mieleen eräs exäni historiassa, joka ilmoitti, että mikäli lähden faijani mukaan hänen työmatkalleen kolmeksi kuukaudeksi Brasiliaan, niin juttu menee poikki. Se oli paha paikka, sillä halusin todella lähteä, mutta olin tietysti retkussa kundiinkin. Lähdin lopulta tippa silmässä, sillä kundikin piti päänsä. Mutta kas kummaa, kun tulin takaisin niin jamppa alkoi taas soitella ja seurustelu sitten jatkui - tosin loppuakseen aikaan.
 
Mörököl on Ice 2019

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Alamummo sanoi:
Aika itsekeskeinen tämä miehesi kun tuosta vaan ilmoitusluontoisesti polkee unelmasi jalkoihin.
Tai sitten itsetunto kärsii. Toisille miehille voi olla vaikea paikka, jos nainen käy armeijaa. Siinä voi olla epäluulokin mukana, kun nainen on poissa kuvioista, jossain metsässä mieslauman kanssa. Lisäksi se, että nainen oppii hillittömästi lisää itsevarmuutta, pärjää kenties todella hyvin, paremmin kuin mies itse pärjäsi. Naisesta tulee itsetietoinen päsmäri ja talonherra... syitä voi löytyä monia. Tuossa ne tärkeimmät. Uskoisin.

Kuten itse aiemmin sanoin, niin minulle olisi aivan yhdentekevää kävisikö mahdollinen naisystäväni armeijan, tai olisiko jo käynyt. Se on jokaisen oma päätös ja ei ainakaan minun miehisyyttäni vähentäisi sen enempiä. Itsehän en siis ole armeijaa käynyt, enkä käy, eikä sitä kautta ole mitään kilpailuviettiä, olla parempi kuin toinen ja blaa blaa blaa...

irGGulle sanon, että pidä pääsi ja tee niin kuin kutsumuksesi sanoo. Sitä helposti katuu myöhemmin, jos nöyrtyy liikaa toisen edessä.
 
Bileet oli hyvät, tunnelma oli rento ja aurinkokin oli pilvessä.

Wewe

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK& Teemu Laakso
Jykke1978 sanoi:
Ainakaan omana armeija aikanani vuonna 1998 miehet ja naiset eivät samassa tuvassa asuneet vaan naisilla oli oma tupa.
Joo elikkä tuli tuohon ajatusvirhe, en tiedä miten nykyään on mutta tarkoitin lähinnä kun metässä yövytään niissä sotilasteltoissa. On vähän ajatuskatkoksia kun on aamuvrot tällä vkolla ja herätys neljän jälk. =)

Wewe
 
-säästä luontoa, ilmastoa ja keuhkojasi-
-KÄYTÄ NUUSKAA!!

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
irGGu sanoi:
Isän mielestä järjetön idea. Myös nykyinen "mieheni" sanoi jo heti juttumme alkuvaiheessa, että mitään juttua tästä ei tule jos sinne menen. Tiedä sitten tuleeko muutenkaan. Pitäisi vain osata päättää että kumman unelman kadotan itseltäni. Haaveen armeijan käymisestä, vai haaveen miehestä jonka kanssa voi perustaa perheen. Etenkin kun nyt on kohdalle sattunut kerrankin sellainen tapaus jonka kanssa tiedän vakavia asioita haluavani. Ja tiedän haluavani perheen nuorena, joten vuoden kadottaminen elämästä ja uuden miehen etsiminen romuttaisi sen kokonaan.
Sinun ei tarvitse menettää vuotta elämästäsi, vaikka menisitkin armeijaan. Myös naisilla on mahdollisuus palvella puoli vuotta miehistötehtävissä - johtajakoulutukseen ei todellakaan ole pakko mennä, etenkään naisten. Lisäksi naisilla on mahdollisuus 45:n ensimmäisen vuorokauden aikana lopettaa palvelus ilman pakkoa siirtyä siviilipalvelukseen. Tuona aikana voi tehdä päätöksen haluaako jatkaa inttiä vai ei, ja tuossa vaiheessa on luultavasti jo näkyvissä palveluksen vaikutus parisuhteeseen.

Ehkäpä voit neuvotella miehesi kanssa tuosta 45 vrk:n harkinta-ajasta ja pohtia sen jälkeen tilanne uudestaan

Muutenkin kun puhut tuosta vuoden "kadottamisesta", heräsi minulla omakohtainen ajatus siitä, että ainakaan minun puoli vuottani ei todellakaan kadonnut mihinkään. Tuo aika nimittäin antoi minulle erittäin rikkaita ja mukavia muistoja.

Eräs yksikössämme palvellut sotilaspoliisitar kesti koko 9 kuukauden palvelusajan, vaikka hänellä oli välillä kovasti rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän kuitenkin meni ahtaan läpi ja jälkeenpäin hän on erittäin ylpeä ja jopa onnellinen saavutuksestaan.
 
Elämä on elämää. Paska on paskaa. Paras huume on parasta huumetta.

Lexa

Jäsen
Minun puolestani naiset ovat tervetulleita palvelukseen, mutta kovin suurta järkeä en moisessa touhussa näe. Itse muistan kuin eilisen päivän 150cm:n pikkumyyn "kouluttamassa" kaksimetristä karjua. Täyspakkausmarssilla oli myös hauska seurata jaloilla varustetun repun matkaa, puhumattakaan telamiinoilla varustetuista pakkauksista.

En tiedä mikä mahtaa palveluksen suorittaneiden naisten keskipituus olla, mutta omana aikanani lähes kaikki olivat ~150cm. Isoin osa oli ulkonäöltään sitä ryhmää, että polkupyörän satulakin näytti paremmalta. Mutta mahtuipa joukkoon pari vetävänkin näköistä böönaa, jotka olivat ilmeisen huomionkipeitä. Näille tapauksille tuhatpäisen joukkion jakamaton huomio toi varmasti helpotusta.

Monet naurut olisivat jääneet intissä nauramatta ilman naisia. Hyvännäköiset pakkaukset tosin olisivat voineet loistaa poissaolollaan, koska housunlahjetta kiristi siihen aikaan riittävästi ilmankin.
 
I Said God Damn!

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
irGGu sanoi:
Ja sinä ketä sanoit siitä ettei siinä mene vuotta. Kylläpäs menisi. Luovuttaminen ja periksiantaminen ei ole vaihtoehto. Siksipä nyt aloinkin miettimään tätä uudelleen. Kummassa asiassa annan periksi.
Ja vuoden kadottaminen viittasikin lähinnä ajatukseen perheen perustamisesta, ei varsinaisen elämän "tuhlaamisesta".
Se ketä sanoi ettei siinä mene vuotta oli Uleåborgir.

Ja tuo vuoden kadottaminen, tai oli tuo retoriikka miten vain, niin luulenpa että sinun tapauksessasi puhuttaisiin vuoden säästämisestä.
 
Elämä on elämää. Paska on paskaa. Paras huume on parasta huumetta.

FourForty

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
irGGu sanoi:
Ja sinä ketä sanoit siitä ettei siinä mene vuotta. Kylläpäs menisi. Vähintään se 9 kuukautta. Olisi se sitten minkälaista helvettiä tahansa. Turhaa jääräpäisyyttä löytyy itsestäni, jos jotain aloitetaan niin se tehdään sitten loppuun asti. Luovuttaminen ja periksiantaminen ei ole vaihtoehto.
Voihan asiassa käydä myös niin, että et pääse 9 tai 12 kuukauden tehtäviin, vaan sinut laitetaan 6 kk:n palvelustehtävään. Se kun ei kuitenkaan ole viime kädessä omasta asenteesta tai toiveista kiinni, mihin tehtävään laitetaan, vaikka monet haluamallaan ajalla ja palvelustehtävällä pääsevätkin.

Enkä sinänsä ihmettele, että puolisko on armeijaan menoa vastaan. Jos mietitään seurustelun peruslähtökohtana sitä, että kaksi ihmistä pitää toistensa seurasta ja haluaa viettää paljon aikaa yhdessä, niin toisen armeijaanmeno vähentää tämän yhteisen ajan aika pieneen osaan normaalista. Puolesta vuodesta vuoteen on aika pitkä aika seurustelusuhteessa, ja koko tämä aika pitää kärsiä vähäisellä yhteisellä ajalla.
 

Grome

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tervetuloa minunkin puolestani. Mukavaa vaihtelua se ehkä tuo, jos siellä näkee naisia enemmänkin. Ei nyt hirveästi ole tullut vastaan naisia, jotka on käynnyt armeijan tai käy parhaillaan, mutta epäilen, että naisellisuus siellä ainakin häviää. Työnantajalta saattaa saada vähän sympatiapisteitä, jos armeija on neidillä takana. Jollain tapaa armeija muuttaa myös naisen olemusta, ainakin vähäksi aikaa.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Miro Heiskanen, Mikko Rantanen
FourForty sanoi:
Enkä sinänsä ihmettele, että puolisko on armeijaan menoa vastaan. Jos mietitään seurustelun peruslähtökohtana sitä, että kaksi ihmistä pitää toistensa seurasta ja haluaa viettää paljon aikaa yhdessä, niin toisen armeijaanmeno vähentää tämän yhteisen ajan aika pieneen osaan normaalista. Puolesta vuodesta vuoteen on aika pitkä aika seurustelusuhteessa, ja koko tämä aika pitää kärsiä vähäisellä yhteisellä ajalla.
Menee nyt vähän off topiciksi, mutta kommentoin kuitenkin. Mun mielestäni seurustelu on vähän heikoilla kantimilla, jos suhde ei kestä muutaman kuukauden eroa, kun yhdessäolon mahdollisuuksia on kuitenkin. Monien suhteet kestävät mainiosti, vaikka toinen joutuisi työn, opiskelun tms. asian vuoksi asumaan toisella paikkakunnalla. Itse seurustelin pari vuotta ruotsalaisjannun kanssa ja juttu kaatui kyllä muihin asioihin kuin välimatkaan. Ei seurustelu saa olla mikään excuse vaikuttaa toisen elämän tekemisiin tai tekemättäjättämisiin.
 
Mörököl on Ice 2019

kissankarva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Alamummo sanoi:
Menee nyt vähän off topiciksi, mutta kommentoin kuitenkin. Mun mielestäni seurustelu on vähän heikoilla kantimilla, jos suhde ei kestä muutaman kuukauden eroa, kun yhdessäolon mahdollisuuksia on kuitenkin. Monien suhteet kestävät mainiosti, vaikka toinen joutuisi työn, opiskelun tms. asian vuoksi asumaan toisella paikkakunnalla.
Mä olen myös sitä mieltä, että jos suhde kaatuu muutaman kuukauden eroon, se olisi kaatunut joka tapauksessa. Ei ole todellakaan reilua, jos seurustelu tarkoittaa sitä, että toisen on luovuttava unelmistaan. Rajansa kaikella, mutta armeijan käyminen tai muutaman kuukauden vaihto-opiskelu ovat kyllä sellaisia asioita, että toisen täytyy ne kestää. Näissä erossaolemis-tilanteissa täytyy vaan tehdä pelisäännöt selväksi, ja luottamuksen olla kohdallaan.
 
Jonninjoutava pelleileminen on inhimillisempää kuin pää punaisena sinnittely.
-Markus Kajo-

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
irGGu sanoi:
Isän mielestä järjetön idea. Myös nykyinen "mieheni" sanoi jo heti juttumme alkuvaiheessa, että mitään juttua tästä ei tule jos sinne menen. Tiedä sitten tuleeko muutenkaan. Pitäisi vain osata päättää että kumman unelman kadotan itseltäni.
Sinun olisi kai myös syytä kysyä miesehdokkaaltasi, rakastaako hän Sinua sellaisena kuin unelminesi (ja niitä toteuttavana) olet, vai sellaisena kuin hän haluaisi Sinun olevan? Jos armeijan käyminen on suuri unelmasi, toteuta se. Jos miesehdokas ei kestä sitä, että toteutat unelmasi, kestääkö hän lopulta Sinuakaan? Ja jos et pyri toteuttamaan unelmaasi, kestätkö sen jälkeen itse itseäsi?
 
"I only shoot and score then you score then will come." - Jesse Puljujärvi

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Alamummo sanoi:
Menee nyt vähän off topiciksi, mutta kommentoin kuitenkin. Mun mielestäni seurustelu on vähän heikoilla kantimilla, jos suhde ei kestä muutaman kuukauden eroa, kun yhdessäolon mahdollisuuksia on kuitenkin. Monien suhteet kestävät mainiosti, vaikka toinen joutuisi työn, opiskelun tms. asian vuoksi asumaan toisella paikkakunnalla. Itse seurustelin pari vuotta ruotsalaisjannun kanssa ja juttu kaatui kyllä muihin asioihin kuin välimatkaan. Ei seurustelu saa olla mikään excuse vaikuttaa toisen elämän tekemisiin tai tekemättäjättämisiin.
Eikö tuossa ollut kyse suhteen alkuvaiheesta? Näin käsitin.

Jos hieman alle parikymppinen pariskunta on vaikka pari viikkoa "seurustelua" aloitellut ja toinen lähdössä useiksi kuukausiksi (tai vajaaksi vuodeksi) pois niin että näkee satunnaisesti niin kyyyyyllä melko monelle asia seurusteluun vaikuttaa. Ilman muuta.
 
Ultrat ovat erilaisia ... Kun he jakavat yhden sämpylän neljän hengen kesken nääntymisen partaalla, silloin he ovat onnellisia. (Ultras Jokerit)
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy