Niitä kahta naista on vaikea unohtaa
Joskus vuosia, vuosia sitten - aikana, jolloin NHL:ssä oli reilusti alle 30 joukkuetta - liftasin kaverini kanssa Tukholmasta E4:sta etelään päin, lopullisena päämääränämme Roskilden festivaalit. Ruotsissa liftaaminen oli ainakin tuolloin joltistakin tuskaa, joten matka eteni hitaasti lyhyillä kyydeillä.
Olimme startanneet Tukholmasta aamulla laivamatkan jälkeisessä väsymyksessä, joten illansuussa tien varressa oli jo niin sanotusti uupunut olo. Vaan pian kohdallemme pysähtyi rättisitikka, jonka sisälmyksen muodosti kaksi nuorta ja kaunista ruotsalaisneitoa - kyytiin vaan, ja eteenpäin!
Olimme kaverini kanssa niin uupuneita, että torkahtelimme tahtomattammekin vuorotellen takapenkillä. Kaverini torkkuessa ruotsalaisneidot kysyivät minulta, josko näin iltayön myöhäisinä tunteina haluaisimme heiltä kenties yöpaikan Malmöstä, josta voisimme aamulla jatkaa matkaa. Kieltäydyin kohteliaasti, koska eteenpäin oli kiire.
Neidot pudottivat meidät jonkin ajan päästä lauttarantaan Ruotsin puolella - tuosta kohti Tanskaa! Kaverinikin heräili, ja kertoi aamuaikaisen ensimmäistä lauttaa odottaessamme, että minun torkkuessani häntä aiemmin hän kuuli, kuinka tyttöset pohtivat suomalaispoikien vamppaamista ja suoranaista parijakoa: tuo minulle, tuo sinulle.
Kerrottuani tämän jälkeen, että puolestaan hänen torkkuessaan tytöt tarjosivat yöpaikkaa, kesti kahden suomalaisurpon masentunutta hiljaisuutta jokusenkin minuutin. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Pitikö nukkua, jumalauta!
Näitä kahta ruotsalaisnaista en todellakaan unohda. Vieläkin joskus potkin itseäni persuksille, kuten taas nyt.