Matkan varrella on monia naisia jäänyt mieleen, mutta kukaan ei vedä vertoja -olkoon tässä- Tuijalle. Olimme samalla luokalla peruskoulun kolmannelta lukion loppuun. Asuimme samoilla kulmilla keskisellä Uudellamaalla. Pikkutyttönä ja vielä yläasteella Tuija oli vähän sellainen harmaavarpunen, hiljainen tyttö. Ei ruma, muttei kauniskaan. Emme olleet koskaan kovin läheisiä, mutta oppiihan sitä toisensa 10 vuodessa mitenkuten tuntemaan. Pitkä ruotsi oli molemmilla ja Tuija oli mun puheharjoituspari usein.
Tuli murrosikä, pilottitakki ja paljon kusta päähän. Pilluakin sain ja seurustelin. Kaljaa join ja tappelin. Olin kovista. Tuija vain eleli hiljakseen, ei loistanut eikä räiskynyt. Kiltti tyttö. Lukion toisen vuoden alkaessa tuli kouluun jotain ihmeellisen kaunista. Se istui ekalla ruotsin tunnilla viereeni, sanoi "moi" ja hymyili. Miten voi tapahtua tyttölapsessa valtava muutos yhdessä kesässä! WOW! Olin myyty. Juttelimme kesästä ja vaikka mistä pitkin syksyä, koetin tehdä vaikutusta, mutta mitään kummempaa lämpenemistä en havainnut. Tuona syksynä alkoivat vanhojentanssien harjoitukset ja Tuija pudotti pommin kun kysyi minua parikseen. Meinasi päästä tuuletus, mutta säilytin viileyden ja vastasin mikäs siinä. Olin pirun iloinen. Seurustelin kuitenkin tuolloin toisen naisen kanssa ja kertoessani hänelle tuli ehdoton kielto; EI Tuijan kanssa. Oli silloinen tyttöystäväkin vissiin pannut tytössä tapahtuneen muutoksen merkille. Kauhea juttu! Koetin känistä vastaan mutta, sain kaksi vaihtoehtoa: A) En tanssi Tuijan kanssa B) Tanssin Tuijan kanssa poikamiehenä
Valitsin A. En tanssinut sitten mielenosoituksena ollenkaan.
Meni vuosi ja tuli abiristeilyn aika. Normi teinilaivameninki, alkuilta. Kävin hytissä ja tyhjällä käytävällä kävellessäni yhden hytin ovi aukesi. Tuija seisoi siinä. Yllättyi nähdessään minut (melkoisella varmuudella monttu auki). Katsoi silmiin. Hymyili, tarttui kädestäni kiinni. Veti minut hyttiin ja sulki oven. Olin hämilläni asioiden tilasta ja aloin muotoilemaan sanottavaa. Tuija nosti sormen suulleen sen merkiksi, että nuoren Danten on syytä pitää päänsä kiinni. Sitten hän riisui paitansa..
Kevät ja kirjoitukset menivät. Tuija sai lakin, minä jäin lukioon vielä vuodeksi pyörimään. Tuija muutti lukion jälkeen jonnekin pois.
Kaikkea hyvää, missä ikinä lienetkin. En unohda sinua koskaan.