Tuntuu kuin voisit samantien kirjoittaa "tulevalle ex-vaimolleni.." Harkitkaa nyt vielä sitä avioliittoa ja motiiveja siihen.
En ole asiantuntija, mutta sen verran on asiaa pyöritelty, että tiedän itsekin millainen avioehto toimisi TQoFen ehdottamalla tavalla. Suljetaan kokonaan pois kummankin avio-oikeus toisen nykyiseen ja tulevaan omaisuuteen.
Vaikeaahan tästä tekee se, että vastaus tuon ehdottamiseen on "Ei Käy!"
Vähän pitää toki ymmärtäkkin, että jos tyttöystävän ystäväpiirissä, hänen vanhemmilllaan yms läheisillä ei ole kokemusta kokonaan poissulkevan avioehdon käyttämistä, niin ennakkoluulojahan siinä herää, kun iki-ilves tuollaista menee ehdottamaan.
Tyttöystävä argumentoi toivomustaan xx.000 e vähimmäistasingosta, sillä, että JOS tulee avioero, niin koska hänellä ei nyt ole merkittävää omaa varallisuutta, niin hänen ei ole mahdollista tarjota lapsillemme eron sattuessa samanlaista asumistasoa ja elintasoa kuin meillä avioliitossa on ollut. Ja jos tehdään kokonaan poissulkeva avioehto, niin silloin hänen täytyy välittömästi alkaa säästämään pesämunaa eron varalle. Tässä vaihtoehdossa ei kuulemma ole varaa kuin yhteen lapseen. Ja säästämisen takia, meidän avioliitomme aikainen elämä tulee siksi olemaan niukempaa...
Siis taustoista sen verran, että hän saa palkkaa joitakin satasia enemmän käteen kuin minä ansiosidonnaista. Toki ymmärään, että se saattaa tuntua epäreilulta. Olen tähän asti periaatteessa ollut sitä mieltä, että yhteisten kulujen puolittaminen on hyvä järjestelmä. Nyt taannoisen Hesarin jutun innoittamana olen valmis harkitsemaan sellaistakin mallia yhteisten arkisten kulujen yms jakamiseen, että kumpikin maksaa näitä omien tulojensa mukaisessa suhteessa. Tosin tässä on se ongelmana, että mitä lasketaan "omiin tuloihin" ja mitä lasketaan "omiin menoihin". Eli onko esim pääoman tuotto osa "omaa tuloa", entä onko sijoituslainan lyhennys "omaa kulua". Noh, on vähän sekavasti selitetty. Ei tämän viestin pointti kuitenkaan ole verrata erilaisia yhteistalouden kulujen jakamistapoja. Siitä voisi perustaa vaikka ihan omankin ketjun.
Eli takaisin asiaan. Olen siis ihan itse oma-aloitteisesti tuonut esille, että haluaisin muuttaa minulla olevaa pääomaa perheen onnellisuudeksi. Eli vaikka vähän saita ja pihi olenkin, niin olen kuitenkin ajatellut huolehtia perheestäni, vaikka se rahaa kuluttaakin. Perheen hyvinvoinnin arvoa kun ei voi mitata rahassa. Äitiys- ja hoitovapaan ajankain olen luvannut huolehtia yksin perheen kuluista yms...
Miten saisin myytyä ja muotoiltua toivomukseni kokonaan poissulkevasta avioehdosta sellaiseen pakettiin, että tyttöystäväni olisi helpompi hyväksyä se?
Älkää menkö naimisiin vaan pysykää avoliitossa.Ehdotuksia miten koittaa saada tätä umpisolmua avattua....
Eli siis tuleva vaimosi on uhkaillut, että mikäli hommat ei mene kuten hän haluaa, ei hän mene naimisiin. Ja jos kuitenkin menee, niin pitää ruveta säästämään tulevaa eroa varten, joka taas vaikuttaa nykyiseen tilanteeseen. Ilmeisesti olette onnellisia siinä vaiheessa, kun rouvalla on selusta turvattuna. Ei millään pahalla, mutta ei kovin hyvältä kuulosta.
Voi pojat, kunpa olisinkin osannut toimia paremmin ja oikeassa järjestyksessä tässä asiassa. En oikein meinaa ymmärtää, että jos joku asia oli oikein tekemällä mahdollista muutama kuukausi sitten, nin jos nyt toimisin kuten oikein on, niiin miksi ihmeessä oikein toimien sama asia ei ole enää mahdollista....
Pientä päivitystä: Eilen tyttöystävän kanssa keskusteltiin asiasta, ja riitelyksihän se meni. Kummatkin kaivautuu omiin poteroihinsa. Joustavuutta ja kompromissejä ei tunneta. Tänään illalla meidän kuulemma pitää keskustella, eikä tämä voi hänen mukaansa voi jatkua näin.
Tarjouslaidat on seuraavat.
Tyttöystävän myyntilaita:
- Menneisyyden ja tulevaisuuden perinnöt, lahjat, niiden sijaan tulevat ja kaikkien näiden tuot poissulkeva avioehto. Kuitenkin niin, että sitoudun maksamaan erotilanteessa hänelle vähintään 50.000 e.
Mun ostolaita: a) sama avioehto, mutta 30.000 e vähimmäistasingolla.
Alunperin olin ajatellut kokonaan poissulkevaa avioehtoa, joten olen tullut siitä jo aika paljon vastaan. Lisäksi jos ero tulee lähivuosina, eikä taloudellisesti kaikki ole mennyt niin kuin on ajatellut, niin odottamaton 50.000 e kertamaksu saattaa minut taloudellisesti vaikeaan paikkaan. 30.000 e voisin ehkä vielä suostua. Se mikä tuossa kuitenkin eniten arveluttaa, että jos ero valittavasti tulee esim 20 vuoden päästä, niin tuo avioehdon sanomuoto ja sen esittäminen ja todistaminen asiakirjoilla taannehtivasti, että mikä on avio-oikeuden alaista ja mikä avio-oikeuden ulkopuolista, sen tuottoa tai sijaan tullutta, on hankalaa ja monitulkintaista. Joten tuossa on riskiä pitkästä, hankalasta ja kalliista oikeusjutusta, tilanteessa, jossa jo muutenkin on kaikenlaista kaunaa ja erimieliyyttä keskellä isoja päätettäviä asioita esim lapsista. Siksi siis mieluummin kannattaisin kokonaan poissulkevaa avioehtoa.
Vai pitäisiköhän jyrkästi kertoa, että seison alkuperäisen ehdotukseni, eli kokonaan poissulkevan avioehdon, takana.
Toinen asia, joka tässä hiertää on lasten hankkiminen juuri nyt tällä sekunnilla. On totta, että emme ole tuolta kannalta enää mitään nuoria. Mutta en oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä lasta pitäisi hankkia juuri nyt eikä parin kuukauden päästä. Varsinkin kun meillä on tällainen erimielisyys tuosta avioehto asiasta. En millään haluaisi joutua tilanteeseen, jossa odotamme lasta ja emme pääse yhteisymmärrykseen avioehdosta, emmekä siksi mene naimisiin. Eteenpäin mennessään tämä sitten ehkä johtaisi siihen, että lapseni sukunimi on joku muu kuin omani. Koen, että omat neuvotteluasetelmani asvieodhon suhteen huonontuvat merkittävästi, jos odotetaan samalla lasta. Silloin tulen käytännössä helpommin taipuneeksi vaimon idean mukaiseen avioehtoon.
Sanokaa nyt arvon kollegat, että en ole idiootti kun haluan ensin selvyyden avioehtoomme ja vasta sen jälkeen panisin jälkikasvua alulle....
Et ole idiootti. Sen sijaan kehotan kaivamaan kortsut esiin. Tyttöystäväsi haluaa lasta ja hänen on helppo jättää pillerit syömättä. Sillä hetkellä kun hän ilmoittaa olevansa raskaana, peli on osaltasi menetetty.Sanokaa nyt arvon kollegat, että en ole idiootti kun haluan ensin selvyyden avioehtoomme ja vasta sen jälkeen panisin jälkikasvua alulle....
Et ole idiootti. Sen sijaan kehotan kaivamaan kortsut esiin. Tyttöystäväsi haluaa lasta ja hänen on helppo jättää pillerit syömättä. Sillä hetkellä kun hän ilmoittaa olevansa raskaana, peli on osaltasi menetetty.
Anteeksi, jos sanon näin teitä tuntematta, mutta tyttöystäväsi meininki kuullostaa "tosi" rakkaudelta... Ihme golddigger.
Ja mahdollisesti myös miettimään omaa kantaasi avioliiton osalta. Vaikka pääsisitte kompromissiin avioehtoasiassa, jää siitä särö teidän välillenne, joka kaivetaan esille tulevissa konflikteissa.Olen samaa mieltä Alamummon kanssa. Kehottaisin nyt vielä ennen avioliittoa pohtimaan tarkkaan, mitkä ovat tyttöystäväsi motiivit olla parisuhteessa kanssasi. Rahastaminen joka käänteessä ei kuulu mihinkään parisuhteeseen.
Ilmoita, että haluat kokonaan poissulkevan avioehdon ja katso, haluaako hän enää naimisiin kanssasi.
Ja mahdollisesti myös miettimään omaa kantaasi avioliiton osalta. Vaikka pääsisitte kompromissiin avioehtoasiassa, jää siitä särö teidän välillenne, joka kaivetaan esille tulevissa konflikteissa.
Eli teenpä niin tai näin, niin joka tapauksessa voi käydä ohraisesti. Koita siinä nyt sitten valita vähiten huonoa vaihtoehtoa....
Eli teenpä niin tai näin, niin joka tapauksessa voi käydä ohraisesti. Koita siinä nyt sitten valita vähiten huonoa vaihtoehtoa....
Eli teenpä niin tai näin, niin joka tapauksessa voi käydä ohraisesti. Koita siinä nyt sitten valita vähiten huonoa vaihtoehtoa....
Kyllä teillä tällä hetkellä on hyvin heikot lähtökohdat avioliittoa ajatellen. Kehottaisin ottamaan aikalisän. Asukaa edelleen avoliitossa. Kyllä siinäkin voi lapsia kasvattaa, eikä tarvitse avioehtoja pohtia.
Itse en ymmärrä miten säästöt/jo hankittu omaisuus liittyy yhdessä elämiseen. Ainoa jolloin tälläinen ajatus tulee esiin on se että jäisi kotiin, eli kotiäidiksi ja silloinhan monet naiset pelkäävät putoavan työnteon oravanpyörästä pois, haluavat ehkä hinnan siitä uhrauksesta mikä on ymmärrettävää. Elatusmaksuthan sitten avioeron jälkeen on kokonaan toinen juttu, niitä mietitään sitten ja sekin on täysin ymmärrettävää että osallistuu yhteisen lapsen kuluihin.
Minusta on kovin surullista, että joudut pohtimaan ja riitelemään tyttöystäväsi kanssa rahasta, kun kuitenkin puhutaan naimisiinmenosta. Tuolloinhan ihmisten pitäisi olla rakastunut ja onnellisimmillaan ja ajatella yhteistä tulevaisuutta. On fiksua tehdä avioehto, mutta tuon kaltainen eron ennakointi könttäsummia vaatimalla kuullostaa aika laskelmoivalta ja rahanahneelta ja laittaa miettimään motiivia vaatimukselle. Samoin tuo, että joku säästää avioeron jälkeistä aikaa varten särähtää kyllä korvaan. Mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia. Pelkän kertomasi perusteella ja teitä ihmisinä tuntematta miettisin sinuna aikalisää.Eli teenpä niin tai näin, niin joka tapauksessa voi käydä ohraisesti. Koita siinä nyt sitten valita vähiten huonoa vaihtoehtoa....
Anteeksi, että kysyn suoraan, mutta oletko varma siitä, että haluat naimisiin juuri tämän ihmisen kanssa?
Olen todella mielelläni väärässä tässä asiassa, mutta koko kuvio kuulostaa siltä, että nainen hankkiutuu raskaaksi ja maksattaa sinulla itselleen oman auton (pitäähän vauva saada neuvolaan kun sinä olet töissä) sekä kaikki mahdolliset luksustarvikkeet vauvalle, ilmoittaa haluavansa eron ja nauraa matkalla pankkiin 50 000 euroa rikkaampana.
Jos kotiäitiyden tai -isyyden ajan rahanjaosta tulisi ongelmaa, niin voihan sopia myös niin, että molemmat ovat lapsen kanssa kotona vaikkapa 1 tai 1,5 vuotta. Ja tähänhän uusi laki hoitovapaan jakamisesta äidille ja isälle tähtääkin.Olen omallekin armaalle kertonut jo hyvissä ajoin, että siltä ajalta kun hän joutuu / saa olla pois töistä lapsia hoitamassa koitan maksaa hänelle saman summan rahaa, mitä hän saisi töissä käydessään palkkaa käteen. Tosin siinä kohtaa alkaa ehkä menemään raja, jos toinen esittää, että koska hän oli 3 vuotta töissä, niin nyt hän ei sitteen voi mitenkään saada koskaan enää töitä, joten min olen velvollinen maksamaan hänelle siksi saamatta jääneet palkkatulot eläkeikään asti.
Alkaa menemään aika hämäräksi kyllä tämä jo. Se on sun vaimo, ja teillä on yhteisiä lapsia. Eikös siinä kohdassa jo pitäisi kaikki olla yhteistä ja perheen eteen sitä rahaa ansaitaan eikä vaimolle palkaksi?Olen samaa mieltä. Olen omallekin armaalle kertonut jo hyvissä ajoin, että siltä ajalta kun hän joutuu / saa olla pois töistä lapsia hoitamassa koitan maksaa hänelle saman summan rahaa, mitä hän saisi töissä käydessään palkkaa käteen. Tosin siinä kohtaa alkaa ehkä menemään raja, jos toinen esittää, että koska hän oli 3 vuotta töissä, niin nyt hän ei sitteen voi mitenkään saada koskaan enää töitä, joten min olen velvollinen maksamaan hänelle siksi saamatta jääneet palkkatulot eläkeikään asti.
