Alkaa menemään aika hämäräksi kyllä tämä jo. Se on sun vaimo, ja teillä on yhteisiä lapsia. Eikös siinä kohdassa jo pitäisi kaikki olla yhteistä ja perheen eteen sitä rahaa ansaitaan eikä vaimolle palkaksi?
Joko kyse on nyt siitä, että tuleva vaimosi ihan oikeasti kusettaa sua ja tunnistat oikein kaikki vaaran merkit. Tai sitten kyse on siitä, ettet itsekään halua naimisiin ja jakaa elämääsi (ja omaisuuttasi) vaimosi ja perheesi kanssa. Jos oikeasti joudut näitä asioita näin paljon miettimään, niin suosittelen rohkeasti pitkää aikalisää koko asiaan.
"Se" on siis tyttöystävä. Vielä. Mielellään menisimme ketjun otsikon mukaisesti naimisiinkin, kunhan saisimme yhteisymmärryksen avioehdon sisällöstä. Yhteisiä lapsia ei myöskään vielä ole tai tulossa.
Naimisiin kyllä haluan. Ja olen valmis sekä tekemään työtä, että käyttämään pääomaa perheen elatukseen ja sen hyvinvoinnin sekä onnen aikaansaamiseksi. Vaikka naimisiin menisimmekin, niin avioliitossa kummallakin on edelleen omistusoikeus omaan omaisuuteensa.
Nykyinen avioliittolaki on tehty 1930-luvulla. En ole ainoa joka kritisoi sen olevan hiukan jäljessä nykyistä 2010-luvun elämänmenoa. Nykyään eri sukupuolet ovat tasa-arvoisempia, myös naiset tapaavat käydä palkkatyössä ja useammilla ihmisillä on jo naimisiin mennessään jonkinlaista varallisuutta, usein vielä vanhemmilta perintönä saatuna. Jollei aviopuolisioiden kesken tehdä avioehtoa, niin jo päivän naimisissa oleminen riittää siihen, että kaikki jaetaan eron tullen. Minusta se ei ole kovin kohtruullista.