Häät on nyt tanssittu ja häämatkalle lähtöön aikaa muutama hassu tunti. Kaikki meni aivan täydellisesti, voin kyllä suositella kaikille muillekin vastaavia juhlia. Itseä ei hirveästi missään vaiheessa jännittänyt, ehkä se jännitys purkautui itseltäni 6v morsiusneidon rauhottelemiseen, koska hän oli aivan selvästi se, jota jännitti kirkossa eniten. Pelkäsin jonkun verran sitä, että jotkut asiat ei toimikaan, mutta kaikki meni aivan täysin putkeen, ihmiset tuntuivat viihtyvän ja tunnelma oli rennon letkeä koko juhlan ajan.
Se, mitä eiliseltä opin, on varmaan kuitenkin, että normaaleihin naisen hiuksiin saa uppoamaan 65 pinniä, kun tekee kampauksen. Oli hauskaa eilen illalla laskea niitä, kun niitä vaan tuli ja tuli nykyisen vaimon kampausta purkaessa.
Tuohon stressaamiseen sellainen kommentti, että kyllähän ihmisiä stressaa ja jännittää. Joitain stressaa enemmän kuin toisia, se on ihan luonnollista. Meillä ei hirveästi muutenkaan asioista stressata, mutta kyllä tuota tohinaa on silti riittänyt. Nyt se tohina on ohi, fiilis on rento ja vapautunut. Stressaaminen ja asioiden suunnittelu ja järjestely eivät kuitenkaan ole sama asia. Paljon mekin olimme näperrelleet, että saadaan meidän näköiset ja teemaväriin sopivat kutsut, menut, plaseerauskortit, juhlapaikkaan vievät viitat jne jne, mutta eipä siitä stressiä viitsinyt ottaa. Turha perfektionismi ei ole kuitenkaan hyvästä, koska aina on jotain, mikä voisi olla paremmin tai hienommin. Kunhan kaikki on hyvin, se riittää. Toisaalta omaan stressaamistasoon (erittäin lähellä nollaa) vaikutti kyllä sekin, että kaasoihin, bestmaneihin ja muihin avustajiin pystyi 100% luottamaan - esimerkiksi hääautoa ei meistä kumpikaan ollut nähnyt, riitti se, että eräät ystävämme lupasivat sen hoitaa kokonaan, hoitui erinomaisesti.
Nyt sitten kesälomalle...