Vaimo lähtee syksyllä noin viikoksi (alustavasti) Istanbuliin. Pitkällisen suostuttelun ja koiranpentunaamailun jälkeen sitten lupauduin lähtemään matkaan. Tuo kaupunki (ja sikäli varmaan koko reissu) on ainakin vielä näkemättä kamalaa paskaa. Tykkään matkustelusta TODELLA paljon, mutta on kahdenlaisia paikkoja mistä yritän pysyä erossa; pelkkiä kännituristeja kuhisevat junttihelvetit sekä saasteiset, paskaiset miljoonakaupungit joissa ei kuule omia ajatuksiaankaan. No Istanbul menee varmasti tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Tähän kun lisätään vielä oma "lämmin" suhde ählämeihin (oikeastaan kaikkeen uskontoihin, erityisesti islamiin, liittyvään) ja hyvin negatiivinen kuva turkkilaisista, niin on kyllä lähtökohdat mallillaan. Tuo uskontohomma mainittu siksi, koska käsittääkseni Istanbulin nähtävyyksistä lähes kaikki ovat jotain helvetin moskeijoita yms. paikallisia piruntorjuntabunkkereita. Ei kiinnosta. Odotettavissa siis tunkkaista, hädin tuskin hengitettävää ilmaa, paska haisee ja joka puolella vilisee kuurosokeita ihmisiä ja älämölö sekä liikenteen melu ja räikkien huuto on jatkuvaa.
Miten on arvon toverit jotka olette tuolla käyneet, menenkö paikalle ja tulen takaisin hämmentyneenä seisomaan korjattuna vai yritänkö parhaani mukaan hankkiutua sairaaksi tms. juuri vähän ennen tuonne lähtöä?
Yleensä, jos odotukset ovat matalalla, yllättyy positiivisesti, ja päinvastoin. En siksi halua ehdoin tahdoin korjata näkemystäsi, mutta totean, että olet täysin väärässä. No, ehkä et siinä, että suuri osa nähtävyyksistä on tosiaan moskeijoita. Poikkeuksia toki on, kuten basaarit (joista et välttämättä pidä sen enempää), Topkapi-palatsi yms.
Istanbul sijaitsee kuitenkin (keskusta ainakin) niemellä meren ympäröimänä, ja ainakin syyskuun lopulla ilmasto oli todella miellyttävä. Sellainen mukava, jossa viitti hengailla ja syödä ulkona, mutta ei paistu. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, ja jotain Istiklalia kulkiessa ei todellakaan tiedä olevansa EU-maan ulkopuolella. Keskusta-alueet voisivat ihan yhtä hyvin olla mistä tahansa eteläisen Euroopan maasta (Kreikasta, Italiasta, Espanjasta), tosin usein näkee yllättävän vaaleita ihmisiä. Mitenkään erityisen meluisana en Istanbulia pitänyt, mutta toki toleranssi vaihtelee.
Parasta kuitenkin oli ruoka. Jos pidät kalasta, on Istanbul taivas. Bosporin salmessa vilisee kalaa, ja kaupungissa sitä on siten aina tuoreeltaan saatavana. Jos kala ei maistu, niin kyllä turkkilaiset liharuuatkin ovat mukiin meneviä (ei sillä tavalla lahtelaisittain). Paikallisia viinejä kannattaa maistella, monet oikein juotavia.
Jos illanvietto maistuu, suosittelen käymään ainakin kerran meyhanessa (
Meyhane - Wikipedia, the free encyclopedia). Ne ovat toki meluisia, koska niissä on (parhaimmillaan) live-musiikkia, mutta kuitenkin tapa tutustua vähän paikalliseen kulttuuriin. Raki virtaa, musiikki soi, ihmiset laulavat ja tanssivat, pöydät notkuvat ruokaa. Ehkä reissun mielenkiintoisin kokemus.
Jos negatiivista poimii, niin kuten kaikissa suurkaupungeissa, kannattaa olla vähän varovainen. Niin, ja missään ei oikein kerrota Istanbulista ennen turkkilaisvalloitusta.
Edit. mainitaan vielä, että kaveri, jolla oli kovat Turkki-antipatiat, kävi taannoin Istanbulissa. Seuraaviin kuukausiin se ei muusta puhunutkaan. Siis positiivisessa mielessä.