Niinpä niin!
Kisulta lähtee hurjasti karvaa, ei tupoittain, mutta tasaisesti. Lisäksi turkki hieman hilseilee, ja oksenteluakin on esiintynyt. Mieleeni tuli ensimmäiseksi ajatus madoista: kissa on matolääkkeensä saanut keväällä, mutta eihän se ennalta ehkäisevää ole. Siis tuumasta toimeen ja matolääkkeet esiin. Tätä ketjuakin muistelin ja naureskelin apteekissa, että ihan sama, otanko tahnaa vai pillereitä, yhtä vaikeaa se on kuitenkin.
Huumori alkaa loppua nyt. Olen yrittänyt hyvällä, pahalla sekä semipahalla. Kissa ei pilleriä niele. Ei ruuan seasta, ei voihin murskattuna, ei kissanmintulla terästettynä... Hyvällä kun yrittää, niin kissa on kohteliaasti torjuva, päättäväisempi ote taas kisulin rimpuilemaan karkuun, puremaan hampaat tiukasti yhteen ja juoksemaan sängyn alle. Eläinkaupan setä vaikutti tänään säälivältä ja antoi matkaan kaupanpäälliseksi jotain superherkkuruokaa - että jos sen mukana menisi pillerikin alas. Kissani taitaa vain olla ko. ruuan herkullisuudesta ihan eri mieltä kuin tuo setä.
Hermothan tässä menee. Kissa perkele, kun ei tajua parastaan. Toisaalta tämä on kuitenkin juuri sitäkin, miksi kissoista pidän: Noilla otuksilla on oma pää ja voimakas itsemääräämisoikeus. Laitapa siinä sitten pilleri suuhun.
Otan seuraavaksi pyyhkeen ja vangitsen kissan siihen. Katsotaan, saisiko tuossa tilanteessa jotenkin vielä kisun suun auki, pillerin nieluun, suun kiinni ja käden silittämään kaulasta. Toinen kokeilematon juttu on myös uuniomenajäätelö - tuli vahingossa huomattua, että tuo on herkkua kissalle. Ehkä siinä menisi pillerimurskaa mukana. Jos nuo eivät toimi, niin täytyy hankkia apujoukkoja tai viedä kissa suoraan eläinlääkäriin. Siinähän ne samalla tutkisivat koko otuksen ja madottaisivat. Kyllähän tuo huolestuttaakin, kun kaiffari ei ihan kunnossa taida olla.