Alkaako tässä kaivata jo liigakauden alkua?
Siinä kauden alussa on paljon samaa kuin oman lapsen syntymässä. Se on pitkään odotettu ja hartaasti toivottu hetki. Se mahtava tunne, kun näkee joukkueen työntyvän ensimmäisen kerran putkesta jäälle. Katsoa ja haaveilla siitä, että kaikki on mahdollista ja mihin tämä tulee yltämään. Kauden ensimmäisen maalin näkemisestä tulee huikea tunne, ja sitä haluaa vaan näytellä ystäville videolta.
Jossain vaiheessa sitten alkaa huomaamaan, että elämä ei oo pelkkää juhlaa. Saa katsella jatkuvaa kurittomuutta, ja sitä kun mikään ei näytä kiinnostavan. Naapurin aidan yli katselee vähän kateellisena, kun siellä tuntuu kaikki olevan ja toimivan paljon paremmin. Tulee hetkiä, kun se tuntuu aiheuttavan itselle vain mielipahaa, vievän sun kaikki rahat, ja jopa tarkoituksella olevan rasittava. Syyllistääkin vielä, kun et anna tarpeeksi rahaa.
Mutta ei sitä vaihtaakaan voi, ja jollain selittämättömällä tavalla sitä kuitenkin rakastaa yli kaiken, kaikkine vikoineen päivineen. Ja on siellä niitä huippuhetkiä, mitä se joskus tarjoaa. Niitä kelpaa sitten vanhana muistella.