Poikkeuksellinen vuosi on tuonut eteen tilanteita, joissa on joutunut tekemään poikkeuksellisia päätöksiä.
Tuntuuhan se hieman erikoiselta seurata kuinka Koivula, Koppanen, Laaksonen ja Mattilat näin esimerkkeinä pelaavat Suomessa muualla kuin Ilveksessä. On puhtaasti pelaajatyypin kannalta ikävää, ettei Vainionpään ja Ilveksen yhteinen matka jatkunut. On palkanalennuksia, pitkittyneitä toipilasjaksoja eri syistä ja väkeä ei saada halliin.
Se minkä takia kirjoitan aiheesta positiivisuusketjuun on se, että mielestäni Ilveksen päätöksenteko ja reagointi on ollut pääosin ihailtavan jämäkkää. Asiat eivät ole mustavalkoisia enkä usko, että se kuuluisa "vanha johto" olisi myöskään kaikkea vihkoon vetänyt. Silti moni kanssakirjoittelija varmasti ymmärtää, että kiperien päätöksien edessä nykytilanne voisi näyttää hyvinkin erilaiselta mikäli valtaa olisi käyttämässä eri henkilöt.
Olen esimerkiksi hyvin tyytyväinen siihen, että markkinoinnissa ja viestinnässä ei olla lähdetty uhriutumaan. Tiedostetaan, että tilanne on myös muilla seuroilla ja ennen kaikkea laajemmin kuin vain jääkiekon piirissä yhtä tukala. Sen sijaan, että lähdettäisiin vaikka somessa anelemaan yleisöä halliin keräämällä jollain vartissa kyhätyillä tukikampanjoilla säälipisteitä tai arvostelemaan otsikoissa koronarajoituksia, viestintä on niin normaalia kuin se näissä olosuhteissa voi olla. Jotenkin todella rauhoittavaa ja ammattimaista.
Olen myös hyvin tyytyväinen siihen, ettei kesällä hetken huumassa laitettu 40 vuoden rajapyykkiä lähentelevien tamperelaisten (tai kenen tahansa vastaavien tapausten) kanssa nimiä papereihin, vaikka kyseiset herrat eivät kiikareilla tilastoissa operoisikaan. Voisi olla asteen kusisempi tilanne koko kauden "ikämiessoppareiden" kanssa vrt. ennestään tuttuihin lainasoppareihin. Case Vartiainen taas opetti jälleen yhden esimerkin siitä, että Ilveksen valmennusryhmään ja johtoon voi luottaa - kaikelle löytyy salaliittoteorioiden sijaan looginen selitys. Ei toki tarkoita sitä, etteikö tälläkin porukalla varmasti ole omat suosikkinsa ja "inhokkinsa", kuten mm. Kunto on aikanaan hyvin avannut (yleisesti valmennusryhmien toimintaa).
Joillekin voi tuntua aivan omituiselta, että tällaisista perusasioista pitää ylipäätään erikseen kehua ketään. Kertoo hyvin paljon siitä tekemisen tasosta, mihin sai pitkään tottua.
Lisäksi: vaikka itse peli ei todellakaan näytä aina hyvältä ja on paljon parannettavaa kaiken epävarmuuden keskellä, oon mä kuitenkin ihan tyytyväinen sarjan kärkipäässä notkumiseen vittumaisten tappioiden keskelläkin (kirjoitushetkellä neljäntenä P/O).
