Jaa-a. Mitenkähän tämä Ilveksen tämänhetkinen menestys oikein pitäisi ottaa? Kaikki tuntuu olevan myönteistä tällä hetkellä. Pelit, peliajatukset, taistelu, yhteispeli, tsemppi, järkevä ja mainonnallisesti jopa nerokas toiminta toimistolla, uuden omistajan rohkeus ja panostus minulle niin rakkaaseen seuraan. Ei tämän pitänyt olla mahdollista kolmen (tai ehkä jopa kymmenen) edellisen nöyryyttävän, häpeällisen ja tuskaisen kauden jälkeen.
Tummimpina hetkinä jopa odotin tietynlaista muun jääkiekkokansan himoamaa "kuoliniskua", jolla vanha kissa lopetettaisiin ja alettaisiin etsiä uutta. Mitä vielä! Kesän aikana tehdyt taktiset valinnat, tietoinen riski mainonnassa ja panostus mm. ensimmäisen kerran vuosiin YKKÖSSENTTERIN hankintaan nostivat toivoa. En minä tiedä, miten suhtautua. Tämä on uutta. Varovaista onnea ja ylpeyttä Tampereen perinteikkään seuran noususta (toki pienimuotoisesta, vielä tässä vaiheessa) minä toki tunnen. Suomalaisen jääkiekkoväen ja itseään täynnä olevien "jääkiekkotoimittajien" ristitulessa hävitys on jo ovella. Kuten arvattavaa, viime kauden jälkeen oltiin taas teurastamassa ja antamassa lopetuspiikkiä vanhalle kissalle.
Öööö, nyt ollaan sarjataulukon yläpäässä, peli on uuden valmentajan myötä järkevää ja toimivaa, muutaman loukkaantuneen pelaajan paluu nostaa varmasti vieläkin enemmän potentiaalia säälipleijareihin pääsystä. Tässä vaiheessa ylioptimistisinkaan veikkaisi Ilveksen kuuden sakkiin pääsemisestä, pieni askel kerrallaan edetään. Eikä se suora pleijaripaikka edes olekaan pääsuunnitelma, vaan ihmisten, fanien, yhteistyötahojen ja sidosryhmien luottamuksen palautuminen Suomen perinteikkäimän seuran uskottavuuteen.
Ei kukaan varmaankaan odota, että tätä vauhtia porskuteltaisiin koko kausi mutta pelin ja pelaajien kannalta on tällainen loistava alku, mikä Ilveksen menoa on siivittänyt, ollut lähes kriittisen tärkeää loppukauden pelejä ajatellen. Eiköhän sitä syksyn viimojen ja pimeyden laskeutuessa pelin laatukin saattaa pakostakin laskea ja tappioita tulla (varmasti tulee) , mutta tärkeintä lienee johdon ja pelaajien usko ja luottamus omaan tekemiseensä, järkevään toimintaan (ööö, kerrankin 15 vuoden jälkeen?), uskottavaan ja toimivaan valmennukseen.
Myönteistä Ilveksestä? Tämän suuren ja perinteikkään seuran suunnan kehitys. Fanit eivät ole pimeimpinäkään hetkinä hylänneet rakasta kissaansa. Muistaakseni jonakin surkeana karsintakautena yleisökeskiarvokin oli jossain 4500-5000 paikkeilla. Tämä oli enemmän kuin monilla "menestyvillä" paikkakunnilla. Ilves on ilmiö. Sen kannatus kulkee veressä. Seuraa tuetaan joka vaiheessa.
On ihmeellistä ja hämmentävää kirjoittaa rakkaasta Ilveksestä tähän sävyyn. Tätä menoa uuden omistajan ilmoittama "viiri viidessä vuodessa" ei jää pelkäksi sananhelinäksi ja sponsoreiden kalasteluksi, vaan saattaa kovan työn, onnen ja onnistuneiden suunnitelmien siivellä palauttaa meille ajan, jonka koimme ylpeyden keväänä vuonna 1985. Tervetuloa, uusi Ilves. Sinua on odotettu.
Tätä odottaen, ikuinen fanisi
sierramies
