Time II kuunneltu eilen läpi. Levyn aloittava instrumentaali oli todella mitäänsanomaton ja aloin miettimään että tästä on nyt tulossa vuoden suurin pettymys musiikillisessa mielessä. Seuraavatkaan pari kappaletta eivät vielä nostattaneet fiiliksiä Time I:n tasolle, vaikka niissä olikin paljon hyviä ja ennen kaikkea tuttuja elementtejä edeltäjältään.
Levyn jälkimmäinen puolisko kuulosti jo paremmalta. Jotenkin silti jäi tunne etten oikein päässyt albumiin sisälle, aivan kuin kaikkea tapahtuisi liikaa samaan aikaan. Kuitenkin pidin paljon levyn äänimaailmasta ja tunnelmasta, japanivaikutteinen metalli vaan toimii Mäenpään säveltämänä.
Aika (heh) näyttää nostaako tämä albumi arvoaan kirjoissani. Ensi kuuntelulla se ei vielä päässyt edeltäjiensä tasolle, mutta kuitenkin vältyttiin sellaiselta pettymykseltä jota povasin ensimmäistä kappaletta kuunnellessa.