(Musiikin) ylittämättömät mestariteokset

[Mike]

Laitellaan nimenomaan semmoisia klassikoita, etten usko bändin enää yltävän omaan saavutukseensa.

The Haunted - Made Me Do It
- Vaikea kuvitella, että tästä pystyy enää paremmaksi pistämään. Koko levy alusta loppuun semmoista turpaanvetoa, että tippa tulee silmään.

Paradise Lost - Draconian Times
- Jo Icon oli aivan loistava, mutta Draconian Times on bändin tuotannossa itselleni The Levy.

Faith No More - The Real Thing
- Levy, johon friikahdin sen ilmestyttyä ihan totaalisesti. Jälkeenpäinkin tuli kovia lättyjä, mutta ei näin kovaa.

Nirvana - Nevermind
- Samat sanat kuin yllä.

Megadeth - Rust In Peace
- Yksi kaikkien aikojen klassikoista. Mustaine/Friedman -duo aivan liekeissä. Jos samalta levyltä löytyy mm. Holy Wars, Tornado Of Souls ja Hangar 18, niin se kertoo, että tämmöistä ei tehdä kuin korkeintaan kerran sataan vuoteen.

Slayer - Seasons In The Abyss
Reign In Blood ja South Of Heaven ovat molemmat klassikoita nekin, mutta SITA on kokonaisuutena bändin paras levy.

Anthrax - Among The Living
- Kuka muistaa 80 -luvun lopun, tharshin syntymisen, ja bändin, jonka livemeininki oli silloin jotain ennen näkemätöntä. Anthrax oli Metallican ja Megadethin kanssa suurin syyllinen siihen, että musiikkimakuni kääntyi kikkelihevistä uuteen, raskaampaan suuntaan.

Metallica - Ride The Lightning
- En osaa edes päättää onko tämä absoluuttisesti paras levy Metallican neljästä ensimmäisestä, mutta suurin vaikutus tällä ainakin oli. Tippa tuli vielä 20-vuotta myöhemmin linssiin, kun stadikalla pärähti Belzzin aloitusriffi ilmoille.

 

[bambamcam]

Queensryche - Operation:Mindcrime

On mainittu jo useasti. Ja syystä. Aivan uskomattoman hienoa musiikkia.

Metallica - Ride The Lightning

Thin Lizzy - Thunder and Lightning

Metal Church - Metal Church

Näitä kuunnellessa bissen kera ne vanhat kunnon ajat tulevat mukavasti mieleen. "Long live Rock`n´Roll - Rainbow".

 

[Master Chief]

Ei U2:n "Joshua Tree" olis mitään näissä kekkerissä? Vaikken ihan koko albumia ole kuullut (muutama tunnetuin biisi löytyy koneelta) niin monet ovat kertoneet ettei ko. bändiltä ole aivan tämän vertaista sen ilmestymisen jälkeen tullut.

Edit: "Rattle and hum" korjattu "Joshua Tree":ksi.

 

[Paitselo]

Jean Sibelius: Greatest Hits

Todella tylyä tykitystä. Meno muistuttaa parhaimmillaan Metallican Enter Sandmania, tosin ilman sähköskeboja...

 

[Triplaexpresso]

Tässä itselleni runsas 20 rakkainta levyä, näin äkkiseltään mietittynä, vaikea valita vain yhtä jokaiselta suosikkibändiltä..


W.A.S.P. - The Crimson Idol
Danzig - IV
Iron Maiden - Iron Maiden
Faith No More - King For A Day...Fool For A Lifetime
Ozzy Osbourne - Blizzard Of Ozz
Ramones - Animal Boy
Rainbow - Difficult To Cure
Queen - Jazz
Pelle Miljoona - Moottoritie On Kuuma
Megadeth - Rust In Peace
Lapinlahden Linnut - Grrr!
Juice Leskinen - Lahtikaupungin Rullaluistelijat
Gamma Ray - Somewhere Out In Space
Judas Priest - Stained Class
Ismo Alanko - Irti
Helloween - Keeper Of The Seven Keys
Waltari - Space Avenue
Dio - Holy Diver
Deep Purple - Fireball
Eppu Normaali - Aknepop
Popeda - Kans´an Popeda
Tuomari Nurmio - Maailmanpyörä Palaa
Hassisen Kone - Harsoinen Teräs

 

[L4E]

Viestin lähetti Master Chief
Ei U2:n "Rattle and hum" olis mitään näissä kekkerissä? Vaikken ihan koko albumia ole kuullut (muutama tunnetuin biisi löytyy koneelta) niin monet ovat kertoneet ettei ko. bändiltä ole aivan tämän vertaista sen ilmestymisen jälkeen tullut.

Ihan kovaa kamaa on, vaikkei levyjen War, Unforgettable Fire ja Joshua Tree tasolle ylläkkään mielestäni. Boy taistelee vielä vahvasti tuosta neljännestä sijasta tuon Rattle and hum tuotoksen kanssa U2 tuotannossa.

Mutta niin kuin totesit, ei uudemmassa tuotannossa ole vastaavaa kokonaista levyä. Hyviä yksittäisiä biisejä kylläkin löytyy.

 

[Master Chief]

Viestin lähetti L4E
Ihan kovaa kamaa on, vaikkei levyjen War, Unforgettable Fire ja Joshua Tree tasolle ylläkkään mielestäni. Boy taistelee vielä vahvasti tuosta neljännestä sijasta tuon Rattle and hum tuotoksen kanssa U2 tuotannossa.

Mutta niin kuin totesit, ei uudemmassa tuotannossa ole vastaavaa kokonaista levyä. Hyviä yksittäisiä biisejä kylläkin löytyy.

Voi ny viddu. Joshua Tree:tä mä tarkoitinkin.

*poistuu nurkkaan häpeämään*

 

[Tunkki]

Viestin lähetti Master Chief
Ei U2:n "Joshua Tree" olis mitään näissä kekkerissä? Vaikken ihan koko albumia ole kuullut (muutama tunnetuin biisi löytyy koneelta) niin monet ovat kertoneet ettei ko. bändiltä ole aivan tämän vertaista sen ilmestymisen jälkeen tullut.

Edit: "Rattle and hum" korjattu "Joshua Tree":ksi.

Todellinen musiikkikriitikko! Ei mulla riitä kanttia nostaa esiin levyä, jota en ole edes kuullut.

 

[luistimet]

Mindcrimet, Maidenit ja Reign in Bloodit on mainittu jo useaan otteeseen, mutta muutama on joukosta poissa:

At the Gates: Slaughter of the Soul
Exodus: Bonded by Blood

 

[L4E]

Viestin lähetti Tunkki
Todellinen musiikkikriitikko! Ei mulla riitä kanttia nostaa esiin levyä, jota en ole edes kuullut.

Ehkä noiden silloisten "musiikki" arvostelijoidenkin olisi pitänyt kuunnela levy myös loppuun. Yllättävän huonoja arvosanoja ilmestyttyään levy sai. Mutta mitäs me noista, hieno levy kuitenkin.

 

[Leon]

Tehän kuuntelette ihan paskaa musiikkia. No ei se mitään, sopii teille.

Ylittämättömien mestariteoksien joukkoon ei kuulu vielä ainuttakaan levyä, mutta lähelle pääsee Toolin Ænima tai Lateralus. Varanumerona The Sundaysin Reading, Writing&Arithmetics.

Hyviä biisejä on maailma väärällään ja jollain levyllä saattaa olla jopa kaksi huikeaa kappaletta. Mutta ei se vielä tee levystä jalustalle nostamisen arvoista. Kriteeriksi ei riitä se, että "tällä levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä". Sehän on vasta tasapaksun levyn merkki. Alusta loppuun huikeaa levyä en ole vielä kuullut ja tuskin kuulenkaan. Keskinkertaisuuksia sen sijaan on vaikka kuinka paljon yhdellä tajunnan räjäyttävällä biisillä höystettynä. Jos olette eri mieltä, olette väärässä.

 

[uusiolli]

Näitähän on, tässä osa

AC/DC: Back In Black, oli muuten vaikea valinta sinänsä, joten valitsin viimeisen loistolevyn. Tästä ei Angus & co mene enää yli.

ACCEPT: Balls To The Wall. Varsinkin nimibiisi on teutonijunttahevin mikä-missä-milloin. Sisältää huimat soundit, tapporiffin ja sonnikuoron.

BON JOVI: Slippery When Wet. Sisältää ihan oikeesti hienoja viisejä, vaikka vähän hävettikin myöntää, että aikoinani tykkäsin kovastikin. Nykyään Livin on a Prayer ja You Give Love a Bad Name on mennyt yli yökötysasteen, paitsi sopivassa paukussa ja sopivassa paikassa toimii edelleen.

DEEP PURPLE: Machine Head, ja kun levyltä puuttu levy-yhtiön mielestä yksi biisi, pojat väsäsivät hätäpäissään Smoke on the Waterin.

DIO: Holy Diver. Jostain käsittämättömästä syystä odotin levyä epävarmana siitä et mitä tuleman pitää. Neula levyyn, Stand Up and Shout kajahti päälle ja mä olin myyty.

FAITH NO MORE: The Real Thing. Nimi kertoo olennaisen.

IRON MAIDEN: The Number Of The Beast. Nimibiisi koko hevialan kautta-aikojen THE BIISI.

KISS: Alive II, osaan levyn ulkoa, eli voin kuunnella sen päässäni ilman apuvälineitä. En tosin niitä viittä studiobiisiä.

LOVE/HATE: Blackout In a Redroom. Rockaa ku hirvi. Why Do You Think They Call It Dope?

QUEENSRYCHE: Operation: Mindcrime. Rehellisesti sanottuna ainoa mieleiseni Queensryche-levy. Empirellä oli hetkensä, ja se E.P. uran alussa oli ihan jees. Tämän levyn ansiosta Queensryche kuuluu kuitenkin ehdottomiin suosikkeihini.

RAINBOW: Rainbow Rising. Jylhää musiikkia ja Dio parhaimmillaan.
Muistan kuinka onnenkyynel vierähti poskelle Elyseessä ku Dio veti oman bändinsä kanssa Stargazerin. Ei ollut nimittäin Risingin materiaaliin koskenut Rainbowista lähtönsä jälkeen ennen vuoden 99-00 kiertuetta.

RATT: Invasion Of Your Privacy. Tukkahevin klassikko. Jos pikkasenkaan ymmärrätte alaa, ettekä tiedä levyä, niin laittakaa soimaan You're In Love, ja olette rakastuneita.

THIN LIZZY: Black Rose. Levy jolla Phil Lynott laulaa biisissä Got To Give It Up kuinka pitäis päästä irti aineista. Ei päässy. Biisi on itsekirjoitettu muistopuhe.

VAN HALEN: Van Halen. Levy aloitti kokonaan uuden kauden hevissä, tai varsinkin kitaroinnissa. Melkeinpä kaikki nykyiset hevikitaristit ovat tavalla tai toisella saaneet vaikutteita Eddieltä, joko suoraan tai mutkan kautta. Lisäksi Van Halenin paras levy. Piste.

Muitakin olisi ja joiltakin kun ei osaa valita vain yhtä yli muiden, niin jääköön mainitsematta kaikki. Periaatteessa ainoa satavarmatapaus siihen ettei bändi enää tämän yli mene on tuo Thin Lizzy. Sellainen Lizzy missä ei oo Lynottia ei oo oikee Lizzy, ja ne kaverit jotka tuolla nimellä on sen jälkeen kierrelleet (vanhoja TL-miehiä) ovat ensimmäisinä myöntämässä sen.

 

[Lawless]

No tässä nyt muutama:

Def Leppard: Hysteria (1987) -Vaikka tykkäänkin myös yhtyeen hieman "hevimmästä" aikaisemmasta linjasta, on tämä varsinainen pop-metal-klassikko ja yksi kaikkien aikojen rocklevyistä. Ei yhtään täytebiisiä.

Queensrÿche: Operation: Mindcrime (1988) -Tästä lieneekin jo kaikki tarpeellinen sanottu. Eräs kaikkien aikojen konseptilevyistä.

Survivor: Vital Signs (1984) -Todellinen AOR-klassikko, yksi 80-luvun helmistä.

W.A.S.P.: The Crimson Idol (1993) -Levy, joka sykähdyttää aina. Ei silti välttämättä (ainakaan reilusti) yhtyeen paras levy.

Skid Row: Slave to the Grind (1991) -Tämä vain on yksinkertaisesti mahtava. Tosin vain hieman debyyttiä parempi.

U2: The Joshua Tree (1987) -Eräs kaikkien aikojen rocklevyistä, upea soundi. The Edgen kitarointi on huikeaa.

Fifth Angel: Fifth Angel (1986) -Mukavaa jenkkikasariheviä NWOBHM-hengessä. Laulajakin on lähes Ronnie James Dion luokkaa.

Oasis: (What's the Story) Morning Glory? (1995): Ehdottomasti eräs 90-luvun parhaista levyistä. Tyylikästä brittipoprockia.

 

[Leiska]

Iron Maiden : The Seventh Son of The Seventh Son
-Kerrassaan täydellinen levy. Ei ainuttakaan heikkoa kappaletta koko levyllä.

The 69 Eyes : Blessed Be ja Paris Kills
-Kyysysit jyrää. Itse yhtyeen fanina pidän suunnattomasti näistä levyistä. Aivan mahtavaa goottimusiikkia.

 

[Noose]

No jos levyjä lähdetään katselemaan, niin onhan näitä muutamia.

Queensrÿche: Operation: Mindcrime - Niin.

Shadow Gallery: Tyranny - Jenkkihapatusprogea 90-luvun lopulta tai miksi tahansa haluaa nimittää. Konseptialbumi Mindcrimen tavoin. Loistava levy, jossa ei ainuttakaan heikkoa raitaa. Mielialamusiikkia osittain, mutta aika monen mielialan. Paras kesälevy koskaan, mutta toimii myös nihkeämpäänkin mielentilaan.

Iced Earth: Something Wicked This Way Comes - Jon Schafferin ja Matt Barlow'n paras tuotos samoilta ajoilta kuin SG:n Tyrannykin, eli oltava helvetin hyvä. Käsittämättömän toimiva jenkkipowerlevy, jossa balladiosasto henkeäsalpaavaa.

Bubbling under:

Pain of Salvation - Remedy Lane
Blind Guardian - Nightfall in Middle-Earth

 

[Pihvi]

Pitkällisen pohdinnan jälkeen karsin kolme huikeinta:

Pearl Jam - Ten
Kaikkien aikojen paras debyytti, ja samalla Pearl Jamin kirous: Liiankin hyvä avaus, eikä bändi enää päässyt samaan lentoon. Toki vs. on kova, ja myöhemmiltäkin löytyy hyviä biisejä, mutta kaikki nuo jäävät kokonaisuudessa Ten:in jalkoihin. Pearl Jam rulaa kybällä edelleen, ikävä vaan, että tuskin enää Suomeen tulevat.

Faith No More - Angel Dust
Maailman parhaan bändin paras levy. Lähes ylittämätön kokonaisuus, josta ei timantteja puutu. 14 biisiä parhautta. Aamen. FNM:ltä olisi kyllä voinut valita levyn jos toisenkin: Ainakin The Real Thing, King for a Day..

Iron Maiden - 7th son of a 7th son
Maiden ehjin, komein ja kaunein levy. Ainoastaan selkeästi hittihakuinen Can I Play with Madness on pienenä kauneusvirheenä mukana. Näitä harakirejä Maidenille mahtuu joka levylle, kuten Powerslaven miekkailubiisit ja Piece of Mindin Quest for Fire&Sun and Steel. Hyviä ralleja väärissä paikoissa. Mutta takaisin 7th soniin: Jo nimibiisi ja Infine Dreams ajavat ääninappulaa kaakkoon siihen malliin että tyydyttää kovasti. Lisätään vielä Clairvoyantin bassointro ja aaa'vot. Se on siinä!

Ihan bubbling under on Maidenin Somewhere in Time

Listataan vielä pari sen kummemmin jaarittelematta:
-Stone Temple Pilots - Core
-Alice in Chains - Jar of Flies
-Megadeth - Countdown to Extinction
-Metallica - ...and Justice for All
-Metallica - Master of Puppets

äh, turha väkisin lisäillä.

 

[kasipallo]

Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus: Itku pitkästä ilosta
Tähän levyyn en kyllästy koskaan. Uskallan väittää että tätä parempaa levyä bändi ei tule tekemään. Suomi-iskelmähevin merkkipaalu.

 

[WakaWanha]

1. Iron Maiden: Piece Of Mind
- Flight Of Icarus
- Die With Your Boots On
- The Trooper
Voiko millään levyllä koskaan tai missään olla tällaisia biisejä peräkkäin. Mykistää vieläkin.


2. Yngwie: Odyssey

Tätä ennen ei Y pystynyt tekemään näin kovia biisejä. Eikä enää tämän jälkeenkään. Joe Lynn Turner!


3. AC/DC: Back In Black

Ruisleipää!

 

[sweeney]

Bad Religion : Against the grain
Ylittämätön mestariteos. Tiivis ja vaikuttava.
Clash : London Calling
Ei tarvinne perusteluja, klassikko.
YUP : Homo sapiens sekä Toppatakkeja ja toledon terästä
Loistavia levyjä jotka antavat ajateltavaa ja hämmästyttävät.

 

[Polliisi]

Biggie - ready to die
Dr. Dre / Snoop Dogg - the chronic
Eazy-E / it's on dre 187 um killa
Ice Cube - amerikkas most wanted
Artifacts - that's them
Nas - illmatic
Jay-Z - reasonable doubt
Mobb Deep - the infamous
Wu-Tang Clan - 36 chambers
RATM - ratm
De La Soul - delasoul is dead
Jeru The Damaja - sun rises in the east
Outkast - ATliens
Big L - lifestyles ov da poor and dangerous
Deftones - white pony

Anteeksi, että sotkin teidän topicin paskoilla levyillä - jatkakaa.

 

[Polliisi]

Viestin lähetti HN
Missä ovat listaltasi N.W.A - Straight Outta Compton ja Public Enemy - It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back?

Listasin 90-luvulla levytettyjä julkaisuja, en tiedä miksi. Toki nuo molemmat levyt ovat suunnannäyttäjiä, klassikkojulkaisuja jne. Tuosta ylemmästäkin listasta puuttuu aivan kauheasti levyjä, mutta en jaksa enää. Eipä taida olla tässäkään tekstissä paljon järkeä, taidan mennä nukkumaan.

 

[Lint]

NOFX - Punk In Drublic

 

[Aatos]

Oasis - Definitely Maybe on yksi parhaista pitkäsoitoista mitä on tehty.
Ennen levyä oli lohkaistu pari sinkkua. Ensimmäinen single Supersonic julkaistiin vuonna 1994. Sitä seurasivat Shakemaker ja Live Forever, joka viimeistään toi bändin kuulijoiden tietoisuuteen.
Toinen levy (What`s the Story) Morning Glory? oli kaikkien aikojen menestys ja pidän siitä itsekin - vieläkin.

Tämän jälkeen bändi floppasi pahemman kerran, ja joidenkin mielestä bändiä ei yksinkertaisesti enää ole, vaikka tuotantoa olisikin.

-------------------------------------
Jokainen palava tupakka lyhentää savukettasi.

 

[TKO]

Viestin lähetti Aatos
Tämän jälkeen bändi floppasi pahemman kerran, ja joidenkin mielestä bändiä ei yksinkertaisesti enää ole, vaikka tuotantoa olisikin.

En käyttäisi sanaa floppasi. Toki "Definitely Maybe" on loistava levy ja "(What's the Story) Morning Glory" ehkäpä paras koskaan tehty levy ja sitä seuranneista levyistä yksikään ei yllä niiden tasolle, mutta hyviä levyjä on senkin jälkeen tullut. Näiden levyjen suurin ongelma lienee se, että ne ovat Oasiksen levyjä; odotukset ovat aina korkealla ja vertailu tehdään 90-luvun parhaimpiin levyihin. Uskaltaisin väittää, että jos "Be Here Nown", "Standing on the Shoulders of Giantin" tai "Heathen Chemistryn" olisi tehnyt jokin tuntematon bändi, niitä pidettäisiin varsin hyvinä levyinä. Joku myös voisi sanoa Oasiksen aikuistuneen musiikillisesti; brittipoppi kuoli 90-luvun puolivälin jälkeen ja Oasiksen musiikkityylissäkin on -97 ilmestyneellä "Be Here Nowlla" havaittavissa muutosta. Ikävä kyllä tämä muutos oli huonompaan suuntaan, mutta ehkäpä se brittipopin luu oli niin loppuun kaluttu, että tämä oli pakollinen muutos.

Itselleni Oasis on edelleen ylitse muiden vaikka olen täysin varma, ettei bändi tule enää koskaan yltämään 90-luvun puolivälin mestariteoksiin. Ensi vuoden sysimustaan tammikuuhun (intti alkaa silloin) valon pilkahduksen tuo uusi Oasis-albumi, jonka on määrä ilmestyä tuolloin. Varmasti jälleen yksi 2005 vuoden parhaista levyistä tuo omassa rankingissani on, mutta tuskinpa mitään ennen kuulematonta on luvassa.

 

[tuuski]

Viestin lähetti WakaWanha
1. Iron Maiden: Piece Of Mind
- Flight Of Icarus
- Die With Your Boots On
- The Trooper
Voiko millään levyllä koskaan tai missään olla tällaisia biisejä peräkkäin. Mykistää vieläkin.

Voi:

1. Battery
2. Master Of Puppets
3. The Thing That Should Not Be
4. Welcome Home (Sanitarium)
5. Disposable Heroes
6. Leper Messiah
7. Orion
8. Damage, Inc.

Minkähänlainen olisi neljäs Metallica-albumi ollut, jos Burton olisi ollut sitä tekemässä?