BigRedBobilla on ilmeisesti telepaattisia kykyjä, sillä olin suunnitellut itsekin tämänsuuntaisen ketjun avaamista.
Ja ne itselleni rakkaimmat. Minähän olen pitkälti kotimaisen musiikin mies, mutta yksi ulkomainenkin levy on nostettava esille.
Bon Jovi - These Days
Joo, lälläri-hinttarirockia lapsille. Lapsena tähän onkin tykästytty. Crossroad-kokoelma oli meidän talouden ensimmäinen levy ja erittäin kuumaa kamaa minulle ja ties kuinka monelle ikätoverilleni. Tuohon aikaan alkoi nuorisotalolla käyntikin, joten etenkin slovarit tulivat tutuiksi muuallakin kuin kotona. Hieman myöhemmin ilmestynyt These Days oli kuitenkin ihan oma levynsä, ja minun mielestäni vielä parempi kuin kokoelma. Ja toimii edelleen. Paras mahdollinen nostalgiapaukku. Harmi vain, että omassa levyssäni naarmut ovat estävät parin biisin soittamisen.
These Daysin Jon Bon Jovi kokeili soolouraa ja jälki oli keskinkertaista. Bändin seuraava studiolevy olikin sitten pääosin melkoista kuraa.
Sitten kotimaiset.
Yö - Varietee
Jussi Hakulinen on mahtava lauluntekijä. Varietee on siinä määrin poikkeus hänen tuotannossaan, että yhtään heikkoa lenkkiä ei ole. Jos pitää yhtään bändin tunnetuista hittibiiseistä, kannattaa ehdottomasti perehtyä tähän debyyttijulkaisuun. Sellaiset biisit, kuten Pieni ihminen suuressa maailmassa, Vain varjot häntä seuraa ja Yhden illan varietee ovat "tuntemattomuudestaan" huolimatta käsittämättömän hyviä kappaleita.
Kotiteollisuus - Helvetistä itään
Hieman kevyempi levy sai minutkin pääsemään sisään. Myös yhtyeen aiemmat, raskaammat levyt pehmittyvät huomattavasti kuuntelukertojen myötä. Tuorein levy sisältää kuitenkin niin hyviä sävellyksiä, että sen asema ykkösenä ei ole kyseenalainen.
Ja sitten se, joka on ainakin tällä hetkellä kaikkein rakkain.
CMX - Aura
Levyn aloittava Mikään ei vie sitä pois on vähintäänkin hämärä ja Pilvien kuningas tuntuu joskus ylipitkältä, mutta toisaalta, millainen Aura olisi ilman näitä? Elokuun kruunu ja Raskas ovat loistavaa perusrockia; Kultanaamio hieman popimpi joskaan ei yhtään huonompi; Ruoste, Talvipäivänseisaus ja Aura todella hienoja jousien sävyttämiä balladeja; Nainen tanssii tangoa on erikoisuudessaan nerokas. Tällaisen paraatin sisältävää levyä ei voisi pilata millään ilveellä, eivätkä ensimmäisessä virkkeessä mainitut kappaleet tai mainitsematta jääneet sitä tee.
Ismo Alanko on tehnyt vaikka kuinka paljon loistavaa musiikkia, mutta mikään julkaisuista ei ole riittävän tasapainoinen noustakseen listani kärkipäähän. Tosin olen kuullut soolouraa edeltävää tuotantoa pääasiassa vain kokoelmilta, en originaalilevyiltä.