Jatkoajan puolella on jo pitkään ollut ketju jossa on seurattu Alexander Ovetshkinin mahdollisuuksia murskata NHL:ssä Gretzkyn maaliennätys.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että 36-vuotiaanakin yksi Liigan parhaista pelaajista, Seinäjoelta lähtöisin oleva Kristian Kuusela on "enää" 171 pisteen päässä eniten SM-liigapisteitä keränneestä Janne Ojasesta.
Kuuselalla on vielä 3 vuotta sopimusta jäljellä ja jos pystyy siihen asti n. 40 pisteen kausiin, hän on tuolloin 40-vuotiaana sellaisen 30-40 pisteen päässä piikkipaikasta.
Kuuselan profiili tällaiselle ennätysmetsästykselle on lähes täydellinen, ei saa olla junioritähti, ettei viedä Pohjois-Amerikkaan ja sitten ei saa ainakaan liikaa loistaa ulkomaan keikoilla, että palaa pian takaisin Liigaan. Tärkeää on myös onnistua kunnolla Liigan parhaiden resurssien joukkueissa, etteivät pienemmät ulkomaan joukkueet pystykään houkuttelemaan toisin kuin pienten liigaseurojen tähtiä. Ainakaan haittaa ei ole siitäkään, jos "parhaassa iässä" liigasopimuksien viimeinen vuosi ei ole mikään ihan tykkikausi.
Kuusela löi läpi Ässissä 22-vuotiaana, niin, että hänellä oli vielä yksi vuosi sopimusta jäljellä. Toisen huippuvuotensa aikana hän siirtyi Ässistä "tyhjennysmyynnissä MoDoon", mutta ei ennen kuin oli jo tehnyt sopimuksen seuraavista kolmesta kaudesta Liigan mammuteihin kuuluvaan Kärppiin. Tämä olikin tärkeää, sillä Kuusela oli MoDon mestaruuteen päättyneissä pudotuspeleissä loistava ja Kärpät olisi voinut hyvin jäädä toiseksi Ruotsin jäteille, jos siinä vaiheessa vasta olisi tulevasta sopimuksesta ruvettu neuvottelemaan.
Kärpissä kaksi ensimmäistä kautta meni +40 pisteen tahdissa, mutta kolmas oli heikompi ja 1-vuotinen jatko oli molemmille sopiva, koska ulkomaiden huippuseuroista ei varmasti kysyntää ollut. Myös neljäs kausi Kärpissä oli heikohko, ulkomailta ei kysyntää löytynyt, eikä Kärpätkään enää halunnut jatkaa. Liigan kakkosketjun seuroista sen sijaan tasonsa aiempina vuosina todistaneelle Kuuselalle löytyi varmasti paljon vaihtoehtoja. Näistä hän valitsi Bluesin 2-vuotisella sopimuksella. Sielläkin ensimmäinen kausi oli vaisuhko, toinen hyvä, mutta ei kuitenkaan niin superluokkaa, että esimerkiksi KHL:stä kiinnostuneita olisi löytynyt. Liigan ykkösketju kuitenkin heräsi ja valinnaksi muotoutui 30-vuotiaana juniorivuosien seura Tappara 3-vuotisella sopimuksella.
Siellä Kuusela oli heti alusta lähtien joukkueen kärkipelaajia ja kolmantena kautena räjäytti potin puhkaisten 33-vuotiaana ensimmäisen kerran urallaan 50 pisteen rajan ja voittaen koko pistepörssin. Onkin luonnollista, että tässä vaiheessa kutsui ökyliiga KHL, NHL:n juna oli jo tässä iässä luonnollisesti mennyt.
KHL:ssä Kuusela pelasi mukiinmenevästi, mutta ei kuitenkaan onnistunut erityisen hyvin heikossa joukkueessa ja palasi jo kesken kauden 2016-17 Tapparaan. Tapparassakaan loppukausi ei ollut erikoisen hyvä pelaajalle henkilökohtaisesti (joukkue sen sijaan voitti kultaa) ja 34-vuotiaana oli helppoa suostua Tapparan tarjoamaan rahakkaaseen ja pitkään sopimukseen. Molemmilla riitti luottoa, että vanha taso saadaan takaisin. Arviointi osui oikeaan, sillä kyseiset 3 vuotta Kuusela kuului jälleen kerran koko Liigan eliittiin ja toinen kausi niistä toi jopa kutsun ensimmäistä kertaa arvokisoihin, jotka päättyivät kultajuhliin. Sopimusta pidennettiin 3 vuodella lisää jo ennen tätä vanhan sopimuksen viimeistä kautta.
Kuusela on liigaurallaan pelannut 5 kautta Ässissä, 4 kautta Kärpissä, 2 kautta Bluesissa ja 7 kautta Tapparassa. Sopimusta Tapparaan on vielä 3 kautta lisää ja nuo ainakin ilman loukkaantumista toteutuvat.
Tässä ketjussa seuraamme Kuuselan matkaa kohti Suomen pääsarjahistorian pistepörssin kärkeä. Malttaako Kuusela lopettaa 40-vuotiaana, jos matkaa kärkeen on esimerkiksi 30 pistettä? Varsinkaan jos kausi 2022-23 tuottaa esimerkiksi 35-40 tehopistettä?
Toinen asia mistä haluaisin ketjussa keskustella, että millaisella "profiililla" olisi joku Kuuselankin kaataja mahdollista löytää tulevaisuudessa? Aivan kaikkia mahdollisia pisteitä ei Kuuselakaan ole saanut, kun huomioidaan, että kunnon pistetehtailu alkoi vasta 22-vuotiaana ja tuolla on heikompiakin kausia välissä. Toisaalta liikaa hyviä kausia ja varsinkin nuorena, vie pelaajan muihin sarjoihin. Erittäin tärkeää on olla pelaamatta liian hyvin ulkomaille päästessään ja tietenkin ajautua Liigan isojen joukkueiden kärkipelaajaksi lopulta jolloin pienet ulkomaalaisjoukkueet eivät ole vaihtoehto.
Esimerkiksi Julius Junttila voisi muuten olla mahdollinen Kuuselan uhkaaja joskus, mutta hänellä pistetehtailu alkoi vielä vanhempana ja on vaikea uskoa, että hän pystyisi tästä eteenpäin pelaamaan vielä kymmenen 50 pisteen kautta Kärpissä putkeen. Melko saman profiilin Ville Vahalahtihan olisi myös voinut päästä lähelle Ojasta ilman uran päättänyttä loukkaantumista ja hänenkin kohdallaan pistemäärää verotti, että ensimmäistä kertaa 40 pistettäkin meni puhki vasta 26-vuotiaana. Muutenhan Liigan kaikkien aikojen pistemieheksi homma meni Vahalahdella kuin elokuvissa, eli vääjäämätön yhden kauden ulkomaankeikka aivan mönkään ja sieltä Liigan iso seura oli paluupaikka.
Kuinka mahdollista on, että joku tekee Liigassa joskus 1000 pistettä?
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että 36-vuotiaanakin yksi Liigan parhaista pelaajista, Seinäjoelta lähtöisin oleva Kristian Kuusela on "enää" 171 pisteen päässä eniten SM-liigapisteitä keränneestä Janne Ojasesta.
Kuuselalla on vielä 3 vuotta sopimusta jäljellä ja jos pystyy siihen asti n. 40 pisteen kausiin, hän on tuolloin 40-vuotiaana sellaisen 30-40 pisteen päässä piikkipaikasta.
Kuuselan profiili tällaiselle ennätysmetsästykselle on lähes täydellinen, ei saa olla junioritähti, ettei viedä Pohjois-Amerikkaan ja sitten ei saa ainakaan liikaa loistaa ulkomaan keikoilla, että palaa pian takaisin Liigaan. Tärkeää on myös onnistua kunnolla Liigan parhaiden resurssien joukkueissa, etteivät pienemmät ulkomaan joukkueet pystykään houkuttelemaan toisin kuin pienten liigaseurojen tähtiä. Ainakaan haittaa ei ole siitäkään, jos "parhaassa iässä" liigasopimuksien viimeinen vuosi ei ole mikään ihan tykkikausi.
Kuusela löi läpi Ässissä 22-vuotiaana, niin, että hänellä oli vielä yksi vuosi sopimusta jäljellä. Toisen huippuvuotensa aikana hän siirtyi Ässistä "tyhjennysmyynnissä MoDoon", mutta ei ennen kuin oli jo tehnyt sopimuksen seuraavista kolmesta kaudesta Liigan mammuteihin kuuluvaan Kärppiin. Tämä olikin tärkeää, sillä Kuusela oli MoDon mestaruuteen päättyneissä pudotuspeleissä loistava ja Kärpät olisi voinut hyvin jäädä toiseksi Ruotsin jäteille, jos siinä vaiheessa vasta olisi tulevasta sopimuksesta ruvettu neuvottelemaan.
Kärpissä kaksi ensimmäistä kautta meni +40 pisteen tahdissa, mutta kolmas oli heikompi ja 1-vuotinen jatko oli molemmille sopiva, koska ulkomaiden huippuseuroista ei varmasti kysyntää ollut. Myös neljäs kausi Kärpissä oli heikohko, ulkomailta ei kysyntää löytynyt, eikä Kärpätkään enää halunnut jatkaa. Liigan kakkosketjun seuroista sen sijaan tasonsa aiempina vuosina todistaneelle Kuuselalle löytyi varmasti paljon vaihtoehtoja. Näistä hän valitsi Bluesin 2-vuotisella sopimuksella. Sielläkin ensimmäinen kausi oli vaisuhko, toinen hyvä, mutta ei kuitenkaan niin superluokkaa, että esimerkiksi KHL:stä kiinnostuneita olisi löytynyt. Liigan ykkösketju kuitenkin heräsi ja valinnaksi muotoutui 30-vuotiaana juniorivuosien seura Tappara 3-vuotisella sopimuksella.
Siellä Kuusela oli heti alusta lähtien joukkueen kärkipelaajia ja kolmantena kautena räjäytti potin puhkaisten 33-vuotiaana ensimmäisen kerran urallaan 50 pisteen rajan ja voittaen koko pistepörssin. Onkin luonnollista, että tässä vaiheessa kutsui ökyliiga KHL, NHL:n juna oli jo tässä iässä luonnollisesti mennyt.
KHL:ssä Kuusela pelasi mukiinmenevästi, mutta ei kuitenkaan onnistunut erityisen hyvin heikossa joukkueessa ja palasi jo kesken kauden 2016-17 Tapparaan. Tapparassakaan loppukausi ei ollut erikoisen hyvä pelaajalle henkilökohtaisesti (joukkue sen sijaan voitti kultaa) ja 34-vuotiaana oli helppoa suostua Tapparan tarjoamaan rahakkaaseen ja pitkään sopimukseen. Molemmilla riitti luottoa, että vanha taso saadaan takaisin. Arviointi osui oikeaan, sillä kyseiset 3 vuotta Kuusela kuului jälleen kerran koko Liigan eliittiin ja toinen kausi niistä toi jopa kutsun ensimmäistä kertaa arvokisoihin, jotka päättyivät kultajuhliin. Sopimusta pidennettiin 3 vuodella lisää jo ennen tätä vanhan sopimuksen viimeistä kautta.
Kuusela on liigaurallaan pelannut 5 kautta Ässissä, 4 kautta Kärpissä, 2 kautta Bluesissa ja 7 kautta Tapparassa. Sopimusta Tapparaan on vielä 3 kautta lisää ja nuo ainakin ilman loukkaantumista toteutuvat.
Tässä ketjussa seuraamme Kuuselan matkaa kohti Suomen pääsarjahistorian pistepörssin kärkeä. Malttaako Kuusela lopettaa 40-vuotiaana, jos matkaa kärkeen on esimerkiksi 30 pistettä? Varsinkaan jos kausi 2022-23 tuottaa esimerkiksi 35-40 tehopistettä?
Toinen asia mistä haluaisin ketjussa keskustella, että millaisella "profiililla" olisi joku Kuuselankin kaataja mahdollista löytää tulevaisuudessa? Aivan kaikkia mahdollisia pisteitä ei Kuuselakaan ole saanut, kun huomioidaan, että kunnon pistetehtailu alkoi vasta 22-vuotiaana ja tuolla on heikompiakin kausia välissä. Toisaalta liikaa hyviä kausia ja varsinkin nuorena, vie pelaajan muihin sarjoihin. Erittäin tärkeää on olla pelaamatta liian hyvin ulkomaille päästessään ja tietenkin ajautua Liigan isojen joukkueiden kärkipelaajaksi lopulta jolloin pienet ulkomaalaisjoukkueet eivät ole vaihtoehto.
Esimerkiksi Julius Junttila voisi muuten olla mahdollinen Kuuselan uhkaaja joskus, mutta hänellä pistetehtailu alkoi vielä vanhempana ja on vaikea uskoa, että hän pystyisi tästä eteenpäin pelaamaan vielä kymmenen 50 pisteen kautta Kärpissä putkeen. Melko saman profiilin Ville Vahalahtihan olisi myös voinut päästä lähelle Ojasta ilman uran päättänyttä loukkaantumista ja hänenkin kohdallaan pistemäärää verotti, että ensimmäistä kertaa 40 pistettäkin meni puhki vasta 26-vuotiaana. Muutenhan Liigan kaikkien aikojen pistemieheksi homma meni Vahalahdella kuin elokuvissa, eli vääjäämätön yhden kauden ulkomaankeikka aivan mönkään ja sieltä Liigan iso seura oli paluupaikka.
Kuinka mahdollista on, että joku tekee Liigassa joskus 1000 pistettä?
Viimeksi muokattu:
