Mummojen suusta

[Hejony]

Meikäläisen molemmat mummot (tuttujen kesken mummu ja mummi) ovat vielä elossa, toinen tosin hiukan heikossa hapessa, ollut jo parisen kuukautta sairaalassa, dementiakin vaivaa. Toinen taas on oikeasti varmaan hienoin tuntemani ihminen maailmassa, todella lämmin ja muutenkin hyväsydäminen. Erittäin pirteäkin vielä, aina tekemässä kotiaskareita hirveällä vimmalla.

Täällähän joku jo kertoilikin siitä kuinka dementoituneet ihmiset päästelevät suustaan milloin mitäkin. Tarinani liittyykin juuri siihen. Olimme syömässä sukujuhlan merkeissä serkuillani, tuo huonokuntoisempi mummo, eli mummi, oli mukana. Paikalla oli hänen lisäkseen kolme poikaansa, joista yksi on siis isäni, ja jokaisen pojan jälkikasvu ja vaimot, jos sellainen oli. Siinä sitten vaihdeltiin pitkästyttävästi kuulumisia, ja tunnelma oli varsin unelias, kunnes eräälle lapsenlapselleen pitkää tarinaa kertonut mummi päätti stoorinsa _erittäin_ kuuluvasti: "Toista se oli silloin kun pappa pornolehdessä työskenteli!". Kaikkien pokka kyllä piti, mutta isäni ja kahden setäni reaktiot olivat näkemisen arvoisia. Kaikesta päätellen veljekset olivat tienneet asiasta, mutta meillä lapsenlapsilla ei kellään ollut pienintäkään hajua tuollaisesta yksityiskohdasta.

Niin ja pappahan oli tuolloin jo kuollut, harmi, olisi ollut kiva vähän kysellä taustoja.

 

[seeyou@jäähalli]

Hän taisi lopulta 85 vuoden ikäisenä kuolla, vanhainkodissa meni vuosi tai pari ja sen jälkeen sairaalassa muutamia kuukausia. Kai siinä elämisen halut kuihtuu hiukan kun vanhainkotiin pistetään?

Vanhainkodit ovat tosiaan masentavia. Isäni äiti vietti viimeisen vuotensa sellaisessa. Mutta palvelutalo on aivan eri asia. Ainakin se, missä mummu asuu.

Mummulla on viihtyisä kaksi huonetta + keittiö -asunto, ja siinä rappukäytävällä on lounge, mihin asukkaat voivat istahtaa rupattelemaan. Alakerrassa on ruokala, jossa voi käydä aamupuurolla ja kahvilla, ellei halua laittaa niitä itse.

Asukkaat ovat yhdessä lähteneet harrastamaan - mummu (85 v.) käy kahden muun mummelin kanssa sauvakävelemässä 2-4 kertaa viikossa. Eilen hän sanoi minulle: "Tuo Elma (nimi muutettu) (90 v.) on kaikista aktiivisin meistä, en aina jaksais sen mukaan. Tuo Lempi (nimi muutettu) (80 v.) on puolestaan kaikista laiskin, vaikka on nuorin."

Onko meistä nykyajan nuorista (minä olen 36 v.) mihinkään, kun 80-vuotiaatkin ovat liian nuoria jaksamaan?

 

[pikkukatti]

Tänään tuli mummoa nähtyä pitkästä aikaa. Ikävissä merkeissä tosin. Ei sellaista kohtaloa toivo kenellekään kuin mummolla on ollut. 4 poikaa hänellä on ollut ja tänään joutui viimeisenkin saattamaan haudan lepoon. Lisäksi miehensä, jota ensin hoiti 10 vuotta kotona. Onneksi hänellä on nyt ollut jo yli 15 vuotta uusi mies. Mutta kyllä tänään jaksoi kertoa tarinoita isästäni. Toivottavasti mummo jaksaa, ja on vielä monta elinvuotta jäljellä. Ei sieltä puolen sukua enää ole muita jäljellä. Pitäisi joskus kysellä ukkini suvusta. Ketä siellä puolen on. Ainakin hänellä oli yksi sisko.

 

[Cemetery Gates]

Mummoni keräsi komiasti huomiota pari vuotta sitten ravintolassa, jossa vietettiin isolla porukalla mummon 80-vuotispäivää. Oltiin jo jälkiruoan parissa, kahvit ja konjakitkin oli tilattu pöytään. Tiedä sitten, tunsiko mummo nuortuvansa nimenomaan konjakin ansiosta, mutta pöydässä tuli puhetta vanhenemisesta ja rypyistä. Muiden juttuja hetken aikaa kuunneltuaan mummo tokaisi kuuluvaan ääneen: "Eihän mullakaan ole kuin yksi ryppy ja mä istun sen päällä."

 

[Suomi-Salama]

Pari vuotta sitten oli Kampissa mielenkiintoinen episodi, kun bussiin tuli mummo yhtä pysäkkiä ennen päättäriä.
Muori tuli sisään keskiovesta ja oli jäädä ovien väliin. Tästä alkoi älytön valitus kuskille, joka rupesi tivaamaan lippua. Mummo puolustautui, että ei mene kun yhden pysäkin, johon kuski totesi, että et todellakaan menekään, kun seuraava on päättäri. Sitten tuli perusteluksi, että on 70-vuotias. Kuskin mielestä kaikki maksaa oli sitten 7 tai 70.

Seuraavaksi vedettiin esiin Minä-olen-sotaveteraani-kortti. Tämäkään ei auttanut vaan kuski käski tulla maksamaan lipun. "Et sinäkään siinä suutasi soittasi, jos minä en olisi ollut rintamalla".
Tässä vaiheessa leikkasi kuskilla kiinni ja bussi ei liikkunut ennen kuin muori oli ulkona ja käveli 200 metrin matkansa.

Mummohan on valehdellut, koska nykyisin noin 70-vuotias ei ole ehtinyt lottatehtäviin ikänsä puolesta. Toisekseen, mitä se mummo naisena olisi rintamalla (ahtaasti tarkoitettuna etulinjaa) tehnyt? Vai tarkoitettiinko tässä jotain muuta kuin Suomen viimeksi käymiä sotia?

 

[Timbit]

Mummoni nukkui pois viime viikolla. Paljon on tullut muisteltua hänen kanssaan vietettyjä hetkiä. Yksi hauskimmista on se, kun kerroimme serkkumiehen kanssa olevamme lähdössä Aasiassa käymään. Mummohan heti ilmoitti, että hän sitten tekee meille eväät mukaan kun kerran lento on niin pitkä. Alkukuusta kävimme hänen luonaan ja silloin näin hänet viimeistä kertaa. Hän oli aika väsynyt eikä pahemmin jaksanut jutella mutta katseli yksivuotiaan poikamme touhuja hymyillen. Pois lähtiessämme hän tokaisi pojastamme "Ihan on siun näköises".
Nuku rauhassa, mummo.

 

[DAF]

Muiden juttuja hetken aikaa kuunneltuaan mummo tokaisi kuuluvaan ääneen: "Eihän mullakaan ole kuin yksi ryppy ja mä istun sen päällä."

En epäile, etteikö mummosikin ole tämän voinut sanoa, mutta tämän lausunnonhan lanseerasi Jeanne Calment, joka oli pitkään maailman vanhin ihminen. Lie mummo siis lukenut lehtiä..

http://en.wikipedia.org/wiki/Jeanne_Calment

 

[jesse72]

Äsken katurissa elämäänsä kyllästynyt mummo antoi taas palaa. Tuohon suuntaan marisi..

* Kun minä olin koulussa, niin riisivelliä syötiin. Sama peltinen kuppi ja lusikka joka päivä. Leipä ja maito piti tuoda kotoa.

* Nyt niillä on oikein ruokavaliot, kun ei liha kelpaa. Ei minun aikaan lihaa saatu, samaa riisivelliä tai perunakeittoa vaan. On limsa ja karkkiautomaatit, ennen juotiin vettä kaivosta.

* Eivät jaksa edes kävellä kouluun, vaan bussilla ja taxilla mennään. Viikonloput juodaan ja käytetään huumeita ja valvotetaan sodan nähnyttä ihmistä ja taxit kulkevat edestakaisin. Työt ei kelpaa, sosiaalihuolto elättää ja vanha ihminen elää köyhyysrajalla, kun eläke on huono..

* Ennen aina herättiin viideltä ja käytiin navetassa ennen koulua. Kouluun käveltiin hiihdettiin ja koulun jälkeen taas pellolle, sitten läksyt kynttilän valossa..

* Kaikki neekerit ja ryssät elää täällä verorahoilla ja ei ole varaa edes kunnolla lääkkeisiin..kaikenlaisten lökäpöksjen ja väritukkien takiako sota käytiin?

Onneksi pysäkki tuli ja helpotti. Hyvän pätkän ois saanut nettiin tästä narisevasta mummosta. Mut hei, väritukat, tarkoittikohan miua..

Oikeesti uskomaton marisija!

 

[punaiset_lasit]

Oikeesti uskomaton marisija!

Ja siinä sivussa uskomattoman paljon asiaakin latoi.

 

[Benny S.]

* Kaikki neekerit ja ryssät elää täällä verorahoilla ja ei ole varaa edes kunnolla lääkkeisiin..kaikenlaisten lökäpöksjen ja väritukkien takiako sota käytiin?

Asiaahan se lateli

 

[BOL]

Ratikassa tulee usein matkustettua samaan aikaan erään 88-vuotian ikäneidon kanssa. Ollaan varmaan kymmenkunta kertaa juteltu matkan aikana. Tämä neiti-ihminen kun istuu ihan edessä matalalattiaratikassa ja minä lastenvaunujen kanssa parkkeeraan niille varattuun paikkaan, niin kuulumisia on tullut vaihdeltua.

Jokaisella kerralla käydään suurin piirtein sama keskustelu. Ja aina neiti on tulossa tai menossa Stockalle. Muistin kanssa on ilmeisesti vähän niin ja näin, koska naamani ei taida olla edelleenkään tuttu. Joka kerta neiti kysyy, onko lapseni tyttö vai poika. Ja joka ikinen kerta vastattuani hänelle, että tyttö, neiti kehuu poikaani oikein suloiseksi :). Ja joka ikinen kerta jossakin vaiheessa käy ilmi, että neiti on perheetön ja yllätys, yllätys, yhä neitsyt! On kuulemma Herran tahto.

Täytyy kyllä tälle neidille nostaa hattua ja niiata syvään, sen verran rempseä tapaus on kyseessä. En tiedä toista noin vanhaa neitsyttä, saati sitten, että kertoisi siitä ylpeänä jatkuvasti tuntemattomille ihmisille.

 

[-BR-]

Minun edesmennyt mummoni tokaisi kerran metrossa, kun irokeesipäinen nuori ei antanut istumapaikkaansa jollekin vanhukselle täydessä vaunussa, pyynnöstä huolimatta: Antaa niiden nyt istua, että jaksavat vanhoina seistä. Muistaakseni hän itse taisi antaa vielä oman paikkansa tälle ikätoverilleen. Oli se rakas mummi aikamoinen persoona kertakaikkiaan. Paljon riittäisi juttua tännekin, palaan asiaan ehkä vähän myöhemminkin...

Okei vielä yks... ; ) Tosin eräästä potilaasta opiskeluaikanani. Olin sairaalassa harjoittelujaksolla ja oli lounaan vuoro. Noh, minä sain tehtäväkseni tarjoilla lounaan yhden huoneen vuodepotilaille. Mikäs siinä, ihan helppo hommahan se. Tai oli niin kauan, kunnes kompastuin tarjotin kädessä ja kaadoin osan kuumasta kaffesta erään dementoituneen mutta herttaisen mummon intiimialueelle... Eipä siinä mitään muuta kun äkkiä housut vaihtoon ja pyyhkimään... Myöhemmin tämä tilanne on naurattanut kovinkin, kun muistan elävästi mummon tokaisun: Herrajestas mikä kahvipommi, polttaa, polttaa... ; )) Silloin ei kyllä naurattanut, punainen olin varmaan kuin paloauto ja vähän säikähtynytkin. Onneksi palovammoilta kuitenkin vältyttiin ja onneksi kyseessä oli nimenomaan kiltti vanha nainen, että syytteitäkään ei myöhemmin tullut... Tai ehkä hän vain unohti koko jutun... ; )

Herrajestas mikä kahvipommi... =))

 

[dana77]

* Eivät jaksa edes kävellä kouluun, vaan bussilla ja taxilla mennään. Viikonloput juodaan ja käytetään huumeita ja valvotetaan sodan nähnyttä ihmistä ja taxit kulkevat edestakaisin. Työt ei kelpaa, sosiaalihuolto elättää ja vanha ihminen elää köyhyysrajalla, kun eläke on huono..

Kun mummo itse oli koulussa, niin silloin tuon ikäiset ihmiset makasivat marisematta haudoissaan. Ei ollut sosiaalihuoltoja, eläkkeitä eikä köyhyysrajoja ollut vielä keksittykään.

 

[pernaveikko]

Ruotsissa mummojen sanomisille on alettu jo pistämään kapuloita rattaisiin.

 

[sake]

Nostetaanpa tätä ketjua pitkästä aikaa.. Olisi kiva lukea näitä tarinoita enemmän, sillä mielestäni mummot ja vaarit ovat paljon hauskempia kuin esimerkiksi lapset (ehkä liittyy siihen, ettei minulla ole itsellä lapsia, mutta mummoja ja vaareja on rutkasti).

Oma juttuni liittyy vaariini, joka yrittää välillä olla "hip", eli on esimerkiksi liittynyt Facebookiin nyt jo 77-vuotiaana. Välillä olen joutunut deletoimaan vaarini tekstejä omien statuksieni perästä, kun kommentit on ihan muista maailmoista (ts. 50-luvulta).

Mutta siis itse juttu koski Sofi Oksasta, josta vaarini keskusteli siskoni kanssa pari vuotta sitten. Asia liittyi muistaakseni Puhdistus-kirjaan. Vaari sitten kertoi siskolleni, että "On se Sofi Oksanen varmaan hieno kirjailija, mutta kun minä en ymmärrä sitä hattua..".

 

[Sistis]

Molemmat mummuni ovat yhä elossa. Ikää taitaa molemmilla olla nyt 82 vuotta.

Noin kirjoitin kahdeksan vuotta sitten. Nyt kirjoittaisin tuon samalla tapaa, mutta vaihtaisin luvun 82 paikalle luvun 90. Pitkäikäisiä mummuja meikäläisellä, pakko tuolle on nostaa hattua.

Ikä on toki tehnyt tehtävänsä. Isän äidillä on alkavaa altzheimeria, joka tosin näkyy lähinnä siinä, että tapahtuneiden asioiden ajankohta menee sekaisin. Hän ei esimerkiksi välttämättä muista, mikä asia on tapahtunut minulle, ja mikä isälleni. Esimerkiksi isäni jäätyä eläkkeelle mummuni kysyi minulta, miten olen nyt keksinyt eläkkeellä ollessani tekemistä. Toisaalta hän taas muistaa avovaimoni, vaikka tämä on ollut "kuvioissa" vasta vajaat neljä vuotta, ja kyselee häneltä aina tämän opintojen etenemisestä tms.

Äidin äiti on ikäisekseen yllättävän pirteä. Hän tekee vielä kesäisin maalla puutarhatöitä. Välillä hän kaatuilee kesken töiden, mutta nousee ylös, ja homma jatkuu. Hän selkeästi nauttii tekemisestään, joten tehkööt niitä niin kauan kuin puhtia riittää. Jos kuolema koittaa kukkapuskien juurella, niin se on ainakin minusta huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin jossain vanhainkodin sängyssä. Mummu puheli jokunen aika sitten harmittelevansa sitä, ettei hän ehtinyt ikinä käydä Italiassa. Siskoni ja äitini ovatkin nyt alustavasti miettineet, että jos mummun terveydentilassa ei tule mitään äkillistä, ensi keväänä he lähtisivät mummun kanssa muutamaksi päiväksi Italiaan, vaikkapa mummun 91-vuotispäiville.

Mitähän näiden suusta olisi kuulunut viime aikoina... Ostin pari vuotta sitten äidin veljelle 60-vuotislahjaksi viskiputelin. Äidin äitikin intoutui sitten maistamaan viskiä suoraan pullosta. Oli kuulemma ihan väkevää, mutta meni kuitenkin alas. Tarina kertoo, että mummu olisi joku juhannus maistanu Koskenkorvaakin suoraan pullosta, kun joku oli tarjonnut. Sahtiakin tuo teki pikkutytöstä n. 80-vuotiaaksi. Ehkä tästä näkee, että kohtuukäyttö ja rento elämänasenne noita nautintoja kohtaan on pitkän iän salaisuus.

 

[Evil]

Irja-mummoni, nyt jo edesmennyt, kuvaili kahdeksatta kymmentä käydessään Picassoa ja muuta nykytaidetta: "Silmä siellä, tissi täällä, miehen kalu keskellä." Minkähän taulun lie nähnyt?

Mummo vaan ei omani, siis ukkini sisko eli isotäti Maija, kertoi minulle kerran ystävättärestään joka kuoli. Ystävättären sukunimi oli Jänis. Maija oli ajatellut laittaa paikallislehteen Jänisrouvan muistoksi oman ilmoituksen, ja siihen lauseen Mikäs sull' on Jänönen, kun et enää hyppele? Lapsensa sitten taivuttelivat jättämään väliin.

 

[Bobcat]

Omat mummot ovat olleet kuolleina jo vuosia. Toinen meni 88-vuotiaana, toinen 84-vuotiaana. Pointsit isän äidin siskolle, eli isotädille, joka on nyt 98-vuotias.

Omat mummot myös olivat sellaisia herttaisia mummoja, joiden suista ei paljon sammakoita päässyt. Mitä nyt dementian ja aivoverenvuodon myötä toinen mummoista tuppasi sekoittamaan sanoja ja siksi puhe oli joskus hiukan hassua. Vaikeata tälle mummolle oli myös tajuta että ei enää pysty itse kokkaamaan ja muuten huolehtimaan esim. suvun joulunvietosta. Pian aivoverenvuodon jälkeen mummo kielloista huolimatta kävi ostamassa ja paistoi kinkun, jota sitten oli tarkoitus tarjoilla joulupöydässä. Setäni sitten jouluaattona kävi mummoa hakemassa kotionsa syömään niin mummo päivittelee savun keskellä, miten hänelle "myytiin vääränvärinen kinkku". Kuka tietää kauanko se musta korppu oli siellä uunissa ollut. Saman joulun alla setä oli kuskannut mummoa pitkin leipomoita, joista tämä kuulemma oli tilannut joululaatikot. Ei niitä mistään löytynyt.

Viimeisinä vuosina mummo alkoi olla jo vaarallinen itselleen kun poltti muovilautasia hellalla ja kasteli TV:n päällä olevien kukkien lisäksi koko television. Ei auttanut, että hommattiin ateriapalvelu ja otettiin hellan sulake pois. Siellä se muori kiipeili keittiöjakkaralla vääntämässä sulaketta paikalleen. Ei auttanut myöskään se, että siirrettiin kukat pois television päältä ja lopulta korvattiin ensin muovikukilla, sittemmin puukukilla. Mummo kasteli nekin ja television siinä samalla. Taas kerran.

Mutta koska ketju on nimeltään "Mummojen suusta", niin exän mummo päästeli melkoisia viisauksia suustaan ja niitä voisi vähän jakaa. Vanha rouva oli suustaan rivo, vaikka ei juurikaan dementian merkkejä ollut. Piereskeli aivan häpeilemättä kommentoiden vaan että "kettu vinkas". Vessasta tullessaan kerran kommentoi että "paskakin kelluu kuin Suomen markka". Muutettuamme exän kanssa yhteen asumaan oli mummo kovin kiinnostunut miten nukumme ja kuultuaan että nukumme parisängyssä niin suusta pääsi "voi saatana!". Samassa yhteydessä sain myös kuulla miten minun pitää olla varovainen etten joudu maksamaan myöhemmin "häntäveroa". Samainen mummo joskus myös "vunteerasi" mitä järkeä nussimisessa on; "toisen kusista suolenpätkää tungetaan toisen kusiseen perseeseen". Näitä olisi vaikka kuinka, mutta nuo nyt tuli äkkiä mieleen.

 

[Twite]

Näin isoäitini viimeisen kerran alkuvuonna 2006. Molemmat tiesimme että kyllä tässä tapaamisessa on hyvästeistä kyse, turha esittää mitään muuta. Mietti siinä ääneen että mitä ei ehdi enää näkemään, lopuksi tokaisi tuttuun lakoniseen tyyliinsä "ja tietysti se Kerhokin just nyt sitten voittaa keväällä mestaruuden".