Mummojen suusta

[K.J.]

Vierailin yks päivä paikallisessa TK:ssa.... 5 mummon istui odotushuoneessa rivissä ja katsoi Kolmoselta tätä uutta kännykkäpelleilyä, jossa "juontaja" yrittää torjua chattaajien potkaisemia palloja... Hartaasti mummot sitä seurasivat kunnes yksi tokaisi "Kenenkähän kanssa se tuota peliä pelaa, kun yksinään näyttäisi tuolla hyppivän?" ... että sellasta...

 

[Uleåborgir]

Tasan kaksi vuotta on kulunut viimeisestä viestistä tähän ketjuun.

Sillä aikaa on Ulla-mummoni ehtinyt kuolla ja Valpuri-mummoa vaivaa dementia.

U-mummo sairastui pari vuotta sitten paksusuolen syöpään. Se näytti parantuneen leikkauksen ja sytostaattihoidon jälkeen. Puolen vuoden jälkeen kontrollissa kuitenkin havaittiin, että syöpä oli levinnyt maksaan ja lääketieteen keinojen ulottumattomiin.

Mummo tiesi, että lähtö tulee. Silti hän jatkoi arkisia askareitaan, kutoi sukkia ja täytti ristikoita. Sanoi, että kun jotakin puuhailee, ei tauti ole koko aikaa mielessä. Mummosta ei voinut nähdä mitään sairauden merkkejä, ja pari kuukautta diagnoosin jälkeen hän sanoikin että se koko syöpä taitaa olla huhupuhetta. Ihailin mummoni elämäniloa, hän ei päästänyt itseään antaa mennä-tunnelmiin.

Tapasin mummoni viimeisen kerran viikkoa ennen hänen poismenoaan. Hän oli sairaalassa aivan pirteänä, jopa terveen oloisena, mutta hänen kasvonsa olivat keltaiset. Hän oli myös laihtunut kovasti. Samana iltana hän pääsi kotiinsa, koska syytä sairaalahoitoon ei enää sillä hetkellä ollut. Mummo oli innoissaan kun pääsisi kotiin. Minulle, avovaimolleni ja pikkusiskolleni hän sanoi kun lähdimme sairaalasta: "Hei nyt sitten Sanna ja lapset". Ne olivat viimeiset sanat jotka kuulin mummoni suusta.

Viikko tästä mummoni joutui viimeiselle sairaalareissulleen. Isäni ja äitini (mummoni tytär) menivät paikkakunnalle viettämään mummon kanssa tämän viimeisiä hetkiä. Syöpä oli tehnyt tehtävänsä ja maksan toiminta oli lopussa. Mummolla oli pahoja kärsimyksiä, joihin ei edes morfiini auttanut, syy oli jokin maksan entsyymi, joka aiheutti hirveää kipua pienestäkin kosketuksesta. Hän ei ns. pystynyt olemaan. Onneksi tätä ei kestänyt kuin muutaman tunnin.

U-mummollani oli aina lämpimät välit isäni kanssa. Mummo sanoi kipukohtauksen mentyä ohi uupuneena isälleni "Kyllä se on Jaakko menoa nyt!"
Isäni oli ollut hetken hiljaa, pitänyt mummoa kädestä ja sanonut "Olet sinä sisukas tyttö!". Viimeiset sanat mummoni suusta olivat "Niin minä oonki!"

Sen jälkeen mummo vaipui kuolemaa edeltävään tilaan, rauhalliseen ja kivuttomaan. Äitini kertoi hänen korvaansa serkkuni hiljattain näkemän unen, jossa aikaisemmin edesmennyt pappani, eli U-mummon puoliso, oli kattanut kahvipöytää mummolassani. Serkkutyttö oli kysynyt "kenelle se pappa pöytää kattaa?" Pappa oli vastannut "Mummo tulee pian kotiin". Tämän jälkeen mummo eli vielä pari minuuttia ja kuoli rauhassa pois.

Ihminen uneksii menneistä läheisistään, niin minäkin. Yhdessä unessani olin muka tyhjän mummolan ulkovarastossa katselemassa papalta jääneitä kalastusvehkeitä. Mummo tuli ulkovarastoon, tukka oli musta ja paksu, ei silmälaseja ja täysin terveen ja nuoren näköisenä.

Olin unessani jotenkin osannut odottaa mummoa paikalle, enkä ollut edes hämmästynyt.

Kysyin, että mitäpä mummo? Mummo vastasi "Nyt ei oo Uleåborgir enää kylmää eikä kipua."

 

[Vuokralainen]

Uleåborgirille pakko sanoa, että kaikessa koskettavuudessaan hieno tarina ja mukava huomata, että ihmiset välittävät toisistaan ja se sitä elämäniloa kai tuokin.

Oma mummoni sanoi kerran pyyhkivänsä tussulla pöytää, kun pyyhki pöytää vanhalla ja kuluneella rätilä. Pokka petti.

 

[SaHPKo]

Mummoni ihmetteli kerran, mikä se merja oikein on, kun sitä niin aina parjataan. Hetkisen tyhjäkäynnin kuluttua valkeni, että kyseessä oli media pohojalaasittain äännettynä. No eipä tuo nyt sitten niin hauskalta näytäkään ruudulla... mummon suusta kuitenkin.

 

[Sledge Hammer!]

n. 15 vuotta takaperin vein mummaani (niin, Etelä Pohjanmaalla se sanotaan a:lla) Rautatientorille autollani. Auton käynnistyttyä kasettisoitin alkoi pauhaamaan Metallican Enter Sandmania johon mumma tokaisi että "onko tämä nyt sitä nuorison suosimaa popmusiikkia"

 

[Sininen Lanka]

On kai olemassa sellainen vanhuusiän sairaus (nimenkin kuulin, mutta kun on tuo dalmatia... ei kun demen.. en muista), joka aiheuttaa sellaista, että kaikki vanhat patoutumat ja pidättäytyneet asiat tulevat esiin vahuusiässä. Ja tämä rouva kertoi 85-vuotiaasta mummostaan, joka nuorena ja keski-ikäisenä oli ollut hyvin suvaitsematon rumaa kielenkäyttöä ja rumaa käytöstä kohtaan. Siis niin paljon, että hitto -sanakin oli saanut aikaan moraalisaarnan ja samoin ei voinut sietää esimerkiksi suutelukohtauksia telkkarissa jne... No nyt yli 80-kymppisenä vanhustentalossa mummo päästelee kuulemma ikätovereille ja hoitajille suureen ääneen "tulkaa nyt vittu saatana auttamaan... ja mitä säkin mulkku siinä tuijotat jne..."

Tapailin vähän aikaa sitten yhtä sairaanhoitajaa ja se kertoi dementiasta seuraavaa. Kun ihminen sairastuu dementiaan, niin viimeiset asiat mitkä pysyvät mielessä on erilaiset kirosanat. Eli vaikka oma nimikin unohtuisi, niin voimasanoja pystyy luettelemaan. Ja näin on lähes kaikilla ihmisillä.

 

[pikkukatti]

Kohta 80v mummoni soitti tänään ja kyseli kuulumisia. Kerroin että olen kohta menossa katsomaan jääkiekkoa. Mummo totesi jotain tyyliin että ahaa oot ulos menossa. Joo ei taida mummo tietää että nykyään pelit pelataan sisällä hallissa. Paitsi ehkä heidän paikallinen punkaharjulainen puulaaki joukkue. Pitäis mennä mummoa katsomaan. Alkaa olemaan jo vähän huonossa kunnossa. Karjalan kannakselta kotoisin olevana leipoi parhaat karjalanpiirakat ikinä. Siellä käydessä oli aina kaapit täynnä herkkuja. Etenkin mansikoita, joita kasvattivat pihallaan. Harmi vaan myivät tuon talon äskettäin. Liikaa hommaa ison pihan kanssa, kun ikä alkaa painaa.

 

[cottonmouth]

Pari vuotta sitten oli Kampissa mielenkiintoinen episodi, kun bussiin tuli mummo yhtä pysäkkiä ennen päättäriä.
Muori tuli sisään keskiovesta ja oli jäädä ovien väliin. Tästä alkoi älytön valitus kuskille, joka rupesi tivaamaan lippua. Mummo puolustautui, että ei mene kun yhden pysäkin, johon kuski totesi, että et todellakaan menekään, kun seuraava on päättäri. Sitten tuli perusteluksi, että on 70-vuotias. Kuskin mielestä kaikki maksaa oli sitten 7 tai 70.

Seuraavaksi vedettiin esiin Minä-olen-sotaveteraani-kortti. Tämäkään ei auttanut vaan kuski käski tulla maksamaan lipun. "Et sinäkään siinä suutasi soittasi, jos minä en olisi ollut rintamalla".
Tässä vaiheessa leikkasi kuskilla kiinni ja bussi ei liikkunut ennen kuin muori oli ulkona ja käveli 200 metrin matkansa.

 

[lunar]

Täytyy pari sanaa rustata mummostani, isän äiti siis tarkemmin ottaen on kyseessä. Kyseinen maaseudulla asuva 80-vuotias mummo on todellinen teräsmummo.
Näin talvisin hän hiihtää joka päivä noin 5 kilometriä, jos ei ole kylmä sää. Kylmä tarkoittaa yli -25 astetta. (itse en lähde ulos jos on yli -15). Eilen viimeksi puhuin hänen kanssaan puhelimessa, kuulemma innolla jo odottelee jäiden lähtöä jotta pääsisi saunaa lämmittämään ja uimaan. Uiminen siis kuuluu päiväohjelmaan heti kun jäät lähtevät. Tuli myös hyvät stoorit viikon takaisista kännireissuista, mummo todellakin jaksaa juhlia edelleen ja konjakki sekä olut maistuvat vähintään kerran viikossa, tai useamminkin, mutta pappa ei suostu lähtemään kuskiksi.. ;)

 

[morningstar]

Vähän alta kymmenen vanhana Kiss-fanina esittelin mummolle jotain julistetta. Mummon huomattua että yhtyeessä oli neljä jäsentä, hän tokaisi: "Jaa, se on siis kvartetti."

 

[Arttu#29]

YLEn uutisissa haastateltiin yhtä mummoa naisten kympistä, mielipiteitä kyseltiin Lordin voitosta.
Mummo "Kyllä Suomen musiikkimaku on mennyt huonoon suuntaan"

Haastattelija "Miten niin"

Mummo "Kauhean näköisiä"

 

[TML]

Sukumme tunsi erään Turkkilaisen kebab/pizzeria -ravintolan pitäjän, ja muutaman kerran mummokin oli tullut mukaan kyseiseen paikkaan. Kun sitten kerran menimme mummon luo kylään, sanoi mummo näin: "Se neeker tulloo joka päivä vastoon ja tervehtii". Nauratti silloin ja naurattaa vieläkin.

 

[Jeffrey]

Oma mummoni eli äidinäidinäiti on ollut koko elämänsä tosi pirteä ja hyvävointinen ihminen. Tossa sitten viime kesänä hän joutui ensimmäistä kertaa elämässään sairaalahoitoon 88-vuotiaana kun hänellä todettiin aortan pullistuma. Jonka mummoni halusi hoitaa leikkaus hoidolla. No siinä sitten ollessaan toipumassa leikkauksesta sairaalan tiloissa hän sanoi tykänneensä rupatella hoitaja tyttöjen kanssa kun olivat he niin reippaita ja puheliaita. No mummo oli sitten kerran kuullut kuinka kaksi sairaanhoitajaa oli puhunut hänestä tyyliin "miten toi voi olla vielä noin reipas ja pirteä kun se on jo yheksänkymmentä!". No tästä mummo oli pahoittanut mielensä, että "mähän olen vasta 88 ja toi sanoo ysikymppiseks".

Ihminen uneksii menneistä läheisistään, niin minäkin.

Noi unet on hassu homma. Mun mutsinfaija kuoli joskus 70-luvun alussa sydän infarktiin. Tästä joku viikko eteenpäin mun eno jolla oli lapsuudessa tosipaha astma. Sai aivan järkyttävän astma kohtauksen jonka sairaalassa lekurit sai loppumaan, juuri ennen kuin olisi ollut menoa. No seuraavana päivänä mutsinsetä, joka ei ollut vielä tiennyt tästä tapahtumasta oli soittanut äidinäidilleni, että "mitä on tapahtunu näin "mutsinfaijan" unessani ja se sano, että se meinas ottaa "enon" mukaan, mutta en sitten raaskinnutkaan".

 

[redlate]

Seuraavan elämänviisauden tokaisi isoäitini sisko, noin 80 v mummeli hänkin. Hän on kotoisin Ensosta itärajan toiselta puolelta ja tuli puhetta josko mentäisiin vanhoja kotiseutuja vielä katsomaan. Tätini tähän: Ryssiin, ei saatana! Minä en lähe sinne kuin pyssy kädessä!
Ei sitten menty.

 

[rinkeli22]

Hauska ketjunalku. Mummojen suusta kuuluu kyllä hyviä letkautuksia vähintään samaan tahtiin kuin lapsiltakin. Omat mummoni ovat poistuneet tästä maailmasta jo vuosikausia sitten, mutta sukua jaksaa riemastuttaa vanha mummoikäinen tätini. Tarinaa riittäisi vaikka kuinka pitkään tekstiin, mutta vedetäänpä tähän nyt yksi hyvä heitto:

Tokaisipa tämä tätini vaimolleni aikanaan, että "onpa sulla isot tissit, onko ne ihan aidot?".. Jos joskus lähtee kahvit näppikselle, niin toi oli sellainen "kahvit seinille ja kattoon"-hetki..

 

[Sv veinikretski]

Joo-o, eks vaimoni serkku vei tulevan miehensä näytille mummilaan, mummi katsoi hetken tulevaa vävyä ja loihti lausumaan "etköhän vaheta kerran vielä" :)

veini

 

[Grome]

Joskus monta vuotta sitten, kun olin viemässä syksyllä pyörää ja pyöräilykypärää kellariin talven ajaksi, niin mummo ehdotti, että ottaisin vain pehmusteet pois kypärän sisältä, niin sitä voisi käyttää talvellakin ja pipo mahtuisi kypärän alle, kun kävelisin liukkailla jalkakäytävillä.

 

[Vimes]

Viimeiset sanat

Äitini kertoi tuossa pari viikkoa sitten omasta mummostaan joka asusteli ruotsissa. Ikää oli kertynyt jo reilusti yli 90v ja hän makasi sairaalassa tilassa jota joku voisi kuvailla termillä vihannes. Hän ei ollut muunmuassa puhunut enää moneen viikkoon ja makasi sairaalasängyssä suu auki. Noh, äitini mummon siskot olivat sitten vierailleet hänen luonaan melkein päivittäin koska alkoi olla selvää että aamuja ei ole luultavasti enää kovin montaa jäljellä. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Sisko1: "Kamalaa, kyllä on huonoon kuntoon päässyt."

Sisko2: "Kyllä on, ei edes suu pysy enää kiinni."

Sisko1: "Kauankohan enää menee..."

Ja samaa settiä oli jatkunut hetken aikaa. Sitten sängyssä maannut alkoi osoittaa elonmerkkejä. Kurkusta alkoi kuulua korinaa ja silmät olivat auenneet. Siinä sitten loihe lausumaan:

Mummo(haudantakaisella äänellä): "Haistakaa paska!!"

Tämän jälkeen mummo vajosi taas koomaan ja noin parin tunnin kuluttua hän oli poissa. Siskot olivat olleet varsin shokissa ja heiltä äitini kuuli tämän tarinan. Vaikka sukulaisen menetys ottaa aina koville, niin tämän tapauksen kuuleminen aiheutti niinsanotun totaalirepeämisen koko perheessä. Siinä mummossa oli asennetta.


ps. Itse en valitettavasti tuntenut henkilöä, pitääkin varmaa soittaa sille ainoalle elossaolevalle mummolle vielä kun on aikaa...

 

[seeyou@jäähalli]

Minä kävin eilen äitini äidin luona tekemässä Nasi Gorengia. Olin kuullut äidiltäni, että mummu haluaisi, että opetan hänet tekemään tuota herkkua. Mieli oli vähintäänkin hämmentynyt, koska niin pitkään kuin minä muistan, mummu on ollut maailman paras ruuanlaittaja.

Siinä vaiheessa, kun oli chilin lisäämisen aika, kysyin mummulta: "Kuinka tulista ruokaa haluat?" Mummu vastasi: "Kestän kyllä tulistakin, mutta yleensä syön miedosti maustettua ruokaa." Päätin laittaa chiliä vain noin puolet siitä, mitä itse olisin halunnut.

Kun pääsimme syömään, huomasin mummun ilmeestä, että ruoka oli tulisempaa kuin mihin hän on tottunut. Tykkäsi kuulemma kovasti (epäilen, että kyseessä oli vain kohteliaisuus). Ruuan jälkeen mummu (asuu vanhusten palvelutalossa) sanoi: "Kiitos, (nimeni) opetuksesta. Taidan tehdä tätä naapurissa asuville mummeleille!"

 

[Herwanta]

90-vuotias mummoni punkkarille " luuletko raukka olevasi kaunis?"

 

[Apassi]

Kerättiin joskus pikkupoikina rahaa luokkaretkeä varten myymällä joulukortteja ovelta ovelle. Eräs vanha mummeli oli niitä innokas ostamaan, pahoitteli vain puheensa epäselvyyttä, kun tekohampaat olivat korjattavana. "Suu on kuin pylly", voi vittu, että me naurettiin.

Oma mummoni on iästään huolimatta pirteä tapaus. Tästä nyt on joitain vuosia, kun olin hänen luomaan käymässä ja töllöstä tuli joku NHL matsi. Mummo ihmetteli ensin, että minkä ihmeen takia tuon "turaukon" täytyy seistä tuolla maalilla, kun ei ne saa sitä kiekkoa sisään. Sitten alkoi tappelu ja mummo ei meinannut kiikkustuolissaan pysyä, kun innostui niin kovasti. Tämän jälkeen peli jatkui normaalisti ja mummo kyllästyi taas. "Mie lähen nyt ettoneelle, tule herättämmään, jos hyö tapelloot uuvvestaan". Olin ihan ihmeissäni.

Lordin euroviisuvoiton jälkeen oli pakko soittaa mummolle, että mitä hän tykkäsi voitosta/esityksestä, koska tiesin mummon seuranneen Suomen taaperrusta iät ja ajat. Oli mummo selvästi vähän katkerana, että sellaista lähetettiin Suomea edustaman. "Oishan nuo voinna laulloo ilman niitä asujakin" Koitin selittää, että nehän on koko homman juju. Lopetin puhelun sanomalla, että eipä mulla muuta tällä kertaa ollut, johon tuli tyly vastaus: "no johan tässä olkii ihan tarpeeksi".

 

[Tommy]

Mummot on kivoja, ainakin omat.
Oma mummoni äiti eli vielä minun ollessani 15 vuoden ikäinen, olen hänen lapsenlapsenlapsistaan nuorin ja siksi hänen "suosikki". Hän kävi vielä 80-vuotiaana Linnanmäellä, ei laitteissa vaan pelaamassa. Ja kuulemma hänen yksi suosikkiharrastuksistaan oli istua pelikoneen vieressä joka tiputtaa rahaa (no tiedätte tai ette). Hän taisi lopulta 85 vuoden ikäisenä kuolla, vanhainkodissa meni vuosi tai pari ja sen jälkeen sairaalassa muutamia kuukausia. Kai siinä elämisen halut kuihtuu hiukan kun vanhainkotiin pistetään?

No kuitenkin, muistaakseni hän kuoli maanantaina. Olimme sunnuntaina katsomassa, ja siinä muut ottivat kädestä häntä kiinni ja sanoivat "hej då", ei reagoinut mitenkään mummo siihen. Kun tuli meikäläisen vuoro viimeisenä niin otti kädestä ihan kovaa kiinni, avasit silmät ja sanoi "hej hej". Aamulla saimme sitten kuulla että paremmat pedit kutsuivat.

Oma äidin äitini on vasta.. 65-70 -vuotias, eli paljon hyviä vuosia jäljellä. Meidän suvussa on lapset tehty about 20-vuoden ikäisenä ja oli todella lähellä ettei saman pöydän ääressä ollut viittä eri sukupolvea. Se olis ollu kova juttu.

 

[fiftyeight]

Vuosien takaa muistuu mieleeni ex-vaimoni mummon sanat, kun olin kieltänyt häntä antamasta jatkuvasti karkkia vuoden vanhalle pojalleni: "Ei se ole tuohesta lapsenkaan suu."

Erinomaisen mukava mummo oli, salaa poltti tupakkaakin. Kaikkihan sen kyllä tiesivät, muttei kukaan viitsinyt kertoa että tiesi.

 

[Hazardipakki]

Pappojen suusta...

Mummo puhui hieman dementoituneelle vaarille, että eräälle sukulaispojalle pitäisi laittaa vähän ylioppilasrahaa. Vaari siinä montakymmentä minuuttia kyseli, että kenestä pojasta on kysymys. Lopulta vaari totesi: "Ei pysty, mun pitää ostaa uuet kesähousut."

 

[Suonikohju]

Mummot on. Yhtään ei ole enää jäljellä, mutta kaikkia muistan lämmöllä. Yritän käydä kaikkien haudalla ainakin jouluna. Hautuusmaa on vaan sellanen paikka, mihin tämä jätkä ei hevillä lähde. Muistelen mummuja sitten muuten vaan.

Olin 1-vuotias kun ensimmäinen mummuni kuoli, hänestä ei ole kuin muiden kertomia juttuja, mutta silti niitä pidän sydämessäni piilossa.

Äidin puolelta sitten löytyy minun elämääni ja ulkonäkööni vaikuttanut mummu. Olen saanut kunnon hörikset varmaan aikoinaan, tehtyäni aina mummun mielestä vääriä juttuja ja oltiin heti korvissa kiinni. Se oli siis korvapuusti, eikä mikään nipistys.

Mummu ruukas aina viikonloppuna soittaa ja kun minä "pienenä" vastasin puhelimeen alkoi hirveä hoilaus ja laulu. Niinpä pyysin isääni puhelimeen, koska mummuni (äidin puolelta) ruukasi laulaa pikkusiivuissa isälleni.

Toinen korviani koskeva, siis yksi niistä, tarina liittyy myös samaiseen mummuun. Tulin koulusta ja kävin Pyörä-Jukasta ostamassa papatteja, tietenkin salassa. Vaalean punainen pantteri -logolla varustettu koulutakki päällä kotiin ja mummu vastassa. "Lähden ulos enkä kerkeä vaihtaa takkia" ja äkkiä ulos paukuttelemaan. Kiinni jäin ja jälleen maistui kunnon korvapuusti. Mummu oli rehti reilu, mutta kun töpeksi, niin....

Ei ehkä niin mummon suusta, mutta läheltä. Kyynel tulee silmään, kun näitä muistelee.