Muita menneisyyteen jämähtäneitä?

[vilpertti]

Janney ... siinäpä niitä pelaajia joita itse pidin superkovina.

Olisikohan ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun Janneyyn viitataan kovana, missään suhteessa...

 

[iiron_troikka]

Katselin äsken NHL.com -sivuilta parikymmenminuuttisen videopätkän "Top 10 Playoff goalscorers of the 90s". Video vahvisti luuloni: olen jäänyt pahasti jälkeen tämän hetken NHL:stä!

Oikeasti, olen tiedoissani juuttunut johonkin vuoteen 1997. Silloin, kun minä aktiivisesti seurasin NHL:ää, mm. Valeri Kamensky, Mike Richter, Paul Coffey, Brett Hull, Patrick Roy, Al MacInnis, Ron Hextall, Ed Belfour, Keith Tkachuk, Ron Francis, Jim Carey ja Chris Osgood olivat kovia jätkiä.

Itsekin olen osittain jämähtänyt jonnekin 90-luvun tietämille NHL Power Weekin ja MTV3:n yöllisten NHL-finaalien aikaan. Aikaan, jolloin Pro Hockey oli vielä varteenotettava tiedonlähde em. lisäksi. St. Louis ja Kovaltchuk ovat lupaavia junnuja, oikeita tähtiä ovat tietenkin Los Angelesin Gretzky, Pittsburghin Lemieux, Bostonin Ray Bourque, Montralin Patrick Roy, Detroitin Steve Yzerman ja Paul Coffey.

Sitten on tietenkin hyviä pelaajia, kuten Pittsburghin Jagr, Coloradon Sakic, Philadelphian Legion of Doom (LeClair-Lindros-Renberg), Los Angelesin Robitaille ja takuuvarmat maalimiehet NY Rangersin Mike Gartner + Washingtonin Peter Bondra. Ärsyttävämpiä pelaajia ovat Penquinsien Tomas Sandström ja Ulf Samuelsson + Washingtonin Dale Hunter. Kovimmat tappelijat ovat Bob Probert, Tony Twist, Tie Domi, Stu Grimson ja Marty McSorley- tietenkin. Chris Simon, Colorado, on myös lähellä kärkeä. Joukkueista Chigaco Jeremy Roenickin, Chris Chelioksen ja Ed Belfourin johdolla on parhaimmistoa. Myös Pittsburgh - Barrasso, Lemieux, Jagr ja Murphy mainitakseni- on kohtuullisen kova joukkue. Fedorov- Yzerman-Primeau-Larionov on Detroitin sentterijärjestys...

Pitää varmaan hankkia Canal, vaikka viime kaudella tiedot ei olisi hirveästi päivittyneetkään.

 

[Jarkko]

Näin aamuyön tunteina on mukava muistella pelaajia jotka koukuttivat minut jääkiekon pariin..

Muistelisin että T. Selänteen tulokaskautena innostuin jääkiekosta ihan toden teolla, olihan se huimaa kun televisiosta katsoi kun suomalainen pelaaja tykitteli maaleja huimaa tahtia, kaikkiaan 76 kuten useimmat tietävät. Eli Teemu oli kuitenkin loppujen lopuksi se pelaaja jonka kautta tutustuin lähemmin jääkiekkoon ja sillä tiellä ollaan yhä.

En uskalla edes muistella kuinka paljon tuhlasin rahaa keräilykortteihin, niitä on vähintäänkin sellaiset 1000+ kappaletta, mutta niiden ansiosta pelaajien nimet tulivat tutuksi, joten ei ne rahat nyt ihan hukkaan menneet :P

Suosikkimaalivahtini oli nuoruudessani ehkä yllättäen Felix Potvin. Ja vain siksi että eräänä lauantai-aamuna TV:stä näkyneessä Powerweekissä näytettiin viikon torjuntana Felix Potvinin suoritus: Hän oli jostakin syystä ajautunut maalin sivustalle ja pelaaja laukaisi kiekon kohti maalia. Mutta Potvin heittäytyi jäähän pitkälleen ja kurotti.. Räpylän kärjen kautta kiekko meni ohi maalin (tai jäi räpylään, ei voi muistaa ihan prikulleen). Sitten tulikin yllättävä halu mennä kavereiden kanssa pelaamaan ja minä tietenkin molariksi leikkimään Potvinia.

Tappelijat olivat myös kova sana meille natiaisille, totta kai. Nimet Stu Grimson, Tony Twist, Enrico Ciccone, Jim Cummins, Bob Probert, Rob Ray, Chris Simon, Tie Domi, Marty McSorley, Kelly Chase, Brad May ja kumppanit muistuvat mieleeni. Ja hurjilta ne tappelut myös näyttivät :)

Craig McTavish, mies ilman kypärää. Jos en ihan väärässä ole, niin viimeinen pelaaja joka ei käyttänyt kypärää NHL:ssä.

Pat LaFontaine, hieno pelaaja mutta ura oli valitettavasti loukkaantumisten täyttämä.

Muita mieleenpainuneita pelaajia (syystä tai toisesta)

Maalivahdit: Ed Belfour, Dominik Hasek, Patrick Roy, Felix Potvin, Mike Richter, Ron Hextall, John Vanbiesbrouck, Daren Puppa, Kelly Hrudey, Bill Ranford

Puolustajat: Ray Bourque, Brian Leetch, Scott Niedermayer, Scott Stevens, Teppo Numminen, Dave Babych, Vladimir Konstantinov, Calle Johansson, Uwe Krupp, Darius Kasparaitis, Rudy Poeschek, Paul "Kahvi" Coffey, Craig Ludwig, Phil Housley, Chris Chelios, Larry Murphy, Ulf Samuelsson, Al MacInnis, Zarley Zalapski, Sandis Ozolinsh, Rob Blake, Luke Richardson,

Hyökkääjät: Esa Tikkanen, Jari Kurri, Mark Messier, Mario Lemieux, Wayne Gretzky, Jaromir Jagr, Pavel Bure, Alexander Mogilny, Adam Graves, Claude Lemieux, Peter Bondra, Dale Hunter, Craig Berube, Pierre Turgeon, Sergei Fedorov, Ray Sheppard, Steve Yzerman, Dino Ciccarelli, Doug Gilmour, Wendel Clark, Mike Gartner, Mike Modano, Russ Courtnall, Ulf Dahlen, Brendan Shanahan, Brett Hull, Jeremy Roenick, Joe Murphy, Tony Amonte, Christian Ruuttu, Keith Tkachuk, Alexei Zhamnov, Thomas Steen, Kevin Stevens, Tomas Sandstrom, Rick Tocchet, Bryan Trottier, Adam Oates, Cam Neely, Vincent Damphousse, Brian Bellows, Kirk Muller, John LeClair, Dale Hawerchuk, Joe Sakic, Mats Sundin, Mike Ricci, Owen Nolan, Pat Verbeek, Geoff Sanderson, Andrew Cassels, Theoren Fleury, Gary Roberts, Sandy McCarthy, Cliff Ronning, Geoff Courtnall, Gino Odjick, Martin Gelinas, Igor Larionov, Pat Falloon, Ray Whitney, Jeff Odgers, Luc Robitaille, Tony Granato, Doug Weight, Jason Arnott, Zdeno Ciger.

 

[Heatley]

Sen verran oon menneisyyteen jäänyt kiinni Penguinsin ns. huippuajoilta ja olenkin miettinyt että kenen kanssa Jagr pelas samassa ketjussa Penguinsissa? Vastatkaa jos joku tietää olen itte yrittänyt miettiä mut tulee mieleen Strakat, Lemieuxit Langit ja Kovalevit mut en osaa yhdistää oikeita:)

 

[ipaz]

Sen verran oon menneisyyteen jäänyt kiinni Penguinsin ns. huippuajoilta ja olenkin miettinyt että kenen kanssa Jagr pelas samassa ketjussa Penguinsissa? Vastatkaa jos joku tietää olen itte yrittänyt miettiä mut tulee mieleen Strakat, Lemieuxit Langit ja Kovalevit mut en osaa yhdistää oikeita:)

Ainakin ´92 mestaruuden aikaan Pensien ykkönen pleijareissa oli pääsääntöisesti K.Stevens-Lemieux-Tocchet. Mark Recchi vaihdettiin helmikuun lopussa Tocchettiin ja tie mestaruuteen oli auki. Kakkosessa taasen Francis-Jagr ja jos en ihan väärin muista niin Mullen/McEachern. Joukkueen valmentajana oli tosin Scotty Bowman, joka tunnetusti osaa sekoittaa pakkaa pelin aikana.

Seuraavalla kaudella 1992-93 kolmikko Stevens-Lemieux-Tocchet paukuttivat yhteensä 380 pistettä, joista Mario 160 vain 60:ssä pelissä. Tocchet oli tuohon aikaan power forwardin roolimalli Neelyn ohella tehden 48 maalia ja istuessa siinä sivussa jäähyllä 252 min.

Ykkösylivoima Pensillä oli tuolloin aivan huikea. Lemieux vasemmalla laidalla, Tocchet maalilla ja Stevens oikealla. Viivalla Larry Murphy ja Ron Francis. Kätisyydet oikein ja viivalla olevilla ei kädet todellakaan jäätyneet ihan äkkiä. Ja tulihan sitä tulostakin...

 

[muzakian]

Joo.. Kyllä tähdet oli vielä 90-luvun alussa tähtiä. Suomalaisiakaan ei pelannut silloin kuin kourallinen, mutta ne jotka sinne pääsivät pelaamaan tuntui olevan todellisia huippuja. Jari Kurri, Esa Tikkanen, Christian Ruuttu, Petri Skriko, Teppo Numminen, Jyrki Lumme, Teemu Selänne.

Tuolloinhan elettiin NHL:ssä aika suurta murrosta kun itäblokin maista porukka pääsi ensi kertaa lähtemään loikkaamatta. Kiekkovaltikka oli vielä vahvasti kuitenkin Kanadassa, Quebecistäkin tuli kaksi joukkuetta ja pelasihan Winnipegkin vielä NHL:ssa. Jotenkin NHL on paisunut liiankin massiiviseksi.. Jotain kertoo sekin että vielä 90-luvun alussa oli veljeksiä aika paljon liigassa.. Brent, Brian, Darryl, Duane ja Ron Sutter, Brent ja Wayne Gretzky, Brett ja Eric Lindros, Geoff ja Russ Courtnall, Boris ja Dimitri Mironov, Valeri ja Pavel Bure, Claude ja Jocelyn Lemieux'. Taisipa olla myös Joe ja oliko David Sacco..

 

[Heatley]

Ainakin ´92 mestaruuden aikaan Pensien ykkönen pleijareissa oli pääsääntöisesti K.Stevens-Lemieux-Tocchet. Mark Recchi vaihdettiin helmikuun lopussa Tocchettiin ja tie mestaruuteen oli auki. Kakkosessa taasen Francis-Jagr ja jos en ihan väärin muista niin Mullen/McEachern. Joukkueen valmentajana oli tosin Scotty Bowman, joka tunnetusti osaa sekoittaa pakkaa pelin aikana.

Seuraavalla kaudella 1992-93 kolmikko Stevens-Lemieux-Tocchet paukuttivat yhteensä 380 pistettä, joista Mario 160 vain 60:ssä pelissä. Tocchet oli tuohon aikaan power forwardin roolimalli Neelyn ohella tehden 48 maalia ja istuessa siinä sivussa jäähyllä 252 min.

Ykkösylivoima Pensillä oli tuolloin aivan huikea. Lemieux vasemmalla laidalla, Tocchet maalilla ja Stevens oikealla. Viivalla Larry Murphy ja Ron Francis. Kätisyydet oikein ja viivalla olevilla ei kädet todellakaan jäätyneet ihan äkkiä. Ja tulihan sitä tulostakin...

Kiitokset viestin laittajalle:)

 

[Henkka]

Ainakin ´92 mestaruuden aikaan Pensien ykkönen pleijareissa oli pääsääntöisesti K.Stevens-Lemieux-Tocchet. Mark Recchi vaihdettiin helmikuun lopussa Tocchettiin ja tie mestaruuteen oli auki. Kakkosessa taasen Francis-Jagr ja jos en ihan väärin muista niin Mullen/McEachern. Joukkueen valmentajana oli tosin Scotty Bowman, joka tunnetusti osaa sekoittaa pakkaa pelin aikana.

Seuraavalla kaudella 1992-93 kolmikko Stevens-Lemieux-Tocchet paukuttivat yhteensä 380 pistettä, joista Mario 160 vain 60:ssä pelissä. Tocchet oli tuohon aikaan power forwardin roolimalli Neelyn ohella tehden 48 maalia ja istuessa siinä sivussa jäähyllä 252 min.

Ykkösylivoima Pensillä oli tuolloin aivan huikea. Lemieux vasemmalla laidalla, Tocchet maalilla ja Stevens oikealla. Viivalla Larry Murphy ja Ron Francis. Kätisyydet oikein ja viivalla olevilla ei kädet todellakaan jäätyneet ihan äkkiä. Ja tulihan sitä tulostakin...

Juurikin noin. Hieman jatkoa...

Straka tuli kuvioihin mukaan 93-94 kaudella, joilloin nousi kakkossentteriksi Marion oltua taas paljon sivussa. Stevens - Francis - Jagr jauhoi ykkösessä.

Tynkäkaudella 94-95 Mario ei pelannut, ykkösessä oli Stevens/Luc Robitaille - Francis - Jagr. Stevens oli puolet kaudesta romuna. John Cullen oli tullut kauden alussa takaisin kakkosentteriksi ja Strakan rooli pieneni. Straka kaupattiin kauden aikana lopulta Ottawaan.

95-96 kaudelle Mario tuli takaisin entistä ehompana, 70 ottelua 161 pistettä. Rangersista tuli kesällä Petr Nedved ja uusi ykkönen oli valmis. Nedved - Lemieux - Jagr. Viivalle tuli Rangersista myös uusi mies "Larry Murphyksi" - Sergei Zubov, joka Ron Franciksen kanssa teki Pensin ykkösylivoimasta jälleen murhaavan vaarallisen. Nedved - Lemieux - Jagr , Zubov - Francis.

96-97 meni samoilla, Nedved - Lemieux - Jagr. Zubov lähti Dallasiin ja ykköspakiksi tuli hieman kädettömämpi Kevin Hatcher. Francis jatkoi edelleen kakkossentterinä, ja kävi taas ykkösyv:ssä nettoamassa hurjat pisteet.

97-98 Nedved ei enää pelannut, enpäs muuten muista miksi? Olikos tässä joku kiukuttelu-case? Mario oli taas koko kauden poissa. Edellisellä kaudella Pensiin siirtynyt Stu Barnes pääsi näin Jagrin ja Francisin ketjuun. Straka oli myös palannut takaisin Ottawa-Isladers-Florida -reissultaan. Vielä yksi tsekki, eli Robert Lang liitty mukaan kaupalla Bostonista.

98-99 kaudelle Ron Francis palasi takaisin "Hartfordiin" eli nykyiseen Carolinaan. Straka nousi ykkössentteriksi ja ykköseen tuli Calgarystä German Titov. Kovalev kaupattiin kauden alkuvaiheessa Rangerista ja kakkosketjun toinen laituri oli alasarjoista löydetty ihmemies Kip Miller. Titov - Straka - Jagr, Miller - Lang - Kovalev. Kovalev otti viivamiehen paikan ykkösyv:ssä suoraan perintönä Ron Francisilta. Kip Miller taasen hääri siinä maskimiehenä Titovin tilalla.

99-00 sekä Titov että Miller kaupattiin pois ja Jan Hrdina sekä Alexei Morov nousivat ylempiin ketjuihin. Titov/Hrdina - Straka - Jagr, Hrdina/Morozov - Lang - Kovalev. Jiri Slegr oli ylivoimassa Kovalevin kanssa viivalla ja joskus taidettin käyttä jopa viittä hyökkääjää?

00-01 kaudelle Super-Mario teki paluun monen vuoden tauon jälkeen ja taas homma kulki. Myös Kevin Stevens raahattiin mukaan vielä kertaalleen, mutta miehestä ei ollut juurikaan hyötyä. Straka - Lemieux - Jagr Marion ollessa terveenä, kakkosessa Hrdina - Lang - Kovalev. Ykkösylivoiman pakki pudotuspeleissä oli varsin yllättävä - Andrew Ference. Luonnollisesti Kovyn kanssa viivalla. Tämä jäikin sitten Jaromir Jagrin viimeiseksi kaudeksi Penguinsissa ja mies siirtyi Washingtoniin. Alexei Kovalev peri ykkösmiehen paikan oikealla laidalla kaudelle 01-02.

02-03 ykköspyssy olikin sitten Straka - Lemieux - Kovalev ja uusi yv-pakki Dick Tärnström otti vallan viivalla. Hrdina hoiteli aloitukset neljäntenä hyökkääjänä, Kovy luonnollisesti viivalla.