Muita menneisyyteen jämähtäneitä?

[Metalwarrior]

Kyllähän ne olivat hienoja aikoja silloin 90-luvulla. Nimet Bourque, Neely, Gilmour, Clark ja Messier jne.säväyttävät vaan enemmän kuin nykypäivän starat. Ja noita Nhl-pelejä on tullut hakattua vuodesta 94-alkaen melkein päivittäin. Edellisen kirjoittajan mainitsemaa viikkokatsausta kaipaan kovasti itsekin, Urheilukanavallahan tulee koriksen puolella Nba Action, juuri tämänkaltaista pitäisi taas saada lätkän puoleltakin.

 

[M10]

Silloin muuten tuli telkkarista NHL Powerweek, joka varmasti lisäsi vielä innostusta. Muistaako joku tuota ohjelmaa? On suuri synti että tuollainen ohjelma ei enää saa "peliaikaa" TV:stä.
QUOTE]

Meikäläisen mielestä Powerweek ei ollut mikään häävi ohjelma. Siitä paistoi minusta liian vahvasti läpi että se oli Nhl:n virallinen viikkomakasiini. Änäristä pyrittiin aina antamaan ihanan ruusuinen kuva sokerisine sankaritarinoineen. Powerweek oli pahimmillaan ärsyttävää jenkkilässytystä musiikkivideoineen. Sitten mentiin Trevor Kiddin kanssa huvipuistoon tai Phil Housleyn kanssa K-Martiin. Boring.

Espn:n Nhl2Night on paras lätkämakasiini mitä olen nähnyt. Se oli valovuoden Powerweekiä edellä.

Mutta voi kuinka minäkin kaipaan niitä aikoja kun Buret ja Mogilnyt todella loistivat. Tai kun Guy Carbonneau oli liigan paras puolustava hyökkääjä, tai Brian Skrudland. Ja Graig Ludwig määräsi ja Teemu oli superstara..

Voi niitä aikoja.

 

[Sim0n]

Menneisyydessä minäkin, mutta en niin pitkällä. New Jerseyn huippuvuodet 90-luvun lopulla on minulle nhl:n kulta-aikaa. Petr Sykora - Jason Arnott - Alexandr Mogilny. Takana Scott Stevens - Scott Niedermeyer. Ah mikä kenttä.

 

[Mielikuvitushahmo]

Buffalon kannattajana joutuu huokaisemaan syvään, kun katselee 93- 94 kokoonpanoa, sellaiset nimet kuten Hawerchuk, Mogilny, LaFontaine, Dawe, May, Ray, Barnaby, Audette, Hasek, Fuhr, samassa joukkueessa. Paljon on tultu alaspäin, uuden omistajaperheen talousrikokset ja sitäkautta pohjalle. Toivottavasti uuden omistajan myötä tulisi taas värikkäitä aikoja.

 

[hätrikki ||]

Meikäläisen mielestä Powerweek ei ollut mikään häävi ohjelma. Siitä paistoi minusta liian vahvasti läpi että se oli Nhl:n virallinen viikkomakasiini. Änäristä pyrittiin aina antamaan ihanan ruusuinen kuva sokerisine sankaritarinoineen. Powerweek oli pahimmillaan ärsyttävää jenkkilässytystä musiikkivideoineen. Sitten mentiin Trevor Kiddin kanssa huvipuistoon tai Phil Housleyn kanssa K-Martiin. Boring.

Oishan se silti tyhjää parempi, itte ainakin katsoisin sitä monen vuoden tauon jälkeen että oksat pois.

 

[M10]

Ai ai, vielä pakko sen verran haikailla tuota 90-luvun puoliväliä ja Dallasin mainiota ketjua Lehtinen-Modano-Greg Adams. Silloisessa Starsissa oli vielä vanhoja puolilegendaarisia nimiä kuten Dave Gagner, Greg Adams, Doug Zmolek, Paul Cavallini, Kevin Hatcher. Puhumattakaan tietenkin noista Ludwigeista ja Carbonneauista. Todd Harvey oli ihan jäätävä nuori powerforward noihin aikoihin, mutta Rangersin ja Starsin tekemän kaupan jälkeen Harveyn ura lähti laskuun. Darcy Wakaluk, Andy Moog. Ai ai...

Henkilökohtaisen ikisuosikin Grant Marshallin treidaaminen Columbukseen aikanaan jätti pysyvän haavan vanhan Stars-fanin sydämeen.

 

[nuck]

Ai ai, vielä pakko sen verran haikailla tuota 90-luvun puoliväliä ja Dallasin mainiota ketjua Lehtinen-Modano-Greg Adams.

Niinhän se on, että aika kultaa muistot. Mainitsemasi Greg Adams oli itsellenikin yksi 90-luvun suosikkipelaajista Vancouverissa - yksi seuran historian parhaista ketjuista ( BIG-line) oli Adams - Larionov - Bure.

Puhuttaessa tuosta 1990-luvusta muuten, mieleeni tulee paljon ikimuistoisia pelaajia joista yksin Vancouverissa pelanneista saisi tehtyä helposti kirjan; Adams, Geoff Courtnall, Jyrki Lumme, Doug Lidster, Dana Murzyn, Kirk McLean, Sergio Momesso, Martin Gelinas, Dave Babych, Gerald Diduck, Robert Dirk, Tim Hunter, Gino Odjick, Jeff Brown, Cliff Ronning, Petri Skriko, Bure, Larionov, Garth Butcher, Jim Sandlak... Ikimuistoisia pelaajia kaikki. Yksi tuon aikakauden pelaajista, Trevor Linden, muistuttaa aina kaukaloon luistellessa allekirjoittanutta tuosta hienosta aikakaudesta ja etenkin Life-Linen peleistä.

Mutta ehkä se on niin, että aina edellisten kausien pelaajat muistetaan ja nostetaan jalustalle nykyisiä selvemmin. Kun Lindenkin aikanaan lopettaa uransa, hän tullee varmaan nousemaan vielä nykyistä korkeammalle arvostuksessa. Samoin tulee varmaankin käymään Mattias Öhlundille, Ed Jovanovskille, Todd Bertuzzille, Markus Näslundille, Sami Salolle, Jarkko Ruudulle ja kumppaneille. Pelaajien aktiiviaikoina oman suosikkijoukkueen pelaajat ovat toki arvokkaita ja merkittäviä siinä ajassa, mutta urien jälkeen heidän pelejä osaa todella vasta arvostaa.

 

[ms.qvist]

Espn:n Nhl2Night on paras lätkämakasiini mitä olen nähnyt. Se oli valovuoden Powerweekiä edellä.

Alkuaikoina NHL Powerweek oli vieläpä ihan kohtalainen kun siinä sukellettiin pintaa syvemmälle ja näytettiin kaukalon raadollisempiakin puolia - pelikieltoja sekä muita surullisia tapahtumia, sitten "väkivallattomuuskampanjan" myötä kyseinen ohjelma lässähti täysin - samalla loppui tältä fanilta sen katseleminenkin totaalisesti.

Lässähtäneeseen Powerweekiin verrattuna ESPN:n NHL2Night tosiaan on selkeästi edellä - niistä ei voi puhua edes samassa lauseessa.

Kanadan puolella vuosia sitten käydessäni näin tämän Don Cherryn juontaman lätkämakasiinin, jos ei muuta voi sanoa niin Don Cherry ainakin nostattaa tunteita - puolesta tai vastaan. Vieläkö muuten Cherry pyörittää omaa makasiiniaan?

vlad.

 

[steepler]

Lässähtäneeseen Powerweekiin verrattuna ESPN:n NHL2Night tosiaan on selkeästi edellä - niistä ei voi puhua edes samassa lauseessa.

Kanadan puolella vuosia sitten käydessäni näin tämän Don Cherryn juontaman lätkämakasiinin, jos ei muuta voi sanoa niin Don Cherry ainakin nostattaa tunteita - puolesta tai vastaan. Vieläkö muuten Cherry pyörittää omaa makasiiniaan?

Powerweek ja nhl2nigth nyt ovat kaksi aivan eri ohjelmakonseptia, nhl2night oli lähes päivittäin tuleva ohjelma jossa analysoitiin illan pelejä ja powerweek taas perjaatteessa nhl:llän mainos. Nhl2nightista ei tosin enää pääse nauttimaan koska ESPN ei näillä näkymin NHL:llää näytä ja nhl2night ei viime vuonna olisi tullut vaikka kausi olisi pelattukin, espn olisi näyttänyt pelkät pelit tai tarkemmin ottaen espn2 olisi pelit näyttänyt.

Cherry edelleen mielestäni pitää CBC:llä coache's corner ohjelmaansa aina HNIC pelin erätauolla, mikäli siis sitä tarkoitit etkä jotain toista makasiinia. Tosin hän on muutaman kerran ollut tulisilla hiilillä sanomistensa kanssa mutta kyllä ilmeisesti vielä CBC:n palkkalistoilla on.

 

[ms.qvist]

Powerweek ja nhl2nigth nyt ovat kaksi aivan eri ohjelmakonseptia, nhl2night oli lähes päivittäin tuleva ohjelma jossa analysoitiin illan pelejä ja powerweek taas perjaatteessa nhl:llän mainos.

Tiesin, että kyseessä on kaksi eri ohjelma konseptia, tästäkin huolimatta NHL Powerweek oli kaikkea muuta kuin onnistuneesti tehty ohjelma - varsinkin silloin kun sitä viimeksi jaksoin katsoa. Alkutaipaleillaan se ei näyttänyt niin puhdasveriseltä mainokselta vaan siinä oli jopa syvällisyyttä ja tekemisen meininkiä mutta sitten se muuttui "karkkimaiseksi musavideokavalkaadiksi" - yököttäväksi siis suorastaan.

Cherry edelleen mielestäni pitää CBC:llä coache's corner ohjelmaansa aina HNIC pelin erätauolla, mikäli siis sitä tarkoitit etkä jotain toista makasiinia. Tosin hän on muutaman kerran ollut tulisilla hiilillä sanomistensa kanssa mutta kyllä ilmeisesti vielä CBC:n palkkalistoilla on.

Cherryn CBC:n coache's corneria tarkoitin - sen pariin kertaan näin. Mitä olen Cherryn lausuntoja sattunut kuulemaan ja lukemaan niin en yhtään ihmettele, että toisinaan herra on ollut kuin tulisilla hiilillä, sen verran kärkevästi herra on kieltään käyttänyt.

vlad.

 

[KPL]

NHL2Night oli kyllä loistava ohjelma. Play-offien aikaan tuli nähtyä kaikki lähetykset ja taso oli jatkuvasti korkealla. Barry Melrose oli kaikkea mitä esim. Juti ei koskaan ollut. Hauska, mutta myös analyyttinen. Lähetyksissä viljeltiin paljon huumoria, muttei mitään "äksön tsäksön" "ylämummo" jne läppää. Siinä olisi ollut kolmosen pojillekin katselemista, olisivat vaikka suoraan kopioineet sieltä ideoita, mutta kun ei niin ei.

 

[teemu_s]

Mutta voi kuinka minäkin kaipaan niitä aikoja kun Buret ja Mogilnyt todella loistivat. Tai kun Guy Qarbonneau oli liigan paras puolustava hyökkääjä, tai Brian Skrudland. Ja Graig Ludwig määräsi ja Teemu oli superstara..

Voi niitä aikoja.

Se on muuten Carbonneau. Luulisi Dallas-fanin tietävän apulais-GM:n nimen oikein. ;)

Jos nyt halutaan menneisyyteen jämähtää niin jos pitäisi valita kaikkien aikojen jarruketju NHL:stä niin Gainey-Carbonneau-Lehtinen voisi olla siinä sarjassa kova sana? Nämä miehet kun osaisivat laittaa myös kiekkoa maaliin ja todennäköisesti alistaisivat vastustajan parasta kenttää 2-0.

Kaikkien aikojen "rottaketju": Claude Lemieux-Dale Hunter-Esa Tikkanen? Vai olisiko tuohon sentterin rooliin joku muukin mahdollisesti? Hunter oli ensimmäinen, joka tuli mieleen.

 

[M10]

Se on muuten Carbonneau. Luulisi Dallas-fanin tietävän apulais-GM:n nimen oikein. ;)

Jos nyt halutaan menneisyyteen jämähtää niin jos pitäisi valita kaikkien aikojen jarruketju NHL:stä niin Gainey-Carbonneau-Lehtinen voisi olla siinä sarjassa kova sana? Nämä miehet kun osaisivat laittaa myös kiekkoa maaliin ja todennäköisesti alistaisivat vastustajan parasta kenttää 2-0.

Kiitos kun huomautit puhtaasta huolimattomuusvirheestäni. Hieman kyllä hävettää kun on vävypojan nimimerkkikin...

Muistattekos vielä sen Ken Drydenin juontaman jääkiekkodokumentti-sarjan jostain tuolta 80-90-lukujen vaihteesta? Se tuli silloiselta kolmoskanavalta, olisiko nimi ollut The Game tai jotain..

Siinä käsiteltiin yhdessä jaksossa Edmontonin ja Montrealin ottelua ja sen kulkua. Ohjelmassa oli mahtavaa materiaalia erätauoilta molempien joukkueiden pukukopeista yms.

Tuli vaan noista teemu_s:n mainitsemista jarrukentän miehistä (Carbonneau, Gainey) mieleen heidän ensimmäisellä erätauolla pitämänsä palaveri, kuinka pysäyttää Messierin kenttä. Edmontonin ykkösen vartioinnista piti huolta tuossa ottelussa muistaakseni "keskinkertainen" jarrukenttä Gainey-Carbonneau-Keane. No Carbohan painaa sitten heti läpiajosta maalin tokan erän alkuun, riistettyään kiekon Messieriltä!

Mahtava ohjelma on kyllä. Tuossa em. jaksossa oleva peli on muuten Lumpeen ensimmäinen Nhl:ssä ja Jyrkihän tekee heti maalin.

Montrealin kopissa vilisee uskomattomia nimiä; Näslund, Ludwig, Roy, Corson ym...

Hauska kohta myös tuossa kyseisessä jaksossa on kun Edmontonin silloinen valmentaja Glen Sather varoittaa pelaajiaan ennen ottelua Montrealin nuoresta puolustajasta Jyrki LYmpeestä. Tikkanen korjaa: "It`s L-U-M-M-E".

 

[Jouni]

Old Time Hockey..

Kommentteina aikaisemmin mainittuihin: Don Cherry piti ainakin viimeksi kun NHL:ää pelattiin Hockey Night in Canadan ensimmäisellä erätauolla suosittua Coach´s Corneria Ron MacLeanin kanssa. Mr. Cherry on muutaman kerran saanut itselleen lähes kenkää CBC:ltä, Kanadan Yle:ltä kommenttiensa takia. Hänen vilpittömät kommenttinsa menevät usein jääkiekon ulkopuolelle ja joskus ärsyttävät milloin mitäkin ryhmää. Muuten olen monen vuoden jälkeen ja muutaman kerran Mr. Cherryn tavattuani samaa mieltä kuin Bobby Orr, joka sanoi, että hänen mielestään Cherry tietää paljon enemmän jääkiekosta kuin mitä antaa showssaan ymmärtää, paljon enemmän. Jos jätetään muu pois, itse jääkiekkoa koskevat kommentit joita Cherry usein antaa, sisältävät paljon vanhaa viisautta. Ei mikään ihme entiseltä Eddie Shoren pelaajalta.

Cherry alkaa olla seitsemänkymppinen - saa nähdä kuinka monta vuotta saamme nauttia hänen lauantai-illan saarnastaan täällä jääkiekon kotimaassa vielä. Kerran olin salilla treenaamassa kun Coaches Corner tuli TV:stä - useampi jätkä lopetti puntinnoston tai pysäytti kuntopyöränsä ja tuli television ääreen kuuntelemaan...kun Cherry lopetti, kaikki sanoivat "Amen" kuin yhteen ääneen ja palasivat treeneihinsä.. heh

Tuo Ken Drydenin 90-luvun alussa isännöimä TV-sarja oli nimeltään "Home Game" ja perustui saman nimiseen kirjaan.

Tämän lock-out talven aikana TV on lähettänyt vanhoja pelejä joka ikinen viikko ja sen vuoksi olen minäkin pahasti jämähtänyt menneisyyteen. Olin täysin unohtanut miten jännittäviä pelejä Edmontonin ja Calgaryn välillä pelattiin lähes koko 80-luku. 60- ja 70-luvutkin ovat hyvää kiekkoa - varsinkin kaikki pelit, joissa Bobby Orr on mukana, täysin uskomaton pelaaja vieläkin, mutta omat suosikkini ovat 50-luvun NHL:n pelit. Talven mittaan olen saanut nähdä koosteet kaikista Stanley Cup finaaleista vuodesta 1952 lähtien ja noissa peleissä on todella jotain hienoa. Maalivahdit ja pelaajat ilman kypäriä ja maskeja, hienoa syöttöpeliä - kiekkoa ei koskaan dumpata päätyyn - siistejä ja kovia taklauksia vastustajaa kunnioittaen. Ja legendaarisia pelaajia; Ted Lindsay, Gordie Howe, Terry Sawchuk, Rocket Richard, Jean Beliveau ja useita paljon huonommin muistettuja pelaajia, jotka kaikki olivat todella hyviä - kuuden joukkueen NHL:ssä ei ollut tilaa muille kuin todella lahjakkaille pelaajille.

 

[lihaani]

Kuten Jouni sanoi, niin Edmontonin ja Calgaryn pelit 80-luvulla jäivät mieleen huippujännittävinä myöskin siksi, että molemmilla puolilla oli suomalaisia ja eikä minään jämäminuttien tahkoajina.

Näin lahtelaisena seurasin Piri Elorannan uraa Calgaryssä. Jälkeenpäin ei voi kuin ihmetellä kuinka pirun hyvä se silloin oli. Kahtena kautena (82-84) mies naputti pisteitä yli 0,5/peli ja samalla oli vuorenvarma oman pään pitäjä sekä kohtalainen tappelijakin.

Toki peli on aivan toista kuin silloin mutta aika kultaa muistot ja näin on hyvä.

 

[Corkscrew]

Eikö tuo lauantaiaamujen makasiiniohjelma ollut alunperin Hockey Forum, joka muuttui sitten jossain vaiheessa NHL Weeklyksi. Ensin näytettiin TOP-torjuntoja ja -maaleja, ja ohjelman lopussa nähtiin sitten koosteita useammastakin ottelusta. Sen muistan että pienelle NHL-friikille nuo maali- ja torjuntakoosteet olivat koko viikon kohokohta, mutta pelikoosteet pistivät jo hieman haukotuttamaan. Ehkä osa taalaliigan glamourista syntyikin n. kymmenvuotiaan mielikuviin juuri siitä syystä, että usein ohjelmassa nähtiin vain viikon kovimmat kohokohdat. Puolen tunnin annos viikossa jääkiekkoilullista ilotulitusta teki minusta ja monesta kaverista kovan kiekkojännärin ja sai nimet Gretzky, Lemieux, Jagr, Selänne, Gilmour, Yzerman, Roy, Coffey... jne. (lista on lähes loputon) siirtymään pihapeleihin. Lähes kaikkien karkilta liikenevien rahojen tuhlaaminen NHL-kortteihin lisäsi entisestään tietämystämme - noilta vuosilta on muistiin rekisteröitynyt uskomaton määrä NHL-pelaajien nimiä rivimiehistä tähtiin. Tietenkin iän karttuessa suhtautuminen kaikkiin asioihin muuttuu radikaalilla tavalla, mutta tässä asiassa uskallan sanoa että kyse ei ole pelkästään ajan kultaamista muistoista. NHL oli varmasti tasokkaampi ja viihdyttävämpi liiga 90-luvun alussa, kuin nykypäivänä.

 

[nuck]

Tietenkin iän karttuessa suhtautuminen kaikkiin asioihin muuttuu radikaalilla tavalla, mutta tässä asiassa uskallan sanoa että kyse ei ole pelkästään ajan kultaamista muistoista. NHL oli varmasti tasokkaampi ja viihdyttävämpi liiga 90-luvun alussa, kuin nykypäivänä.

Mielipidekysymyshän tämä on ja tasokkuus riippuu paljon siitä, millaista kiekkoa kukin haluaa katsoa ja millaiselle kiekolle antaa arvoa. Samaa mieltä olen kyllä kanssasi siitä, että 1990-luvulla pelattiin keskimäärin viihdyttävämpää kiekkoa. Pelaajien tasoerot olivat paljon nykyistä suurempia ja kentillä nähtiin D-junioreista tuttuja "coast to coast" kuljetuksia selvästi enemmän kuin nykyisin. Käsistään taitavat pelaajat loistivat ja maaleja tehtiinkin yksilösuorituksilla enemmän. Kun lisäksi fyysisellä puolella tappeluja nähtiin selvästi enemmän, kansa rasitti peleissä jalkojaan enemmän kuin nykyisin.

Nykyisin NHL kiekossa näkee todella harvoin sellaisia yksilösuorituksia mihin takavuosina tottui. Myös monia katsojia kiinnostavien tappelujen määrä on laskenut instigatorin vuoksi selvästi. En tästä huolimatta menisi sanomaan, että itse peli on heikompaa. Keskiarvopelaajien taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kasvaessa tila on vain pienentynyt ja ratkaisuihin pitää pyrkiä nopeammin.

Peli on mennyt enemmän aktiiviseksi mies-vastaan-mies peliksi takavuosilta tutun enemmän passiivista aluepeliä muistuttavan pelin sijaan. Muutenkin taktiseen puoleen kiinnitetään varmasti enemmän huomiota ja joukkueet ovat organisoidumpia. Nykyinen kiekko vaatii nopeampaa reagointia ja maaleihin tarvitaan keskimäärin varmasti enemmän töitä kuin aikaisemmin. Otteluista on tullut selvästi vähämaalisempia, mutta tämä johtuu taitojen kasvusta jokaisella sektorilla.

Kysymys kuuluukin, mikä yleensä ottaen on tasokasta peliä? Onko tasokas peli D-junnuissakin nähtyjä "coast to coast" temppuja? Kuuluvatko tämän lipun alle Denis Savardin lantioveivit rasvattuine nikamineen ja muut hienot yksilösuoritukset, mutta myös kaamea määrä riskejä? Vai onko tasokas peli enemmän nykytyylistä puolustavampaa ja enemmän iholla pelattavaa kiekkoa, jossa riskit ja tätä kautta virheet pyritään kaikin tavoin minimoimaan?

Katselin juuri tuossa pari viikkoa sitten jälleen kerran upean, mutta valtavaan pettymykseen päättyneen finaalisarjan Canucksin ja Rangersin väliltä vuodelta 1994. Tämä finaalisarja on mielestäni viihdyttävintä peliä mitä olen koskaan playoffeissa nähnyt, mutta pitää sanoa, että olihan pelaajien taitotasossa ja joukkueiden taktisessa osaamisessa valovuoden ero nykypäivään. Canucksin paras maalintekijä Bure oli jatkuvasti sinisellä kyttäämässä ja hyvin usein mies sai hakea pitkällä vauhdilla itselleen läpiajon paikkoja ilman, että kukaan Rangers pelaaja olisi ottanut miestä.

Tällainen 'yhden pelaajan yläkerta ja neljän pelaajan alakerta' taktiikka toimi tuohon aikaan, mutta yritäpä samaa nykyisin kun koko viisikon pitää tehdä töitä joukkueelle molempiin suuntiin.

 

[Lawless]

Tuo Ken Drydenin 90-luvun alussa isännöimä TV-sarja oli nimeltään "Home Game" ja perustui saman nimiseen kirjaan.

Jep, tuli muuten Suomessa YLE:n lähettämänä nimellä "Jääkiekon kiehtova maailma". Itselläni taitaa olla muutama jakso nauhalla. Mielestäni tuo oli ehkäpä paras jääkiekkodokumenttisarja, jonka olen nähnyt. Ken Dryden on kyllä mielestäni todella hyvä persoona, siis oli sitä sekä pelaajana että juontajana että kirjailijana. Johtoportaan hommista tosin en osaa sanoa mitään (eikös Dryden ollut Maple Leafsin GM ainakin tässä vähän aikaa sitten tjsp.).

Tämän lock-out talven aikana TV on lähettänyt vanhoja pelejä joka ikinen viikko ja sen vuoksi olen minäkin pahasti jämähtänyt menneisyyteen.

Voi että kun Suomen TV:kin näyttäisi noita vanhoja pelejä, siis vaikka SM-liigasta, kunhan näyttäisi edes jotain. Kanadassa ollaan tässäkin asiassa huikeasti edellä.

EDIT: Eikös muuten varsinkin Quebecissa ole otettu noita Don Cherryn kommentteja hieman liian tiukkapipoisesti vastaan. Cherry on ehdottomasti värikäs, arvostettava ja rakastettava persoona, mutta kaikkea, mitä hän sanoo, ei tule ottaa niin tosissaan. Kaiken kaikkiaan varsinkin Hockey Night in Canadalla tulee olemaan iso urakka löytää mitat täyttävä Cherryn seuraaja.

 

[Jarkko]

Kyllä täytyy myöntää, että itsekkin kaihoisasti muistelen 90-luvun pelejä ja pelaajia... Ja samaa mieltä olen Jarvisin listan kanssa, nuo ne oli minullekkin niitä kovimpia pelaajia.

 

[tant gredulin]

Kanadan Olympiajoukkueen valitsijat tuntutuvat sopivan tähän ketjuun myös :)
Super-Mario ja StevieY ovat mukana:
http://slam.canoe.ca/Slam/Hockey/News/2005/06/30/1111986-cp.html

 

[brehme_]

Kanadan Olympiajoukkueen valitsijat tuntutuvat sopivan tähän ketjuun myös :)
Super-Mario ja StevieY ovat mukana:
http://slam.canoe.ca/Slam/Hockey/News/2005/06/30/1111986-cp.html

Loistavaa! Suosikkipelaajieni viimeinen rypistys... Pitänee käydä ostamassa lentolippu Torinoon

 

[Master Chief]

Jep, tuli muuten Suomessa YLE:n lähettämänä nimellä "Jääkiekon kiehtova maailma". Itselläni taitaa olla muutama jakso nauhalla.

Mä puolestani voisin vannoa että tuo sarja tuli Maikkarilta tai mikä sen nimi silloin olikaan. Muistaisin Linkun puffanneen tuota ohjelmaa NHL-lähetysten aikana.

 

[Master Chief]

Eikö tuo lauantaiaamujen makasiiniohjelma ollut alunperin Hockey Forum, joka muuttui sitten jossain vaiheessa NHL Weeklyksi. Ensin näytettiin TOP-torjuntoja ja -maaleja, ja ohjelman lopussa nähtiin sitten koosteita useammastakin ottelusta. Sen muistan että pienelle NHL-friikille nuo maali- ja torjuntakoosteet olivat koko viikon kohokohta, mutta pelikoosteet pistivät jo hieman haukotuttamaan. Ehkä osa taalaliigan glamourista syntyikin n. kymmenvuotiaan mielikuviin juuri siitä syystä, että usein ohjelmassa nähtiin vain viikon kovimmat kohokohdat. Puolen tunnin annos viikossa jääkiekkoilullista ilotulitusta teki minusta ja monesta kaverista kovan kiekkojännärin ja sai nimet Gretzky, Lemieux, Jagr, Selänne, Gilmour, Yzerman, Roy, Coffey... jne. (lista on lähes loputon) siirtymään pihapeleihin.

Itse muistan että tuo ohjelma tuli silloiselta NBC Europelta jo torstai-iltana ja noiden pidempien koosteiden kohokohtana oli sikäläisten selostajien kuuleminen. Erityisesti Buffalon Rick Yeanneret jäi mieleen ("LALALALALALALAAAFONTAINEEEE!!!!"). Seuraavalla viikolla sählyvuorossa kokeiltiin joitakin nähtyjä harhautuksia ja naureskeltiiin jenkki/kanukkiselostajien letkautuksille.

Kun tätä ketjua on tullut luettua läpi, niin on kasvanut taas into laittaa ESPN NHL 2K5:ssä muidenkin Historic Teamien kokoonpanot kuntoon kahden Oilers-jengin ja Boston -93:n lisäksi ja virkistää muistoja.

 

[Homie]

Jep, tuli muuten Suomessa YLE:n lähettämänä nimellä "Jääkiekon kiehtova maailma".

Olen joskus reilu vuosi sitten laittanut Ylelle pyyntönä, että näyttäisivät tuon sarjan uusintana (jos se nyt tuli edes Yleltä), koska jäi laittamatta jaksot nauhalle. En silloin muistanut sarjan nimeä, mutta jos se todellakin on tuo "Jääkiekon kiehtova maailma", niin olisiko ideaa, että laitetaan jokainen ylelle ohjelmapyyntö. Saattaisivat vaikka näyttää sarjan uusintana jos useampi pyytää.

 

[Lawless]

Mä puolestani voisin vannoa että tuo sarja tuli Maikkarilta tai mikä sen nimi silloin olikaan. Muistaisin Linkun puffanneen tuota ohjelmaa NHL-lähetysten aikana.

Jep, taisi tosiaan tulla silloiselta Kolmoskanavalta. Voisin vielä varmistaa kuvanauhalta, sattuu nimittäin olemaan ainakin 1-2 jaksoa nauhalla.