Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Harmi kun sitä kisaa, missä Bolt rikkoo Michael Johnsonin 200 metrin maailmanennätyksen, on ollut hankala löytää. Siinä on Tapsa Suomisen aivan mieletön selostus. Peking 2008.
Taisi mennä mittamiehen käsi entistä kehnompaan kuntoon, ensin oli vaan side kädessä mutta Korjuksen jäljiltä murtuma.Tämä on kyllä itsellekin sykähdyttävä hetki, samoin kuin Korjuksen juoksu mittamiestä kättelemään, vaikken tainnut junnuna nähdä tuota livenä.
Olen aina arvostanut Jokisen tarkkanäköisyyttä ja/tai optimismia selostamossa, ohittihan Korjus Zelesnyn peräti 16 sentillä.
Myös selostus oli Mauri Myllymäen innostuksen myötä MM-luokkaa, josta Tubessa on valittavana lyhyt pätkä, muistan tuon lauseen jatkuneen "Ja Mike Powell lähtee kunniakierrokselle... väärään suuntaan!"
Ihana tarina - tätä on yleisurheilu(fanius)!Kesällä 1994 oli kova halu mennä katsomaan Helsingin EM-kisoja. Ei vaan ollut minulla lukiolaisena rahaa. Juuri ajokortin saaneella serkullani oli hieman, että jos saan rahaa, niin mennään. Autolla rapiat 600 km suuntaansa ois matkaa.
Oli mulla 10 mk. Menin 3 km pyöräillen lähimmälle huoltoasemalle ja laitoin epätoivoisena kymppini Noppapottiin maksimaalisella 5 mk panoksella. Ja sieltähän napsahti saman tien päävoitto 200 mk!
Siitä kotiin, lankapuhelin käteen ja soitto serkulle, että nyt on rahaa lähteä.
Klo oli jostain 19 tienoilla kun samaisena iltana lähdimme Datsun 100 A:lla. Ensin Jyväskylään telttamajoitukseen ja seuraavana aamuna Helsinkiin. Stadionille katsomoon ei nyt sentään ollut rahaa, mutta Vallu Konosen laattaamiset nähtiin. Hieno kisa ja tunnelma. Siitä sitten kotiin hyvillä mielin. Vähän jäi reissusta rahaa jemmaankin.
Kyllä se on tämä. Katselin finaalia yksin yöllä, kun faija oli mennyt ihmeellisesti jo nukkumaan. Ja olihan se jännää, kun niitä kierroksia alkoi jäädä välistä, kunnes sitten tuli tämä viimeinen heitto ja Suomelle kultaa. Pitihän isukki sitten herättää, että tuli kultaa ja tuli vielä pronssiakin. Tuo edellä mainittu Helsinki EM 1994 on hieno muisto sekin, kun faijan kanssa siellä oltiin katsomassa keihäsfinaalia. Sellaisia aika ainutlaatuisia isä-poika-hetkiä, joita ei ainakaan liikaa ollut meillä.
Ah, nämä kisat oli lähempänä lokakuuta. Enpäs muistanut.
Suomessa on rikottu 20 metriä, ellei wikipedia valehtele, viimeksi vuonna 2007 ja yli 19 metriäkin viimeksi 2018.
Rakastan hyvissä selostajissa sitä, että heillä on se liki lapsenomainen innostus selostamaansa lajia ja tapahtumaa kohtaan. Ovat toki jollain tasolla aina myös itse, jos ei lähetyksen keskipiste, niin tapahtumien välittäjinä tärkeä osa sitä, mutta jotka antavat fraasien ja tarinoiden tulla luonnollisesti ja vilpittömästi. Tuomas Virkkunen, jota en aluksi sietänyt edes vähää alusta, mutta josta pidän nyt suuresti, on yksi tällainen. Mauri Myllymäki toinen.Kyllä nuo kaikki timanttiliigan illat Mauri Myllymäen selostuksella ja tarinat Nandi-heimoista edelleenkin pientä kovetusta aiheuttaa! Täyttä taidetta selostukset.
Rooma 1987, 110m aitojen finaali ja "Missä on Artsi?". Liekö Suomen kansa yhtä kauhuissaan kuin kiinalaiset Pekingissä 2008, kun maan supertähti ja suurin mitalitoivo aituri Liu Xiang ei pystynytkään osallistumaan alkueriin. Tai osallistui, mutta poistui kilpakumppanin ottaman varaslähdön jälkeen takavasemmalle.Seuraavana vuonna kisat olivat Hämeenlinnassa, jonne sukulaiseni minut vei. Istuttiin pääkatsomossa ja muistan elävästi, kun Bryggare hajotti itsensä (taas) - olisiko ollut finaali, jossa nilkka (?) paukahti. Itse en paukahdusta kuullut, mutta edellisen rivin nesteytetty herra kuuli. Joten paukahdus kuului, jottas tiedätte.
Myllymäki on kyllä kultaa. Hän oli kotikunnassani aikoinaan liikunnanopettajana ja entisten oppilaiden mukaan oli harjoitellut selostamista liikuntatunneilla. Oli kuulemma mukava hypätä pituutta kun opettaja selostaa samalla. Oli todella pidetty ja arvostettu opettajanakin.Rakastan hyvissä selostajissa sitä, että heillä on se liki lapsenomainen innostus selostamaansa lajia ja tapahtumaa kohtaan. Ovat toki jollain tasolla aina myös itse, jos ei lähetyksen keskipiste, niin tapahtumien välittäjinä tärkeä osa sitä, mutta jotka antavat fraasien ja tarinoiden tulla luonnollisesti ja vilpittömästi. Tuomas Virkkunen, jota en aluksi sietänyt edes vähää alusta, mutta josta pidän nyt suuresti, on yksi tällainen. Mauri Myllymäki toinen.
Alkuerissä kahdeksannen aidan jälkeen oikean jalan akillesjänne pamahti. Samalla katkesi myös 11 Suomen mestaruuden putki, ja kaikki luulivat aiturin uran olevan ohi, mutta neljä vuotta myöhemmin Artsi nousi vielä kerran Kalevan kisojen korkeimmalle korokkeelle.Seuraavana vuonna kisat olivat Hämeenlinnassa, jonne sukulaiseni minut vei. Istuttiin pääkatsomossa ja muistan elävästi, kun Bryggare hajotti itsensä (taas) - olisiko ollut finaali, jossa nilkka (?) paukahti. Itse en paukahdusta kuullut, mutta edellisen rivin nesteytetty herra kuuli. Joten paukahdus kuului, jottas tiedätte.
Joskin eikö Halvari ollut vielä hurjemmassa kunnossa, mutta loukkaantuminen murskasi olympiahaaveet?
Helsingin MM-kisoihin v. 2005 minulla oli kahdelle päivälle liput.
Vaan vesisade ja ennuste seuraavan päivän vesisateesta kyllästyttivät.
Halvari oli jo talvikaudella 2000 aivan hurjassa iskussa. Pirkkahallin kisan lämmittelyssä kuula lensi 22.50 m tuntumaan ja kisassakin yli 22 m. Jostain syystä tuo ei ole kuulantyönnön virallinen SE. Halvarin akillesjänteen katkeaminen vei Olympiavoiton Mikalta.
Nuo olivat sään puolesta melkoiset klassikko kisat. Vettä satoi koko ajan kaatamalla ja välillä sähköt olivat poikki ukkosen takia. Höysteenä oli vielä järjettömän kylmä ajankohtaan nähden. Katsomon puolelta muistan, että sää alkoi jo vituttamaan ja sadeviittoja sai laittaa päälle useamman. Miesten keihäänheiton finaalissa kenttää yritettiin epätoivoisesti kuivata vesilammikoilta ja myrskyisä sivutuuli toi vielä oman säväyksen kisaan.
Juuri noista hallin 22 metrin työnnöistä Rainer Stenius nosti Urkkaruudussa esiin, että ne olivat itse asiassa yliastuttuja. Silloinkaan Halvarin tossu ei ollut ringin takareunan päällä, vaan koski sen sisäreunaan josta oli helpompi ponnistaa vauhtia. Nykyään säännöt eivät tuota kiellä.Olikos se tuolloin vai vasta myöhemmin kun Halvarin kovista tuloksista jossain pikkukisassa kuului juttuja, että vauhtia olisi aika härskisti otettu ringin reunoista tms. Tämä kyllä ihan mielen sopukoista, netistä en äkkiseltään mitään löytänyt ja ainakin tuo Pirkkahallin työntö näytti ihan lailliselta.
Kyllä nuo kaikki timanttiliigan illat Mauri Myllymäen selostuksella ja tarinat Nandi-heimoista edelleenkin pientä kovetusta aiheuttaa! Täyttä taidetta selostukset.