Muisteluja yleisurheilukentiltä

[Individual]

Harmi kun sitä kisaa, missä Bolt rikkoo Michael Johnsonin 200 metrin maailmanennätyksen, on ollut hankala löytää. Siinä on Tapsa Suomisen aivan mieletön selostus. Peking 2008.

 

[Ilmari Ahde]

Tämä on kyllä itsellekin sykähdyttävä hetki, samoin kuin Korjuksen juoksu mittamiestä kättelemään, vaikken tainnut junnuna nähdä tuota livenä.

Olen aina arvostanut Jokisen tarkkanäköisyyttä ja/tai optimismia selostamossa, ohittihan Korjus Zelesnyn peräti 16 sentillä.

Taisi mennä mittamiehen käsi entistä kehnompaan kuntoon, ensin oli vaan side kädessä mutta Korjuksen jäljiltä murtuma.

 

[Hagi]

Tämä on jäänyt itselle mieleen. Uransa ehtoopuolella raihnainen Seppo Räty raapi itsensä vielä Olympialaisissa pronssille, Atlanta 1996. Seppo laittoi kaiken yhden kortin varaan ja heitti ennen Olympialaisia kerran, Tampereella Kalevan Kisoissa. Myöhemmin mm. Zelesny kertoi yllätyneensä täysin Sepon iskukyvystä. Tämä oli lähtökohtiin nähden yksi kovimmasta suorituksista Olympialaissa.

Linkki: https://youtu.be/FXxojw0E1AQ

Linkki: https://youtu.be/2dRAEXlSTEQ

Linkki: https://youtu.be/82w25IfH-bE

Linkki: https://youtu.be/i2U7nQE9zto

Linkki: https://youtu.be/st-n9eLPsvM

 

[Kaivanto]

Myös selostus oli Mauri Myllymäen innostuksen myötä MM-luokkaa, josta Tubessa on valittavana lyhyt pätkä, muistan tuon lauseen jatkuneen "Ja Mike Powell lähtee kunniakierrokselle... väärään suuntaan!"

Youtubesta löytyy myös pitkä kooste Ylen lähetyksestä:



Tokion kisat tulivat hankalaan kellonaikaan. Vuonna 1991 yläaste oli mukana kuvioissa häiritsevänä tekijänä. Näin pituuskisan kuitenkin suorana, koska heittäydyin tekosairaaksi ja jäin kotiin tv:n ääreen kisavapaalle. Siinä kohtaa ei ollut ketään muuta kotona ja tilaisuus teki varkaan.

Menetinköhän kotitalouden kaalikeittopäivän vai mitä.

Hyvä valinta. Lapset ottakaa opiksi!

 

[adolf]

Ihan ensimmäiset etäiset muistikuvat on Atlantan olympialaisista vuodelta 1996. Seppo Räty oli lapsuuden jonkinlainen urheilusankarini, ja sen muistan, että kyllä sitä keihäsfinaalia tuli silloin katsottua. Heli Rantasen kultamitali on myös jättänyt jonkinlaisen muistijäljen. Näiden lisäksi sen muistan, että Michael Johnson oli suuri yleisurheilun supertähti. En tiedä onko väärin sanoa, että oli jopa Usain Boltin kaltainen stara, mutta kyllä häntä valtavasti silloin seurattiin. Sergei Bubka oli sitten toinen, ja silloinhan puhuttiin, että se hänen maailmanennätyksensä on yksi niitä, jotka on kaikkein vaikeimpia rikottavia. Jopa mahdottomia. Niin vaan on siitä jo kaksi ukkoa kuitenkin korkeammalta hypännyt.

Olen tuolloin ollut 8-vuotias.

Ei tässä nyt ehdi kirjoittelemaan enempää, mutta olisihan noita kaikenlaisia juttuja lisäksi, jos rupeaisi muistikätköjä kaivelemaan. Mainitaan kuitenkin nyt tämä kisa vielä. Muistan erittäin hyvin vieläkin sen, kun Lapissa yöllä tuota kisaa katsoin. Miten se sohva oli siinä mökin seinustalla, ja miten se pieni televisio oli sinne ylös ripustettuna. Kaikki nämä on jääneet oikeinkin erinomaisesti mieleen, vaikka tuosta on jo 21 vuotta aikaa. Ja siinä sitten hämmästeltiin, miten yli 91-metrinen ei riitä kultaan, kun Tsekin hurja heittää vielä pidemmälle.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=DqTrsMrlBe8

 

[FrozenEnvelope]

Minulle ensimmäiset seuratut kisat olivat Helsinki MM-1983. Lillak tuolla jo tuli ansaitusti mainittua, joten laitetaanpa tähän se toinen huippuhetki (sori Artsi):

Vainio syöksyi 5000 m:n MM-pronssille

Suomalaisen kestävyysjuoksun viimeinen merkkimies pani Helsingin MM-kisoissa vuonna 1983 kaikkensa peliin heittäytymällä maaliviivan yli kolmossijalle.

yle.fi

Tämän jälkeen ala-asteen pihalla välituntijuoksenteluihin tuli sellainen sääntö, että tiukassa tilanteessa heittäytyjä katsottiin voittajaksi. Reittikin oli sellainen, että maaliviivalla asfaltti vaihtui nurmikoksi. :-)

Suomihan oli tuohon aikaan dopingin suhteen sen verran sinisilmäinen lintukoto, että Vainion julkisuuskuva ei muistaakseni juuri seuraavan vuoden kärystäkään kärsinyt. Salaa urheilijaparkaa piikittänyttä talonmiestä manattiin ja Vainion menestystä kovasti jännitettiin taas Stuttgartissa -86 ja Roomassa -87.

 

[Majoneesi]

Kesällä 1994 oli kova halu mennä katsomaan Helsingin EM-kisoja. Ei vaan ollut minulla lukiolaisena rahaa. Juuri ajokortin saaneella serkullani oli hieman, että jos saan rahaa, niin mennään. Autolla rapiat 600 km suuntaansa ois matkaa.

Oli mulla 10 mk. Menin 3 km pyöräillen lähimmälle huoltoasemalle ja laitoin epätoivoisena kymppini Noppapottiin maksimaalisella 5 mk panoksella. Ja sieltähän napsahti saman tien päävoitto 200 mk!

Siitä kotiin, lankapuhelin käteen ja soitto serkulle, että nyt on rahaa lähteä.

Klo oli jostain 19 tienoilla kun samaisena iltana lähdimme Datsun 100 A:lla. Ensin Jyväskylään telttamajoitukseen ja seuraavana aamuna Helsinkiin. Stadionille katsomoon ei nyt sentään ollut rahaa, mutta Vallu Konosen laattaamiset nähtiin. Hieno kisa ja tunnelma. Siitä sitten kotiin hyvillä mielin. Vähän jäi reissusta rahaa jemmaankin.

Ihana tarina - tätä on yleisurheilu(fanius)!

 

[Majoneesi]

Kyllä se on tämä. Katselin finaalia yksin yöllä, kun faija oli mennyt ihmeellisesti jo nukkumaan. Ja olihan se jännää, kun niitä kierroksia alkoi jäädä välistä, kunnes sitten tuli tämä viimeinen heitto ja Suomelle kultaa. Pitihän isukki sitten herättää, että tuli kultaa ja tuli vielä pronssiakin. Tuo edellä mainittu Helsinki EM 1994 on hieno muisto sekin, kun faijan kanssa siellä oltiin katsomassa keihäsfinaalia. Sellaisia aika ainutlaatuisia isä-poika-hetkiä, joita ei ainakaan liikaa ollut meillä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=rB2-0Wl2Zag

Ah, nämä kisat oli lähempänä lokakuuta. Enpäs muistanut.

Soulin kisoihin liittyy näköjään monella muistoja. Olin tuolloin 10 v ja kyseisen vuoden molemmat olympialaiset vaativat valvomista. Calgaryn Suomi-NL -matsissa muistan olleen vielä vaikeuksia pysyä hereillä (broidi herätti usemman kerran), mutta Korjuksen ja Rädyn kisan muistan valvoneeni läpi. Good times!

Samoista kisoista oli tuskallinen takaisku, kun suosikkini maito-Ben kärähti ja Lewisia kannattanut kaverini pääsi ilkkumaan - sekä Soulin että Rooman edestä. Vieläkin vituttaa. Joten jos luet: haistapa paska.

 

[Turha Kaukalo]

No niin. Otetaanpa itsenäisen Suomen tärkeimmät kolme minuuttia.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=1H_JzBVqkuI

 

[Palstalegenda]

Helsingin MM-kisoihin v. 2005 minulla oli kahdelle päivälle liput. Olin vielä opiskelija ja rahaa ei ollut liialti. Ostin kolmen päivän junalipun, olikohan se 59 e, jos oikein muistan.

Ensin rapiat 400 km Helsinkiin ja siellä stadikalle vesisateeseen. Yöpaikkaa ei Helsingissä ollut, olin ajatellut tehdä siten, että kun ensimmäisenä kisapäivänä kisat on katsottu, niin menen junaan ja matkaan Jyväskylään, siellä asemalle ja takaisin ensimmäiseen Helsinkiin menevään junaan. Kyllä ihminen nuorena jaksaa ideoida.

Vaan vesisade ja ennuste seuraavan päivän vesisateesta kyllästyttivät. Lähdin eka päivän kilpailujen jälkeen stadikalta ja myin seuraavan päivän lippuni jollekin satunnaiselle ostajalle 20 eurolla.

Se seuraava päivä oli tiistai. Minä olin aamulla jo opiskelupaikkakunnallani. Katselin illalla kisoja telkkarista. Sen mitä kisoja oli se oli se pahin vesisadepäivä, jolloin kilpailuja peruttiin. Sori siitä sille, kuka sen lippuni ostit!

 

[Individual]

@Majoneesi
Callen ilme maaliintulon jälkeen oli aika priceless. "Mitä vattua tuossa oikein äsken tapahtui". Olihan se aivan järjetön tulos. Samoin toki naisten puolella Flo-Jon 100m ja 200m, mutta siellä dopingnäyte piti. Jotenkin hämärä muistikuva on myös Losin kisoista, kun Martti Vainio jäi kuin seisomaan 10 000 metrin ratkaisussa seistäkseen myöhemmin dopingista kärähtäneenä. Prahan EM-kisojen sankari oli kansakunnan virallinen sylky, ei enää kuppi, vaan saavi, vaikka jokaisen olisi pitänyt ymmärtää jo silloin, että millä puurolla ne mitalit kotiin tuodaan. Mutta ehkä meissä oli jotain samaa, mitä norjalaisissa nyt. Rehti Suomen kansa, niin kentällä kuin katsomossa.

Iivo ei käytä (toim.huom.)

Otetaan myös tämä. En tiedä voiko yllätyksellisyydessään verrata Keskisalon voittoon, mutta kyllä tämä itselle aika puskista tuli, vaikka kuula kait oli lentänyt tuolla kaudella. Joskin eikö Halvari ollut vielä hurjemmassa kunnossa, mutta loukkaantuminen murskasi olympiahaaveet? Tämänkin lajin voinee haudata ikiajoiksi suomalaisittain, koska siinä missä 22-23 metriä on paperia maailmalla, niin Suomessa on rikottu 20 metriä, ellei wikipedia valehtele, viimeksi vuonna 2007 ja yli 19 metriäkin viimeksi 2018. Tietenkin joku doping-läpimurto voi tässäkin tasata puntteja jenkkien ja muun maailman välillä, mutta se tuskin Suomen työntäjiä auttaa.

Harmi kun tästä ei löytynyt kuin tämä yksi lyhyt klippi.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=okZ9u13PiZ4

Ja viimeisimpänä, muttei lyhyimpänä Jonathan Edwards ja "seitsemän peninkulman saappaat", kuten valtalehtemme taisi kerran otsikoida. Tuolla keskimmäisellä loikalla mennään kuuluisaan kuuhun, tai ainakin 18 metrin paremmalle puolelle. Näissä Göteborgin vuoden 1995 MM-kisoissa loikittu 18,29 on edelleen lajin voimassaoleva maailmanennätys. Tosin lajia mielinmäärin hallinnut Christian Taylor pääsi Pekingin kultahypyssään ennätyksestä vain kahdeksan sentin päähän.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=M1GAx_7hXv0

 

[Majoneesi]

Otetaan muistelut kansalliselta tasolta.

Olin pikkupoikana katsomassa ainakin yhtenä, todennäköisesti kahtena, päivänä Kalevan kisoja Kuopiossa 1987. Mitään muuta en muista kuin paikallaoloni.

Seuraavana vuonna kisat olivat Hämeenlinnassa, jonne sukulaiseni minut vei. Istuttiin pääkatsomossa ja muistan elävästi, kun Bryggare hajotti itsensä (taas) - olisiko ollut finaali, jossa nilkka (?) paukahti. Itse en paukahdusta kuullut, mutta edellisen rivin nesteytetty herra kuuli. Joten paukahdus kuului, jottas tiedätte.

Tuo oli viimeisin kerta, kun olen livenä katsonut aikuisten kisoja olematta itse mukana. Aika uskomatonta, kun huomioi friikkiyteni asteen.

 

[Brent Sapergia]

Kyllä nuo kaikki timanttiliigan illat Mauri Myllymäen selostuksella ja tarinat Nandi-heimoista edelleenkin pientä kovetusta aiheuttaa! Täyttä taidetta selostukset.

 

[L. Paraske]

Suomessa on rikottu 20 metriä, ellei wikipedia valehtele, viimeksi vuonna 2007 ja yli 19 metriäkin viimeksi 2018.

Kyllä Arttu Kangas työnsi yli 20 metriä ulkona ja hallissa. Ennätys 20.30 on vuodelta 2016 ja viimeisen kerran 20 metriä ylittyi helmikuussa 2017. Ei toki muuta kokonaiskuvaa mihinkään suuntaan.

 

[Individual]

Kyllä nuo kaikki timanttiliigan illat Mauri Myllymäen selostuksella ja tarinat Nandi-heimoista edelleenkin pientä kovetusta aiheuttaa! Täyttä taidetta selostukset.

Rakastan hyvissä selostajissa sitä, että heillä on se liki lapsenomainen innostus selostamaansa lajia ja tapahtumaa kohtaan. Ovat toki jollain tasolla aina myös itse, jos ei lähetyksen keskipiste, niin tapahtumien välittäjinä tärkeä osa sitä, mutta jotka antavat fraasien ja tarinoiden tulla luonnollisesti ja vilpittömästi. Tuomas Virkkunen, jota en aluksi sietänyt edes vähää alusta, mutta josta pidän nyt suuresti, on yksi tällainen. Mauri Myllymäki toinen.

 

[Individual]

Seuraavana vuonna kisat olivat Hämeenlinnassa, jonne sukulaiseni minut vei. Istuttiin pääkatsomossa ja muistan elävästi, kun Bryggare hajotti itsensä (taas) - olisiko ollut finaali, jossa nilkka (?) paukahti. Itse en paukahdusta kuullut, mutta edellisen rivin nesteytetty herra kuuli. Joten paukahdus kuului, jottas tiedätte.

Rooma 1987, 110m aitojen finaali ja "Missä on Artsi?". Liekö Suomen kansa yhtä kauhuissaan kuin kiinalaiset Pekingissä 2008, kun maan supertähti ja suurin mitalitoivo aituri Liu Xiang ei pystynytkään osallistumaan alkueriin. Tai osallistui, mutta poistui kilpakumppanin ottaman varaslähdön jälkeen takavasemmalle.

 

[SamSal]

Rakastan hyvissä selostajissa sitä, että heillä on se liki lapsenomainen innostus selostamaansa lajia ja tapahtumaa kohtaan. Ovat toki jollain tasolla aina myös itse, jos ei lähetyksen keskipiste, niin tapahtumien välittäjinä tärkeä osa sitä, mutta jotka antavat fraasien ja tarinoiden tulla luonnollisesti ja vilpittömästi. Tuomas Virkkunen, jota en aluksi sietänyt edes vähää alusta, mutta josta pidän nyt suuresti, on yksi tällainen. Mauri Myllymäki toinen.

Myllymäki on kyllä kultaa. Hän oli kotikunnassani aikoinaan liikunnanopettajana ja entisten oppilaiden mukaan oli harjoitellut selostamista liikuntatunneilla. Oli kuulemma mukava hypätä pituutta kun opettaja selostaa samalla. Oli todella pidetty ja arvostettu opettajanakin.

Jossain gp-kisoissa hän muisteli sairauteen menehtynyttä urheilijaa, jonka puoliso kilpaili selostamassaan kilpailussa ja purskahti itkuun kesken muistelun. Myllymäessä on kaikki aitoa. Onneksi on saanut nauttia hänen selostuksistaan.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Hv1BiUTGdxw

 

[Majoneesi]

Mauri Myllymäki on jotain sellaista, mitä tuskin enää tulee. Nykyään YLE vetää Mini-Spordella ja Leinosella - itku pääsee.

Otetaan Maurin virtuositeetista esimerkiksi tämä

Linkki: https://youtu.be/0P-DmSHLPLo

 

[vitozzius]

Seuraavana vuonna kisat olivat Hämeenlinnassa, jonne sukulaiseni minut vei. Istuttiin pääkatsomossa ja muistan elävästi, kun Bryggare hajotti itsensä (taas) - olisiko ollut finaali, jossa nilkka (?) paukahti. Itse en paukahdusta kuullut, mutta edellisen rivin nesteytetty herra kuuli. Joten paukahdus kuului, jottas tiedätte.

Alkuerissä kahdeksannen aidan jälkeen oikean jalan akillesjänne pamahti. Samalla katkesi myös 11 Suomen mestaruuden putki, ja kaikki luulivat aiturin uran olevan ohi, mutta neljä vuotta myöhemmin Artsi nousi vielä kerran Kalevan kisojen korkeimmalle korokkeelle.

 

[Hagi]

Joskin eikö Halvari ollut vielä hurjemmassa kunnossa, mutta loukkaantuminen murskasi olympiahaaveet?

Linkki: https://youtu.be/jdl3svOYd8E

Halvari oli jo talvikaudella 2000 aivan hurjassa iskussa. Pirkkahallin kisan lämmittelyssä kuula lensi 22.50 m tuntumaan ja kisassakin yli 22 m. Jostain syystä tuo ei ole kuulantyönnön virallinen SE. Halvarin akillesjänteen katkeaminen vei Olympiavoiton Mikalta.

 

[Hagi]

Helsingin MM-kisoihin v. 2005 minulla oli kahdelle päivälle liput.

Vaan vesisade ja ennuste seuraavan päivän vesisateesta kyllästyttivät.

Nuo olivat sään puolesta melkoiset klassikko kisat. Vettä satoi koko ajan kaatamalla ja välillä sähköt olivat poikki ukkosen takia. Höysteenä oli vielä järjettömän kylmä ajankohtaan nähden. Katsomon puolelta muistan, että sää alkoi jo vituttamaan ja sadeviittoja sai laittaa päälle useamman. Miesten keihäänheiton finaalissa kenttää yritettiin epätoivoisesti kuivata vesilammikoilta ja myrskyisä sivutuuli toi vielä oman säväyksen kisaan.

 

[benicio]

Linkki: https://youtu.be/jdl3svOYd8E

Halvari oli jo talvikaudella 2000 aivan hurjassa iskussa. Pirkkahallin kisan lämmittelyssä kuula lensi 22.50 m tuntumaan ja kisassakin yli 22 m. Jostain syystä tuo ei ole kuulantyönnön virallinen SE. Halvarin akillesjänteen katkeaminen vei Olympiavoiton Mikalta.

Olikos se tuolloin vai vasta myöhemmin kun Halvarin kovista tuloksista jossain pikkukisassa kuului juttuja, että vauhtia olisi aika härskisti otettu ringin reunoista tms. Tämä kyllä ihan mielen sopukoista, netistä en äkkiseltään mitään löytänyt ja ainakin tuo Pirkkahallin työntö näytti ihan lailliselta.

 

[L. Paraske]

Nuo olivat sään puolesta melkoiset klassikko kisat. Vettä satoi koko ajan kaatamalla ja välillä sähköt olivat poikki ukkosen takia. Höysteenä oli vielä järjettömän kylmä ajankohtaan nähden. Katsomon puolelta muistan, että sää alkoi jo vituttamaan ja sadeviittoja sai laittaa päälle useamman. Miesten keihäänheiton finaalissa kenttää yritettiin epätoivoisesti kuivata vesilammikoilta ja myrskyisä sivutuuli toi vielä oman säväyksen kisaan.

No eivät ne koko kisat tuollaista säätä olleet. Avausviikonloppu oli ihan komeaa säätä, ja samoin kisojen loppupäästä viimeiset 3-4 päivää. Olin perjantain ja lauantain paikalla eikä pisaraakaan tullut vettä. Lämpöä olisi voinut olla jokunen aste enemmän, mutta muuten ihan ok.

 

[L. Paraske]

Olikos se tuolloin vai vasta myöhemmin kun Halvarin kovista tuloksista jossain pikkukisassa kuului juttuja, että vauhtia olisi aika härskisti otettu ringin reunoista tms. Tämä kyllä ihan mielen sopukoista, netistä en äkkiseltään mitään löytänyt ja ainakin tuo Pirkkahallin työntö näytti ihan lailliselta.

Juuri noista hallin 22 metrin työnnöistä Rainer Stenius nosti Urkkaruudussa esiin, että ne olivat itse asiassa yliastuttuja. Silloinkaan Halvarin tossu ei ollut ringin takareunan päällä, vaan koski sen sisäreunaan josta oli helpompi ponnistaa vauhtia. Nykyään säännöt eivät tuota kiellä.

esit. taisikin olla Tulosruudussa tuo Legenda esitti Mika Halvarin kuulauralla kovan syytöksen – "Aika surkeaa", eikä muutenkaan mennyt aivan niinkuin muistelin.

 

[Pavlikovsky]

Kyllä nuo kaikki timanttiliigan illat Mauri Myllymäen selostuksella ja tarinat Nandi-heimoista edelleenkin pientä kovetusta aiheuttaa! Täyttä taidetta selostukset.

Pitää paikkansa. Kun Myllymäki ja yleisurheilulähetys pääsi vauhtiin, unohtui siinä kaikki ja muu ja kuka tahansa mökin mummo saattoi kuvitella olevansa itse jossain Stadio Olimpicon lehtereillä seuraamassa, kun Mauri paasasi. Niin maanläheisesti hän lähetyksen välitti autenttisella tavalla kotistudioihin. Väitän jopa, että Myllymäki oli parhaimmillaan noissa nelosen lähetyksissä uran loppupuolilla kuin Ylellä, koska nelosella selostuksellinen kenttä ja lähetys oli täysin Maurin. Mainoskatkoille teki useasti tiukkaa poiketa, kun Maurilla oli joku hersyvä hotelliaamiaismuistelo käynnissä aina vain jonkun Kipketerin kanssa ja milloin kenenkin, "ja on suuri Suomen ystävä kerta kaikkiaan..."

Myllymäessä yhdistyi vanhan liiton verbaalisen rikas ja vertauskuvia tulviva selostustapa ikään kuin tarinaa luoden tietyllä vakavuudella, mutta sitten nykyaikainen äänenpainotus ja huumorikin. Väitän, että kenelläkään yleisurheiluselostajalla ei sellaista tekniikan ja lajin biomekaanisen taidon silmää ole ollut kuin Maurilla, sillä hän pystyi analysoimaan suoritusta ilman asiantuntijoiden todisteluja tavalla, josta nykyselostajat voivat vain haaveilla. Mutta toisaalta onko tuo nyt ihmekään jos mies itsekin on hypännyt 785 pituutta. Sellaista heittäytymistä, jota Myllymäki antoi itsestään lajille, ei vain enää tänä päivänä ole, kun yhden selostajan pitää osata selostaa lähestulkoon kymmeniä lajeja. Jotain Myllymäen suosiosta kertoo se, että 2005 hän virallisesti lopetti selostukset, mutta yleisöpalautetta tuli niin paljon, että vielä pieni comeback oli tehtävä.