Muisteloketju divariajoille

[Uleåborgir]

Vaihdoin monet viikkorahat Kärppien ottelulippuihin, kun Kärpät oli ikivihreä nousijasuosikki I-divisioonasta SM-liigaan. Voi niitä aikoja ja voi niitä nimiä I-divisioona ja SM-liiga.

Aivan päällimmäisenä divariajoista on mielessä Kärpät - Junkkarit -ottelu 9.10. vuonna 1992. Olin katsomassa ottelua kaverini kanssa, kun Kärppien Matti Veivo jäi makaamaan taklauksen jälkeen Raksilan kaukalon pohjoispäädyn mutkaan. Kaukalon laitaa kohti lähti paljon nuoria Kärppien kannattajia. Kärpät oli tuolloin suuressa lennossa, mutta Veivon halvaantuminen lopetti Kärppien ylivoiman. Muistan Kalevan otsikon "Kärppien voitto tuli liian kalliiksi".

Toinen erityinen muisto on kaudelta 1993 - 1994 kun Kärppien paidassa viiletti Reijo Ruotsalainen. Kärpissä oli myös muita supertähtiä, etenkin kun ajatellaan divaritasoa. Kärpissä pelasivat Kari Jalonen, Ilkka Sinisalo, Harri Aho ja Pekka Arbelius. Tätä nautintoa kesti alle kymmenen ottelua. Kärpät ei pystynyt maksamaan palkkoja, ja äijät lähtivät menemään. Mutta kun miehet ehtivät pelaamaan, niin Reksa piti toisessa kainalossa kahta FoPS:n miestä ja heitti oikealla kädellään kauniin syötön viivalle. Vähän turhan hyvä pakki oli Reksa I-divisioonaan, ja eihän mies ollut vuonna 1993 kuin 33-vuotias eli nuorempi kuin Mikko Lehtonen (35) ja vähän vanhempi kuin Lasse Kukkonen (32).

II-divisioonassakin Kärpät kävi kannattajineen. Miikka Rousu oli ehkä paras pelaaja tuolla tasolla koskaan. Ei liene monellakaan II-divisioonan joukkueella 2000-3000 katsojaa per ottelu.

 

[Muhkea]

Olin niin pieni divariaikoina, ettei silloin tullut vielä lätkää juurikaan seurattua, mutta ensimmäinen muisto hallilta on jokin karsintapeli ehkäpä Hermestä vastaan. Erikoista oli, että ottelun alku venyi pitkälle, kun Kärppien b-junnujen pudotuspelimatsi TPS:aa vastaan oli venynyt jo toiselle jatkoerälle. Liekö koskaan ollut niin paljon katsojia nuorilla junnuilla kuin siinä pelissä.

Mieleen jäivät Kärppien harmaat pelipaidat.

 

[L. Paraske]

ensimmäinen muisto hallilta on jokin karsintapeli ehkäpä Hermestä vastaan. Erikoista oli, että ottelun alku venyi pitkälle, kun Kärppien b-junnujen pudotuspelimatsi TPS:aa vastaan oli venynyt jo toiselle jatkoerälle. Liekö koskaan ollut niin paljon katsojia nuorilla junnuilla kuin siinä pelissä.

Mieleen jäivät Kärppien harmaat pelipaidat.

Tuo oli keväällä 2000, ja pitkälle venynyt peli oli Kärppien ja Tepsin B-junnujen ensimmäinen finaaliottelu. Mustosen Tomi sen lopulta ratkaisi läpiajosta, olisiko toisessa tai kolmannessa jatkoerässä ollut tosiaan. B-junnut jatkoivat tuosta mestaruuteen. Se myöhästynyt peli oli puolestaan Sportia vastaan ensimmäinen karsintaottelu. Vai miten se systeemi menikään silloin, mutta joka tapauksessa tuon sarjan voittaja tuli pelaamaan liigakarsijaa eli Pelicansia vastaan.

Harmaat pelipaidat olivat käytössä ainoastaan harmaalla Dufvan kaudella 1997-98. Silloin pelattiin pudotuspeleissä ennen KalPan kohtaamista Hermestä vastaan, eli olisiko sulla mennyt jotenkin nuo asiat sekaisin.

Itselläni pari-kolme ensimmäistä divarikautta olivat sellaisia, että silloin seurasin Kärppiä tiiviimmin ja intohimoisemmin kuin koskaan. Leikkelin Kalevasta jopa otteluraportteja talteen (harmi kyllä nuo ovat kauan sitten kadonneet), ja yritin päästä hallille katsomaan matseja niin usein kuin mahdollista. Tappiot Gr IFK:lle ja TuTolle (TuTo oli painajainen jo ennen kevättä 1999) olivat aina erityisen nöyryyttäviä. Silloin suurin sankarini oli tottakai Vladimir Kames. Siitäkin syystä karsintasarja Tapparaa vastaan keväällä 1992 on ollut ehkä meikäläiselle henkilökohtaisesti kiihkein sarja koskaan.

Eihän silloin tietysti nähnyt kuin kotipelit ja vieraspelit tuli koettua silloin Megassa matsit selostaneen Hakalan Pepen silmien kautta. Mutta joka tapauksessa se Kamesin telominen Jari Grönstrandin toimesta tappioon päättyneessä ensimmäisessä karsintaottelussa Hakametsässä oli melkoinen juttu. Koskaan en tosiaan sitä viikatetta ole nähnyt, mutta tottakai se oli ja on törkein koskaan ikinä missään. Siitäpä syystä toinen karsintaottelu Raksilassa oli kaikkien aikojen matsi..siis ainakin itselle. Hallissa oli todella paljon porukkaa jo alkulämmittelyjen aikaan ja jo ennen niitä hallissa raikui raivokkaat "Sika! Sika! Sika!" -huudot. No ei se Grönstrand koskaan alkulämmöille eikä myöhemmin koko otteluunkaan tullut (en muista mikä syy sille keksittiin), mutta eipä näkynyt kaukalossa Kamestakaan. Hyvä ettei nuori Paraske kyyneleitä pyyhkinyt, kunnes yhtäkkiä kaukalon pääty aukaistiin ja Kames liukui lämmittelyyn, mikä sai aikaan melkoiset taputukset Raksilassa.

Sitten kun itse ottelu alkoi, niin tunnelma täpötäydessä Raksilassa oli ihan huikea. Ottelu ehti edetä vain 19 sekuntia kun vanha kunnon Juha Huikari nousi maalin eteen, kenenkäs muun kuin Kamesin nappisyöttö löysi konkaripuolustajan, ja Jupe lirutti kiekon Jari Halmeen alta maaliin. En ole koskaan ennen sitä enkä sen jälkeen huutanut maalin vuoksi niin kovaa. Se matsi voitettiin Kamesin johdolla lopulta ehkä 7-4, ja mieleen on jäänyt maalivahti Iiro Itämiehen villi tuuletus loppusummerin soitua, ja se että jo ennen loppusummeria porukkaa alkoi katsomosta juosta jonottamaan viereiseen Urheilubaariin lippuja voiton myötä varmistuneeseen neljänteen karsintapeliin. Tampereella puolestaan oli ihmetelty hyvin lievästi sanottuna intohimoista ja puolueellista Pepen radioselostusta, kun eivät omaa selostajaa olleet Ouluun lähettäneet.

Seuraava matsi Hakametsässä olikin sitten jotain muuta. Peli oli kotijoukkueelle 5-0 ensimmäisen erän puolivälin paikkeilla. En tuota ottelua kuunnellut loppuun, enkä muista loppulukemia, mutta suuri murhe lopputuloksen lisäksi oli, että Kames oli uudelleen saanut kolhun eikä lopulta enää sarjassa pelannut. Neljäs ottelu Raksilassa oli valitettavasti myöskin Tapparan heiniä (lopputulos 0-5), ja kolmannen erän loppuhetkillä hallissa soi Queenin silloinen tuore hitti The Show Must Go On. Kärppien silloinen suuri johtaja oli poissa kaukalosta, ja peli oli selvä jo ennen aloituskiekkoa.

Se suurin intohimo kuoli siihen karsintasarjaan, eikä seuraava kausi enää ihan samalla tavalla innostanut. Suurin taika oli poissa myös Vladimir Kamesin otteista, ja Kärppien kausi oli aika nihkeä. En ollut hallissa edes näkemässä sitä kauden päättänyttä nöyryyttävää tappiota Karhu-Kissoja vastaan, mutta eipä Kärpillä silloin mitään palaa olisi liigapaikan tavoittelussa ollutkaan.

Uleåborgir tuossa avausviestissä jo tuon 1993-94 kauden kuvioita kertoikin. Hommahan meni niin läskiksi, että ainakin yhden ottelun verran Kärppien kotiareenana oli Oulunsalon jäähalli, ja se kakkosdivarireissuhan siitä kaikesta oli seurauksena. Uusi nousu syksystä 1995 eteenpäin sai taas meikäläisenkin innostumaan, ja Kärppien joukkue koostui pitkälle täysin omista junnuista, ennen kuin Kanadan kone toi kaupunkiin syksyllä 1996 Francois Bouchardin ja Ian Hebertin (ja myös Reksa palasi toviksi silloin). Nuo ajat olivat myös hienoja, ehkäpä niistä lisää jollain toisella kertaa.

Loppukaneettina kuitenkin. Ne divariajat tuntuivat niin pitkiltä, että pari vuotta sitten sitä ihan hämmästyi kun huomasi, että Kärppien nykyinen liigataival oli jo keväällä 2011 yhtä pitkä kuin se korpivaellus Kauniaisten, Salon, Pietarsaaren, ja mitä ikinä niitä jumalten hylkäämiä kiekkopaikkakuntia olikaan, kaukaloissa.

Tuolla Historian havinaa -ketjussa on tähänkin ketjuun sopivia tarinoita lisää.

 

[Muhkea]

Harmaat pelipaidat olivat käytössä ainoastaan harmaalla Dufvan kaudella 1997-98. Silloin pelattiin pudotuspeleissä ennen KalPan kohtaamista Hermestä vastaan, eli olisiko sulla mennyt jotenkin nuo asiat sekaisin.

Oli varmasti. Yksittäisiä samaan asiaan liittyviä muistoja yhdistää sitten helposti toisiinsa. Tuossa KalPa-sarjassa oli kuulemma kuuluttaja toivotellut kalakukoille lähtöpasseja divariin, ja itse olin mitään asiasta ymmärtämättä sitten toistellut sitä penkiltäni "Kalpa divaliin!". Varmaan yhteensä pari, kolme peliä divariaikana tuli koettua. Kannattanee toivoa, ettei tarvitse jatkossakaan kokea sitä tunnelmaa.

Edit: kyllä tuosta jo vähintään kolme saa ynnättyä, jos en ole keksinyt muistoja päähäni (mikä ihmisaivot tuntien on mahdollista sekin). Ainakin siis jotkin pelit Hermestä ja KalPaa vastaan keväällä 1998, ja jopa peli liiganousukeväältä. En edes tiennyt käyneeni pelissä silloin, saanut vain jälkikäteen kuulla legendaa. Olinkohan sitten ollut väsynyt, kun peli oli tosiaan venynyt niin pitkäksi?

Joka tapauksessa jo seuraavana vuonna tuli katsottua veljeni kanssa useampia SM-liigapelejä paikan päällä, joista jo onkin paljon tarkempia muistoja. Kunnon gloryhunteriko minä?!

 

[Samsonov]

Käytiin iskän kans kattomassa Kärppien pelejä jonkunverran vuosina 97-99. Yleensä hattuhyllyllä seisten. Naapurin isäntä oli kans aina peleissä, on ollut siellä jostain 90-luvun alusta lähtien ja on siellä vieläkin.

Varhaisin muisto jostain tietystä ottelusta on ottelu Diskosta vastaan jonka kärpät voitti 13-1. Vuosi oiskohan ollut vaikka -98. Halli oli viileä, makkarat maistu hyvältä. Raksilassa kävi myös Jokerit ja jonkinlainen b-maajoukkue häviämässä. Yleisöä oli sarjatasolle paljon. Muistan valkoiset ja siniset pelipaidat missä Nesteen mainos. Oliko kuuluttajan vai toimitsijan nimi Tarja?

Matsin jälkeen pihapeleissä olin Bergeron.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Rupesin Kärppien peleissä käymään joskus II-divarin aikoihin. Torniolainen kämppäkaverini tykkäsi katsoa pelejä, joten mukaan eksyin sitten sitä kautta. Lystiä oli ja hyvin nopeasti huomasi, mitä peleissä pitää jännittää. Lähinnä sitä, että meneekö 10 maalin raja rikki :) Noh, ei nyt ihan joka vuosi tuollaista ollut.

Mitä kaipaan eniten divariajoista on ottelujen alut. Vierasjoukkueen tullessa jäälle oli yleisö suorastaan vihamielinen ja antoi sen kyllä kuulua. Samaan aikaan vähän hävetti, kävi vieraita sääliksi ja nauratti. Samassa paketissa. Yksittäisistä muistoista kuitenkin Reksan ylivoimaisuus on jäänyt eniten mieleen. Monessa pelissä antoi joukkueen hoitaa "voittamisen", mutta tarvittaessa otti ohjat omiin käsiinsä.

 

[oukka]

Raksilassa kävi myös Jokerit ja jonkinlainen b-maajoukkue häviämässä.

Ei ollut edes mikään b-maajoukkue, vaan ihan EHT-tason porukka joka oli valmistautumassa Moskovan turnaukseen joulun alla. Kärpät voitti 15.12.1999 pelatun pelin 3-2.

Maajoukkueen kenttäviisikot:
Juha Gustafsson-Erik Kakko, Timo Pärssinen-Niko Kapanen-Jukka Hentunen, Antti-Jussi Niemi-Toni Lydman, Tero Lehterä-Jari Kauppila-Tomi Kallio, Janne Grönvall-Rami Alanko, Jussi Tarvainen-Esa Pirnes-Timo Vertala, Jani Nikko-Tommi Rajamäki, Pasi Saarela-Juha Ikonen-Vesa Viitakoski.

Maalivahteina Jussi Markkanen ja Pasi Nurminen.

 

[kaimarin kantis]

Ei divariajoissa ole mulle varsinaista nostalgiaa, kun peleissä käynti alkoi 80-luvun puolivälissä noin kymmenvuotiaana. Silloin Jokerit oli surkea pellelauma, joka veti ehkä 3000 - 4000 katsojaa ja varsinainen ykkövihollinen oli HIFK, jonka pelit myytiin toistuvasti loppuun. Jossain Kalevan yleisöpalstalla paheksuttiin, kun noihin aikoihin erätauoilla alettiin päästää porukkaa tupakalle hallin pihalle erillistä lipuskaa vastaan. Tästä nääs seurasi skandaalimainen asia, että liukkaimmat kerkesivät käydä uimahallilla kaljalla, mikä ei sopinut sivustaseuraajien mielestä yhteen rehdin urheiluhengen ja tapahtuman luonteen kanssa.

 

[Beukeboom]

Divariajoista tulee mieleen myös hässäkä Radio Megan ja Radioasema Q:n välillä.

Kuten nykyäänkin, myös tuolloin Mega ja Stenkka vastasivat matsien selostuksesta. Tuore paikallisradioasema, Q, taas oli mm. Martin Bergeronin henkilökohtainen sponsori, ja pelasihan Bergeron tovin myös numerolla 89,4 - Q:n taajuudella.

Q lupasi kuuntelijoilleen raportteja peleistä, mitä Mega taas ei sulattanut. Asia ratkaistiin kompromissilla: Q:n kiekkotoimittaja Hannu Jalonen pääsi toimittajan ominaisuudessa matseihin, mutta sai tehdä suoria katsauksia radioon ainoastaan hallin ulkopuolelta. Eli aina kun lähetys Q:lla siirtyi matsiin, oli Jalonen antamassa raporttia hallin parkkipaikalta.

Good times.

 

[PES]

Ei ollut edes mikään b-maajoukkue, vaan ihan EHT-tason porukka joka oli valmistautumassa Moskovan turnaukseen joulun alla. Kärpät voitti 15.12.1999 pelatun pelin 3-2.

Maajoukkueen kenttäviisikot:
Juha Gustafsson-Erik Kakko, Timo Pärssinen-Niko Kapanen-Jukka Hentunen, Antti-Jussi Niemi-Toni Lydman, Tero Lehterä-Jari Kauppila-Tomi Kallio, Janne Grönvall-Rami Alanko, Jussi Tarvainen-Esa Pirnes-Timo Vertala, Jani Nikko-Tommi Rajamäki, Pasi Saarela-Juha Ikonen-Vesa Viitakoski.

Maalivahteina Jussi Markkanen ja Pasi Nurminen.

Ja eikös Mertaranta selostanut pelin Megalla? Lisäksi tapahtumaa puitiin jälkikäteen ja muuan Frank Moberg(IFK:n silloinen TJ) ihmetteli muistaakseni mtv3 hockey nightissa, että miten ihmeessä maajoukkue roudataan pönkittämään jonkun divarijoukkueen taloutta. Mietin vuonna 2004 voitetun IFK-sarjan jälkeen, etä mitähän hra. Moberg mietiskelee. Mutta joo hieman asian vierestäkin meni.

 

[Samsonov]

Ei ollut edes mikään b-maajoukkue, vaan ihan EHT-tason porukka joka oli valmistautumassa Moskovan turnaukseen joulun alla. Kärpät voitti 15.12.1999 pelatun pelin 3-2.

Maajoukkueen kenttäviisikot:
Juha Gustafsson-Erik Kakko, Timo Pärssinen-Niko Kapanen-Jukka Hentunen, Antti-Jussi Niemi-Toni Lydman, Tero Lehterä-Jari Kauppila-Tomi Kallio, Janne Grönvall-Rami Alanko, Jussi Tarvainen-Esa Pirnes-Timo Vertala, Jani Nikko-Tommi Rajamäki, Pasi Saarela-Juha Ikonen-Vesa Viitakoski.

Maalivahteina Jussi Markkanen ja Pasi Nurminen.

No katoppa kummaa, näinhän se meni. Menee OT, mutta suhteellisen tasokas maalivahtiduo tuossa porukassa!

 

[Porvoon Kärppä]

Divariajoista tulee mieleen myös hässäkä Radio Megan ja Radioasema Q:n välillä.

Kuten nykyäänkin, myös tuolloin Mega ja Stenkka vastasivat matsien selostuksesta. Tuore paikallisradioasema, Q, taas oli mm. Martin Bergeronin henkilökohtainen sponsori, ja pelasihan Bergeron tovin myös numerolla 89,4 - Q:n taajuudella.

Q lupasi kuuntelijoilleen raportteja peleistä, mitä Mega taas ei sulattanut. Asia ratkaistiin kompromissilla: Q:n kiekkotoimittaja Hannu Jalonen pääsi toimittajan ominaisuudessa matseihin, mutta sai tehdä suoria katsauksia radioon ainoastaan hallin ulkopuolelta. Eli aina kun lähetys Q:lla siirtyi matsiin, oli Jalonen antamassa raporttia hallin parkkipaikalta.

Good times.

Tämä case jaksaa itseäkin naurattaa aina silloin tällöin mutta sellaisella korjausehdotuksella että eikös pihalta raportteja huudellut eetteriin H.Jalosen sijasta Lyly Rajala? Ainakin itsellä on sitkeä muistikuva siitä että Lyly olisi ollut Q:n kiekkotoimittaja tuolloin. Vai olisivatko olleet peräti molemmat?

 

[L. Paraske]

Tämä case jaksaa itseäkin naurattaa aina silloin tällöin mutta sellaisella korjausehdotuksella että eikös pihalta raportteja huudellut eetteriin H.Jalosen sijasta Lyly Rajala? Ainakin itsellä on sitkeä muistikuva siitä että Lyly olisi ollut Q:n kiekkotoimittaja tuolloin. Vai olisivatko olleet peräti molemmat?

Kyllä se Jalosen Hannu oli, joka ainakin lehtijutuissa oli silloin esillä Q:n toimittajana. En ole aivan varma, mutta minusta Lyly alkoi kaukalonlaitatoimittajahommiin vasta liiganousun jälkeen.

Nuo Kärppien matsien selostukset olivat muuten yhden kauden (1997-98) Q:lla tuossa divarin aikana. Stenkka nekin pelit selosti.

 

[Beukeboom]

No katoppa kummaa, näinhän se meni. Menee OT, mutta suhteellisen tasokas maalivahtiduo tuossa porukassa!

Tämä B-maajoukkue, jota muistelet, saattaa olla Team Canada, joka kävi ainakin kahteen otteeseen Raksilassa. Väittäisin, että kaudet olisivat olleet 97-98 ja 98-99.

Ainakin 1998 pelatun ottelun Kärpät voitti 4-1, toisessa muistaakseni tuli reilustikin turpaan.

Sopisi ehkä paremmin "historian havinaa"-ketjuun, mutta Kalevan arkistoissa on hyvä kuvakollaasi Kärppien historiasta:

Tunnelma tallella Kärppä-kuvissa | Kuvagalleriat Kaleva.fi

 

[Ylärima]

Ai täällä muistellaan noita myöhempiä divariaikoja. Mitäs niitä nyt vielä muistelemaan, lähes äskettäisiä asioita.

Kärpät - KooKoo Keskuskentällä (rip) joskus vuonna 1976 tai 1977. Lunta satoi aika reilusti, olisiko jopa kesken erän aurattu pois. Kärpät taisi voittaa. Isän kanssa olin, ei urheilumiehiä ja siihen aikaan teki illat pitkät töitä ja aikaa riitti muutenkin lapsille vähän. Suunnilleen kaksi kertaa olin lapsena isän kanssa jossain urheilutapahtumassa, tämä niistä toinen. Tuntui kivalta, peli oli enempi sivuseikka.

Sitten muistaakseni vuonna 1978 Kärpät-FoPS upouudessa Raksilan hallissa. Olikohan se vielä divaria vai jo liigaa, en muista. Olihan se jotain aivan käsittämättömän ihmeellistä luksusta ja ihan hassua että jääkiekkoa pelattiin sisällä.

 

[Maaginen mailavirtuoosi]

Divariaikoina en vielä tainnut käydä runkosarja peleissä ollenkaan. Tästä en ole kyllä täysin varma. Mutta Jokerit, Suomen maajoukkue ja Kanada tuli kyllä nähtyä. Ostin johonkin noista peleistä lipun toimistolta suoraan Junnolta, hei! Sitä en tiedä tekeekö omat aivot temppujaan, kun tuntuu että Eric Lindros olisi pelannut Kanadan paidassa Raksilassa??? Muistaako joku onko tämä totta?

Nousukeväänä tuli käytyä katsomassa playoffeja muutama peli ja onneksi myös se ratkaiseva peli, jota en unohda koskaan. Ikinä ei ole sen jälkeenkään ollut hallissa sellaista tunnelmaa.

 

[L. Paraske]

Sitä en tiedä tekeekö omat aivot temppujaan, kun tuntuu että Eric Lindros olisi pelannut Kanadan paidassa Raksilassa??? Muistaako joku onko tämä totta?

Jep, kyllähän 18-vuotias Lindros pelasi Kanadan paidassa silloin talvella 1992, kun Albertvillen olympialaisiin valmistautumassa olleet Suomi ja Kanada kohtasivat Raksilassa. Kanada voitti matsin 4-2, ja Lindros teki yhden Kanadan maaleista puolittaisesta läpiajosta. Suomen maalintekijät olivat Teemu Selänne ja Mika Nieminen.

Muita tunnettuja kanukkipelureita oli ainakin maalissa pelannut Sean Burke, jonka luistin jäi Suomen avausmaalia edeltäneessä tilanteessa kiinni siihen "väliverkkoon", joka ennen muinoin Raksilan maaleissa oli. Selänteellä oli helppo työ ohjata kiekko jumittuneen Burken taakse. Veskari oli tilanteesta ymmärrettävästi aika helkkarin suivaantunut ja loppupelin nuo verkot olikin nostettu maalin katolle.

Kanadan maajoukkue kävi vielä 90-luvun lopussa pelaamassa pari matsia Kärppiä vastaan. Noita pelejä en ollut armeijan takia näkemässä, mutta aivan vastaavia nimiä ei silloin vaahteralehtisissä pelannut. Ainoa nimi jonka muistan oli tummapintainen maalivahti Fred Braithwaite, joka myöhemmin oli Calgaryn ykkösvahtina ennen Kiprusoffin aikaa. Silloin jo baari-ikäisenä näin kuitenkin joukkuetta muinaisessa Mona Lisassa ja ilojuomista rohkaistuneena kävin juttelemassakin mukavia jollekin Kanadan pelaajista. Kohtelias kaveri oli.

 

[Unkka]

Jep, kyllähän 18-vuotias Lindros pelasi Kanadan paidassa silloin talvella 1992, kun Albertvillen olympialaisiin valmistautumassa olleet Suomi ja Kanada kohtasivat Raksilassa. Kanada voitti matsin 4-2, ja Lindros teki yhden Kanadan maaleista puolittaisesta läpiajosta. Suomen maalintekijät olivat Teemu Selänne ja Mika Nieminen.

Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin. Mutta kun en muista paljon mitään. Ottelu oli kuitenkin muistini mukaan joskus syksyllä 1991. Ei ollut vielä edes lunta maassa (en tarkista mistään, voin olla väärässäkin). Sen muistan, että yleisöä oli yli hallin kapasiteetin. Ilmeisesti kaikille myytin lippu, jotka sisälle halusi. Itse istuskelin portailla, jotka oli aivan täyteen ahdettuja.

 

[L. Paraske]

Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin. Mutta kun en muista paljon mitään. Ottelu oli kuitenkin muistini mukaan joskus syksyllä 1991. Ei ollut vielä edes lunta maassa (en tarkista mistään, voin olla väärässäkin). Sen muistan, että yleisöä oli yli hallin kapasiteetin. Ilmeisesti kaikille myytin lippu, jotka sisälle halusi. Itse istuskelin portailla, jotka oli aivan täyteen ahdettuja.

Joo, saattoi se olla syksyn puoltakin. Googlella en löytänyt mistään mitään tuosta ottelusta. Taisi tuo Kanadan olympiajoukkue viettää koko talven Euroopassa valmistautuen olympialaisiin. Ja olihan se halli aivan täynnä, sen muistan minäkin.

 

[Luulajanpuisto]

Nuo Kärppien matsien selostukset olivat muuten yhden kauden (1997-98) Q:lla tuossa divarin aikana. Stenkka nekin pelit selosti.

Olin unohtanut koko Q:n. Sen muistin, että jollain toisella asemalla ne käväisivät jossain vaiheessa. Stenkan selostukset tuolta divariajalta päällimmäisenä muistuu mieleen, erityisesti ne karsintojen aikaiset. Ne lakoniset "ja kiekko on maalissa" lauseet sieltä traumaattisemmasta päästä. Ja tietenkin toisesta laidasta kevään 2000, karsintojen viimeinen minuutti.
Megaltahan ne Kärppien pelit alkoivat kuulua jo viimeisellä liigakaudella 1988-89, jos en väärin muista.
Se täytyy tunnustaa, että vuosien 92-95 välillä oli kiinnostus jääkiekkoon alamaissa. Armeijassakin ihmetytti muutamat Kärppä-fanit, jotka ilmeisesti käyttivät iv:nsa Raksilassa luuhaamiseen.
On toisinaan käynyt mielessä, että mitenhän siinä olisi lopulta käynyt jos Kärpät olisi heti 90-luvun alussa onnistunut takaisin nousemaan. Jossain vaiheessahan jopa Kalevassa kirjoiteltiin, että ei Oulun kokoisessa kaupungissa liigajoukkue voisi menestyäkään. Kukahan tolvana senkin jutun kirjoitti.

 

[Surukuku]

Ai täällä muistellaan noita myöhempiä divariaikoja. Mitäs niitä nyt vielä muistelemaan, lähes äskettäisiä asioita.

Kärpät - KooKoo Keskuskentällä (rip) joskus vuonna 1976 tai 1977. Lunta satoi aika reilusti, olisiko jopa kesken erän aurattu pois. Kärpät taisi voittaa. Isän kanssa olin, ei urheilumiehiä ja siihen aikaan teki illat pitkät töitä ja aikaa riitti muutenkin lapsille vähän. Suunnilleen kaksi kertaa olin lapsena isän kanssa jossain urheilutapahtumassa, tämä niistä toinen. Tuntui kivalta, peli oli enempi sivuseikka.

Sitten muistaakseni vuonna 1978 Kärpät-FoPS upouudessa Raksilan hallissa. Olikohan se vielä divaria vai jo liigaa, en muista. Olihan se jotain aivan käsittämättömän ihmeellistä luksusta ja ihan hassua että jääkiekkoa pelattiin sisällä.

Mitenkäs, kun minun muistoissani on, että jäähalli valmistui jo 1974 ja ainakin kaudella 1975-76 Kärpät pelasi jo kaikki ottelunsa hallissa.
Muistan tuolta kaudelta vieläkin elävästi uusintaottelun SaiPaa vastaan, joka päättyi 6-4 Kärpille, vaikka SaiPa taisi johtaa peliä välillä jo 3-0. Perkkiön Markku teki kuudennen maalin, heitti mailansa samantien katsomoon ja sai kaksi plus kymppiminuuttisen jäähyä. Tämä tapahtui kolmannen erän puolenvälin paikkeilla. Ottelun panoksena oli liigakarsintoihin pääsy ja ilmoitettu katsojamäärä peliin oli 7600, joka oli silloin hallin max.kapasiteeti, mutta taisi siellä olla paljon enemmänkin porukkaa.

Kävin minäkin katsomassa aiempina kausina ulkona Keskuskentällä Kärppien pelejä. Se oli sitä aikaa, kun muuan nuori puolustaja, Kukkolan Ipi, aloitteli taivaltaan ja Torkkelin Veikko oli joukkueensa ehdotonta eliittiä - hyökkääjänä silloin.

PS. Seuraavalla kaudella (1976-77) Ouluun opettajaksi opiskelemaan ja Kärppiin pelaamaan tuli Savonlinnasta muuan nuorukainen, Hannu Aravirta. Hän oli joukkueensa "köyhän miehen Pyörälä", hyvällä asenteella pelaava laitahyökkääjä, joka pääsi pisteillekin ihan mukavasti.

 

[Goljat]

Omat varhaisimmat muistot Kärppiin liittyen on tuolta korpitaipaleen alkuajoilta. Liigasta putoamista en muista. Pelien seuraaminen tapahtui pääsääntöisesti Megan kautta Stenkan välityksellä. Kerrossängyn yläpedillä viriteltiin rautalanka-antennit suoraksi, matkaa Ouluun oli sen verran, et just ja just saatiin selostus kuulumaan.

Myöhemmin päästiin satunnaisesti Oulun mummolassa käynnin yhteydessä jopa paikan päälle katsomaan. Yleensä peliin mentiin pummilla, kun rahaa ei ollut. Tupakkapaikan verkon yli oli kätevä hypätä, joskus koitettiin jopa jääkoneen oven kautta.

Eräs mieleen painuneimmista muistoista on, kun päästiin kaverin isosiskon kyydillä Kalajoelle Junkkarit-Kärpät peliin. Istuttiin keskellä Junkkari-kannattajia eikä uskallettu pahemmin huudella, ku vanhat ukot tuijotti tappavilla katseillaan. Joku vahvasti humalainen kärppä-fani huuteli koko pelin ajan et "Kuparinen, missä Veivo?" Silloin ei oikein ymmärretty, mitä se oikein huutelee..

 

[Beukeboom]

Tamillahan oli tapana lanseerata näitä erityisominaisuuksia pelaajille - Muistiin tulee ainakin seuraavat (Ulkomuistista):

Karri Kivi: Euroopan nopeiten peliä kääntävä pakki

Martin Bergeron: Euroopan vaarallisin pelaaja 3 metrin säteellä maalista

Niklas Hagman: Euroopan voimakkaimmat ensimmäiset kolme potkua

Peter Åslin (RIP): Kansainvälisen tason huippumaalivahti

Muita?

 

[mailman-]

No laitetaan nyt yksi muisto joka on niin hyvin piirtynyt mieleen...

Legendaarinen TuTo-sarja kaudella 98-99.
Se 5. matsi Raksilassa ja jatkoaika kun kiekko takaraudasta tuli samantien takaisin.
Maalituomari taisi pötkiä takaovesta "karkuun" samantien, kun oli nappiansa painanut?
Se ~10s totaali hiljaisuus hallissa tämän maalin jälkeen, ja sen hiljaisuuden jälkeinen reaktio -> kaikki käsiin saatava tavara lensi jäälle jossa Kärppäjätkät evääkään väräyttämättä ottivat sen roinan vastaan.
Sitten joskus kun hallista ulos pääsi, niin Aurinkokuningas jossain hallin nurkalla kävi pälyilemässä, samantien sai lumipallon naamariin :D

 

[Ylärima]

Mitenkäs, kun minun muistoissani on, että jäähalli valmistui jo 1974 ja ainakin kaudella 1975-76 Kärpät pelasi jo kaikki ottelunsa hallissa.

Jahas, no niinpä näkyy, kiitos oikaisusta. Näyttää siis menevän kasvu ja kehitys meikäläisellä edelleen ihan neuvolan normaalikäyrää pitkin: Mitä enemmän ikää tulee sitä pahemmin menee muistojen ajoittaminen pieleen. Ilmankos en Keskarin pelistä paljon muuta tajunnutkaan kun lumenauraustraktorin ja kuuman mehun ja makkarat, lienen ollut n. viisivuotias.