Muistelmia Tepsiin liittyvistä asioista 1960–1990

[Amerikanihme]

Päätin aloittaa uuden ketjun tälle menneiden aikojen muistikuvia esiin kaivavalle aiheelle. Onhan TPS-osiossa muutamia muitakin vastaavia ketjuja, mutta usein niissä jutellaan 1990-luvun ja 2000-luvun tapahtumista. Tahdoin nyt itsekkäästi rajata muistelot 1960-1990 ajalle (toki vanhempiakin saa muistella, mutta epäilen, ettei palstalta löydy ketään, jolla olisi mielikuvia peleistä 1950-luvulla tai sitä ennen). Ketjussa voi muistella ihan mitä vain Tepsin peleihin liittyvää, hallia, hallin ruokaa, sanomalehtikirjoituksia, kaukalon tapahtumia, otteluun kulkemista, pelaajia, jne. Sattuneesta syystä en pääse seuraamaan Palloseuran tapahtumia kovinkaan läheltä tai paikan päältä kuin ehkä vain yhden tai kaksi ottelua kaudessa, jos aina sitäkään, joten en voi oikein osallistua nykyistä Tepsiä koskeviin keskusteluihin. Voi olla, että tähän ketjuun ei kovin montaa viestiä tule, mutta jos edes yksi tai kaksi muuta ihmistä esittäisi muisteluitaan, niin olisi kiva lukea niitä ja verrata omiin kokemuksiini. Toki matseissa kävi jo 1970-luvulla tuhansittain ihmisiä, joista suurin osa on varmaan vielä elävien kirjoissa, joten potentiaalisesti ketjuun voisi tulla moniakin tuotoksia. Vaan monella tuntuu tuo kiinnostus jääkiekkoon (ja intohimo muitakin urheiluja kohtaan) hiipua pahasti keski-ikään tullessa. Itse en tunne näin olevan, jääkiekko innostaa yhä jokseenkin samalla tavalla kuin silloin teini-ikäisenä tai parikymppisenä (ehkä tässä onkin ongelmani, etten koskaan "kasvanut isoksi").

Aloitetaan noista vanhimmista muistoistani. Pahoittelen jo etukäteen, että toistan aikaisemmissa viesteissä toisissa ketjuissa esittämiäni muisteluita ja ajatuksiani. Aikaisin muistoni on siis kaudelta 1972-1973, jolloin minulla oli muistaakseni Jääkiekkokirja tai jokin vastaava kirja, johon keräiltiin kuvia kiekkoilijoista, jotka liimattiin heille varattuihin paikkoihin. En nyt muista, tulivatko kortit erikseen ostettuina, vai esimerkiksi purukumin yhdeydessä. Mutta kova oli himo saada näitä kortteja, jotka tulivat muistaakseni jossain viiden tai kymmenen pelaajan setissä. Ja sitten vaihdettiin niitä kavereiden kanssa, jotta päästiin eroon tupla- (tai useampikertaisista) korteista. Noissa korteissa oli Tepsinkin pelaajat, ja muiden SM-sarjajoukkueiden pelaajat, MM-kisojen pelaajat, ja joitakin NHL-tähtiä. Lisäksi mukana oli A-, B-, C- ja ehkä D-junnutkin (voi olla, että oli E- ja F-junnutkin). Kirja on muistaakseni vielä tallessa jossain kellarin laatikossa, joten pitänee se sieltä tonkia esiin. Tepsin pelaajat siellä siis olivat ne rakkaimmat. Sen muistan, että Tamminen oli silloin HJK:n joukkueessa, ja Reijo Leppänen, Seppo Lindström ja Urpo Ylönen TuTon riveissä (joka siis kirjasta myös löytyi).

Seuraava muistikuvani on kaudelta 1974-1975 (todennäköisesti, voi olla 1973-1974, mutta en usko, koska muistelisin jäähallin olleen valmis). Mentiin isän kanssa katsomaan TPS-TuTo matsia Kupittaalle. Oli se jännää siellä suuren väkijoukon keskellä, grillimakkaroita maistellen. Itse ottelusta en muista kuin sen, että Lasse Kiili nojaili Tepsin maalilla mailaansa tai maalin ylärimaan aina kun kiekko ei ollut Tepsin kenttäpuoliskolla. Ottelun tuloksesta ei ole mitään muistikuvaa. Hallissa oli istumakatsomona vain keskustan puoleinen pitkä sivu. Molemmat päädyt ja Kaarinan puoleinen sivusta olivat seisomakatsomoa. Sellaisella paikalla mekin olimme. Sitten myöhempinä vuosina alkoi ilmestyä istumapaikkoja toisellekin pitkälle sivulle ja jalkapallostadionin puoleiseen päätyyn, mutta tuo Uudenmaankadun puoleinen pääty pysyi seisomakatsomona loppuun asti.

Sellaisia nimiä kuin Seppo Repo, Lauri Mononen, Bengt Wilenius, Kari Hörkkö, Pekka ja Matti Rautee, Hannu Jortikka ja edellä mainitsemani Lasse Kiili, sekä sitten Timo Nummelin tietysti, on jäänyt mieliin näiltä aikaisilta vuosilta. Kuuluttajana oli tietenkin samettikurkku Aulis Virtanen ("TPS YKSI nolla, maalintekijänä Seppo Repo, syöttäjinä Lauri Mononen ja Timo NummeLIIN, aika kaksitoista neljäkymmentä seitsemän...", jotenkin noin se meni). Ja jotain autoliikettä Rieskalähteentiellä aina mainostettiin pelitauoilla, oliko se joku Toyota-liike, muistaako kukaan. Joku "Tavoite-Auto Rieskalähteentiellä" tulee mieleen. "La laa laala laala...alle täytyy auto saada..." menivät nuo mainoksen sanat.

Väliajoilla noissa 1970-luvun ja vissiin suuren osan 80-lukuakin oli aina lämäri- tai laukaisukilpailu, jossa piti vetää kiekko vastapään maaliin sinne jätetyn pienen raon kautta. Pääpalkintona oli sitten juuri tuo joku Tavoite-Auton Toyota. En tiedä voittiko sitä kukaan koskaan laukomalla. Ja vierasjoukkueen bussi oli pysäköitynä kaupungin keskustan puoleisen hallin pitkän sivustan ulkopuolelle. Ja vaikkei sinne ihan lähelle kävelten päässytkään, niin oli kivaa katsella kauempaa, että jaa, tuollainen se Tapparan bussi on. Lippuluukkuja löytyi esimerkiksi jalkapallostadionin puolelta, joiden kautta ikäänkuin karsinoista muistaakseni käveltiin läpi. Hallin sisällä muistaakseni pääkulkuväylät oli asfaltoitu, ja niitä pitkin käveltiin sitten puupenkkiriveille vieville sisäänmenoaukoille. Seisomokatsomo pakattiin kyllä välillä aika tiukkaan, niin että siellä oltiin melkein kuin sillit suolassa. Onneksi olen vähän isokokoisempi kaveri, niin näin kyllä yleensä kaukaloon hyvin. Oli siellä ainakin JYP-matseissa yksi mukavan näköinen typykkäkin aina katsomassa (1980-luvun puolivälin jälkeen ainakin), mutta en ujona kehdannut koskaan mennä juttelemaan (hän vaikutti olevan Jyppi-fani). Radioselostamo oli myös kaupungin keskustan puoleisella sivustalla katsomon yläpuolella. Katsomon yksittäisistä huudoista muistan jossain Tappara-ottelussa mieshenkilön huutaman "Pekka, Pekka, nyt on Pekka paha, Pekka..." ilmeisesti Tapparan Pekka Laksolalle, ja sitten joku ehkä amerikkalainen katsoja huusi aina "Come on Tepsi". Yksi hyvin mieleenjäänyt matsi oli TPS-Tappara, jossa TPS:n taitoniekka Mauri Eivola väänsi Tapparan maalivahti Hannu Kamppurin kyllä ihan pihalle, muistaakseni se oli vähän sellainen Peter Forsbergin 1994 olympialaisten rankkarikisamaalin tapainen, mutta tämän Mave siis teki vuosia ennen Forsbergia.

Koulussani liikunnanopettajana toimi Tepsin A- tai B-junioreita valmentava kaveri, joka kertoi myös Tepsin edustusjoukkueen edesottamuksista. Mieleeni on ainakin jäänyt se, kuinka hän kertoi Maran (Martti Jarkko) aina nojailleen patteriin, kun muut venyttelivät. Myöhemmässä vaiheessa liikunnanopettajakseni tuli sitten entinen Tepsin pelaaja, Jarmo Koivunen, mutta en muista mitään juttuja mitä hän olisi Tepsin pelivuosistaan kertonut. Eikös Tamminen ollut liikunnanopettajana Liedossa tai jotain sellaista, joten hänen entiset oppilaansa voisivat kertoa ehkä hänen edesottamuksistaan. Tepsiin liittyy sekin, kun asuinkuntaani Nousiaisiin saapui Juhani Tamminen ja Juhani Wahlsten näyttämään mallia siitä, kuinka liigapelaaja luistelee ja lämää. Kovaa se Tamminen lämäsikin keskiviivalta maaliin, mutta ei mennyt ylänurkkaan. Tammisen luistelusta on jäänyt mieleen näytös yhdellä jalalla kyykyssä luistelusta toisen jalan ollessa suorana eteenpäin ojennettuna. Siinä vaaditaan tasapainoa, eikä se ole minulta kyllä onnistunut.

1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella kävin peleissä varmaan noin kerran kaudessa, jos sitäkään, mutta ottelujen kulkua seurasin tiukasti Turun Sanomista, jossa Erkki Liesmäki kirjoitti lentäviä juttujaan Tepsin peleistä. Ne tuli kyllä ahmittua innolla joka aamu. Heikki Kultakin muistaakseni joskus aikoinaan kirjoitteli Tepsin peleistä. Rupesin käymään peleissä tiiviimmin 1980-luvun puolivälissä Turkuun muutettuani ja ollessani opiskelija. Opiskelijalipun sai aika halvalla peleihin, ja niissä sitten kävinkin melkein joka pelissä. Siihen aikaanhan Hantta Virta tuli takaisin, ja viikonloppuisin kun kävin Nousiaisissa, Hantta ajeli kaljalle Vanhaa Raumantietä pitkin Nummen keskustaan. Moikkasin aina Hantan punaista Camaroa ja muistaakseni hän moikkasi takaisin.

Paras jääkiekkomuistoni onkin sitten tuo mestaruuden ratkaissut peli vuodelta 1989. Siihen peliin oli oltava skarppina, että sai jostain ennakosta ostettua lipun. Paljon jäi tietääkseni väkeä hallin ulkopuolellekin. Sisällä varsinkin seisomakatsomossa oli tunnelma tiivis, ja joku oli onnistunut tuomaan valtavan pitkän puukepin päässä lilluvan Tepsin lipun seisomakatsomoon. Sitä tunnetta kun Tepsin mestaruus oli lopussa sinetöity 4-1 johdossa, en ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen kokenut. Yleisö huusi kurkku suorana "kiitos Tepsi, kiitos Tepsi" ja pelaajat vastasivat huutoon. Näitä huippuhetkiä on sittemmin tullut kuunneltua J-P Jalon hehkuttamana (jonka hehkutuksia kuuntelin tiiviisti radion ääressä Tepsin pelatessa vieraspelejä) mestaruuskasettinauhoilta moneen kertaan jälkeenpäin. Oli Malcolm Sterling Davisia (jonka pukukoppitappelu Matti Forssin kanssa veti silloin 1980-luvulla isot otsikot), Jari "Lätty" Hirsimäkeä, jonka ääni meni mestaruusjuhlissa, Jukka "Känä" Virtasta, Hannu "Hantta" Virtaa, Jukka "Vilu" Vilanderia, Kari "Kojo" Jalosta ja vaikka mitä.

Odottelen muiden vanhojen partojen kertomuksia noilta menneiltä vuosikymmeniltä 1960-1990.

 

[Myyrä]

Hyvä kirjoitus. Tällaisia on aina hauska lukea, vaikka tepsiä vihaankin.

Kysytään vielä sellaista, että oliko vanha kupittaan halli samassa paikassa kuin nykyinenkin? Ja vedettiinkö se kokonaan matalaksi, kun uusi tehtiin, vai jätettiinkö jotain jäljelle? Ei muista oikein mitään kyseisestä paikasta, vaikka purkamisen/rakentamisen (?) aikaan vuonna 2005 turkuun muutinkin. Joku hämärä muistikuva aiemmilta vuosilta on sellaisesta rötisköstä, mutta ei mitään tarkempaa.

 

[Amerikanihme]

Kyllähän se vanha Kupittaan halli aika tarkkaan samassa paikassa sijaitsi. Käsittääkseni nykyinen kaksoiskaukalohalli on enemmänkin keskusta - Kaarina suunnassa pisin sivu, kun taas vanhassa Kupittaan hallissa pääty oli Uudenmaantielle päin ja sivusta keskustaa kohti. Eihän se ehkä kovin montaa kauneuskilpailua voittanut se rakennus. Esimerkiksi googlaamalla löytyy kuvia tuosta vanhasta hallista. Noista kuvista tuleekin mieleen, että oliko se niin, että pukukoppitilat olivat itse asiassa tuossa hallin ulkopuolella olevassa lisärakennuksessa, johon vei katettu käytävä hallista? Ja tietääkseni vanhasta hallista ei mitään osia jäljelle jätetty, joten matalaksi se meni.

Jos aivojeni sokkeloista vielä tulee mieleen jotain muistoja, niin laitan tähän jatkoksi. Toivottavasti joku muukin jaksaa muistella Tepsin vanhoja kunnon aikoja.

 

[Jykke1978]

Kyllähän se vanha Kupittaan halli aika tarkkaan samassa paikassa sijaitsi. Käsittääkseni nykyinen kaksoiskaukalohalli on enemmänkin keskusta - Kaarina suunnassa pisin sivu, kun taas vanhassa Kupittaan hallissa pääty oli Uudenmaantielle päin ja sivusta keskustaa kohti.

Noista kuvista tuleekin mieleen, että oliko se niin, että pukukoppitilat olivat itse asiassa tuossa hallin ulkopuolella olevassa lisärakennuksessa, johon vei katettu käytävä hallista? Ja tietääkseni vanhasta hallista ei mitään osia jäljelle jätetty, joten matalaksi se meni.

Samassa kohdassa vanha halli sijaitsi, mutta oli tosiaan Hippoksentien suuntaisesti, kun uusi on Uudenmaatien suuntaisesti.

Pukukoppeja sijaitsi lisärakennuksessa, mutta muistaakseni hallin sisällä oli myös pukukopit. Vanhasta hallista tosiaan ei jäänyt mitään muuta jäljelle kuin muistot.

 

[Centre Bell]

Ihan ensimmäinen live jääkiekkomatsi jonka olen nähnyt oli kaudella 1974-75, jolloin TPS pelasi vanhassa Kupittaan hallissa Ilvestä vastaan. Ottelu pelattiin muistaakseni marraskuussa 1974. TPS:n ehdottomia suosikki pelaajiani siihen aikaan oli Lauri ”leuka ” Mononen sekä Seppo ”hodo” Repo. Varsinkin Lauri Mononen oli siihen aikaan 12 vuotiaan pikkupojan suuri suosikki. ”Leuka” Mononen oli suosikkini jo muutaman vuoden takaa enne TPS:ään tuloa, kun hän maajoukkueessa pelasi, sekä tietysti niistä Amerikanihmeen mainitsemista jääkiekko keräilykorteista, joita Jenkki purkkapaketeista sai. Muuta en siitä TPS-Ilves pelistä muista kuin että seisoimme serkkuni kanssa jalkapallostadionin puoleisessa päädyssä ja lauloimme muiden pikkupoikien mukana että ”Tepsi tekee kohta maalin… ” sekä sen, että TPS:hän sen ottelun voitti parilla maalilla.
Sillä kaudella en muita otteluita sitten käynytkään katsomassa koska asuin siihen aikaan aika kaukana maaseudulla ja isä ei ollut niin kauhean kiinnostunut jääkiekosta, eikä siten kuskannut minua matseihin.

Jalkapallosta isä kylläkin oli sitäkin enemmän kiinnostunut ja seuraavan kesänä 1975 sitten kävinkin isän kanssa katsomassa varmaan kymmenkunta TPS:n kotipeliä. Mukaan luettuna se viimeinen ottelu VPS:ää vastaan, jossa Raimo ”kili” Toivanen teki vapaapotkusta sen ratkaisevan 1-0 voitto osuman, jolla toistaiseksi viimeinen TPS:n jalkapallo kulta sinetöityi. Tosin TPS:lle olisi riittänyt 0-0 tasapelikin mestaruuteen.

Palatakseni vielä tuohon Tepsi tekee kohta maalin kappaleseen, että sitä ei silloin oltu vielä levytetty, vaan kappale oli osa sen aikaista katsomokulttuuria.
Kappale levytettiin 7-seinähullun veljeksen toimesta vasta kevään 1976 mestaruuden jälkeen.
Single levyllä oli sama laulu kummallakin puolella, toisella puolella on sanat jääkiekolle ja toisella puolella jalkapallolle. Minulla oli siihen aikaan tuo single totta kait, mutta sittemmin vuosien aikana single on johonkin hävinnyt.

Vaikka kaudella 1974-75 otteluita kävinkin katsomassa vain yhden, niin Turun Sanomista otteluselostuksia tuli seurattua joka kerta kun matseja oli.
TPS:n sen kauden miehistöstä on jäänyt syystä tai toisesta mieleen myös sellainen Kanadalainen pelaaja kuin Robert ”Bobby” Lamourex. Olinkin aika ällikällä lyöty, kun tässä joku vuosi sitten Turkuhallissa clubitiloissa haastateltiin samaista Bobby Lamourexia ja yllätys yllätys kaveri puhui melkoisen ymmärrettävää suomea. Hän oli Turussa pelatessaan löytänyt täältä tyttöystävän jonka kanssa meni myöhemmin naimisiin. Pariskunta muutti Kanadaan, mutta olivat ainakin siihen aikaan muutama vuosi sitten kun hänen haastattelunsa Turkuhallissa kuulin, asuneet jo muutaman vuoden suomessa.
Kauden 1975 kesällä olin pettynyt, kun suosikkipelaajani Lauri Monosen pesti Palloseurassa päättyi tähän yhteen kauteen ja hän lähti ammattilaiseksi WHA liigaan Arizonaan Phoenix Roadrunners:iin.

Kaudella 1975-76 kävin katsomassa vain pari matsia, joista päällimmäisenä mieleeni on jäänyt TPS-HIFK kärkikamppailu marras-joulukuussa, jonka TPS voitti tiukan väännön jälkeen maalilla. Olin silloin isän kanssa seisomakatsomossa HIFK:n vaihtoaition takana ja muistan ottelusta miehen joka seisoi edessämme. Miehellä oli mukanaan suuri kiekko varuste kassi jossa oli tietysti joku eväspullo mukanaan. Kaveri joi pullosta ja huuteli HIFK:n vaihtoaitioon ja näytti sinne voiton merkkiä aina kun joku sieltä hänen huutonsa suuntaan katsoi.
Ottelusta muistan että Seppo Repo pelasi ottelun maalivahdin häkki päässään, koska hänellä oli kait edellisestä matsista tikkejä naamassaan. Seuraavan päivänä luin Turun sanomista että Repo oli pelannut ottelun lisäksi kuumeessa.
Kevään loppuotteluun Tapparaa vastaan en saanut lippuja, koska liput oli loppuun myyty ja maalta oli niin pitkä matka Turkuun Citymarkettiin jossa ennakkolippuja myytiin, että matsi jäi radiokuuntelun varaan. Onneksi edes radioselostus kuului ja ensimmäinen Kupittaan ottelun selostus tulikin sitten nauhoitettua C-kasetille.
Monesti seuraavana kesänä kuuntelin Raimo ”höyry” Häyrisen selostusta jälkeenpäin ja herkuttelin huippu hetkillä kuten esim Bengt Wileniuksen 1-0 maalilla sekä Jarmo Koivusen tekemällä 2-0 maalilla. Valitettavasti siihen aikaan ei otteluita näytetty TV:ssä ja toisessa loppuottelussa tullutta Seppo Revon tekemää 2-1 mestaruuden ratkaisutta voitto osumaa runsaat 30 sekuntia ennen ottelun loppua en ole koskaan nähnyt. Tosin minulla on vieläkin tallessa vanha urheilulehti, jossa on kuvasarja siitä ratkaisevasta maalista. Silloin oli joku kuvaaja, ilmeisesti moottoriperällä onnistunut ikuistamaan tilanteet hetkeä ennen ratkaisevan osuman syntyä sekä synty hetken ja tietysti hetket osuman jälkeen. Kesällä 1976 sitten saimme lukea lehdestä, että seuraavalla kaudella myös Seppo Repo pelaa Lauri Monosen ja Juhani Tammisen kanssa Arizonan Helteessä Phoenix Roadrunnersissa.
Repoa oli kosittu ammattilaiseksi jo edellisenä keväänä, mutta koska hänellä oli kauppaopisto kesken, hän päätti TPS:n onneksi pelata vielä yhden kauden suomessa ja päättää opintonsa Turussa.
Jatkan muistelua kaudesta 1976-1977 ja siitä eteen päin kunhan taas kerkeän kirjoittelemaan…

 

[Amerikanihme]

Hienoa, kiitos Centre Bell, noista muisteluista tulee taas vanhoja hyviä tunteita mieleen. Tosiaan Bobby Lamoureux oli se Tepsin "paha kanadalainen" mutta oli kaiketi suhtkoht hyvä pelaaja myös. Minulla ei ole valitettavasti mitään muistikuvaa hänestä pelaajana, muuta kuin se jääkiekkokortti jonka keräilyyni sain. Raimo "Höyry" Häyrysen radioselostukset olivat myös legendoja, mutta minulta ei valitettavasti löydy tuota 1976 kevään radiohehkutusta, mutta vähän myöhempi 1978 kevään finaalin Tappara - Ässät -peli on C-kasetille tarttunut.

Lauri Mononen ja Seppo Repo olivat tosiaan ne minunkin suurimmat Tepsi-idolini noina vuosina luonnollisesti. Reijo Leppänen sitten Monosen ja Revon lähdettyä ja varsinkin Jarkon Maran tultua Tepsiin. Ja tietenkin Numppa Nummelin. Ja maalilla Ylönen ja Valtonen. Tosin tuossa jääkiekkokorttikirjassani Valtsu on Ässien miehiä ja juuri maailman parhaaksi maalivahdiksi valittu (eli kaiketi MM-kisojen paras maalivahti). Ja "Tepsi tekee kohta maalin" - kappaletta kai vieläkin soitellaan Tepsin peleissä satunnaisesti. Tuolloin 1970-luvun puolivälissä se oli kovaa kamaa.

Tuosta seisomakatsomon paikasta lähellä HIFK:n vaihtoaitiota on kysymys. Ainakin vähän myöhempinä vuosina ainoa istumakatsomo Kupittaalla oli juuri noiden vaihtoaitioiden yläpuolella, mutta oliko niin, että hallin alkuvuosina istumakatsomoa ei ollut ollenkaan, ja pääsi seisoskelemaan tosiaan pelaaja-aitioiden taakse?

Toivon lisää näitä tekstejä pikaisesti. Hyvin muistat, monet asiat paljon paremmin kuin minä. Ja olisi hienoa kuulla muidenkin vanhojen partojen muistelmia!

 

[tamme]

Tuosta seisomakatsomon paikasta lähellä HIFK:n vaihtoaitiota on kysymys. Ainakin vähän myöhempinä vuosina ainoa istumakatsomo Kupittaalla oli juuri noiden vaihtoaitioiden yläpuolella, mutta oliko niin, että hallin alkuvuosina istumakatsomoa ei ollut ollenkaan, ja pääsi seisoskelemaan tosiaan pelaaja-aitioiden taakse?

Pari omaa muistelua Kupittaan tunnelmista, joita on jäänyt mieleen.

Tuosta katsomo-osista muistan ainoastaan sen, että pääsi suoraan kävelemään jäähyaitioon ja yksi mieleenpainuva muisto asiasta on kun tuli mentyä kerran pikkupoikana (n. 5-vuotiaana) moikkaamaan isääni sinne. Ukko oli tosi kiukkuinen asiasta, sen vuoksi varmaankin jäänyt mieleen :)

Aina pelien loputtua heitettiin istuinalustat kentälle. Se oli ainakin lapsille hauskaa.

Riippuen siitä kuka teki maalin, soi pelaajakohtaiset tunnusmusiikit. Joku jos muistaa voisi kirjoitella niitä?

Kupittaan hallin yläreunaan kun kiipesi, niin se oli korkea kuin mikä. Kun tuli Turkuhalli, niin se oli jättimäinen ja tuntui järjettömältä kiivetä ylös.

Katsomoiden alla oli kovat pelit aina pahveilla yms. joita potkittiin/lyötiin mailoilla maaleihin jne.

 

[Amerikanihme]

Aina pelien loputtua heitettiin istuinalustat kentälle. Se oli ainakin lapsille hauskaa.

Totta, nyt muistan itsekin, tosin itse en moiseen osallistunut ja olinkin yleensä seisomakatsomossa, varsinkin opiskeluaikoina.

Riippuen siitä kuka teki maalin, soi pelaajakohtaiset tunnusmusiikit. Joku jos muistaa voisi kirjoitella niitä?

En muista muuta kuin Numpan "Hunajata"-kappaleesta "soi viulu", mitä ehkä soitettiin. Mutta onhan esimerkiksi "Tepsi tekee kohta maalin" kappaleessa mainittu Seppo Repo, joten ehkä sitä soitettiin? Tosin Centre Bellin muistelmien mukaan se äänitettiin vasta Revon jo lähdettyä Tepsistä...

 

[Centre Bell]

Ainakin vähän myöhempinä vuosina ainoa istumakatsomo Kupittaalla oli juuri noiden vaihtoaitioiden yläpuolella, mutta oliko niin, että hallin alkuvuosina istumakatsomoa ei ollut ollenkaan, ja pääsi seisoskelemaan tosiaan pelaaja-aitioiden taakse?

Ainakin vielä kaudella 1980-81 Kupittaalla vaihtoaitioiden takana oleva pitkä sivu oli seisomakatsomona. TPS:n vaihtoaition takana oli aidattu alue jonne pääsi vain jos oli näyttää jotain jäsen tms. korttia, mutta seisomakatsomo sekin osa oli. Ainut istumakatsomo siihen aikaan oli se jäähyaitioiden takan oleva pitkäsivu. Olikohan niin että kaudella 1981-82 myös vaihtoaitioiden takana olevaan osaan asennettiin ne ihanat kylmät muoviset kuppi-istuimet?
Niinä loppuaikoina kun TPS vielä Kupittaalla pelasi oli muistaakseni Citymarketin pääty seisomakatsomona vai muistanko totaalisen väärin? Oliko niin että vain kulmat olivat seisomakatsomoja? Joka tapauksessa ainakin kaudella 1984-1985 oli kyseisessä päädyssä istumapaikat. Muistan sen hyvin koska minulla oli sieltä kausikortti silloin kun tippa linssissä katsoin kun keväällä 1985 Ilvekselle jaettiin kultaisia mitaleja, vaikka TPS johti loppuottelusarjaa jo 2-0 ja viimeistä viidettäkin peliä jo 2-0. Mutta tästä TPS:n kannalta surullisesta ottelusarjasta myöhemmin.

Kupittaalta muistuu myös mieleen se että osa porukasta lähti muutamaa minuuttia ennen erän loppua kiireesti käymään uudenmaankadulla olevassa pubissa nimeltä Kultainen kurki nykyinen Pub Vapari. En tiedä montako isoa erätauolla porukat ehtivät ottamaan ja paljonko seuraavasta erästä myöhästyivät, mutta olutkulttuuri kuului jo siihen aikaan joidenkin katsojien ottelutapahtumaan.

Sitten vielä sellainen irrallinen muisto otteluiden erätauoista Kupittaalla kausilla 1988-89 ja 1989-90. Meillä oli kaverin kanssa kausikortit sillä vaihtoaitioiden takana olevalla pitkällä sivulla. Kaveri poltteli tupakkaa ja aina erätauolla olin kaverin seurana tupakalla ulkona siinä pukuhuoneiden lähettyvillä. Samalla tupakkapaikalla oli joka matsissa kaveri joka kantoi sellaista hirveän kokoista Nokian matkapuhelin salkkua mukanaan. Naureskeltiin siinä että taitaa kyseessä olla todellinen pisnesmies kun jaksaa kantaa matsista toiseen sellaista kauheaa salkkua. Terkkuja vaan jos satut olemaan jatkoajan lukija ja tunnistat tästä itsesi.

Tähän lopuksi vielä on pakko mainita muistoja siitä kuinka legendaarinen Aulis Virtanen kuulutti että ”Arvoisa yleisö siellä seisomakatsomossa, tiivistäkää tiivistäkää sillä ulkopuolella on vielä suuri joukko ihmisiä joiden pitää mahtua seisomakatsomoon”

 

[Centre Bell]

Mutta onhan esimerkiksi "Tepsi tekee kohta maalin" kappaleessa mainittu Seppo Repo, joten ehkä sitä soitettiin? Tosin Centre Bellin muistelmien mukaan se äänitettiin vasta Revon jo lähdettyä Tepsistä...

Mutta Seppo Repo palasi Tepsiin kaudeksi 1977-78 lähteäkseen taas seuraavaksi kaudeksi Japaniin Kokudo Keikau seuraan. Kolmannen kerran Repo pelasi Palloseurassa kausilla 1981-82 ja 1982-83, joten kyllä "Tepsi tekee kohta maalin" kappaletta soitettiin Revon pelatessa Palloseurassa. Tosin sitä en muista soitettiinko kyseistä kohtaa revon tehdessä maalin.
Sen sijaan muistan kun TPS:n matseissa soitettiin Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan urkuja. Urkujen soitto loppui kuitenkin muutaman vuoden jälkeen koska se oli kait Tappara joka vaati niitä poistettaviksi erässä ply off sarjassa. Sen jälkeen ei urkumusiikkia Tepsin peleissä ole kuulunut, ainakaan livenä.

Virallista historiaa TPS:n vaiheista löytyy muunmuassa oheisen linkin takaa Historia - TPS

 

[Pressiboxi]

Sen sijaan muistan kun TPS:n matseissa soitettiin Pohjois-Amerikkalaiseen tapaan urkuja. Urkujen soitto loppui kuitenkin muutaman vuoden jälkeen koska se oli kait Tappara joka vaati niitä poistettaviksi erässä ply off sarjassa. Sen jälkeen ei urkumusiikkia Tepsin peleissä ole kuulunut, ainakaan livenä

Olihan urkusetti mukana Turkuhallissakin takavuosina. Joskaan kokeilu ei ottanut kauhean hyvin tuulta alleen ja haudattiin melko nopeasti.

Matti Lepänhaara oli Kupittaan urkuri, jos en nyt ihan väärin muista.

"Voi surkeutta mikä keli ja Kupittaalla Tepsin peli. Mut eihän hätää voi tulla, Kumisalamalta on renkaat mulla" (tjsp.), tuollainen hassuttelumainos on jostain syystä jäänyt vanhasta jääladosta mieleen.

 

[Jay Low]

"Tämänkin kiekon maksoi Kone-Rent."

Pikkujannuna piti aina toisen erän aikana tehdä ns. "kierros", eli haahuilla itäpuolen istumakatsomon alapuolella. Joskus sieltä saattoi löytyä jopa reeneissä yli laidan lentänyt kiekko. Matsin aikanakin pikkujäbät pystyivät hakemaan Kone-Rentin maksamat lätyskät itse kaukalon laidalta (vrt. HK-areenassa huudellaan kenttämiehille/järkkäreille/kuvaajille/johtoryhmälle, että heitä kiekko mulle!).

Olikse Tepsin vai Tuton peleissä, kun erä alkoi sillä yhdellä Rocky-teemalla, se ti-tii-tiiiii ti-tii-tiiiii...you know? Siitä tuli joka tapauksessa kova fiilis.

Golden memories... ;-)

 

[Jack's wasted life]

"Tämänkin kiekon maksoi Kone-Rent."

Itselle on jäänyt 80-luvun lopulta Kupittaalta mieleen aina pitkän kiekon tullessa mainos: "pitkäksi meni, mutta mainosbudjettisi ei mene pitkäksi kun..." .. siihen loppuu muistikapasiteetti.. kenenköhän mainos tuo edes oli?

Toinen mikä muistuu mieleen hämärästi "Hunters Inniin sorsat lentäköön" tjsp.
Kovin valikoiva muisti siis.

Seisomakatsomo oli usein melko täynnä ja aika useasti yleisöä kehotettiin kuuluttajan toimesta tiivistämään.. "tiivistetään tiivistetään.. ulkona on vielä paljon ihmisiä tulossa sisälle" :D

 

[Mr.Fox]

Ihan ensimmäinen live jääkiekkomatsi jonka olen nähnyt oli kaudella 1974-75, jolloin TPS pelasi vanhassa Kupittaan hallissa Ilvestä vastaan. Ottelu pelattiin muistaakseni marraskuussa 1974.
- - -
Muuta en siitä TPS-Ilves pelistä muista kuin että seisoimme serkkuni kanssa jalkapallostadionin puoleisessa päädyssä ja lauloimme muiden pikkupoikien mukana että ”Tepsi tekee kohta maalin… ” sekä sen, että TPS:hän sen ottelun voitti parilla maalilla.

Tuntomerkkien perusteella kyseessä on perjantaina 06.12.1974 pelattu TPS-Ilves. Ottelu päättyi TPS:n voittoon 9-5.

Kyllähän Kupittaalla tuli oleiltua aikoinaan, mutta muistikuvat otteluista ovat melko huterat. Parhaiten ehkä mieleen ovat jääneet ne nuhjuiset lipunmyyntikojut ruosteisine verkkoaitoineen. Jotenkin nykypäivään peilattuna melkoista Neuvostoliitto-/DDR-meininkiä. Välittömästi sisäänkäynnin vierellä vasemmalla puolella oli pöytä, jossa oli tarjolla sekä ottelun kokoonpanolistoja että täälläkin jo aiemmin mainittuja istuintyynyjä. Tyynyvuokra oli jotain tyyliin 1-3FIM.

Muistaakseni Kupittaan puoleisessa päädyssä olivat suuret taulut, joista löytyi aina sen hetkinen sarjatilanne sekä SM-liigan (TPS) että I divisioonan (TuTo) osalta. Olisiko näiden keskellä ollut suuri valkoinen (viisari-) kellotaulu, josta näkyi peliaika? 90-luvullahan Kupittaan katossa roikkui Turkuhallin alkuperäinen kellotaulu. Se Suomen ihka ensimmäinen (jäähalli-) videotauluhan tuli Turkuhalliin vasta aavistuksen myöhemmin eikä välittömästi Turkuhallin avausotteluun. Olisiko se videotaulu saapunut vasta kevään 1991 MM-kisoihin vai olisiko se ollut jo käytössä SM-liigan pudotuspelien aikaan? Kuitenkin tuo Turkuhallissa ensin palvellut kellotaulu siirrettiin sitten Kupittaalle, jossa se käsittääkseni palveli aina Kupittaan wanhan ladon loppuun saakka.

TPS:n ensimmäinen ottelu Kupittaan jäähallissa oli muuten vierasottelu. Sekä TPS että TuTo pelasivat sarjakauden 1973-74 ensimmäiset kotioottelunsa Forssan legendaarisessa kuplahallissa. TPS:n osalta evakkoretki kesti viisi ensimmäistä kotiottelua. Joukkueet pääsivät upouuteen Kupittaan jäähalliin ensimmäistä kertaa TuTon isännöimään paikallisderbyyn: su 11.11.1973 pelattu TuTo-TPS. Ottelu päättyi tasanumeroihin 3-3. TPS:n ensimmäinen kotiottelu Kupittaan jäähallissa oli seuraavana sunnuntaina 18.11.1973. Tuolloin TPS kaatoi HJK:n luvuin 3-2.

Kaikkiaan TPS ehti isännöidä Kupittaalla 31 SM-sarjan ottelua vuosina 1973-1975. Sarjamuoto vaihtui SM-liigaksi syksyllä 1975 ja Kupittaan viimeinen SM-liigan runkosarjaottelu pelattiin sunnuntaina 04.11.1990, kun vastassa oli HPK. Ottelu päättyi TPS:n voittolukemiin 4-1. SM-sarjan aikana pudotuspelejä ei pelattu, mutta SM-liiga toi mukanaan sellaisenkin uudistuksen. Kaikkiaan Kupittaalla nähtiin 45 SM-liigan pudotuspeliä (luvusta vähennetty turhat pronssiottelut) TPS:n isännöimänä.

Pieni tilastollinen yhteenveto TPS:n ajoista Kupittaan jäähallissa (18.11.1973 - 04.11.1990):

[B][U]     Ottelut                        (voi - tas - häv)        [/U][/B]
 [B]31[/B]  SM-sarjan ottelua              ( 15 -   5 -  11)
[B]295[/B]  SM-liigan runkosarjaottelua    (210 -  29 -  56)
 [B]45[/B]  SM-liigan pudotuspeliottelua   ( 26 -     -  19)
XXX  Säästöpankkiturnauksia, pronssi- yms. harjoitusotteluita

[B][U]Maalit                              (TPS - vas)[/U][/B]
SM-sarja                             148 - 132
SM-liiga, runkosarja               1.635 - 953
SM-liiga, pudotuspelit               164 - 143

Pudotuspeleissä on syntynyt neljä jatkoaikamaalia (voitot 2-2):

[B]27.03.1980 TPS-ÄSS 3-4 JA[/B]
           76:15 Arto Javanainen    (Jarkko Nikander, Veli-Pekka Ketola)
[B]10.03.1981 TPS-KÄR 2-3 JA[/B]
           66:50 Juha Tuohimaa      (Jouni Koutuaniemi)
[B]02.03.1982 TPS-ÄSS 5-4 JA[/B]
           67:56 Juhani Tamminen    (Martti Jarkko)
[B]07.03.1982 TPS-ÄSS 7-6 JA[/B]
           63:08 Juhani Tamminen    (Reijo Leppänen)

Runkosarjaan jatkoaika tuli uutuutena kaudelle 1984-85. TPS:n otteluissa Kupittaalla nähtiin kaikkiaan 19 jatkoaikaa SM-liigan runkosarjassa, joista seitsemään (voitoin 4-3) löydettiin voittaja.

 

[Jay Low]

Muistaakseni Kupittaan puoleisessa päädyssä olivat suuret taulut, joista löytyi aina sen hetkinen sarjatilanne sekä SM-liigan (TPS) että I divisioonan (TuTo) osalta. Olisiko näiden keskellä ollut suuri valkoinen (viisari-) kellotaulu, josta näkyi peliaika?

Jalkapallostadionin päädyssä oli juu sarjatilanteet, muistaakseni nurkissa - kentältä katsottuna vasemmassa nurkassa Tepsin, oikeassa Tuton, meni niinkuin poliittisesti väärinpäin. ;-)

Vielä vanhemmat muistanee, oliko Kupittaalla tosiaan viisarikellotaulu aikanaan, joka tapauksessa jo kasikytluvun alussa oli "kuutio" katossa, jossa näytettiin:
-joukkueiden nimien lyhenteet 3-merkkisenä
-tilanne
-peliaika & erä ja
-kaksi jäähyajanottoa

 

[Amerikanihme]

Ainakin vielä kaudella 1980-81 Kupittaalla vaihtoaitioiden takana oleva pitkä sivu oli seisomakatsomona.

Muistan juuri toisinpäin, eli vaihtoaitioiden yläpuolella oleva kaupunginpuoleinen sivu (jossa ylhäällä radio/TV/toimittajatilat) oli istumakatsomona, muu osa hallista seisomakatsomona. Mutta ehkä se sitten oli toisinpäin eli jäähyaitioiden yläpuolella istumakatsomo?

Niinä loppuaikoina kun TPS vielä Kupittaalla pelasi oli muistaakseni Citymarketin pääty seisomakatsomona vai muistanko totaalisen väärin? Oliko niin että vain kulmat olivat seisomakatsomoja?

Kyllä se koko Citymarketin pääty oli seisomakatsomoa loppuun asti, tai ainakin 1989 keväällä vielä.

"pitkäksi meni, mutta mainosbudjettisi ei mene pitkäksi kun..." veikkaan että seuraava sana olisi ollut "käytät" mutta en ole varma. Tuo pätkä kyllä on tuttua. Voi voi kun muistaisi vain enemmän!

 

[Centre Bell]

Vielä vanhemmat muistanee, oliko Kupittaalla tosiaan viisarikellotaulu aikanaan, joka tapauksessa jo kasikytluvun alussa oli "kuutio" katossa, jossa näytettiin:
-joukkueiden nimien lyhenteet 3-merkkisenä
-tilanne
-peliaika & erä ja
-kaksi jäähyajanottoa

Kyllä Kupittaalla oli sellainen vanha Eterna viisaritaulukello. Vähän saman tapainen mitä oli jalkapallostadionillakin ainakin vielä 80 luvun lopussa, taisi olla jopa vielä 90 luvun puolellakin. Jos yhtään muistan oikein, niin kello sijaitsi hallin vasemmassa kulmassa jos seisoit keskiympyrässä ja katsoit Citymarketin puoleiseen päätyyn.
Kello oli ainakin loppuaikoina aika useasti epäkunnossa ja siksi monessa ottelussa jouduttiin jossain vaiheessa peliä turvautumaan käsiajanottoon.

Uusi kello saatiin kauden 1976-77 alussa. Muistan kun TPS pelasi harjoitusottelun Seppo Revon, Lauri Monosen, Juhani Tammisen ja Pekka Rautakallion edustamaa Phoenix Roadrunnersia vastaan. Raimo ”höyry” Häyrinen oli silloin vierailevana kenttäkuuluttajana ja kuulopuheiden mukaan hän muisti mainostaa useaan otteeseen matsin aikana sitä uutta kelloa. Itse en ollut kyseistä ottelua katsomassa, mutta muistan silloin aikoinaan kun kaveri kertoi tästä asiasta pelin jälkeisenä päivänä.
Kuriositeettinä mainittakoon, että TPS voitti tämän ottelun.
Kello oli tosiaan musta kuutio kuten Jay Low tuossa kertoi. Kuution sivuilla oli lukuisia lamppuja joilla numerot ja kirjaimet muodostettiin. Kellon erikoisuus oli että ainakin aluksi se näytti pelatun ajan sijaan jäljellä olevaa aikaa. Näyttikö vielä 90 luvulla, sitä en muista mutta asian voi tarkistaa kun katsoo vanhoja TPS mestaruus vidoita. Muistaakseni viimeisen minuutin aikana kellosta näkyivät myös sekunnin kymmenysosat.
Kyseinen kuutio oli Kupittaalla vielä silloinkin kun TPS pelasi viimeisen ottelunsa siellä ennen Turkuhalliin muuttoa.

”Tule pois paitsiosta Eerikin parturi” kuului kupittaan kaiuttimista aina kun tuli pelikatko paitsion takia.

 

[Amerikanihme]

Mieleeni on ainakin jäänyt se, kuinka hän kertoi Maran (Martti Jarkko) aina nojailleen patteriin, kun muut venyttelivät.

Luin tuota Veikkaajan SM-liigan kausiennakkolehteä ja siinä takasivuilla oli juttu Jarkosta. Kyllä sitä lukiessa tuli tosiaan mieleen, että kaikki nämä Jarkkoa koskevat huhut ovat totta. Hauska yksityiskohta siinä jutussa oli se, kun Jarkon mukaan Reijo Leppänen aina huusi kiekkoa itselleen maalintekopaikkaan, mutta se vain nauratti Jarkkoa. Mahtoiko jättää piruuttaan syöttämättä joku kerta.

 

[Centre Bell]

Herätettäänpä henkiin tämä vanha ketju.
Kuten aiemmin on todettu vuoden 1976 mestaruuden ratkaissut Seppo Repo lähti Pohjois Amerikkaan WHA liigaan ammattilaiseksi syksyllä 1976. Kaudella 1976-1977 TPS hankki hänen tilalleen Antero Lehtosen Tapparasta.
Antero on Tappara legendan Erkki Lehtosen vanhempi veli.
Antero Lehtonen tuli Turkuun muistaakseni lakia lukemaan ja siksi hän siirtyi TPS:ään.
Toinen maajoukkuevahvistus joka TPS:ään tuolla kaudella tuli, oli puolustaja Seppo Suoraniemi joka tuli Tapereen Ilveksestä.

Kävin tuolla kaudella katsomassa muutamia kertoja pelejä, mutta päällimmäisenä jäi mieleen TPS:n ensimmäinen play offs ottelu HIFK:ta vastaan. TPS oli ennakkosuosikki mutta niin vaan HIFK voitti matsin 4-7.
Sarja meni aina viidenteen peliin asti (silloin pelattiin paras viidestä sarja) ja olin siihenkin otteluun menossa, mutta pettymys oli suuri, kun liput olivatkin loppuunmyyty. Olin sentään tullut Kupittaalle kaukaa maaseudulta ja ennakkolippua en ollut ostanut. Eihän niitä edes maaseudulla ollut myytävänä.
Muistaakseni siihen aikaan ennakkolippuja myytiin ainakin Kupittaan Citymarketissa, sekä verkatehtaan luona olleessa Kesoil Pekka Teinisellä. Myöhemmin Kesoil oli kait Kari Kouki kunnes Kesoil lopetettiin???) ja Kari Kouki siirtyi Sata Shellin yrittäjäksi. Sen myötä lipunmyynti siirtyi myös Sata Shellille.
Tästä Kesoil Pekka Teinisestä en ole 100% varma, voi olla että muistan väärin, mutta joku joka muistaa paremmin /varmemmin voi vahvistaa tai korjata muisteluni.

Joka tapauksessa TPS voitti tuon viidennen pelin ja eteni loppuotteluun Tapparaa vastaan.
Silloin Play offseihin pääsi vain runkosarjan 4 parasta joukkuetta.
Loppuottelussa TPS:llä ei ollut mitään jakoa Tapparaa vastaan ja Tappara voitti ottelusarjan suoraan 3-0.
TPS:llä ei ollut missään ottelussa mitään saumaa voittaa, sen verran vahva Tappara sillä kaudella oli.
Yksittäisenä tapahtumana muistan sen, kun ennen ensimmäistä loppuottelua TPS:n maalivahti Urpo Ylönen sai lämmittelyssä kiekon kilpikäden sormeen ja sormi murtui.
Ylönen kuitenkin aloitti ottelun sormi puudutettuna, mutta siitä huolimatta Tappara teki heti pelin alussa muutaman maalin ja peli oli sillä selvä.
TPS:n varamaalivahti oli Rauno Sjöroos. En muista tuliko hän jo ensimmäisessä pelissä maliin vai toisessa mutta jossakin vaiheessa ottelusarjaa hän maalia vartioi.
Oliko jopa niin, että myös Jari Paavola pelasi maalivahtina tuossa ottelusarjassa? Joku tilastonikkari voi tämän asian tarkistaa.

 

[Reverent]

Herätettäänpä henkiin tämä vanha ketju.
Kuten aiemmin on todettu vuoden 1976 mestaruuden ratkaissut Seppo Repo lähti Pohjois Amerikkaan WHA liigaan ammattilaiseksi syksyllä 1976. Kaudella 1976-1977 TPS hankki hänen tilalleen Antero Lehtosen Tapparasta.
Antero on Tappara legendan Erkki Lehtosen vanhempi veli.
Antero Lehtonen tuli Turkuun muistaakseni lakia lukemaan ja siksi hän siirtyi TPS:ään.
Toinen maajoukkuevahvistus joka TPS:ään tuolla kaudella tuli, oli puolustaja Seppo Suoraniemi joka tuli Tapereen Ilveksestä.

Kävin tuolla kaudella katsomassa muutamia kertoja pelejä, mutta päällimmäisenä jäi mieleen TPS:n ensimmäinen play offs ottelu HIFK:ta vastaan. TPS oli ennakkosuosikki mutta niin vaan HIFK voitti matsin 4-7.
Sarja meni aina viidenteen peliin asti (silloin pelattiin paras viidestä sarja) ja olin siihenkin otteluun menossa, mutta pettymys oli suuri, kun liput olivatkin loppuunmyyty. Olin sentään tullut Kupittaalle kaukaa maaseudulta ja ennakkolippua en ollut ostanut. Eihän niitä edes maaseudulla ollut myytävänä.
Muistaakseni siihen aikaan ennakkolippuja myytiin ainakin Kupittaan Citymarketissa, sekä verkatehtaan luona olleessa Kesoil Pekka Teinisellä. Myöhemmin Kesoil oli kait Kari Kouki kunnes Kesoil lopetettiin???) ja Kari Kouki siirtyi Sata Shellin yrittäjäksi. Sen myötä lipunmyynti siirtyi myös Sata Shellille.
Tästä Kesoil Pekka Teinisestä en ole 100% varma, voi olla että muistan väärin, mutta joku joka muistaa paremmin /varmemmin voi vahvistaa tai korjata muisteluni.

Joka tapauksessa TPS voitti tuon viidennen pelin ja eteni loppuotteluun Tapparaa vastaan.
Silloin Play offseihin pääsi vain runkosarjan 4 parasta joukkuetta.
Loppuottelussa TPS:llä ei ollut mitään jakoa Tapparaa vastaan ja Tappara voitti ottelusarjan suoraan 3-0.
TPS:llä ei ollut missään ottelussa mitään saumaa voittaa, sen verran vahva Tappara sillä kaudella oli.
Yksittäisenä tapahtumana muistan sen, kun ennen ensimmäistä loppuottelua TPS:n maalivahti Urpo Ylönen sai lämmittelyssä kiekon kilpikäden sormeen ja sormi murtui.
Ylönen kuitenkin aloitti ottelun sormi puudutettuna, mutta siitä huolimatta Tappara teki heti pelin alussa muutaman maalin ja peli oli sillä selvä.
TPS:n varamaalivahti oli Rauno Sjöroos. En muista tuliko hän jo ensimmäisessä pelissä maliin vai toisessa mutta jossakin vaiheessa ottelusarjaa hän maalia vartioi.
Oliko jopa niin, että myös Jari Paavola pelasi maalivahtina tuossa ottelusarjassa? Joku tilastonikkari voi tämän asian tarkistaa.

Hieno kirjoitus! Muistaakseni Paavola oli tuolloin torjuntavastuussa, kun Upilla meni sormi paskaks. Mun ekat Palloseura muistot on vähän ennen noita aikoja. Muistan itkeneeni Kupittaan korkeita ja jyrkkiä avojään katsomoita, kun isä mut sinne ekan kerran vei. Korkeat paikat pelottivat jo tuolloin.
Palloseuran -76-mestaruuden ja Hodo Revon viime hetken maalin taas muistan kuunnelleeni matkaradiosta saunassa äitini kanssa. Äidin kanssa olin myös todistamassa futis-Palloseuran toistaiseksi viimeistä jalkapallomestaruutta Kupittaan Olympiakatsomossa syksyllä -75. Muistaakseni vastassa oli tuolloin VPS, tästä en tosin oo ihan varma.
Pekka Teinisestä en muista kuulleeni, mulle se oli aina SataShell Kari Kouki.

 

[Jj]

Muistelma on ehkä liioittelua, kun en mitään muista, mutta käsittääkseni eka livelätkäkokemukseni oli Kupittaalla harjoitusottelu TPS-Neuvostoliitto. NL oli käsittääkseni B-ringillä mukana, tähtenä kuitenkin Makarov. Ajankohta tuntematon, mutta pakosta osunee otsikon alle. Olen koittanut tuloksetta etsiä tietoja tuosta pelistä, koska ja keitä pelasi ym. Vai kuvittelinko kaiken? Siitä meni vielä joitain vuosia ennen kuin aloin oikeastaan seuraamaan koko lajia muuten kuin maajoukkueen tasolla.

 

[MAKE #89]

Yksittäisenä tapahtumana muistan sen, kun ennen ensimmäistä loppuottelua TPS:n maalivahti Urpo Ylönen sai lämmittelyssä kiekon kilpikäden sormeen ja sormi murtui.
Ylönen kuitenkin aloitti ottelun sormi puudutettuna, mutta siitä huolimatta Tappara teki heti pelin alussa muutaman maalin ja peli oli sillä selvä.
TPS:n varamaalivahti oli Rauno Sjöroos. En muista tuliko hän jo ensimmäisessä pelissä maliin vai toisessa mutta jossakin vaiheessa ottelusarjaa hän maalia vartioi.
Oliko jopa niin, että myös Jari Paavola pelasi maalivahtina tuossa ottelusarjassa? Joku tilastonikkari voi tämän asian tarkistaa.

Ylönen pelasi tosiaan ensimmäisen pelin sormi murtuneena. Vamma vaati kuitenkin leikkaushoitoa ja kaksi seuraavaa peliä maalilla oli 17-vuotias Paavola. Kakkosvahti Sjöroosilla oli myös jotain loukkia päällä ja tämän vuoksi piti laittaa Paavola maaliin. Rane ei siis pelannut lainkaan noissa finaaleissa.

 

[Centre Bell]

Kaudeksi 1977-1978, palasi WHA:sta Phoenix Roadrunnersista takaisn TPSään myöhemmin Aurinkokuninkaan tittelin saanut Juhani Tamminen, yhdessä 1976 mestaruuden ratkaisseen Seppo Revon kanssa.
Muistan kuinka TPS:n kausiohjelmassa, joka taitaa olla vieläkin tallessa jossakin, oli lähikuva Tammisesta ja teksti alla että "Tami taas kotona Jofa kypärässä".
Valitettavasti suosikkipelaajani Lauri "Late" Mononen joka lähti TPS:stä kauden 1975 jälkeeni Phoenixiin meni suomeen palattuaan HIFK:n väreihin tehden siellä heti 6 maalia kauden avauspelissä.

Vielä kun Turun Sanomista sai lukea, ennen kauden alkua, että vanha leijonalegenda Matti "Mölli " Keinonenkin on tehnyt sopimuksen TPS:ään, lisättynä sillä, että edellisen kauden Tappara vahvistus Antero Lehtonen jatkoi TPS:ssä, niin ainakin itselläni (siihen aikaan 15 vuotiaalla peruskoulun 9 luokkaalaisella) oli odotukset mahdollisen mestaruuden uusimisesta hyvinkin korkealla.

Siihen aikaan pelattiin Elokuussa ennen liigan alkua pohjola cup nimistä sarjaa, jossa oli Ruotsalaisia ja Suomalaisia joukkueita mukana, mutta pelit olivat enemmän höntsäkiekkoilua kuin todellisia jääkiekko otteluita.
No pari peliä tuli kuitenkin Elokuun helteissä katsottua ja muistan kuinka jäänpinnasta nousi kauhea sumu joten kiekon seuraaminen erien alussa oli aika hankalaa.

Kauden toinen peli oli HIFK:ta vastaan ja se oli myös TV peli. Silloin arviolta kerran kuussa keskiviikkoisin näytettiin joku ottelu TV2:lla. Valitettavasti Palloseura hävisi tuon HIFK pelin ja seuraavana lauantaina saatiin lukea Turun Sanomista, että Mölli jättää seuran ja siirtyy Uuteenkaupunkiin Lätkä 77 joukkueen pelaajavalmentajaksi. Tuohon aikaan lähes 36 vuotiaan Möllin ura mustavalkoisten pelaajana siis kesti vain 2 runkosarjan peliä.
Jos muistan oikein, niin Möllin päätöstä vauhditti se, että hän oli ennen tuota kautta viettänyt 2 vuotta Amerikassa ja hän sieltä palattuaan ei omasta mielestään ollut sellaisessa fyysisessä kunnossa että olisi liigatasolla enää pärjännyt ja halusi antaa paikan joukueessa nuoremmille. Mikä on totuus tuossa asiassa, sitä en ainakaan minä tiedä.

Kävin edelleen katsomassa pelejä Kupittaalla harvakseltaan silloin tällöin, koska edelleen asuin maaseudulla ja pitkän matkan bussiaikataulut eivät sopineet niin, että pelin loputtua olisi päässyt bussilla enää kotiin.
Siihen aikaan pelipäivät olivat pääasiassa sunnuntaisin jolloin pelit alkoivat klo 18:00 ja torstaisin jolloin pelit alkoivat klo 18:30.

Silloin harvoin kun pelejä pääsin katsomaan Kupittalle, niin olin pääasiassa seisomakatsomossa hallin pitkällä sivulla vastustajan vaihtoaition paikkeilla. Seisomakatsomossa oli luonnollisesti aika kova tungos, mutta tunnelmaa siellä oli. Naureskelin aina kun joku koiranleuka heitti katsomosta kommenttia Tapparan Marjalle ja HIFK:n Lallille. Myös kotijoukueen Mesikämmen sai silloin tällöin jotain kommentteja Katsomosta.
Siinä samassa seisomakatsomon osassa oli jokaisessa matsissa misssä kävin, joukko teinityttöjä, joilla oli päällään itsekudotut mustavalkoiset TPS villapaidat. Siihen aikaan ei mitään fanipaitoja, lippuja, viirejä kaulaiinoja tai muutakaan fani kamaa ollut myytävänä kait missään.
Korjaus: Oli sentään jotain fani tavaraa. Minullakin oli musta toppatakki jossa oli valkoiset hihat ja takin vasemalla puolella rinnassa pyöreä TPS:n logo.

Erätauolla kierrettiin hallia ympäri. Siihen aikaan Kupittaata pääsi vielä kiertämää, kun niitä erillisiä pukuhuoneita ei oltu vielä rakennettu sinne hallin viereen. Sen jälkeen kun ne erilliset pukuhuoneet rakennettiin ei hallia päässyt enää kiertämään.
Siitä ei ole mitään muistoja minä vuonna tuo erillinen pukuhuonerakennus tehtiin.

Erätauoilla hallin kaiuttimista tuli mainoksia mainosten jälkeen, joista tämän ketjun aiemmissa kommenteissa on jo kirjoitettukin.
Voi kumpa joku muistaisi miten meni esim Kiidon Kakesta eli Kaukokiidosta kertova mainos tai Koko lattiamatto mainos jota mainosti muistaakseni kait Tocklin???? Puhumattakaan Maranzin stereoista.
Ainakin Kupittaan loppuvuosina mainostettiin että "piirakat ja makkarat jäähallin kioskista ja päälle maankuulua jäähallin Sirkan sinappia". Pettymys oli kun ei sitä sinappia enää saanutkaan kun TPS siirtyi Turkuhalliin.

Kevään 1978 runkosarja päättyi Tapparan voittoon TPS:n ollessa kolmas. TPS aloitti pudotuspelit Ässiä vastaan ja voitti heti ensimmäisen ottelun Porissa. Tämä tietysti herätti suuren suuria toiveita seuraavaan kotiotteluun, mutta toiveista huolimatta takkiin siinä ottelussa tuli.
Ottelusarja venyi kuitenkin aina viidenteen peliin asti, mutta niinhän siinä kävi että Vellu Ketolan johdolla Ässät eteni loppuotteluun ja lopulta mestaruuteen asti.

Tuohon aikaan otteluita ei radioitu eikä näytetty TV:ssä, paitsi joskus keskiviikkoisin. Paikallisradioita saatika kaupallisia radioita ei tuohon aikaan ollut olemassakaan ja siksi koko kauden ajan piti odottaa Ylen urheiluradiota josta tulokset kuunneltiin. Urheiluradio tuli ainakin tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin iltayhdeksän paikkeilla.
Urheiluradion toimittajia oli ainakin Jouko Färd joka raportoi Porissa pelattuja otteluita. Sitten joskus oli toimittajina joko Ilmo Lounasheimo, Raimo Häyrinen tai Kauko-Aatos Leväaho.

 

[Centre Bell]

Muistelma on ehkä liioittelua, kun en mitään muista, mutta käsittääkseni eka livelätkäkokemukseni oli Kupittaalla harjoitusottelu TPS-Neuvostoliitto. NL oli käsittääkseni B-ringillä mukana, tähtenä kuitenkin Makarov. Ajankohta tuntematon, mutta pakosta osunee otsikon alle. Olen koittanut tuloksetta etsiä tietoja tuosta pelistä, koska ja keitä pelasi ym. Vai kuvittelinko kaiken? Siitä meni vielä joitain vuosia ennen kuin aloin oikeastaan seuraamaan koko lajia muuten kuin maajoukkueen tasolla.

Et kuvittele. Nyt kun kerrot, niin muistan minäkin, että Suomi pelasi Neuvostoliittoa vastaan Kupittaalla. Itse en ollut katsomassa sitä, mutta se selostettiin Höyry Häyrisen toimesta radiossa ja muistaakseni nauhoitin ottelun C-kasetille.
Ei. Minulla ei ole enää tuota kasettia tallella. Sen sijaan minulla on vuoden 1976 Canada Cupin avausottelu Suomi Canada kasetilla ja olen tehnyt siitä mp 3 tiedoston, joten sellainen keräilyharvinaisuus löytyy.
Kuten myös TPS Tappara 1976 finaaliottelun ensimmäisestä ottelusta sen verran, mitä tunnin kasetille mahtuu.
Tosin samassa kasetissa on myös Ässät HIFK ottelun selostusta, koska se pelattiin samaan aikaan ja aina välillä Ylen lähetys siirtyi Poriin. Ja tuon kasetin (nykyisin mp3) äänenlaadussa ei kyllä ole hurraamista mutta onpahan tallella kuitenkin.

 

[Amerikanihme]

Hienoja muisteloita, @Centre Bell ja muut. Minulla ei paljon mitään uutta lisättävää ole. Paljon "uutta" ja ihmeellistä opin noista muisteloista yllä. Kukas muuten TPS:n otteluita Urheiluruudussa raportoi? En jaksa ruveta guuglaamaan.

Minulla on pätkä Höyry Häyristä C-kasetilla vissiin 1978 finaalista Tapparan ja Ässien väliltä.