Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Päätin aloittaa uuden ketjun tälle menneiden aikojen muistikuvia esiin kaivavalle aiheelle. Onhan TPS-osiossa muutamia muitakin vastaavia ketjuja, mutta usein niissä jutellaan 1990-luvun ja 2000-luvun tapahtumista. Tahdoin nyt itsekkäästi rajata muistelot 1960-1990 ajalle (toki vanhempiakin saa muistella, mutta epäilen, ettei palstalta löydy ketään, jolla olisi mielikuvia peleistä 1950-luvulla tai sitä ennen). Ketjussa voi muistella ihan mitä vain Tepsin peleihin liittyvää, hallia, hallin ruokaa, sanomalehtikirjoituksia, kaukalon tapahtumia, otteluun kulkemista, pelaajia, jne. Sattuneesta syystä en pääse seuraamaan Palloseuran tapahtumia kovinkaan läheltä tai paikan päältä kuin ehkä vain yhden tai kaksi ottelua kaudessa, jos aina sitäkään, joten en voi oikein osallistua nykyistä Tepsiä koskeviin keskusteluihin. Voi olla, että tähän ketjuun ei kovin montaa viestiä tule, mutta jos edes yksi tai kaksi muuta ihmistä esittäisi muisteluitaan, niin olisi kiva lukea niitä ja verrata omiin kokemuksiini. Toki matseissa kävi jo 1970-luvulla tuhansittain ihmisiä, joista suurin osa on varmaan vielä elävien kirjoissa, joten potentiaalisesti ketjuun voisi tulla moniakin tuotoksia. Vaan monella tuntuu tuo kiinnostus jääkiekkoon (ja intohimo muitakin urheiluja kohtaan) hiipua pahasti keski-ikään tullessa. Itse en tunne näin olevan, jääkiekko innostaa yhä jokseenkin samalla tavalla kuin silloin teini-ikäisenä tai parikymppisenä (ehkä tässä onkin ongelmani, etten koskaan "kasvanut isoksi").
Aloitetaan noista vanhimmista muistoistani. Pahoittelen jo etukäteen, että toistan aikaisemmissa viesteissä toisissa ketjuissa esittämiäni muisteluita ja ajatuksiani. Aikaisin muistoni on siis kaudelta 1972-1973, jolloin minulla oli muistaakseni Jääkiekkokirja tai jokin vastaava kirja, johon keräiltiin kuvia kiekkoilijoista, jotka liimattiin heille varattuihin paikkoihin. En nyt muista, tulivatko kortit erikseen ostettuina, vai esimerkiksi purukumin yhdeydessä. Mutta kova oli himo saada näitä kortteja, jotka tulivat muistaakseni jossain viiden tai kymmenen pelaajan setissä. Ja sitten vaihdettiin niitä kavereiden kanssa, jotta päästiin eroon tupla- (tai useampikertaisista) korteista. Noissa korteissa oli Tepsinkin pelaajat, ja muiden SM-sarjajoukkueiden pelaajat, MM-kisojen pelaajat, ja joitakin NHL-tähtiä. Lisäksi mukana oli A-, B-, C- ja ehkä D-junnutkin (voi olla, että oli E- ja F-junnutkin). Kirja on muistaakseni vielä tallessa jossain kellarin laatikossa, joten pitänee se sieltä tonkia esiin. Tepsin pelaajat siellä siis olivat ne rakkaimmat. Sen muistan, että Tamminen oli silloin HJK:n joukkueessa, ja Reijo Leppänen, Seppo Lindström ja Urpo Ylönen TuTon riveissä (joka siis kirjasta myös löytyi).
Seuraava muistikuvani on kaudelta 1974-1975 (todennäköisesti, voi olla 1973-1974, mutta en usko, koska muistelisin jäähallin olleen valmis). Mentiin isän kanssa katsomaan TPS-TuTo matsia Kupittaalle. Oli se jännää siellä suuren väkijoukon keskellä, grillimakkaroita maistellen. Itse ottelusta en muista kuin sen, että Lasse Kiili nojaili Tepsin maalilla mailaansa tai maalin ylärimaan aina kun kiekko ei ollut Tepsin kenttäpuoliskolla. Ottelun tuloksesta ei ole mitään muistikuvaa. Hallissa oli istumakatsomona vain keskustan puoleinen pitkä sivu. Molemmat päädyt ja Kaarinan puoleinen sivusta olivat seisomakatsomoa. Sellaisella paikalla mekin olimme. Sitten myöhempinä vuosina alkoi ilmestyä istumapaikkoja toisellekin pitkälle sivulle ja jalkapallostadionin puoleiseen päätyyn, mutta tuo Uudenmaankadun puoleinen pääty pysyi seisomakatsomona loppuun asti.
Sellaisia nimiä kuin Seppo Repo, Lauri Mononen, Bengt Wilenius, Kari Hörkkö, Pekka ja Matti Rautee, Hannu Jortikka ja edellä mainitsemani Lasse Kiili, sekä sitten Timo Nummelin tietysti, on jäänyt mieliin näiltä aikaisilta vuosilta. Kuuluttajana oli tietenkin samettikurkku Aulis Virtanen ("TPS YKSI nolla, maalintekijänä Seppo Repo, syöttäjinä Lauri Mononen ja Timo NummeLIIN, aika kaksitoista neljäkymmentä seitsemän...", jotenkin noin se meni). Ja jotain autoliikettä Rieskalähteentiellä aina mainostettiin pelitauoilla, oliko se joku Toyota-liike, muistaako kukaan. Joku "Tavoite-Auto Rieskalähteentiellä" tulee mieleen. "La laa laala laala...alle täytyy auto saada..." menivät nuo mainoksen sanat.
Väliajoilla noissa 1970-luvun ja vissiin suuren osan 80-lukuakin oli aina lämäri- tai laukaisukilpailu, jossa piti vetää kiekko vastapään maaliin sinne jätetyn pienen raon kautta. Pääpalkintona oli sitten juuri tuo joku Tavoite-Auton Toyota. En tiedä voittiko sitä kukaan koskaan laukomalla. Ja vierasjoukkueen bussi oli pysäköitynä kaupungin keskustan puoleisen hallin pitkän sivustan ulkopuolelle. Ja vaikkei sinne ihan lähelle kävelten päässytkään, niin oli kivaa katsella kauempaa, että jaa, tuollainen se Tapparan bussi on. Lippuluukkuja löytyi esimerkiksi jalkapallostadionin puolelta, joiden kautta ikäänkuin karsinoista muistaakseni käveltiin läpi. Hallin sisällä muistaakseni pääkulkuväylät oli asfaltoitu, ja niitä pitkin käveltiin sitten puupenkkiriveille vieville sisäänmenoaukoille. Seisomokatsomo pakattiin kyllä välillä aika tiukkaan, niin että siellä oltiin melkein kuin sillit suolassa. Onneksi olen vähän isokokoisempi kaveri, niin näin kyllä yleensä kaukaloon hyvin. Oli siellä ainakin JYP-matseissa yksi mukavan näköinen typykkäkin aina katsomassa (1980-luvun puolivälin jälkeen ainakin), mutta en ujona kehdannut koskaan mennä juttelemaan (hän vaikutti olevan Jyppi-fani). Radioselostamo oli myös kaupungin keskustan puoleisella sivustalla katsomon yläpuolella. Katsomon yksittäisistä huudoista muistan jossain Tappara-ottelussa mieshenkilön huutaman "Pekka, Pekka, nyt on Pekka paha, Pekka..." ilmeisesti Tapparan Pekka Laksolalle, ja sitten joku ehkä amerikkalainen katsoja huusi aina "Come on Tepsi". Yksi hyvin mieleenjäänyt matsi oli TPS-Tappara, jossa TPS:n taitoniekka Mauri Eivola väänsi Tapparan maalivahti Hannu Kamppurin kyllä ihan pihalle, muistaakseni se oli vähän sellainen Peter Forsbergin 1994 olympialaisten rankkarikisamaalin tapainen, mutta tämän Mave siis teki vuosia ennen Forsbergia.
Koulussani liikunnanopettajana toimi Tepsin A- tai B-junioreita valmentava kaveri, joka kertoi myös Tepsin edustusjoukkueen edesottamuksista. Mieleeni on ainakin jäänyt se, kuinka hän kertoi Maran (Martti Jarkko) aina nojailleen patteriin, kun muut venyttelivät. Myöhemmässä vaiheessa liikunnanopettajakseni tuli sitten entinen Tepsin pelaaja, Jarmo Koivunen, mutta en muista mitään juttuja mitä hän olisi Tepsin pelivuosistaan kertonut. Eikös Tamminen ollut liikunnanopettajana Liedossa tai jotain sellaista, joten hänen entiset oppilaansa voisivat kertoa ehkä hänen edesottamuksistaan. Tepsiin liittyy sekin, kun asuinkuntaani Nousiaisiin saapui Juhani Tamminen ja Juhani Wahlsten näyttämään mallia siitä, kuinka liigapelaaja luistelee ja lämää. Kovaa se Tamminen lämäsikin keskiviivalta maaliin, mutta ei mennyt ylänurkkaan. Tammisen luistelusta on jäänyt mieleen näytös yhdellä jalalla kyykyssä luistelusta toisen jalan ollessa suorana eteenpäin ojennettuna. Siinä vaaditaan tasapainoa, eikä se ole minulta kyllä onnistunut.
1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella kävin peleissä varmaan noin kerran kaudessa, jos sitäkään, mutta ottelujen kulkua seurasin tiukasti Turun Sanomista, jossa Erkki Liesmäki kirjoitti lentäviä juttujaan Tepsin peleistä. Ne tuli kyllä ahmittua innolla joka aamu. Heikki Kultakin muistaakseni joskus aikoinaan kirjoitteli Tepsin peleistä. Rupesin käymään peleissä tiiviimmin 1980-luvun puolivälissä Turkuun muutettuani ja ollessani opiskelija. Opiskelijalipun sai aika halvalla peleihin, ja niissä sitten kävinkin melkein joka pelissä. Siihen aikaanhan Hantta Virta tuli takaisin, ja viikonloppuisin kun kävin Nousiaisissa, Hantta ajeli kaljalle Vanhaa Raumantietä pitkin Nummen keskustaan. Moikkasin aina Hantan punaista Camaroa ja muistaakseni hän moikkasi takaisin.
Paras jääkiekkomuistoni onkin sitten tuo mestaruuden ratkaissut peli vuodelta 1989. Siihen peliin oli oltava skarppina, että sai jostain ennakosta ostettua lipun. Paljon jäi tietääkseni väkeä hallin ulkopuolellekin. Sisällä varsinkin seisomakatsomossa oli tunnelma tiivis, ja joku oli onnistunut tuomaan valtavan pitkän puukepin päässä lilluvan Tepsin lipun seisomakatsomoon. Sitä tunnetta kun Tepsin mestaruus oli lopussa sinetöity 4-1 johdossa, en ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen kokenut. Yleisö huusi kurkku suorana "kiitos Tepsi, kiitos Tepsi" ja pelaajat vastasivat huutoon. Näitä huippuhetkiä on sittemmin tullut kuunneltua J-P Jalon hehkuttamana (jonka hehkutuksia kuuntelin tiiviisti radion ääressä Tepsin pelatessa vieraspelejä) mestaruuskasettinauhoilta moneen kertaan jälkeenpäin. Oli Malcolm Sterling Davisia (jonka pukukoppitappelu Matti Forssin kanssa veti silloin 1980-luvulla isot otsikot), Jari "Lätty" Hirsimäkeä, jonka ääni meni mestaruusjuhlissa, Jukka "Känä" Virtasta, Hannu "Hantta" Virtaa, Jukka "Vilu" Vilanderia, Kari "Kojo" Jalosta ja vaikka mitä.
Odottelen muiden vanhojen partojen kertomuksia noilta menneiltä vuosikymmeniltä 1960-1990.
Aloitetaan noista vanhimmista muistoistani. Pahoittelen jo etukäteen, että toistan aikaisemmissa viesteissä toisissa ketjuissa esittämiäni muisteluita ja ajatuksiani. Aikaisin muistoni on siis kaudelta 1972-1973, jolloin minulla oli muistaakseni Jääkiekkokirja tai jokin vastaava kirja, johon keräiltiin kuvia kiekkoilijoista, jotka liimattiin heille varattuihin paikkoihin. En nyt muista, tulivatko kortit erikseen ostettuina, vai esimerkiksi purukumin yhdeydessä. Mutta kova oli himo saada näitä kortteja, jotka tulivat muistaakseni jossain viiden tai kymmenen pelaajan setissä. Ja sitten vaihdettiin niitä kavereiden kanssa, jotta päästiin eroon tupla- (tai useampikertaisista) korteista. Noissa korteissa oli Tepsinkin pelaajat, ja muiden SM-sarjajoukkueiden pelaajat, MM-kisojen pelaajat, ja joitakin NHL-tähtiä. Lisäksi mukana oli A-, B-, C- ja ehkä D-junnutkin (voi olla, että oli E- ja F-junnutkin). Kirja on muistaakseni vielä tallessa jossain kellarin laatikossa, joten pitänee se sieltä tonkia esiin. Tepsin pelaajat siellä siis olivat ne rakkaimmat. Sen muistan, että Tamminen oli silloin HJK:n joukkueessa, ja Reijo Leppänen, Seppo Lindström ja Urpo Ylönen TuTon riveissä (joka siis kirjasta myös löytyi).
Seuraava muistikuvani on kaudelta 1974-1975 (todennäköisesti, voi olla 1973-1974, mutta en usko, koska muistelisin jäähallin olleen valmis). Mentiin isän kanssa katsomaan TPS-TuTo matsia Kupittaalle. Oli se jännää siellä suuren väkijoukon keskellä, grillimakkaroita maistellen. Itse ottelusta en muista kuin sen, että Lasse Kiili nojaili Tepsin maalilla mailaansa tai maalin ylärimaan aina kun kiekko ei ollut Tepsin kenttäpuoliskolla. Ottelun tuloksesta ei ole mitään muistikuvaa. Hallissa oli istumakatsomona vain keskustan puoleinen pitkä sivu. Molemmat päädyt ja Kaarinan puoleinen sivusta olivat seisomakatsomoa. Sellaisella paikalla mekin olimme. Sitten myöhempinä vuosina alkoi ilmestyä istumapaikkoja toisellekin pitkälle sivulle ja jalkapallostadionin puoleiseen päätyyn, mutta tuo Uudenmaankadun puoleinen pääty pysyi seisomakatsomona loppuun asti.
Sellaisia nimiä kuin Seppo Repo, Lauri Mononen, Bengt Wilenius, Kari Hörkkö, Pekka ja Matti Rautee, Hannu Jortikka ja edellä mainitsemani Lasse Kiili, sekä sitten Timo Nummelin tietysti, on jäänyt mieliin näiltä aikaisilta vuosilta. Kuuluttajana oli tietenkin samettikurkku Aulis Virtanen ("TPS YKSI nolla, maalintekijänä Seppo Repo, syöttäjinä Lauri Mononen ja Timo NummeLIIN, aika kaksitoista neljäkymmentä seitsemän...", jotenkin noin se meni). Ja jotain autoliikettä Rieskalähteentiellä aina mainostettiin pelitauoilla, oliko se joku Toyota-liike, muistaako kukaan. Joku "Tavoite-Auto Rieskalähteentiellä" tulee mieleen. "La laa laala laala...alle täytyy auto saada..." menivät nuo mainoksen sanat.
Väliajoilla noissa 1970-luvun ja vissiin suuren osan 80-lukuakin oli aina lämäri- tai laukaisukilpailu, jossa piti vetää kiekko vastapään maaliin sinne jätetyn pienen raon kautta. Pääpalkintona oli sitten juuri tuo joku Tavoite-Auton Toyota. En tiedä voittiko sitä kukaan koskaan laukomalla. Ja vierasjoukkueen bussi oli pysäköitynä kaupungin keskustan puoleisen hallin pitkän sivustan ulkopuolelle. Ja vaikkei sinne ihan lähelle kävelten päässytkään, niin oli kivaa katsella kauempaa, että jaa, tuollainen se Tapparan bussi on. Lippuluukkuja löytyi esimerkiksi jalkapallostadionin puolelta, joiden kautta ikäänkuin karsinoista muistaakseni käveltiin läpi. Hallin sisällä muistaakseni pääkulkuväylät oli asfaltoitu, ja niitä pitkin käveltiin sitten puupenkkiriveille vieville sisäänmenoaukoille. Seisomokatsomo pakattiin kyllä välillä aika tiukkaan, niin että siellä oltiin melkein kuin sillit suolassa. Onneksi olen vähän isokokoisempi kaveri, niin näin kyllä yleensä kaukaloon hyvin. Oli siellä ainakin JYP-matseissa yksi mukavan näköinen typykkäkin aina katsomassa (1980-luvun puolivälin jälkeen ainakin), mutta en ujona kehdannut koskaan mennä juttelemaan (hän vaikutti olevan Jyppi-fani). Radioselostamo oli myös kaupungin keskustan puoleisella sivustalla katsomon yläpuolella. Katsomon yksittäisistä huudoista muistan jossain Tappara-ottelussa mieshenkilön huutaman "Pekka, Pekka, nyt on Pekka paha, Pekka..." ilmeisesti Tapparan Pekka Laksolalle, ja sitten joku ehkä amerikkalainen katsoja huusi aina "Come on Tepsi". Yksi hyvin mieleenjäänyt matsi oli TPS-Tappara, jossa TPS:n taitoniekka Mauri Eivola väänsi Tapparan maalivahti Hannu Kamppurin kyllä ihan pihalle, muistaakseni se oli vähän sellainen Peter Forsbergin 1994 olympialaisten rankkarikisamaalin tapainen, mutta tämän Mave siis teki vuosia ennen Forsbergia.
Koulussani liikunnanopettajana toimi Tepsin A- tai B-junioreita valmentava kaveri, joka kertoi myös Tepsin edustusjoukkueen edesottamuksista. Mieleeni on ainakin jäänyt se, kuinka hän kertoi Maran (Martti Jarkko) aina nojailleen patteriin, kun muut venyttelivät. Myöhemmässä vaiheessa liikunnanopettajakseni tuli sitten entinen Tepsin pelaaja, Jarmo Koivunen, mutta en muista mitään juttuja mitä hän olisi Tepsin pelivuosistaan kertonut. Eikös Tamminen ollut liikunnanopettajana Liedossa tai jotain sellaista, joten hänen entiset oppilaansa voisivat kertoa ehkä hänen edesottamuksistaan. Tepsiin liittyy sekin, kun asuinkuntaani Nousiaisiin saapui Juhani Tamminen ja Juhani Wahlsten näyttämään mallia siitä, kuinka liigapelaaja luistelee ja lämää. Kovaa se Tamminen lämäsikin keskiviivalta maaliin, mutta ei mennyt ylänurkkaan. Tammisen luistelusta on jäänyt mieleen näytös yhdellä jalalla kyykyssä luistelusta toisen jalan ollessa suorana eteenpäin ojennettuna. Siinä vaaditaan tasapainoa, eikä se ole minulta kyllä onnistunut.
1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella kävin peleissä varmaan noin kerran kaudessa, jos sitäkään, mutta ottelujen kulkua seurasin tiukasti Turun Sanomista, jossa Erkki Liesmäki kirjoitti lentäviä juttujaan Tepsin peleistä. Ne tuli kyllä ahmittua innolla joka aamu. Heikki Kultakin muistaakseni joskus aikoinaan kirjoitteli Tepsin peleistä. Rupesin käymään peleissä tiiviimmin 1980-luvun puolivälissä Turkuun muutettuani ja ollessani opiskelija. Opiskelijalipun sai aika halvalla peleihin, ja niissä sitten kävinkin melkein joka pelissä. Siihen aikaanhan Hantta Virta tuli takaisin, ja viikonloppuisin kun kävin Nousiaisissa, Hantta ajeli kaljalle Vanhaa Raumantietä pitkin Nummen keskustaan. Moikkasin aina Hantan punaista Camaroa ja muistaakseni hän moikkasi takaisin.
Paras jääkiekkomuistoni onkin sitten tuo mestaruuden ratkaissut peli vuodelta 1989. Siihen peliin oli oltava skarppina, että sai jostain ennakosta ostettua lipun. Paljon jäi tietääkseni väkeä hallin ulkopuolellekin. Sisällä varsinkin seisomakatsomossa oli tunnelma tiivis, ja joku oli onnistunut tuomaan valtavan pitkän puukepin päässä lilluvan Tepsin lipun seisomakatsomoon. Sitä tunnetta kun Tepsin mestaruus oli lopussa sinetöity 4-1 johdossa, en ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen kokenut. Yleisö huusi kurkku suorana "kiitos Tepsi, kiitos Tepsi" ja pelaajat vastasivat huutoon. Näitä huippuhetkiä on sittemmin tullut kuunneltua J-P Jalon hehkuttamana (jonka hehkutuksia kuuntelin tiiviisti radion ääressä Tepsin pelatessa vieraspelejä) mestaruuskasettinauhoilta moneen kertaan jälkeenpäin. Oli Malcolm Sterling Davisia (jonka pukukoppitappelu Matti Forssin kanssa veti silloin 1980-luvulla isot otsikot), Jari "Lätty" Hirsimäkeä, jonka ääni meni mestaruusjuhlissa, Jukka "Känä" Virtasta, Hannu "Hantta" Virtaa, Jukka "Vilu" Vilanderia, Kari "Kojo" Jalosta ja vaikka mitä.
Odottelen muiden vanhojen partojen kertomuksia noilta menneiltä vuosikymmeniltä 1960-1990.
Viimeksi muokattu: