Nyt nautitaan, s**t*na. Peli kulkee, eikä heikkouksia näy. Ollaan runkosarjan sijalla neljä. Kuka olisi syksyllä uskonut?
No, todellisuudessa ollaan sijalla viisi, koska raktoreilla on kaksi peliä plakkarissa ja eroa on vain piste. Toiseen tilaan on matkaa vaivaiset kolme pistettä plus yksi ottelurästi. Joukkueiden otteisiin vaikuttaa tietysti helmikuussa niiden harjoitusjaksot, loukkaantumiset, sarjaohjelma ja muut tekijät, jotka voivat kääntää trendin nopeasti. Tämä on nähty niin monta kertaa. Tavoite runkosarjassa tulee ilman muuta olla loppukauden aikana minimissään sija 3, jolloin saattaa olla suuri mahdollisuus saada hieman kevyempi vastustaja puolivälieriin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin todennäköisimmältä vaihtoehdolta sijat neljä tai viisi, vaikka HIFK:n pienenä etuna päävastustajiin taitaa olla sarjataulukosta luettuna hieman helpompi loppuohjelma. Tämäkin on osittain täyttä kukkua, koska kymppisijasta tappeleva jengi on usein paljon kovempi vastus kuin varma runkkarin voittaja. Todennäköisin vastus ensimmäisellä kierroksella lienee siis Tappara, TPS tai JYP. Tällä hetkellä näyttää siis, että:
Tepsi olisi ennakkoon varmaan "helpoin" vastus. Turkulaisten trendi on laskeva. Mitä olen (vähän) otteita nähnyt, niin pelin taso vaihtelee loistavasta ihme räpellykseen. Jo tammikuussa olin havaitsevinani TPS:n kokeneessa kalustossa hieman uupumisen merkkejä, mikä ei peliaikoja katsomalla (taaskaan) ole ihme. HIFK:n rosteri on selkeähkösti laajempi ja myös molaripeli kallistuu Stadin suuntaan. Tepsukoiden ns. alemmissa kentissä on tosin valtavasti nuorta potentiaalia, joka kukkimaan puhjetessaan vie jengin helposti aina finaaliin asti.
Toiselle toivomuslistalla kiipeää itse vanha haiseva perkele, eli Tappara. HIFK:n painajainen jo usean kauden ajan. Mitä olen pelejä nähnyt, niin oudon tahmeaa tamperelaisten hiihtely on toistaiseksi ollut. Aivan kuin ei oikein hotsittaisi ja silti keikutaan runkosarjan sijalla kolme. Materiaaliltaan Tappara on tietysti täysin suvereeni kaikkiin muihin Liigajengeihin verrattuna, eikä sillä saralla ole sanan sijaa. Vahvana lisänä on voittamiseen oppinut pelaajarunko, eikä unohtaa pidä myöskään Tohmajärven ainoan parturin muotoilemia Otso Rantakarin amisviiksiä. HIFK:n etuna on yllättäen Selin, jonka historiaa Tapparaa vastaan ovat useammat Jatkoajan lahjakkaat kirjoittajat tuoneet esiin. Sama asia toisinpäin on tietysti Selinin surullismieliset tilastot pleijareista Barys Astanaa lukuunottamatta. Joka tapauksessa taannoiset b-b-pelit Tapparaa vastaan nostivat uskoa jopa mahdolliset pudotuspelisarjan voittoon.
Pahin mahdollinen vastus 1. kierroksella olisi JYP. Tuo vanha tuttu Zetori, joka jauhaa sitä samaa tuttua pelijärjestelmää vaihdosta, erästä, pelistä, kaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Pelaajamateriaali JYP:llä on hyökkäyksen osalta selvästi HIFK:iä parempi ja rollaattorirunkoon on saatu istutettua myös nuorta osaamista. Peliajat JYP:n vanhuksilla ovat olleet koko kauden ajan maltillisia ja veikkaisinkin peliaikatilastossa JYP:n avainpelaajien nousevan runkosarjan osalta eri mittareilla suhteessa aikamoisen ylös (nopea tilastotsekki avainpuolustajista: Kuukka, JYP n. 20, Heikkinen TPS n. 22 ja Heiskanen HIFK n. 25 minsaa). Ja joo myönnän - ehkä taustalla kummittelee myös vuosikausia jatkunut HIFK:n kummallinen JYP-kammo. HIFK:n etuna tässä mahdollisessa sarjassa voisivat olla yksilöt (Heiskanen, Thorell, Sopanen, Eronen) tai se, ettei HIFK:lla ole rumpuja. Molaripelinkin JYP on saanut kuntoon, kun Olkinuoran kanssa. Mene ja tiedä.
Paha vastus on puolivälieriin siis tuloillaan. Eli katseet minimissään runkosarjan kolmanteen sijaan.