Mun mielestä tuomaristolla on täysi oikeus itkeä, nauraa tai hyppiä vaikka päällään, jos siltä tuntuu. Olkoonkin, että kyseessä oli vasta 16-vuotias tyttö, eikä ole ehditty kuunnella satoja ehdokkaita ennen ko. esiintymistä. Kun hepuli iskee, sille ei useinkaan mitään mahda. Ja tässä kyseisessä lurituksessa ja sen alustuksessa oli kyllä kaikki mahdolliset kliseet, huippuna "mä olen laulanut 10 vuotta kuorossa".
Suomalaisen tuomariston kritiikki on varsin kesyä ja hyvä niin. Kukaan ei kuitenkaan jaksaisi katsoa ohjelmaa, jos kukkahattutädit ystävällisesti kertoisivat, että vaikka olet ihan hyvä ja lahjakas laulaja, tänään ei taidot vain riitä.
Jos jengi on niin typerää ja julkisuudenhakuista, että kuvittelee oikeasti osaavansa laulaa ja sitten loukkaantuu, kun totuus lausutaan ääneen, niin erittäin hyvä, että se tehdään julkisesti. Oppivatpahan ainakin, että julkisuus on myös raadollista eikä vain kutsuja kaikkiin ihquihin bailuihin.
Sitä olen miettinyt, että kun jengi spiidaa karsiuduttuaan jatkosta, niin itkeekö ne sitä, että eivät päässeet jatkoon, vai sitä, että "pääsevät" tod.näk. nyt ohjelmaan ja kaikki näkee ja nauraa niille? Eli itkisivät enemmänkin oman onnettoman suorituksensa aiheuttamaa häpeää kuin suurten unelmien rikkoutumista?