Näistä Parhaista Paikoista sen verran, että juuri minkäänlaiset promootiot, jotka edellyttävät tavallisten ihmisten osallistumista, eivät onnistu Suomessa. Piste.
Vaikka pohjana olisi maailmalla hyväksi havaittu konsepti, Suomessa se ei toimi, koska kaikki ihmiset ovat järjestään rautakangen nielleitä. Suomalaiseen mielenmaisemaan ei kuulu innostuminen minkäänlaisista palkinnoista eikä minkään asian spontaani kommentointi. Päästessään televisioon, suomalainen miettii, mikä on nopein tapa päästä pois sieltä. Yleensä se on joko kahden sanan kommentti tai kaverin peesaus: "Joo ihan samaa mieltä...tms."
Amerikkalaiset koulutetaan jo lapsesta alkaen refleksinomaisesti väläyttämään kameran nähdessään heleän hymyn ja voittaessaan avaimenperän jokaiselta pääsee suusta kirkas ja kovaääninen waouuuuu -kiljaisu. Suomalainen kuittaa palkintona annetun luksus maailmaympärimatkan sanomalla monotonisesti kiitos ja poistuu ripeästi paikalta.
Parhailla Paikoilla homman kusee vielä kaunis, mutta hölmistynyt juontaja, joka ei osaa itse keksiä mitään kysyttävää ja ainoaksi tehtäväksi jää nojatuoleilla röhnöttävien uhrien yllyttäminen vilkuttamaan kameralle, sen paljastavan silmän tähdätessä näitä raukkoja.
Erätauolla Inka tai selostajaparivaljakko kysyy joukon "julkkikselta" onko Marjamäki Suomen kaikkien aikojen liigatähti tai jotain muuta hölmöä, johon kenelläkään ei voi olla mitään älykästä sanottavaa. Tavikset saavat julkun jälkeen peesata ja olla samaa mieltä asiasta.
Nykyisessä muodossaan en näe mitään syytä, miksi kukaan masokismista kärsimätön haluaisi Parhaille Paikoille. Paikat eivät ole erityisen hyvät, joudut jatkuvasti vilkuttelemaan ja tekemään aaltoja kameralle, joudut vastailemaan pölkkypäisiin kysymyksiin ja muutenkin tekemään itsestäsi pellen. Maksamalla 20 euroa, pääsee paremmille paikoille ja voi rauhassa keskittyä seuraamaan peliä.