Viestin lähetti Takapassi
Tuosta Bon Jovin vuodesta toiseen tulevasta paskasta täytyy laittaa sen verran eriävää mielipidettä että kyllähän orkesterin 80-luvulla tulleilla julkaisuilla oli ihan oikeatikin kekseliäitä juttuja, lähinnä Slippery When Wetillä ja mikä ikinä se toinen hyvä levy olikaan, 1987? Ei pysty muistamaan.
Pointtini oli kuitenkin se, että tuntuu olevan paljolti imagoasia, mikä bändi luokitellaan kriitikkopiireissä positiivisesti tai negatiivisesti saman tien kulkijaksi. Vastaavasti toiset osaavat uudistua, kun toisilla se tulkitaan linjattomuudeksi. Ilmeisesti juuri ruma rokkari saa enemmän "rispektiä", kuin komeamman näköinen muusikko. Esim. Bon Jovin viimeisimmän levyn arviossa Rumbassa keskityttiin enemmän höpöttämään miehen hiuksista kuin itse musiikista, ja sama trendi on jatkunut myös Soundissa.
Jos monta vuotta jaksaa tehdä duunia persnettoa tehden niin eiköhän se ole jo suotavaa, että pikkuhiljaa alkaa jotain tulemaan takaisinpäinkin. Ei haittaa minua, tasaiseen tahtiin soi Aamen, Helvetistä Itään ja muut siltä väliltä.
Kovaa duunia arvostetaan ja ihan syystäkin, mutta se taitaa sitten olla iso syy, miksi Idolsin kaltaisia ohjelmia haukutaan. Joku saa liian helpolla sen, mitä toiset ovat vuosia yrittäneet. Vaikka onhan nämä ohjelman huumoripitoiset alkujaksot jo osoittaneet, ettei ihan mikä tahansa lahjaton hemmo sinne finaaliin pääse.
Tosin olisi turhan hassua vertailla Kotiteollisuutta ja Gimmeliä, eiköhän Hynynen ja kumppanit kuitenkin valitsisivat uudelleen saman tien, minkä ovat kulkeneet, eivätkä osallistuisi hevi-idols ohjelmaan. ;)
Vinkkinä, joskus heavy-tyyppisessä laulu- ja lyömäsoitinorkesterissa ääntäni availleena, tuohon laulupuoleen voisin kertoa että muutama pullo olutta saa aikaan rentoutta äänihuulissa, ei siis perskänniä, vaan esim. joku kuuden pullon six-pack on ihan hyvä, sitä oikein yllättyy miten ääniala kasvaa muutaman promillen kymmenyksen ansiosta. Voihan se tietysti johtua siitäkin että se vaikuttaa enempi kuuloon...
Juu, voihan se olla, että laulusuorituksesta tulee rennompi, eikä omia vikoja huomaa niin helposti. Sen sijaan soittamista ennen ei kannata juoda six-packia. Yli 15 vuoden kitaranrämpytyskokemus on osoittanut, ettei sormet enää siinä vaiheessa tunnu liikkuvan nauhoilla niin mukavasti, vaikkei humalassa olisikaan.