Mr. HIFK, Frank Moberg

[Tinke-80]

Rondine:

Tappiokin voi tulla hyvällä pelillä. Ja mistä sinä tuon pari taklausta ja tappelu lauseen repäisit? Olenko noin sanonut? Kun menen otteluun katsomaan peliä, odotan että saan nauttia siitä. En nauti pelistä jos se on järkyttävää neppailua. Aivan sama voittaisiko HIFK 10-0 vai häviäisikö 0-10. Ja kyllä se tappiokin ottaa päähän muttei missään nimessä niin paljon kuin neppailu ja muniin puhaltelu.

- tinke.80

PS. Laitas lainaukset kuntoon.

 

[ultrar]

Meinaatteko tosissanne, että hyväksytte Hjallismaisen mestaruus ennen kaikkea, tyylillä ei väliä, ostetaan muiden parhaat, kunhan mestaruus tulee?!

Mestaruus, joka voitetaan Rautakorven tai Jortikan tyylillä, turkulaisilla ja oululaisilla "tähtipelaajilla" ei ole HIFKin mestaruus!

Minä en siis ole HIFK fani, vaikka olen 60-70luvun vaihteessa ottanut joukkueen omakseni, on se hyvä, että joku sen nyt kertoo, jotta voi keskittyä muihin lajeihin. Itse nimittäin koin viimeisen mestaruuden koko HIFK:n jaksoni kliimaksiksi, johtuen ehkä siitä, että edellisestä oli liian kauan aikaa. Joukkuehan oli ostettu ja tavoitteena mestaruus, nyt myös ymmärrän, miksi tunnelma oli niin jäätävän kalsea koko loppukauden, kaikki oikeat HIFK:n kannattajat eivät olleet sydämmellä mukana siinä.

Itselleni siitä ostojoukkueesta jäi loistavat muistot. Loistavat valmentajat, Kekäläinen, joka on todellinen herrasmies, loistava dominoiva joukkue, joka pelasi HIFK:n tyylillä, vaikkei sitä tajunneetkaan, kun suurin osa oli maakunnista ja ympäri maailmaa. Kaikkien aikojen kovin joukkue sm-liigassa ja paras HIFK, onneksi näitä joukkueita ei jatkossa enää osteta.

 

[Sledge Hammer!]

Kyllähän tuo tyyli ennen tulosta statementti vähän haiskahtaa siinä mielessä että sillä jotenkin herra Moberg yrittää antaa itselleen ja meille kannattajille selitystä menestymättömyydestä jos mestaruus on sen ainoa mittari. Allekirjoittaneelle ainakin kävisi passiivisempikin pelityyli jos sen avulla voisi katsellä Jäähallin katolla uusia mestaruusbannereita.

Nimimerkillä kyllä neppailukulta rytinäpronssin voittaa.

 

[pXi]

Hitto vie, talouslehdet kirjoittavat nykyään parhaimmat kiekkojutut. Paljonko Kauppalehden tilaaminen maksaa?

Tästä talouden tervehdyttämisestä oli jo viime syksynä asiaa Taloussanomissa (HIFK leikkasi pelaajakuluja 7-10% kaudelle 05-06) ja vielä mennään kaksi kautta vakauttamisohjelman mukaan, jossa mestaruus tulee jos on tullakseen. Ilmeisesti oma pääoma on tarkoitus palauttaa työsulkukautta edeltävälle tasolle?

Olisiko tämä kolmevuotissuunnitelma sitten Frankin viimeinen palvelus IFK:lle ja viimeistään kaudella 08-09 hallituksessa istuu ainakin yksi uusi ukko. Vai yritetäänkö säästökausien jälkeen "vielä kerran" mestaruutta vanhoilla tempuilla? IFK:ssa tunnutaan aina 10 vuoden välein tuuletettavan ilmaa, joten jospa ensi vuonna tehtäsiin isoja muutoksia. Kaikille ei tarvitse antaa heti kenkää, vaan organisaatioon ajettaisiin pikku hiljaa sisään uusia naamoja.

 

[Seesam]

Kaikista eniten minua järkytti Mobergin kommentti ''Mestaruudet ovat kivoja bonuksia''. Kyllä HIFKin pitäisi joka vuosi taistella mestaruudesta. Minulle ei riitä, että pelataan kivaa jääkiekkoa ilman mestaruus tavoitteita!!! Eikä sen pitäisi kenelle muullekkaan riittää, VARSINKAAN kyseisen joukkueen johtoportaassa olevalle henkilölle. Kuten joku jo mainitsikin ''minkä helvetin takia sitten pelataan ellei mestaruuden''.

 

[Stigu]

Itselleni siitä ostojoukkueesta jäi loistavat muistot. Loistavat valmentajat, Kekäläinen, joka on todellinen herrasmies, loistava dominoiva joukkue, joka pelasi HIFK:n tyylillä, vaikkei sitä tajunneetkaan, kun suurin osa oli maakunnista ja ympäri maailmaa. Kaikkien aikojen kovin joukkue sm-liigassa ja paras HIFK, onneksi näitä joukkueita ei jatkossa enää osteta.

Hienosti sanottu ultrar. Samoin oli tuo vuoden 83 joukkue aivan IFK:n näköinen, vaikkei niin "ostojoukkue" ollutkaan.

Kyllä täytyy ihmetellä, jos Frank- Frank Moberg on sitä mieltä, ettei joka vuosi lähdetä kauteen mestaruuden kiilto silmissä- varsinkaan IFK:n resursseilla. Voisikohan Frank-Frank Moberg esim. ilmoittaa aina etukäteen ne vuodet , jolloin mestaruutta ei tosissaan tavoitella, ettei noina kausina tarvitsisi raahautua hallille?

Pointtina se, että kyllä tyylikin on tärkeä, mutta eihän mestaruus ja tyyli ole- eivätkä saa olla- toisensa poissulkevia asioita- siitä vaikkapa osoituksen noi 2 viimeisintä IFK:n mestaruutta.

 

[Cobol]

Kyllä täytyy ihmetellä, jos Frank- Frank Moberg on sitä mieltä, ettei joka vuosi lähdetä kauteen mestaruuden kiilto silmissä- varsinkaan IFK:n resursseilla. Voisikohan Frank-Frank Moberg esim. ilmoittaa aina etukäteen ne vuodet , jolloin mestaruutta ei tosissaan tavoitella, ettei noina kausina tarvitsisi raahautua hallille?

Eiköhän Moberg tarkoita sitä, että on parempi pelata HIFK:n näköistä lätkää koko sydämestä & hanskasta läpi runkosarjan ja viihdyttää siten aktiiviyleisöä kuin pelata viisikkopuolustusta ja nolla nollaa ja päästä kenties sitten finaaliin. Minusta hyvä linjaus Mobergilta.

Muuten Frank on aito kiekkomies. Juttelin monta kertaa hänen kanssaan siihen aikaan kun hän veti edustusjoukkuetta tj:na. Yksi hienoimmista ja kuvaavimmista esimerkeistä Mobergin ammattitaidosta ja jääkiekko-osaamisesta oli se kun lupasin viedä kiekkolegenda Tretjakin katsomaan HIFK:n ja Jokerien otteluita (seurat eivät pelanneet toisiaan vastaan). Soitin Frankille joka sanoi olevansa ylpeä siitä, että saa Tretjakin halliin ja lupasi hoitaa erityishuomion & paikat näin kuuluisalle vieraalleen. Ja homma pelasi erinomaisesti tarjoiluineen. Hjallis puolestaan totesi, että ai Tretjak, kukas sen liput maksaa - mutta tämä jälkimmäinen asiahan ei kuulu tähän ketjuun :) Ehkä se kuitenkin kertoo jotain myös Mobergista.

 

[JV]

Tappiot maistuu aina paskalta. Voittavan joukkueen peliä ja maaleja on ilo seurata. Tappiomatseissa ei pari taklausta lohduta.

Nooh, joskus 90-luvun lopussa seurasin 1-0 voittoon Kalpasta päättynyttä muniin puhaltelua. Aloin ryyppäämään kahden erän jälkeen, vaikka yleensä olen selvinpäin peleissä.

 

[Tinke-80]

Nooh, joskus 90-luvun lopussa seurasin 1-0 voittoon Kalpasta päättynyttä muniin puhaltelua. Aloin ryyppäämään kahden erän jälkeen, vaikka yleensä olen selvinpäin peleissä.

Ei tuo ole mahdollista. HIFK voitti joten mitä väliä pelistä? Voitto ennen kaikkea ja sitä rataa...

- tinke.80

 

[Snakster]

Jokainen peli lähdetään voittamaan, totta kai, ja tällöin luonnollisesti tavoitteena ei voi olla mikään muu kuin mestaruus. Moberg taisikin nimenomaan tarkoittaa, että vaikka mestaruuteen periaatteessa pyritään, on pari muuta asiaa vielä sitäkin tärkeämpiä: tyyli ja talous. Ja jos nämä kaksi asiaa eivät ole kunnossa, on mestaruuksillakaan mielestäni turha elämöidä.

 

[Bedrock]

Kaikista eniten minua järkytti Mobergin kommentti ''Mestaruudet ovat kivoja bonuksia''. Kyllä HIFKin pitäisi joka vuosi taistella mestaruudesta. Minulle ei riitä, että pelataan kivaa jääkiekkoa ilman mestaruus tavoitteita!!! Eikä sen pitäisi kenelle muullekkaan riittää, VARSINKAAN kyseisen joukkueen johtoportaassa olevalle henkilölle. Kuten joku jo mainitsikin ''minkä helvetin takia sitten pelataan ellei mestaruuden''.

En ymmärrä tätä ollenkaan. Jos Moberg sanoo, että ''Mestaruudet ovat kivoja bonuksia'' niin ei se ainakaan minun mielestäni tarkoita sitä, että HIFK ei joka vuosi taistelisi tosissaan mestaruudesta tai että jokaisen kauden tavoite ei muka olisi mestaruus. Moberg todennäköisesti tarkoittaa, että HIFK on paljon enemmän, kuin mestaruuksia ja voittoja. HIFK on monelle elämäntapa eikä siinä silloin lasketa pisteitä eikä mestaruuksia. Ne nimenomaan ovat "kivoja bonuksia" ja olen Mobergin kanssa täysin samaa mieltä. Hieno mies, ei voi muuta sanoa!

 

[filmirulla]

Lainaus Presso lehdestä:

"Kyllä me tietysti mestaruus halutaan voittaa, mutta se ei ole HIFK:n ykköstavoite. Tärkeämpää on, että pelaamme kanattajiemme mielestä hyvää, viihdyttävää kiekkoa ja meidän taloutemme on kunnossa. Mestaruudet on vähän niin kuin bonuksia. Mestaruuteen tietysti pyritään mutta ei hinnalla millä hyvällä."

Ihmisillä taitaa tuo luetunymmärtäminen olla vähän niin ja näin! Omasta mielestä Frankin puheet oli täyttä asiaa alusta loppuun. Itse olen pitänyt IFK:n viimekausien joukkueista todella paljon ihan viihtyvyydenkin kannalta vaikkakaan ei sitä kliimaksia ole tullutkaan vaikka pirun lähellä ollaan pari kertaa oltukkin. Lisäksi NHL:n työsulkukausi toi meille IFK faneille todellisen ihanne joukkueen joka ei sitten jostain syystä päässytkään maaliin vaan putoaminen Lukolle oli katastrofaalinen kokemus. Nämä tällaiset kokemukset on vain sitä faniuden uskoa koettelevia asioita.

Metaruus kaudella 97 - 98 oli meikäläisen ensimmäinen mestaruus jonka pääsin nauttimaan paikanpäällä ja se ei todellakaan unohdu koskaan ei vaikka niitä mestaruuksia olisi tullut useita lisääkin mutta se on ainakin varma, että jos mestaruuksia tulee tasaisesti joka vuosikymmenellä niin ne on kuitenkin joka kerta isoja asioita. En tiedä mitenkä niiden joukkeiden kannattajat arvostaa mestaruuksia jotka on päässyt nauttimaan näistä ns. putkista! Onko ne kaikki mestaruudet tuntunut yhtä hyviltä vai alkaako maistua puulta? Tps:n kohdalla on ainakin käynnyt niin ettei kyseisessä kaupungissa tunnuta arvostavan jääkiekkoa hevon paskan vertaa sen verran paha krapula sinne on mestaruuksista jäänyt, että viimekausi ei voinut tehdä sinne muuta kuin hyvää mutta siitäkään en ole varma, että herättiköhän tuokaan tuota kaupunkia vielä unesta.

Tämä nyt oli tälläinen hiljaisen ihmisen vaatimaton mielipide hyväksykää tai hylätkää, mutta minä seison sanojen takana.

 

[Animal]

Tämä nyt oli tälläinen hiljaisen ihmisen vaatimaton mielipide hyväksykää tai hylätkää, mutta minä seison sanojen takana.

Pitää allekirjoittaa koko teksti. Keskustelu täällä on kyllä ihan asiallista ja kaikin puolin ymmärrettävää, mutta alkaa hiukan ehkä lipsumaan ohi otsikon.

 

[JV]

Mutta oletko itse siinä tilanteessa, jos nostaisimme kauden lopussa kannua niin valmis ajattelemaan, että vittu millä tyylillä tämä kannu saatiin? En juhli ollenkaan, koska kauden aikana jäi muutamana hetkenä kovuus kokonaan pois.

Ai niin en ole nuoria enkä uusia IFK-faneja.

Tämä ei ollut minulle, mutta korostettakoon että #7 edustaa sitä brändiä. Ei Mäkiaho eikä Nilviäinen. Siis brändi on minulle (tilanne)kovuutta ja uhrautuvuutta, ei puoliväkisin aikaan saatuja "nyrkkeily"-otteluita.

 

[R.P.M. 12 000]

Ihme ettei täällä olla nostettu esiin kohtaa, jossa Moberg sanoo väistyvänsä heti kun nuorempia löytyy hallitukseen, tosin sanoo sen olevan vaikeaa, koska kriteerit ovat tiukat.

"Voisiko uusi jäsen olla ulkopuolinen?
- Juu, miksei. Ei hänen tarvitse olla työskennellyt HIFK:ssa."

Itseäni nauratti nämä nelosketju-kysymykset ja se, että noteerasi realistisesti mutta ei kovinkaan kotiinpäinvetävästi Heleniuksen Nielikäistä paremmaksi tappelijaksi. Lostedtille ei antanut arvoa muuta kuin innokkuudesta.

Huomasitteko muuten saman lehden kausiennakossa (sivut 10-11), että Murray oli huomioitu ja nostettu esiin nimenomaan myös huippujäähyntappajana ? Asia jota ei muissa lukemissani kausiennakoissa ole nostettu esiin.

EDIT: Pitääkö nettisiteeraukseen laittaa alkup. toimittajan nimi? Markus Ånäs / Kauppalehti Presso jokatapauksessa.

 

[julle-jr]

Mielestäni tyyliseikat korostuvat erityisesti runkosarjassa. Pleijareissa pelataan muutenkin suurella sydämellä, taistellaan loppuun asti joka tilanteessa ja painetaan jokainen vaihto sata lasissa. Ainakin jos halutaan päästä jatkoon. Sen sijaan yksittäisen runkosarjapelin voitto ei ole elämän ja kuoleman asia, räntäsateessa ei todellakaan kiinnosta mennä katsomaan 1-0 neppailuvoittoja. Silloin tarvitaan rähinää, kovia taklauksia, riskialttiita yksilösuorituksia, tappeluita ja myös hienoja maaleja. Ne tekevät pelistä mielenkiintoisen ja Hifkistä Hifkin. Runkosarjassa riittää että voittoja tulee sen verran, että ei tarvitse tapella säälipleijaripaikasta jonkun jypin kanssa, mutta runkosarjan voittoa ei pidä metsästää tyylin kustannuksella ja pelaamalla jortikka-kiekkoa.
Jos taas tiputaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, ei hirveästi lohduta, vaikka Järvinen hakkaisikin maassa makaavaa lukkopelaajaa ja Jarkko Ruutu ärsyttäisi Hal Gilliä. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että joku raja tyylittömyteen pitää vetää myös pleijareissa. Ja tietysti mestaruus maistuu paremmalle, jos se tulee "IFK-tyylillä" ja sen takia olen itse valmis karsimaan mestaruuksien määrää ja kestämään pitkiäkin kuivia kausia.

 

[Metukka]

Kyllähän tuo tyyli ennen tulosta statementti vähän haiskahtaa siinä mielessä että sillä jotenkin herra Moberg yrittää antaa itselleen ja meille kannattajille selitystä menestymättömyydestä jos mestaruus on sen ainoa mittari.

Juuri näin ja jotkut ovat nielleet tämän selityksen varauksetta. Ja kun ollaan Kalpakin joskus voitettu tylsällä pelillä 1-0, niin mieli on pahoittunut ja korkki auennut. Se että vuodesta toiseen pudotaan ennen finaaleja, ei vituta yhtään?

Tosin nämä ovat makuasioita joista ei pitäisi kiistellä, mutta se joka väittää ettei voittamisesta tuleva fiilis ole se kaikista paras, ei todennäköisesti ole koskaan itse tuntenut sitä. Ja kaikista säälittävintä on tämä faniuden kyseenalaistaminen, jos sattuu tykkäämään enemmän voittamisesta kuin häviämisestä toisin kuin nämä muutamat luuserifriikit täällä jotka puhuvat perinteistä, mutta eivät edes ymmärrä mitä se Hifkin osalla tarkoittaa. Hifkin perinteet tulee Pohjois-amerikan kiekkoilusta ja mikä siellä on tärkeintä? Kiliseekö kellot. Kanada lienee ollut 2000-luvun menestyksekkäin kiekkomaa joka on viime vuosina ottanut pelisysteemiinsä paljon vaikutteita Eurooppalaisesta kiekkoilusta ja oppinut jäädyttämään peliä silloin kun on tarvis sen takia että se auttaa heitäkin menestymään paremmin. Valitetaanko sielläkin kun voitettiin World Cup tylsällä pelillä?

Ja jostain syystä nämä häviämistä rakastavat ja puolustelevat Superfanit mieltävät voittamisen automaattisesti aina tylsäksi peliksi ja Hifkin häviöt ovat aina supermahtava kokemus. Näinhän se ei todellakaan ole. Kyllä menestyvä kiekko on yleensä myös viihdyttävää eikä toistepäin (Kärpät hyvä esimerkki) ja häviöt harvemmin hauskaa katsottavaa.

 

[Animal]

Itseäni nauratti nämä nelosketju-kysymykset ja se, että noteerasi realistisesti mutta ei kovinkaan kotiinpäinvetävästi Heleniuksen Nielikäistä paremmaksi tappelijaksi. Lostedtille ei antanut arvoa muuta kuin innokkuudesta.

Tottahan Frank siinä puhui jos pitää hokifait -taitoja vertailla Helgen, Pasin ja Paten välillä. Antoihan hän Patelle nimenomaan arvoa innokkuudesta ja sanoi jotain, että "vielä on opittavaa" tms.

 

[Rondine]

Eli tärkeintä on että pääsee vittuilemaan kavereille jotka eivät kannata samaa jengiä kuin sinä? Sehän se jääkiekossa on tärkeintä...

- tinke.80

Miten niin tärkeintä?
Kuuluu vaan asiaan. En jaksa ylpeillä jos IFK taklailee, mutta ottaa kuokkaan pelissä. Jos en ole itse hallissa, niin en edes näe taklauksia. Tulokset kyllä näkyvät. Ja jos olen esim. jokerifanin kanssa katsomossa, niin toivon ennenkaikkea IFK:n voittoa, en räväkkää taklausta. IFK:n toivon taklaavan ja taistelevan. Taklausten on myös tuettava peliä ja autettava joukkue voittoon. Muuten hommassa ei oikein ole ideaa...

 

[Rondine]

Rautalangasta:

Eihän kyse ole siitä etteikö mestaruus olisi tavoitteena, vaan siitä pyritäänkö siihen muiden asioiden kustannuksella. Mobergin mukaan ensin tulee pelityyli ja sitten sillä pelityylillä, filosofialla, pelajamateriaalilla pyritään mestaruuteen. Ei toisinpäin.

Yksinkertaisesti: Tottakai sitä mennä voittamaan, mutta HIFK tyylillä. Ei vaihdeta tyyliä, jotta olis "helpompi/todennäköisempää" voittaa. Tästä on kyse.



Eli voitto ei olekkaan tärkeintä? Koita jo päättää mitä haluat.

Muun tekemisen on tuettava voittoon pyrkimistä.

 

[BOL]

Mä allekirjoitan myös Frankin kommentit. Mä ainakin kelasin näitä sanomisia siltäkin kantilta, että ennakkoasetelmista huolimatta kaikki pelit pitää pelata. Loukkaantumisia sattuu joka vuosi, kemiat ei kohtaa jne. Etukäteen ei voi tietää, mitkä kaikki seikat jengin menestymiseen vaikuttaa ja miten muut jengit lopulta pelaa.

Mä nyt haen tällä sitä, että koskaan ei ole takeita, että kovimmat jätkät omaava jengi voittaa mestaruuden. Ja jos HIFK:n näköisiä ja tyylisiä TODELLA kovia pelaajia ei ole saatavilla staroiksi, rivimiehiksi, stunteiksi ja stunttien stunteiksi, tänne on hankittava ihan jonkun muun tyylisiä pelaajia, koska "tyylistä viis mestaruus on voitettava". Täällä meillä sitten surffaa villeleinoja,tuukkamäntylöitä,petrivariksia ja muuta avaruusromua. Varmasti hyviä kiekkoilijoita tahoillaan kaikki, ei vaan HIFK:n näköisiä eikä makuisia.
Jos kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan ja mestaruus jää tällöinkin haaveeksi, onkos sitten kiva kannustaa jengiä, jonka tyyli on kaukana totutusta ja oikeasta? Ja vaikka mestaruus tulisikin, olisiko se sitten upeeta, kun kaikenmaailman hiirulaiset kantavat punainen paita päällä nakkikattilaa huutaen "Poika tuli kotiin"?

Ei helvetissä.

 

[Mc Potkukelkka]

Kanada lienee ollut 2000-luvun menestyksekkäin kiekkomaa...

Ei ole ollut. Tsekillä kolme kultaa ja yksi hopea, Kanadalla kaksi kultaa ja yksi hopea. Jos lasketetaan MM-kisat menestyksen mittariksi...

Mutta silti: tottakai jokainen joukkue ennen kautta asettaa tavoitteeksi mestaruuden, mutta kun joukkueita on neljätoista, kaikki eivät voi joka vuosi voittaa. Totuuden nimessä on sanottava, että tosissaan mestaruutta lähtee hakemaan ehkä 5-6 joukkuetta, mutta viime kausi osoitti, että yllätyksiäkin sattuu, ja kaikilla on periaatteessa mahdollisuus voittaa kannu. Tai ainakin mitali.

 

[tommy36]

Pahoittelen jos loukkaan ihmisiä kyseenalaistamalla heidän "faniutensa", mutta mielestäni väitteessä, että mestaruus on tärkeintä, on jotakin pahasti mätää ja jotain todella HjallisVirmasmaista.

Ihan offtopic aluksi. Jokereiden kohdalla täytyy ymmärtää se tosiasia, että heidän kulu ynnä muu rakenteensa on aivan poikkeava. Verrattuna esim. IFK:hon.
Siellä kaikki rakentuu voittamisen ympärille. Sillä jokainen kausi jona Narrijengi jää mitalipelien ulkopuolelle. On narreille tappiollinen kausi. Eli jos Jokereilla jatkuu taaperrus vielä kauankin, ei sen joukkueen tarina enää kauaa jatku. Sillä Jokerit jääkiekkoseurana on vuodesta toiseen ollut tappiollinen. Ja heidän sponsorirahansa on sidottu menestymiseen. Ei Hjalliskaan ikuisesti voi siirrellä Hartwallin rahoja joukkueeseen. Jos ei menestystä tule, ei rahakaan virtaa (ainakaan sponsseilta) samoissa määrin. Tämä tarina tosin kumotaan tunnissa, mutta ei se mitään. Tämä tarina on kuitenkin sisäpiiristä. Voihan se siltikin tietenkin olla virheellistä tietoa. Tämä selvinnee lähivuosina jos Jokereiden taaperrus jatkuu.
Mutta juuri samoista syistä johtuen ei IFK:n ensisijainen tarkoitus ole mestaruus hinnalla millä hyvänsä. Sillä IFK:lla on tarkoitus jatkaa liigassa tulevaisuudessakin. Kyllä siinä mielessä Mobergille on nostettava hattua, että aina on IFK:n talouden kunnossa pitänyt. Ja muuten. Tuo viimeinenkin mestaruuskausi taisi olla kohtuullisen tappiollinen kausi. Mutta siihen kai oltiin valmiita juhlavuoden kunniaksi. Ei se Kekäläinenkään olisi mahdottomia ostellut taviskaudella. Saas nähä miten Narrien juhlavuosi päättyy. Jos hyvin niin Sheddenin kengät saa Hjalmari vähintäänkin nuolla. Hyvältä ainakin näyttää tällä hetkellä. Ainakin paremmalta kuin meillä. Mutta onhan tässä IFK:llakin viikko aikaa taas oppia pelaamaan hokia.
Hyvällä mielin jään kuitenkin tuosta Mobergin jutusta odottelemaan sen toteutumista, kun uutta verta ja rahaa saadaan sisään jengiin. Mutta silloinkaan ei sieluaan pidä myydä. Eli tyyli yhdistettynä hyvään runkoon= Viihdyttävää peliä. Josta Bonuksena tulee se mestaruus. Ja uskon, että tulevaisuudess vielä useammin, kuin tähän asti on tullut. Odotellaan kuitenkin nyt ensin Narrien konkurssi poijes. Meinaan jos ei Shedden olekkaan mestaruuden tekijä, niin saas nähä mitä Jokruille kuuluu tän kauden jälkeen. Sen verran perspuoli ja lompakko leveellä Hjalmari on taas kauteen lähtenyt. Ja sanat on syöty jo sun seittemäntoista kertaa, ennenkuin edes kauden aloituskiekkoa on pudotettu. Eikö se Shdeen sitten lienekään tyytyväinen haluamiinsa miehiin, kun jo nyt on uusi ostoslista vetämässä. Mene ja tiedä.

No eipä tässä muuta. Eli Moberg on oikeesti ihan IFK jätkä, mutta näistä muista herroista IFK:ssa en nyt sitten niin tiedä.

 

[IFK_Helsinki]

Kaikista eniten minua järkytti Mobergin kommentti ''Mestaruudet ovat kivoja bonuksia''. Kyllä HIFKin pitäisi joka vuosi taistella mestaruudesta. Minulle ei riitä, että pelataan kivaa jääkiekkoa ilman mestaruus tavoitteita!!! Eikä sen pitäisi kenelle muullekkaan riittää, VARSINKAAN kyseisen joukkueen johtoportaassa olevalle henkilölle. Kuten joku jo mainitsikin ''minkä helvetin takia sitten pelataan ellei mestaruuden''.

Joo siis, kyllä hiukan ihmetyttää tälläinen asenne. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, kyllä IFK:n tasoisen jengin pitäisi taistella joka vuosi täysillä mestaruudesta. Sillä jos nyt ajatellaan näin, että hankitaan iso läjä fyysisiä IFK:n näköisiä pelaajia, sopivan hullu koutsi ja pelataan IFK-tyylistä lätkää, sijoitutaan runkosarjassa 10, tiputeen sääleissä Blyysille.
Kuinka moni IFK-Fani olisi tyytyväinen? Vittu en mä ainakaan.

Edellä mainittu juttu on tietenkin tuulesta temmattu ja vain pelkkää painajaisunta, joka tuskin KOSKAAN tulee toteutumaan....toivon tottakai menestystä mutta ei ole todellakaan sama millä tyylillä se tulee, sen olisi tultava meidän omalla tyylillä....

Ensi kauden IFK tulee olemaan sitä mitä haluankin nähdä. Se tulee olemaan ilkeä, fyysinen ja todennäköisesti myös menestyvä...meillä on juuri sellainen jengi nyt kasassa, jolle sen mestaruuden soisi tulevan...

 

[Jupe]

Mä allekirjoitan myös Frankin kommentit. Mä ainakin kelasin näitä sanomisia siltäkin kantilta, että ennakkoasetelmista huolimatta kaikki pelit pitää pelata. Loukkaantumisia sattuu joka vuosi, kemiat ei kohtaa jne. Etukäteen ei voi tietää, mitkä kaikki seikat jengin menestymiseen vaikuttaa ja miten muut jengit lopulta pelaa.

Mä nyt haen tällä sitä, että koskaan ei ole takeita, että kovimmat jätkät omaava jengi voittaa mestaruuden. Ja jos HIFK:n näköisiä ja tyylisiä TODELLA kovia pelaajia ei ole saatavilla staroiksi, rivimiehiksi, stunteiksi ja stunttien stunteiksi, tänne on hankittava ihan jonkun muun tyylisiä pelaajia, koska "tyylistä viis mestaruus on voitettava". Täällä meillä sitten surffaa villeleinoja,tuukkamäntylöitä,petrivariksia ja muuta avaruusromua. Varmasti hyviä kiekkoilijoita tahoillaan kaikki, ei vaan HIFK:n näköisiä eikä makuisia.
Jos kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan ja mestaruus jää tällöinkin haaveeksi, onkos sitten kiva kannustaa jengiä, jonka tyyli on kaukana totutusta ja oikeasta? Ja vaikka mestaruus tulisikin, olisiko se sitten upeeta, kun kaikenmaailman hiirulaiset kantavat punainen paita päällä nakkikattilaa huutaen "Poika tuli kotiin"?

Ei helvetissä.

Juuri näin.

Herättänyt paljon keskustelua Frankin kommentit täällä, tosin ihan aiheestakin. En usko että Frank tarkoittaisi missään nimessä sitä että HIFK ei haluaisi taistella mestaruudesta joka vuosi tai että joukkuetta ei tehtäisi sellaiseksi että tavoitteena on mestaruus.

Itsekin korostaisin sitä puolta että haluan ehdottomasti nähdä joka vuosi HIFK:n näköisen fyysisen joukkueen, enkä mitään "hippohiiriä" punaisissa paidoissa. Tottakai itsekin haluan olla todistamassa finaaleja ja kenties mestaruuttakin, mutta jos vain sitä odottaa niin on kansalla helvetin tylsää raahautua hallille koko pitkän runkosarjan ajan.
Ja tätä Frank varmaan tarkoitti sillä että suurinosa kaudestahan on runkosarjaa ja se bonus on se mestaruus mikä sitten lopussa ratkaistaan hyvinkin lyhyessä ajassa.

Ihan normi runkosarjamatsi voi olla viihdyttävämpi kuin play-off peli vaikka siinä ei olisi niin suurta panosta. Haluan nähdä luistelua, maaleja, taklauksia, jopa peliä herättävän tappelunujakan... se on HIFK. Ja sen takia HIFK on suosituin vierasjoukkue maaseudullakin.

Jotenkin näin näkisin asian...


J