Manderville#48 kirjoitti:
No tälläset rankingit on välillä aika höpöhöpö juttuja...
...Ei maailman parasta kiekkomaata voi myöskään minkään rankingin avulla mitata...
...Siihen ei löydy yhtä ja oikeaaa vastausta, mutta mielestäni Kanadalta tulee niin hirveä määrä huippupelaajia muihin maihin verrtattuna, että Kanada on kyllä itseoikeutetusti ykkönen ja lisäksi he osaavat pelata joukkueena tuloksellista kiekkoa...
Eivät he ole viime vuosina pelanneet aina niin tuloksellista kiekkoa, että se tekisi Kanadasta "itseoikeutetun" ykkösmaan. Viidestätoista viimeisestä olympiaturnauksesta tuloksena yksi(1) kultamitali. Viidestätoista viimeisestä MM-turnauksesta tuloksena neljä kultaa, Tsekillä viisi, Ruotsilla kolme. Kanada/World Cupeista on sitten tullut 5/7 voittoa, kun on pelattu Kanadassa, pohjoisamerikkalaisin säännöin, tuomarein ja kaukaloin (mikä kiistämättä kuitenkin vaikuttaa lopputuloksiin).
Toki jokainen saa kannattaa sitä maata mitä haluaa ja "fanittaa" miten tykkää, mutta eiköhän kuitenkin mutu-tuntuma ole enemmän höpöhöpö-juttua kuin selkeä laskennallinen ranking, joka painottaa eniten viimeaikaisia saavutuksia ja toissijaisesti (ts. jonkin verran, muttei ratkaisevasti) aiempien turnausten saavutuksia. Ylipäätään käsite "maailman paras kiekkomaa" on sellainen, että sen määrittäminen on vaikeaa. Tarkkaillaanko asiassa
-nykytilannetta eli menestymistä arvokisoissa (josta IIHF-ranking kertoo parhaiten, ja sen mukaan Kanada on kolmas)?
-historiallista perspektiiviä ja voittojen yhteismäärää (jolloin Kanada on vahvoilla, mutta niin on Neuvostoliitto/Venäjäkin)?
-silkkaa pelaajavoluumia (jolloin Kanada on tietysti ykkönen, koska maassa on eniten pelaajia, mutta saman laskutavan mukaan USA olisi itseoikeutetusti kakkonen, ja esim. Slovakia vasta yhdestoista kiekkomaa)?
-pelaajamäärän ja tulosten suhdetta (jolloin Slovakia olisi ykkösmaa, ja ensi kaudeksi A-sarjaan palannut Slovenia huipulla 980 pelaajansa voimin)?
Itse nostan etusijalle pelitulokset (=IIHF-ranking), pelaajien laadun suhteessa pelaajamäärään sekä kyvyn hioutua joukkueeksi ja voittaa sisulla, taktiikalla sekä taidolla. Vaikka tietysti toivoisin Suomen olevan korkeammalla, niin pakko se on myöntää, että viime vuosina Ruotsi on ollut arvoturnauksissa kaikissa osa-alueissa muita edellä. Sisua löytyy (mallia Forsberg), taktiikkaakin löytyy (vaikkei siitä aina pidä, niin sääntöjen puitteissa saa tehdä kikkailuakin, jos se peliohjelmaa helpottaa) ja taitoakin samoin.
Mutta sanotaanko näin, että Kanadalla on kenties kaikkein suurin potentiaali ja suurimmat etukäteismahdollisuudet mittavan pelaajapopulaationsa ja siitä johtuvan taitotasonsa ansiosta. Eri asia on sitten, miten se näitä hyödyntää kulloisissakin kisoissa. Paperilla Kanada olisi aina "paras", mutta kukas silloin urheilua katsoisi, jos ihmiset ja joukkuehengen kaltainen asia voitaisiin tiivistää pelkiksi teoreettisiksi yhtälöiksi?
