Hoh, hoh... Olipahan kerrassaan " fiksu ja hyvä " vinkki... Tuo myssyttelyhän varmaankin auttaisi. Puukkoa vaan haavaan ja silleen... Menneet ovat menneitä ja virheistään oppii. Niinhän sen ainakin pitäisi olla, vai mitä ? Minun kohdallani tuon juhannuksen tienoille ajoittuneen toilailun suhteen ainakin kävi niin. Eli sen jälkeen EN ole pisraakaan alkoholia yms. ottanut ! Ihan vaan tiedoksi, mikäli kiinnostaa. Vaikka mitäpä se kenellekään edes kuuluu... It's my life ! Ja olisipa erittäin mielenkiintoista tietää, millä tavalla muut selviäisivät siitä, kun menettävät mielenterveytensä. Keväällä 2003 sairastuin ja se TODELLAKIN ON maanpäällistä helvettiä ! Heikoimmat olisivat jo varmaankin ns. vetäneet itsensä jojoon... Onneksi yleensä itsekin olen elossa. Olen tehnyt elämässäni paljon tyhmyyksiä, kuten me kaikki. Ja jokaisella on omat selviytymiskeinonsa suurissa ongelmissa, olivat ne sitten " vääriä " tai " oikeita ". Ei toisten valintoja voi mielestäni tuomita. En viitsi tässä jälleen kerran alkaa kertomaan koko sairastumis-stooriani, sehän muussa otsikossa jo kerrottu... Sen vain sanon, että elämäni sairastumiseni jälkeen (psykoosi, maanis-depressiivisyys) on ollut KAUHEAA HELVETTIÄ ! Sitä ei KUKAAN MUU voi täysin tajuta, millaista se on, ennenkuin itse tai joku lähipiiristä sairastuu psyykkisesti. IHAN KAIKEN joudut aloittamaan ns. alusta, yksin asumisen ja kaiken normaaliin elämiseen kuuluvan. Ne taidot katoavat hetkellisesti tai kokonaan ! Ja noin yleisesti ottaen voin sanoa, että olen olosuhteisiini nähden pärjännyt kuitenkin helvetin hyvin ! Ja kun en pärjää, niin sitten en. So what ! Helvetin rankkaa tämä on ja toivon, että te ns. " terveet " osaisitte täysin arvostaa terveyttänne ! Itse selviän elämästäni AINOASTAAN psyykenlääkkeiden, terapian ja omaisteni turvin koko loppuelämäni. Välillä maniaa, välillä depressiota ja kaikkea muuta mielen helvettiä. Ja välillä laitoshoitoa, joka etenkin suljetun osaston kohdalla on aivan kuin vankilassa olisi ! Tämä ei todellakaan ole mitään herkkua, vaan OIKEASTI TODELLAKIN MAANPÄÄLLINEN HELVETTI ! Joten toivoisinkin, etteivät muut, etenkään joilla ei ole kokemusta psyykkisistä sairauksista, tulisi minulle aukomaan päätään tekemisistäni tai valinnoistani ratkoessani ongelmiani ! Olisikin hyvä, jos voisimme vaihtaa hetkeksi osia, niin katsottaisiin, miten itse selviäisitte. Kyllä TÄYSIN HYVIN itsekin tiedän, että alkoholin yms. kanssa sekoilu ei kannata eikä ole fiksua, varsinkaan kun on jatkuvalla psyykenlääkityksellä. Kukapa meistä olisikaan täydellinen !? Tuon toilailuni jälkeen kyllä siis TOSIAANKIN otin opikseni, mutta tehty, mikä tehty. Enkä KOSKAAN voi olla takuuvarma mistään, mitä sairas mieli aikaan saa. MIKÄÄN ei ole takuuvarmaa yleensäkään elämässä ! Never say never ! Yritän luovia läpi elämäni ihan pikku askelin päivä kerrallaan, nappeja popsien ja hoidoissa käyden. Ja YRITÄN elää niin " hyvää " elämää kuin vaan pystyn. Mikä onkaan " hyvää " tai " oikeaa " tai " hyväksyttyä "??? Sen vain tiedän, että oma elämäni on yhtä valtavaa taistelua ja helvettiä ! Tällaista ei toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään ! Mutta PARHAANI yritän, se RIITTÄKÖÖN ! Ja jos jollekin ei kelpaa tai joku ei hyväksy, niin SO WHAT !!