Jos Veltsun valmennus ja sitä seuraava pelitapa menee samantyyppiseksi mitä se playoffeissa oli viimekeväänä, niin en nyt niin pahalla katso vaikka mies jatkaa.
Suurin syy miksi pelitapa on kahtena viime kaudella muuttunut pudotuspeleissä on Virtasen johdolla ulostettu Turkuun. Pelaajat eivät missään vaiheessa ole ottaneet omakseen Virtasen "reagointikiekkoa" ja Perrin oli suurin pelitavan vastustaja. Ramzi Abid kuului Perrinin rinnalla pelitavan vastustajiin ja antoi sen näkyä ja kuulua. Tästä syystä hänet myöskin ulostettiin. En ihmettelisi yhtään myöskään sitä, että muitakin profiilipelaajia tulee lähtemään. Jopa ennen sopimuskausien umpeutumista.
En ihmettele yhtään pelaajien reaktioita, koska Virtasella ei ole ensinnäkään selkeää pelikirjaa, eikä vaadittavaa uskottavuutta, jolla pelitapa iskostetaan joukkueelle. Virtaselta puuttuu myös tarvittava auktoriteetti, jolla pelaajat valmistetaan ja marinoidaan otteluihin. Tästä kielii karulla tavalla äärimmäisen ailahtelevat esitykset kaukalossa. Toinen ulospäin näkyvä epäkohta on myös se, että se ei näy millään tavalla kentällä, miten Virtanen omien sanojensa mukaan haluaa JYPin pelaavaan. Intohimo, fyysisyys ja suoraviivaisuus konkretisoituvat kentällä haluttomuutena, arkuutena ja näpertelynä.
Pudotuspeleissä 2013-2014 JYPin ollessa 0-3 - tappiolla SaiPaa vastaan, pelaajat palaveerasivat keskenään Perrinin johdolla ja aloittivat pelillisen vallankumouksen. Viime keväänä vallankumous tehtiin heti pudotuspelien alkaessa. Kuten moni muistaa, pudotuspelien JYP oli kuin päivä verrattuna siihen yölliseen runkosarjan ailahtelevaan, epävarmaan ja aneemisen JYPiin. Viime kevään pudotuspelien JYP oli Perrinin perintö ja loistavien yksilöiden esiinmarssi, joka päättyi pronssijuhliin. Marko Virtasella oli hyvin vähän osuutta siihen. Sen sijaan siihen hänellä oli suurikin osuus, että Perriniä yritettiin myydä ennen siirtotakarajaa.
Tälle kaudelle Virtanen on tosin yrittänyt tuoda takaisin niitä menestysvuosien elementtejä, kuten esimerkiksi kolmioprässi. Valitettavasti Dufvan ja Ahon vuosien ajan rakentama ja hiottu pelillinen identiteetti on kaukainen muisto vain. Hippoksen hornankattilasta on tehty puurokattila, josta käydään hakemassa pisteet kuin lusikka lapsen kädestä. Pahimmassa tapauksessa saamme seurata tätä puuhastelua ainakin seuraavat vajaat 3 vuotta.