MM-kisat on saatu päätökseen ja Habs-miesten osalta nähtiin aika perusturnaus, suuria yllätyksiä ei tullut suuntaan taikka toiseen. Suurin osa Olympiatason pelaajista loisti toki poissaolollaan, joten mitään maagista ei voitu ehkä edes odottaa.
Tomas Plekanec johti Tshekkejä kapteenin otteella sen minkä pystyi. Tshekki lähti turnaukseen aika heikolla joukkueella, joten ykkösmiesten piti olla vahvoja ja he hoitivatkin joukkueen yllättävään lohkovoittoon. Tomas räpsi alkusarjaan 5 maalia, ratkaisten pari matsia yksin kun muuta joukkuetta ei oikein napannut. Kun Plekanec ja Cervenka eivät saaneet tulosta aikaan enää pudotuspeleissä, onnistui USA selviytymään rankeille asti katkaisten samalla Tshekin tien. Odotettu turnaus niin joukkueelta kuin kapteeniltakin, rahkeita ei ollut mitaleille.
Lars Eller pelasi positiivisen turnauksen Tanskan ykkössentterinä! Turnaus alkoi yskähdellen kun Ellerillä taisi olla liikaa paineita joukkueen tähtenä ja hän ottikin tukun tyhmiä rangaistuksia. Otteet paranivat kuitenkin jatkossa ja vaarallinen ykkönen oli kaikki kaikessa Tanskalle. Samalla mahdollistui myös tehokas ylivoima. Vaikka Ehlers oli joukkueen näkyvin yksilö, niin Eller hoiti kuitenkin rooliinsa hyvin ja teki samalla 6 pistettä. Tanskalla oli sen verran paljon poissaoloja, että joukkue oli suurissa vaikeuksissa kaikissa muissa otteluissaan paitsi Kazakstania vastaan. Ykköskentän ja ylivoiman avulla Tanska roikkui kuitenkin monessa ottelussa jatkoajalle, joka toi heille lopulta jopa jatkopaikan! Hyvä turnaus Elleriltä, poissaolot eivät olleet hänen vikansa!
Toinen yllättäjä oli Sven Andrighetto. Sveitsin turnaus oli alusta alkaen aika vaikea, tasapaksu joukkue ei pettänyt mutta ei päässyt myöskään lentoon missään vaiheessa. Sven oli näkemissäni matseissa terävä ilmestys ja hän räpäyttikin muutaman kauniin maalin terävillä rannelaukauksilla. 3+4 uran ensimmäisissä MM-kisoissa on hieno aloitus kansainvälisillä kentillä ja toivottavasti Andrighetto ja Eller saavat tästä positiivista buustia joka nostaisi alakenttien tasoa ensi kaudella.
Aleksei Emelin pelasi aika perusturnauksen. Hän ei oikein päässyt näyttämään parasta osaamistaan, koska monet vastustajat olivat aika heikkotasoisia joten Venäjä hallitsi otteluitaan selvästi. Pronssit kaulassa lomille ja World Cupissa Emelin joutuu taas näyttää osaamistaan, koska siellä Venäjä ei ole samanlainen suosikki kuin kotikisoissaan.
Mike Condonin turnaus oli heikko. Hän aloitti ykkösveskarina, mutta otteet eivät olleet kovinkaan hyviä missään vaiheessa. Tekeminen näytti AHL-maalivahdilta, paluukiekkoja lenteli vähän sinne tänne ja tilanteisiin reagoiminen oli hidasta. Condon menetti paikkansa Kinkaidille kisojen aikana, valinta oli oikea sillä ilman hyvää maalivahtipeliä USA olisi hävinnyt puolivälieränsä ensimmäisen 30 min aikana. Condon pelannee ensi kauden Canadiensin kakkosena, mutta pitkää tulevaisuutta on vaikeampi ennustaa ainakaan Habsissä.
Tim Bozonin ammattiura ei ole alkanut kovin ruusuisasti vaikean sairastumisen jälkeen. Kausi AHL:ssä ei ollut mitenkään ikimuistoinen ja myös MM-kisoissa oli vaikeaa. Ranskalla oli sen verran poissaoloja, että heidän turnauksesta oli odotettavissa vaikea, enkä täten katsellut montaa ottelua. Juuri noiden poissaolojen takia olisi kuitenkin luullut, että Bozon saa/ottaa roolia mutta toisin kävi. Hän oli monessa ottelussa 13.hyökkääjä. Joukkueessa oli kuitenkin runsaasti pelaajia Mestiksestä ja Ranskan omasta liigasta, joten roolin olisi pitänyt olla suurempi!
Martin Reway väläytti taitojaan Slovakian paidassa, mutta hänestä ei ollut vielä johtamaan joukkuetta tällä tasolla. Mieheltä löytyy syöttötaitoa yms, mutta välillä ratkaisut olivat myös aika vaikeita ja ilmassa oli selvää turhautumista. Hyvä että mies siirtyy AHL:ään, siellä hänen ei välttämättä tarvitse olla kentän paras pelaaja vaan voi tukeutua hieman myös kenttäkavereihin ja samalla saa myös maistiaisia kovasta pelistä. Tuon kokoiselle kaverille on tärkeää nähdä fyysisyyttä, koska Euroopan sarjoissa voi usein dominoida ”helposti” kun on niin paljon aikaa ja tilaa.
Samat sanat pätevät oikeastaan myös toiseen pienehköön hyökkäjään eli Artturi Lehkoseen. En näe järkeä että hän pelaisi vielä SHL:ssä, koska AHL:ssä hän joutuu jo erilaiseen puristukseen, oppii pienen kaukalon niksejä ja on muutenkin emoseuran tarkkailun alla. Ikävää ettei Artturia valittu MM-joukkueeseen, vaikka hän oli Euroopan kuumimpia ellei kuumin suomalainen tänä keväänä (laadukkassa SHL:ssä). Jalonen peluutti joukkuetta tosin aika passiivisella pelityylillä, joten Pyörälät sunmuut taisivat ajaa tämän takia Lehkosen ohi..
Huhutuista pelaajista Vadim Shipachev jatkoi laadukkaita otteitaan voittamalla koko kisojen pistepörssin! Viime kausien näkemäni perusteella hän olisi hyvä kokeilu kärkiketjuihin, eikä hänestä tarvitsisi maksaa läheskään samanlaista hintaa kuin esim Edmontonin miehistä tms. Vaikka esim. Weise tulisi takaisin kolmoseen, niin Montreal tarvitsee yhä 2 kärkiketjujen miestä, ja Shipachev täyttäisi toisen näistä aukoista.
Toisaalta on mietittävä millainen sentterikaksikko Galchenyuk-Shipachev olisi. Tehoja olisi lupa odottaa, mutta omissa suhisisi todennäköisesti myös aika voimalla, koska molemmilla ottaa aikaa ennen kuin he kasvavat riittävän hyviksi senttereiksi kovia joukkueita vastaan pelattaessa (jos kasvavat). En ihmettelisi yhtään jos sentterit olisivat jossain vaiheessa Plekanec-Shipachev-Eller/Desharnais..!
edit. Ainut kultamitalisti unohtui näemmä hienosti! Brendan Gallagher pelasi kuitenkin hieman Emelinin tavoin suht huomaamattomat kisat. Hän nousi esiin yksittäisissä vaihdoissa hyvän luistelun avulla, mutta rooli jäi kokonaisuudessaan pieneksi hyvässä Kanadan nipussa. 5 pistettä kuulostaa aivan hyvältä paperilla, mutta Kanada pelasi sen verran heikossa lohkossa, että maaleja tuli mukava määrä vaikka joukkue pelasikin monta ottelua "kävelemällä". Suuremmassa roolissa olleet miehet nakuttivat pisteitä aika tasaisesti pinna/peli tai vain karvan verran vähemmän. Ainakaan vielä nämä kisat eivät olleet Gallagherin, ja toivottavasti häntä ei tulla näkemäänkään uudestaan näillä jäillä lähivuosina!!