Habs otti eilen pisteet Floridalta. Eihän se kaunista ollut, mutta silmääni esitys oli kuitenkin pitkästä aikaa ihan hyvä. Price on joutunut viime viikkoina venymään käytännössä joka ottelussa 7-15 kertaa vaikeisiin torjuntoihin taatakseen edes pisteen Montrealille. Tällä kertaa joukkueelle sattui joitakin helppoja menetyksiä, mutta Habs oli kuitenkin joukkueista parempi ja Thomas saa olla tyytyväinen päästettyään vain 2 maalia. Galchenyuk loukkaantui tosiaan vaarattoman näköisessä kiekontavoittelutilanteessa, onneksi ei missaa ihan älytöntä määrää pelejä olympiatauon takia. Nyt on sitten Brieren, Bourquen & kumppanien ruvettava pelaamaan!
Se eilisestä ja sitten katsotaan vähän isompaa kuvaa:
Pelaakohan Josh Gorges loukkaantuneena tällä hetkellä? Ainakin Ottawa-matsi oli mieheltä hämmentävän surkeaa peliä! Joukkueen viime kauden loistavat otteet selittyivät suurelta osin sillä, että Markovin & Subbanin upeiden hyökkäyspään esitysten vastapainoksi Gorges ja Emelin olivat todella hyviä omissa. Nyt nämä miehet ovat pelanneet vuorotellen ja välillä yhtä aikaa erittäin heikkoja otteluita, tämä on näkynyt koko joukkueen pelissä räikeästi! Montreal on ollut yleisellä tasolla erittäin sekaisin viimeiset 4-5 viikkoa, pelejä ei ole ollut enää hauskaa katsoa, kun vastustaja pääsee armotta pommittamaan kohti Pricea joukkueen tarjotessa toistuvasti tilanteita ilmaiseksi. Heikkoa puolustusta ei voi tietenkään laittaa vain pakkien niskaan, myös hyökkääjät ovat usein laiskoja/huolimattomia alaspäin. Erityisesti nuoren Alex Galchenyukin suuret virheet ovat pistäneet silmään, mies ei ole oppinut sijoittumaan ainakaan vielä toisella kaudellaan.
Mutta tämä on osa oppimisprosessia. Ainakin minun papereissani tämä ja edellinen kausi ovat lähinnä nuorten sisäänajoa NHL:ään, ainut tavoite on päästä pudotuspeleihin (juurruttaa Canadiens playoff-joukkueeksi). Seuraavien kausien aikana voi jo sitten odottaa maltillista menestystä myös keväällä. Kunhan joukkue ensin pääsee muutaman kerran edes 2-3 kierrokselle, niin sitten joskus 3-6 päästä Montreal voisi jo olla jonkinlainen contender…
Positiivisella puolella on nostettava esiin David Desharnais’n parantuneet otteet. Miehen kuivan kauden viimeiset 1-2 viikkoa olivat jo parempaa peliä. Desharnais aiheutti kaaosta ja jäähyjä vastustajan alueella, oli vain ajan kysymys milloin tehoja alkaa tulemaan. Sen jälkeen on mennyt varsin hyvin. Onneksi joukkueella on leveyttä hyökkäyksessään. Vaikka puolustus on ollut sekaisin jo pitkään, on otteluista raavittu pisteitä esityksiin nähden todella hyvin tehtyjen maalien ollessa 3-5 luokkaa. Pricen uskomattoman upeat otteet ovat toki auttaneet myös aika paljon!
Hienoa nähdä Habsin parhaiden pelaajien pääsevän edustamaan maataan Olympialaisiin! Toisaalta on myös hyvä, että moni tärkeä pelaaja saa levätä kisojen ajan. Canadiens tarvitsee parempia otteita herroilta kuten Gorges, Gionta, Bourque, Eller, Gallagher, Murray (joka tosin on pelannut pari edellistä peliä aika kovalla itseluottamuksella; melkein hurmiossa)… Ennen taukoa on vielä ikävän monta ottelua jäljellä, itse olisin valmis nostamaan Hamiltonista jonkun nuorista pakeista ylös. Ei sen luulisi ainakaan huonommin menevän, esim. Greg Pateryn on kerännyt tehotilaston +11.
Jos Briere ollaan todellakin kauppaamassa pois, niin samalla ovenavauksella voisi puolestani poistua myös Raphael Diaz. Maisemanvaihdos voisi tehdä tälle ihan hyvälle pakille hyvää, miehellä ei kuitenkaan hirveän hyvää tulevaisuutta voi ennustaa ensi kaudella Habsissä. Neljä kärkipakkia ovat varmaankin samat kuin tälle hetkellä, kolmannen parin miehet voisivat olla UFA & Hamiltonista nostettava Tinordi tms. Ylimääräisen pakin hommat hoitaa vaikka Drewiske, siihen on turhaa Diazia käyttää.
U-20 MM-kisat olivat mukavaa seurattavaa Habs-lasien takaa. Kisoissa pelasi tukku Canadiensin varaamia hyökkäyslupauksia.
19-vuotiaita viimeisiä nuortenkisoja pelaavia pelaajia edustivat Ruotsin Sebastian Collberg ja Charles Hudon.
En nähnyt montaa Ruotsin ottelua kokonaan, mutta Collberg ei liiemmin jäänyt mieleen. Hän pääsi kuitenkin pelaamaan toisessa Ruotsin kärkiketjussa tehden siellä hyvät tehot. Pienenä miehenä hänen sopeutumisensa pieneen kaukaloon nähdään vasta kun hän tulee Hamiltoniin kokeilemaan. Hudon aloitti ylimääräisenä hyökkääjänä, mutta Kanadan heikon turnauksen edetessä hän pääsi ykkösketjuun asti, hän myös piti tuon paikan viimeisten otteluiden ajan. Olkapäävamma rajoitti hänen räjähtävyyttään tässä turnauksessa, mutta ihan positiivinen turnaus silti 5.kierroksen varaukselta.
18-vuotiaat pelasivat todella hyvät turnaukset, odotan heiltä paljon ensi vuonna, silloinhan on vasta ”heidän turnauksensa”. Tähän kategoriaan kuuluivat viime kesän varaukset Artturi Lehkonen, Martin Reway ja Jacob de la Rose.
De la Rose pääsi pelaamaan Ruotsin NHL-tähtien kanssa ykköseen ja hän esitti todella miehekkäitä otteita, 190 cm varsi antaa tähän toki hyvän mahdollisuuden. Hän sopinee erinomaisesti pieneen kaukaloon! Reway yllätti minut täysin, hän oli tärkeä osa Slovakian dominoivaa ylivoimaa jonka avulla joukkue eteni aina puolivälieriin asti. Reway johtikin koko turnauksen pistepörssiä tuohon 7-0 päättyneeseen Ruotsi-tappioon asti! Mestaruuden turnauksesta voittanut Lehkonen ei ollut kisoissa parhaimmillaan. Turnauksen jälkeen tulikin ilmi, että hän pelasi loukkaantuneena. Nämä molemmat miehet ovat hyvin pienikokoisia, joten heille pitää antaa aikaa. Ensi kausi ja seuraavat Montrealissa pelattavat U-20 kisat antavat suuntaa, oppivuodet Hamiltonissa näyttävät sitten vasta todellisuuden.
Kun näihin hyökkääjiin lisätään vielä Hamiltonissa ammattiuraansa aloitteleva 20-vuotias Sven Andrighetto, niin voisi kuvitella, että tästä ryppäästä saadaan apua Montrealille edes jonkun pelaajan voimin tulevien vuosien aikana!
Maalivahtilupaus Zach Fucale teki juuri sen mitä häneltä odotettiin. Hän varasti Kanadan ykkösvahdin paikan 18-vuotiaana ja piti sen jopa pronssiottelussa. Helppojen voittojen ohella hän pelasi 3 ottelua kovia maita vastaan. USA:ta vastaan Fucale pelasti Kanadalle välieräpaikan torjumalla 2-1 voiton jenkkien vyörystä huolimatta, tappio olisi tiennyt kisojen päättymistä puolivälierissä Venäjän käsittelyssä. Kahdessa viimeisessä matsissa Suomea ja Venäjää vastaan Fucale tarjosi Kanadalle mahdollisuuden voittoon torjumalla riittävästi pahoja paikkoja pelin ollessa numerollisesti tasainen. Kanada pystyi kuitenkin tekemään kummassakin ottelussa vain yhden maalin, joten neljäs sija oli enemmän kuin ansaittu.
Montrealin maalivahtitilanne on onneksi niin loistavassa kunnossa, että Fucale saa kasvaa rauhassa, mitään kiirettä ei ole. Ensi vuoden kotikisat antavat hyvää osviittaa miehen pään kestävyydestä. Toivottavasti hänestä kasvaa jonain päivänä laadukas kakkonen Pricelle, hyvätkin maalivahdit tarvitsevat lepoa runkosarjan aikana. Jos kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, niin Canadiensin ei tarvitse tuhlata lähitulevaisuudessa kärkivarauksiaan maalivahteihin!
Se eilisestä ja sitten katsotaan vähän isompaa kuvaa:
Pelaakohan Josh Gorges loukkaantuneena tällä hetkellä? Ainakin Ottawa-matsi oli mieheltä hämmentävän surkeaa peliä! Joukkueen viime kauden loistavat otteet selittyivät suurelta osin sillä, että Markovin & Subbanin upeiden hyökkäyspään esitysten vastapainoksi Gorges ja Emelin olivat todella hyviä omissa. Nyt nämä miehet ovat pelanneet vuorotellen ja välillä yhtä aikaa erittäin heikkoja otteluita, tämä on näkynyt koko joukkueen pelissä räikeästi! Montreal on ollut yleisellä tasolla erittäin sekaisin viimeiset 4-5 viikkoa, pelejä ei ole ollut enää hauskaa katsoa, kun vastustaja pääsee armotta pommittamaan kohti Pricea joukkueen tarjotessa toistuvasti tilanteita ilmaiseksi. Heikkoa puolustusta ei voi tietenkään laittaa vain pakkien niskaan, myös hyökkääjät ovat usein laiskoja/huolimattomia alaspäin. Erityisesti nuoren Alex Galchenyukin suuret virheet ovat pistäneet silmään, mies ei ole oppinut sijoittumaan ainakaan vielä toisella kaudellaan.
Mutta tämä on osa oppimisprosessia. Ainakin minun papereissani tämä ja edellinen kausi ovat lähinnä nuorten sisäänajoa NHL:ään, ainut tavoite on päästä pudotuspeleihin (juurruttaa Canadiens playoff-joukkueeksi). Seuraavien kausien aikana voi jo sitten odottaa maltillista menestystä myös keväällä. Kunhan joukkue ensin pääsee muutaman kerran edes 2-3 kierrokselle, niin sitten joskus 3-6 päästä Montreal voisi jo olla jonkinlainen contender…
Positiivisella puolella on nostettava esiin David Desharnais’n parantuneet otteet. Miehen kuivan kauden viimeiset 1-2 viikkoa olivat jo parempaa peliä. Desharnais aiheutti kaaosta ja jäähyjä vastustajan alueella, oli vain ajan kysymys milloin tehoja alkaa tulemaan. Sen jälkeen on mennyt varsin hyvin. Onneksi joukkueella on leveyttä hyökkäyksessään. Vaikka puolustus on ollut sekaisin jo pitkään, on otteluista raavittu pisteitä esityksiin nähden todella hyvin tehtyjen maalien ollessa 3-5 luokkaa. Pricen uskomattoman upeat otteet ovat toki auttaneet myös aika paljon!
Hienoa nähdä Habsin parhaiden pelaajien pääsevän edustamaan maataan Olympialaisiin! Toisaalta on myös hyvä, että moni tärkeä pelaaja saa levätä kisojen ajan. Canadiens tarvitsee parempia otteita herroilta kuten Gorges, Gionta, Bourque, Eller, Gallagher, Murray (joka tosin on pelannut pari edellistä peliä aika kovalla itseluottamuksella; melkein hurmiossa)… Ennen taukoa on vielä ikävän monta ottelua jäljellä, itse olisin valmis nostamaan Hamiltonista jonkun nuorista pakeista ylös. Ei sen luulisi ainakaan huonommin menevän, esim. Greg Pateryn on kerännyt tehotilaston +11.
Jos Briere ollaan todellakin kauppaamassa pois, niin samalla ovenavauksella voisi puolestani poistua myös Raphael Diaz. Maisemanvaihdos voisi tehdä tälle ihan hyvälle pakille hyvää, miehellä ei kuitenkaan hirveän hyvää tulevaisuutta voi ennustaa ensi kaudella Habsissä. Neljä kärkipakkia ovat varmaankin samat kuin tälle hetkellä, kolmannen parin miehet voisivat olla UFA & Hamiltonista nostettava Tinordi tms. Ylimääräisen pakin hommat hoitaa vaikka Drewiske, siihen on turhaa Diazia käyttää.
U-20 MM-kisat olivat mukavaa seurattavaa Habs-lasien takaa. Kisoissa pelasi tukku Canadiensin varaamia hyökkäyslupauksia.
19-vuotiaita viimeisiä nuortenkisoja pelaavia pelaajia edustivat Ruotsin Sebastian Collberg ja Charles Hudon.
En nähnyt montaa Ruotsin ottelua kokonaan, mutta Collberg ei liiemmin jäänyt mieleen. Hän pääsi kuitenkin pelaamaan toisessa Ruotsin kärkiketjussa tehden siellä hyvät tehot. Pienenä miehenä hänen sopeutumisensa pieneen kaukaloon nähdään vasta kun hän tulee Hamiltoniin kokeilemaan. Hudon aloitti ylimääräisenä hyökkääjänä, mutta Kanadan heikon turnauksen edetessä hän pääsi ykkösketjuun asti, hän myös piti tuon paikan viimeisten otteluiden ajan. Olkapäävamma rajoitti hänen räjähtävyyttään tässä turnauksessa, mutta ihan positiivinen turnaus silti 5.kierroksen varaukselta.
18-vuotiaat pelasivat todella hyvät turnaukset, odotan heiltä paljon ensi vuonna, silloinhan on vasta ”heidän turnauksensa”. Tähän kategoriaan kuuluivat viime kesän varaukset Artturi Lehkonen, Martin Reway ja Jacob de la Rose.
De la Rose pääsi pelaamaan Ruotsin NHL-tähtien kanssa ykköseen ja hän esitti todella miehekkäitä otteita, 190 cm varsi antaa tähän toki hyvän mahdollisuuden. Hän sopinee erinomaisesti pieneen kaukaloon! Reway yllätti minut täysin, hän oli tärkeä osa Slovakian dominoivaa ylivoimaa jonka avulla joukkue eteni aina puolivälieriin asti. Reway johtikin koko turnauksen pistepörssiä tuohon 7-0 päättyneeseen Ruotsi-tappioon asti! Mestaruuden turnauksesta voittanut Lehkonen ei ollut kisoissa parhaimmillaan. Turnauksen jälkeen tulikin ilmi, että hän pelasi loukkaantuneena. Nämä molemmat miehet ovat hyvin pienikokoisia, joten heille pitää antaa aikaa. Ensi kausi ja seuraavat Montrealissa pelattavat U-20 kisat antavat suuntaa, oppivuodet Hamiltonissa näyttävät sitten vasta todellisuuden.
Kun näihin hyökkääjiin lisätään vielä Hamiltonissa ammattiuraansa aloitteleva 20-vuotias Sven Andrighetto, niin voisi kuvitella, että tästä ryppäästä saadaan apua Montrealille edes jonkun pelaajan voimin tulevien vuosien aikana!
Maalivahtilupaus Zach Fucale teki juuri sen mitä häneltä odotettiin. Hän varasti Kanadan ykkösvahdin paikan 18-vuotiaana ja piti sen jopa pronssiottelussa. Helppojen voittojen ohella hän pelasi 3 ottelua kovia maita vastaan. USA:ta vastaan Fucale pelasti Kanadalle välieräpaikan torjumalla 2-1 voiton jenkkien vyörystä huolimatta, tappio olisi tiennyt kisojen päättymistä puolivälierissä Venäjän käsittelyssä. Kahdessa viimeisessä matsissa Suomea ja Venäjää vastaan Fucale tarjosi Kanadalle mahdollisuuden voittoon torjumalla riittävästi pahoja paikkoja pelin ollessa numerollisesti tasainen. Kanada pystyi kuitenkin tekemään kummassakin ottelussa vain yhden maalin, joten neljäs sija oli enemmän kuin ansaittu.
Montrealin maalivahtitilanne on onneksi niin loistavassa kunnossa, että Fucale saa kasvaa rauhassa, mitään kiirettä ei ole. Ensi vuoden kotikisat antavat hyvää osviittaa miehen pään kestävyydestä. Toivottavasti hänestä kasvaa jonain päivänä laadukas kakkonen Pricelle, hyvätkin maalivahdit tarvitsevat lepoa runkosarjan aikana. Jos kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, niin Canadiensin ei tarvitse tuhlata lähitulevaisuudessa kärkivarauksiaan maalivahteihin!