Vaihteeksi nollapeli, koskahan Price on sellaisen viimeksi pelannut?
Näköjään viime marraskuussa... Halakilla niitä on yhteensä neljä tuon ajankohdan jälkeen, vähemmissä matseissa. En usko, että Gainey lähtee Jaroa treidaamaan ennen siirtorajaa, ellei joku tarjoa jotain ihan älytöntä. Halak on tällä hetkellä varmempi maalivahti ja voittaa huomattavasti enemmän pelejä, mikä on varmasti Gaineyllekin se tärkein asia kaikkien Price-fanikamojen takaakin. Jarolla on 14 voittoa 22 ottelussa, Pricella 11 voittoa 31 ottelussa.
Muttjoo, olipa hyvä matsi viime yönä! Rangers puski ensimmäisessä erässä päälle hullun lailla ja Habs oli ensimmäisen 20-minuuttisen ajan ottavana osapuolena tasaisesta laukaisutilastosta (10-13 Ragsille) huolimatta. Valkopaidat olivat todella vahvoja kulmapelaamisessa molemmissa päissä kenttää ja saivat luotua pitkiä hyökkäyksiä Habsin yritysten jäädessä nopeiksi sutaisuiksi. Tauolle lähdettiin kuitenkin johtoasemassa, kun ex-Ranger Gomez otti ensiksi aloitusvoiton hyökkäyspäässä ja muutamaa sekuntia myöhemmin lakaisi Spacekin viivakudin reboundin maaliin. Erän suurin Habs-sankari oli kuitenkin ehdottomasti Halak, joka teki tyhjäksi monta hyvää maalipaikkaa.
Toinen erä olikin sitten täydellistä dominointia Habsilta ja joukkue lisäsi johdon viiteen nollaan 11 minuutissa ajaen Lundqvistin pois maaliltaan. Bell Centre ei ole tällä kaudella ollut King Henrikille yhtään kiva paikka, sillä lokakuun pelissäkin hän laski viisi kiekkoa taakseen. Tuolloin ruotsalaista hattutempulla kiusannut Mike Cammalleri osui kahdesti vajaan neljän minuutin aikana hanskakäden yläkulmaan suuntautuneille vedoilla, joihin hän sai syötöt Spacekilta ja Giontalta. Noiden maalien välissä Max Lapierre onnistui katkaisemaan 29 ottelun maalittoman putkensa kovan työn tuloksena. Lapierre spurttasi täysillä pitkäksi menossa olleen kiekon perään ja pääsi koskemaan kiekkoon ensimmäisenä Girardin huitaistua siitä ohi. Lappy pelasi kiekon Mathieu Darchelle, joka toimitti sen maalin eteen, josta Lapierre huitaisi pelivälineen Lundqvistin jalan kautta sisään aika onnekkaastikin.
Viidennessä maalissa onnea sen sijaan ei tarvittu, kun Benoit Pouliot ohjasi aivan upeasti Cammallerin syöttölaukauksen reppuun. Kahden pelin totuttelujakson jälkeen Pouliot on tehnyt 13 ottelussa 10 maalia. Nykyisellä osumatahdilla viimeistely tietäisi 56 maalia kokonaisen runkosarjan aikana, eli todella kovalla tahdilla Benny on viimeistellyt saavuttuaan Montrealiin. Laukaisuprosentti on yli 21, ja on hyvin todennäköistä, että se tuosta laskee muutaman prosenttiyksikön verran kauden loppuun mennessä. Parikymmentä maalia mennee kuitenkin helposti rikki, vaikka pelejä tulee kertymään vain puolen kauden verran. Yhteispeli Gomezin kanssa sujuu erinomaisesti, ja eiköhän Benkulle saada sorvattua monivuotinen jatkodiili kesällä. Siinä tulee tosin vähän lisää cap-huolia Bobille, mutta mitäs meni hankkimaan noin hyvän pelaajan.
Kolmannessa Canadiensin ote löystyi, mutta joukkue viimeisteli silti erän ainokaisen. Siitä vastasi jälleen pistevireeseen pääsemässä oleva Tomas Plekanec, joka veivasi kiekon rystyllä ohi tulikasteensa liigassa saaneen Matt Zaban 5vs3 -ylivoimalla. Cammallerille tuohon maaliin syöttöpiste ja kaikkiaan snaipperi keräsi tehot 2+2. Halakin täytyi kolmannessa olla taas muurina, ja sitä hän totta vie olikin. Slovakialainen antaa pelistä toiseen paljon kakkoskiekkoja, mutta paskat siitä, kun mies torjuu useimpina iltoina ne kaikki.
NJ-pelin tapaan Martin pyöritteli taas ketjuja ympäriämpäri alusta loppuun saakka, näyttäisi toimivan tuo menetelmä aika hyvin. Gionta pelasi pääosin Plekanecin ja Cammallerin kanssa, mikä auttaa selvästi kaksikon pelaamista. Ja mikä tärkeää, Gomezin ja Pouliot'n yhteispeli ei näytä Gion muuttumisesta vaihtuvaan osaan heikkenevän yhtään. Ja toki Gionta nytkin jonkun verran pelasi tuossa "omalla paikallaan".
Habs käänsi tässä ottelussa mielestäni peliä todella hyvin keskialueen riistojen jälkeen, jotain mitä ei ole puoleentoista kauteen hirveästi näkynyt. Hyökkäyksien rakentelussa omalta alueelta tultiin usein todella hitaasti syöttelemällä kiekkoa neljä-viisikin kertaa ennen oman sinisen ylittämistä, eli Martinin kauden alla julistamaa kiekonhallinta-mantraa toteutettiin nyt käytännössä koko ottelun ajan. Vaikka muutaman kerran Rangers onnistuikin karvaamaan kiekon Habsilta jo omalla alueella pois pitkäksi venyneen syöttelyn takia, saatiin tuolla tyylillä kuitenkin aikaiseksi kontrolloituja keskialueen ylityksiä, mikä on ollut aika harvinaista suosiossa olleella "laitapleksi pelastaa"-taktiikalla.
Ottelun ratkettua jo aikaisessa vaiheessa Martin pystyi peluuttamaan porukkaa varsin tasaisesti; pienin peliaika oli Darchen 10.11 ja suurin Gillin 21.08. Pienempi jääaika teki varmasti hyvää esim. Markoville, joka yleensä pelaa sen ~25 min.
Erinomainen voitto, kun tämä nyt oli vielä back-to-backin jälkimmäinen peli ja Ragsilla oli yksi lepopäivä välissä. Habs nousi takaisin kahdeksanneksi ohi Bostonin, jolla on kolme peliä vähemmän pelattuna.