Montreal Canadiens 2009-10

[Disaster]

Kapteeni valinnasta puheen ollen: Onko kenelläkään tietoa, että minkälainen pukukoppipelaaja Hal Gill on? Miehellä on kokemusta jo yli 900 NHL-ottelun verran ja useimmat joutuvat väkisinkin katsomaan häntä alhaalta päin. Ranskaa ei jenkki liene puhu, mutta ainahan sitä voi opetella ; )

 

[Mathieu]

Kapteeni valinnasta puheen ollen: Onko kenelläkään tietoa, että minkälainen pukukoppipelaaja Hal Gill on? Miehellä on kokemusta jo yli 900 NHL-ottelun verran ja useimmat joutuvat väkisinkin katsomaan häntä alhaalta päin. Ranskaa ei jenkki liene puhu, mutta ainahan sitä voi opetella ; )

Gill on erittäin puhelias pukukoppipelaaja ja erinomainen joukkueen tsemppaaja. Olisi silti aika epätodennäköinen valinta.

Kuka on uusi kapteeni, siinä suuri kysymys? Cammalleri, Gionta, Gill, Gomez, Markov vai pitkään hehkutettu Lapierre. M@thieun veikkaus Gionta ei juuri ole omissa lähteissäni tullut esiin, mutta on toki mahdollinen.

 

[Mängimies]

Kysymus palstan Habs-aktiiveille: Montrealin pitkä historia tuntee lukuisia kapteeneja, mutta moniko heistä on noussut ensimmäisellä kaudellaan suoraan kapteeniksi? No varmasti jokunen, mutta sanotaan vaikka viimeisten 20 vuoden ajalta? Ajattelin vain kun uudeksi kapteeniksi on tarjottu niin Giontaa, Gilliä, Gomezia kuin Cammalleria.

 

[M@thieu]

Kysymus palstan Hbs-aktiiveille: Montrealin pitkä historia tuntee lukuisia kapteeneja, mutta moniko heistä on noussut ensimmäisellä kaudellaan suoraan kapteeniksi? No varmasti jokunen, mutta sanotaan vaikka viimeisten 20 vuoden ajalta? Ajattelin vain kun uudeksi kapteeniksi on tarjottu niin Giontaa, Gilliä, Gomezia kuin Cammalleria.

Eipä niitä montaa löydy, itse asiassa vain kolme koko seuran historiasta. Yksi heistä on tietysti seuran ensimmäinen kapteeni, pelaajana, valmentajana ja GM:nä toiminut Jack Laviolette. Vuosi oli tuolloin siis 1909. Neljä vuotta myöhemmin kaikkiaan seuran kolmanneksi kapteeniksi valittiin Montreal Wanderersissa useamman kauden pelannut Jimmy Gardner. Toistaiseksi viimeinen sorttiaan oli vuonna 1936 Bostonista hankittu Albert Siebert, joka toimi kapteenina kolmen vuoden ajan. "Babe" oli tätä ennen luonut kymmenvuotisen uran NHL:ssä pelaten Bruinsin lisäksi Montreal Maroonsissa ja New York Rangersissa. Hänestä muuten oli määrä tulla Canadiensin päävalmentaja viimeisen pelikautensa jälkeen ja hänet oli jo kesällä nimetty tehtävään, mutta miesparka hukkui Huron-järveen uintireissulla pari kuukautta ennen kauden alkua.

Jos nyt katsotaan esimerkiksi seurahistorian suurinta kapteenia, Jean Beliveau'ta, niin hän oli ennen valituksi tulemistaan kiekkoillut seurassa melkein vuosikymmenen ja imenyt oppia tuona aikana virkaa hoitaneilta legendoilta (Butch Bouchard, Rocket Richard ja Doug Harvey). Beliveau'n lopetettua kapteeniksi nousi 11:ä Stanley Cupia Trikolorissa juhlinut Henri Richard, ja hänenkin jälkeensä kaikilla kapteeneilla 90-luvun alkuun ja Kirk Mulleriin saakka oli taustalla vähintään kuusi pelikautta Canadiensin riveissä.

Eihän tämä tietenkään mikään ideaalitilanne ole, että pari hassua kuukautta seuran kirjoilla olleita ja ilman yhtä ainutta peliä sen paidassa pelanneita ukkoja ehdotellaan ihan tosissaan kapteeneiksi, mutta eipä tuosta viime kaudesta säilyneestä joukkueenpuolikkaastakaan paljoa vaihtoehtoja löydy. Tomageenin mainitsema Hamrlik olisi minustakin paras vanhasta kaartista, koska Markov ei vain ole kapteeniainesta hiljaisen luonteensa vuoksi. Lapierre ja Gorges olisivat kapteeniainesta, mutta molempien kohdalla ollaan monta vuotta etuajassa tällä hetkellä. Ja varsinkin Joshin pitäisi kehittyä pelaajana huomattavasti näkyvämmäksi jäällä ollessaan, sillä rivimies toiselta puolelta maata ei oikein istu muottiin, vaikka aiempaa historiaa kapteenina toimimisestakin löytyy.

 

[vilpertti]

Täytyy vaan sanoa, kun tuossa edellisessä viestissä taas kaveri mainittiin, että itselleni on aivan käsittämätön tilanne se kuinka Josh Gorges on onnistunut vakiinnuttamaan itsensä NHL-jokkueen vakiopelaajana, ja jopa fanien jonkinasteisena suosikkina. Maininta kapteeniehdokkaaksikin?

Sharks-aikoinaan hän oli lähinnä sylkykuppi ja luvattoman kehno yksi yhtä vastaan tilanteissa, laitakahinoissa, maalin edustalla ja hyökkäysten avaamisessa... Onneksi nuo taidot eivät ole kovin tärkeitä NHL-pakille!

Mitä seuraavaksi... Shean Donovan pelaa pitkän uran NHL:ssä ja Mikael Samuelsson nousee puolitärkeäksi osaksi mestaruusjoukkuetta?

 

[tomageeni]

Täytyy vaan sanoa, kun tuossa edellisessä viestissä taas kaveri mainittiin, että itselleni on aivan käsittämätön tilanne se kuinka Josh Gorges on onnistunut vakiinnuttamaan itsensä NHL-jokkueen vakiopelaajana, ja jopa fanien jonkinasteisena suosikkina. Maininta kapteeniehdokkaaksikin?

Sharks-aikoinaan hän oli lähinnä sylkykuppi ja luvattoman kehno yksi yhtä vastaan tilanteissa, laitakahinoissa, maalin edustalla ja hyökkäysten avaamisessa... Onneksi nuo taidot eivät ole kovin tärkeitä NHL-pakille!

Taitaa ihan siitä olla kyse että Gorges on ottanut valtavia harppauksia pelaajana. Ja nimenomaan nyt viime vuonne pelasi sen läpimurtovuoden. Kaksi vuotta sitten oli vielä kehittyvässä vaiheessa enkä vielä 06-07 uskonut että Gorgesista tulisi muuta kuin farmipelaaja ja stunttimies kolmospariin. Eikä hän silloin sen enempää ollutkaan.

Menneellä kaudella Josh Gorges pelasi Montrealin joukkueesta 4. eniten. Saldona 23 pistettä ja +/- -tilasto (+12) oli Gorgesilla joukkueen puolustajista paras (!) Koko joukkueesta paremman +/- saldon merkkasi ainoastaan vajaan kauden pelannut Alex Tanguay.
Gorgesilla ei ole erityisiä vahvuuksia mutta pelaajana huomattavasti varmempi ja luotettavampi kuin esimerkiksi muuan Mike Komisarek (jos vertaillaan miesten peliä viime kaudella). Hoitaa aina oman ruutunsa. Vahvuudeksi laskisin nimenomaan all-around pelaamisen, pystyy pelata ylivoimalla viivaakin tarvittaessa, mutta en profiloisi kuitenkaan kiekolliseksi puolustajaksi. En kyllä viime kauden Josh Gorgesia tunnista tuosta kuvauksestasi.
Kyllä Gorges nykytasollaan menisi heittämällä San Josen pakistoon vähintään kolmospariin.

 

[M@thieu]

Hockey is back! Eka harjoitusottelu takana ja tuloksena 3-2 -voitto Panttereista. Maalinteossa onnistuivat Gomez, Cammalleri ja D'Agostini, torjuntahommissa puolestaan Price (9/9) oli virheetön oman puolikkaansa ajan, kun Sanford (19/21) joutui taipumaan kahteen otteeseen kolmannessa erässä. Eka osuma syntyi näyttävän vastahyökkäyksen päätteeksi, arkkitehteina tuohon Gomezin maaliin toimivat Cammalleri ja Spacek. Pari muuta tulivat sitten hyökkäyspään kiekonriistojen tuloksena. Ottelun tähdiksi valittiin näköjään kaikki Habsin maalintekijät, ykköseksi arvostettiin Cammalleri, jolle siis tehot 1+1.
O'Byrne antoi turpaan Gregory Campbellille, eli kesän intensiivinen nyrkkeilytreeni näyttäisi tuottaneen tulosta. Onhan tuossa toki kokoeroakin Obin hyväksi, mutta viime kautinen "anteeksi, että olen olemassa"-asenne näyttäisi onneksi kadonneen puolustajan otteista ainakin tuon perusteella.

Ylivoimaa saatiin näköjään pelata oikein urakalla, mutta ymmärrettävästikin se ei vielä toiminut. Gorgesia näemmä käytettiin ykkösylivoiman pakkina Markovin kanssa, kummallekin yli 9 minuuttia yv-aikaa. Spacekillekin riitti yli 7 minuuttia ylivoima-aikaa, ja eiköhän tsekkiläinenkin ole päässyt Markovin kanssa yrittämään. Tuon kaksikon luulisi muodostavan kauden alussa ylivoiman ykkösparin, mutta mene ja tiedä. Kokonaispeliajassa Spacek oli Habsin ykkönen vähän yli 23 minuutin jääajalla.

Ensi yönä jatkuu Ottawaa vastaan, toivottavasti Kovalev pelaa.

 

[vilpertti]

Taitaa ihan siitä olla kyse että Gorges on ottanut valtavia harppauksia pelaajana.

...

Kyllä Gorges nykytasollaan menisi heittämällä San Josen pakistoon vähintään kolmospariin.

Tottakai on kehittynyt, aika käsittämättömän paljon vielä. En tiedä menisikö Sharks-pakistoon miten, riippuu täysin siitä miten paljon kaverille täytyy maksaa palkkakattoa vasten.

 

[kärppä73]

Aika hienosti uudet hankinnat Gomez ja Cammaleri aloittivat pelinsä Canadiensissa, toki kysymys oli vasta harjoitteluhöntsäyksestä. Jos uudet hankinnat jatkavat samaan malliin tosipeleissä, niin perun kaikki täällä vuosien aikana lausumani paskapuheet Gaineysta. Tuleva kausi voi olla kaikkea helvetin ja taivaan väliltä, niin paljon porukka on vaihtunut rosterissa. Varsinkin kun kokenut NHL-koutsi Canadiens-vaihtoaitossa on sellainen näky jota ei ole koettu miesmuistiin, siinä myös yksi mielenkiinnon kohde tulevaan kauteen. Tosipelit saisivat jo alkaa, ei malta odottaa...

 

[tomageeni]

Tottakai on kehittynyt, aika käsittämättömän paljon vielä. En tiedä menisikö Sharks-pakistoon miten, riippuu täysin siitä miten paljon kaverille täytyy maksaa palkkakattoa vasten.

Nojoo, Sharksin pakiston top-4 on kyllä aika kova mutta kyllä Gorges mun papereissa olis Sharksin hierarkiassa 5. puolustaja.

Alkaa jo vähän kuumottelemaan kausi, miten Habs-veljet meinaavat seurata pelejä? Herätäänkö yöllä 02.00 tapittamaan netistä striimejä vai riittääkö nhl.comin koosteet aamuisin?

Itse kokeilin viime kauden loppupuolella espn360 -palvelua ja oli noita ilmais-streameja parempi mutta kuvanlaatu ehkä vähän pettymys. Pääasia kuitenkin että sieltä näkyi aina, kun noiden justin.tv sun muiden ilmaispalvelujen kanssa täytyy aina pitää peukkuja että löytyy toimiva lähetys.
ESPN maksoi ainakin viime kaudella sen 15 euroa kuussa tai kausipaketti 100 euroa. En taida tuota kausipakettia ottaa, kun vähän vaihtelevasti ehtii valvomaan öisin.

 

[M@thieu]

Alkaa jo vähän kuumottelemaan kausi, miten Habs-veljet meinaavat seurata pelejä? Herätäänkö yöllä 02.00 tapittamaan netistä striimejä vai riittääkö nhl.comin koosteet aamuisin?

Kyllähän tuo kieltämättä täälläkin jo alkaa kuumottaa aika lailla. ESPN360 tuli jo hankittua, ja varmaankin aika paljon tulee kukuttua öisin, mutta onhan tuossa palvelussa sekin hyvä puoli, että matsit voi katsoa jälkikäteen archivesta.

Harkkapelejä jatkettiin voitokkaasti täyden Bell Centren silmien alla, kun Ottawa päihitettiin 2-1. Maalintekijöinä Maxwell ja Gionta, joka valittiin pelin parhaaksi. Kakkostähdeksi puolestaan arvostettiin pikkumiehen maalin syöttänyt Plekanec. Oikein hyvin on uusien hyökkääjien osalta alkanut, toivottavasti tosipelien alkaessa tilanne ei muutu. Maalilla Halak pelasi ekan puolikkaan (14/15) ja Sanford toisen (10/10). Vancouverista saapunut konkari pelasi Mike Boonen peliblogin mukaan erittäin hyvin.

Martin kehui taas ottelun jälkeisessä pressissä Giontan esimerkillistä pelityyliä ja johtajuutta kaukalossa, ja myös Ben Maxwell sekä kolme kertaa hanskannut ja kaikkiaan 37 minuuttia jäähyjä viiden minuutin jääajallaan kerännyt Eric Neilson saivat positiivista palautetta. Kaikkiaan ottelussa tapeltiin peräti viidesti, youtubesta löytyy neljä noista väännöistä. Muista pelitilanteista ei jostain syystä ole videomateriaalia sen paremmin RDS:n kuin TSN:n sivuilla.

E. No löytyy tuolta RDS:ltä sentään tuo Giontan maali videolta Les echos de vestiaire Sénators-Canadiens.
E2. Mmph, nyt näköjään TSN:n sivuiltakin löytyy highlightseja kun avasi tuon otteluraportin.

 

[PJPT]

Katsoin pelistä toisen erän ja vikan kympin..

Olihan siinä ainakin vauhtia; pelinä vielä aika pahaa surffailua..
Toinen erä oli Ottawan (eivät tosin saaneet maalin eteen tilanteita). Ei jäänyt paljon mieleen; tästä syytä myös erätauko "venähti" aika pitkäksi osaltani..

Vikalla kympillä ei enää pyöritty Sanfordin päässä niin paljon mitä toisessa (varsinkin ensimmäiset 13min; silloin toki Halak oli luukulla); Lehner (2.erän lopulla myös Leclaire) joutui töihin..

Neilsonin viihdyttävät tappelut olivat ottelun parasta antia; kuin myös Sens pakin uskomaton jäätyminen Maxwell:n tasoituksessa.. Myös Gill:n pari "nättiä" syöttöä suoraan vastustajan lapaan omalle siniselle jäi mieleen..

Kuitenkin oli mukavaa nähdä taas Canadiens punaisissa sotasovissaan..

 

[varjo]

Aika hienosti uudet hankinnat Gomez ja Cammaleri aloittivat pelinsä Canadiensissa, toki kysymys oli vasta harjoitteluhöntsäyksestä. Jos uudet hankinnat jatkavat samaan malliin tosipeleissä, niin perun kaikki täällä vuosien aikana lausumani paskapuheet Gaineysta. Tuleva kausi voi olla kaikkea helvetin ja taivaan väliltä, niin paljon porukka on vaihtunut rosterissa. Varsinkin kun kokenut NHL-koutsi Canadiens-vaihtoaitossa on sellainen näky jota ei ole koettu miesmuistiin, siinä myös yksi mielenkiinnon kohde tulevaan kauteen. Tosipelit saisivat jo alkaa, ei malta odottaa...

Vähästäpä takki kääntyy. Pitää nyt muistaa, että Gainey ei nyt ole tekemässä mitään rebuildia, vaan lähinnä vaihtoi käytännössä kokonaan ykköskentän ja vahvisti joukkuetta kokonaisuudessaan. Kaikki mikä ei ylitä viime kausien saavutuksia, on epäonnistumista. Toki onhan joukkueelle annettava aikaa jne. mutta jos nyt tästä rosterivaihdoksesta huolimatta joukkue takertelee pudotuspeleihin pääsystä tai etenee korkeintaan kakkoskierrokselle, Gainey alkaa olla nähty, mies on tällöin osoittanut ettei kykene rakentamaan voittavaa joukkuetta ja ymmärtääkseni Montrealissa tarve olisi juuri päinvastaiselle.

 

[M@thieu]

Ottawa nappasi kotikaukalossaan revanssin Habsista tykittämällä taululle tylyt lukemat 6-1. Ryan White oli ainoa pelaaja, jota Martin kehui ottelun jälkeen, mikä kertonee jo ihan tarpeeksi. Canadiensin ainokaisen teki yv:llä Spacek.

Kokoonpano:

Cammalleri - Gomez- A. Kostitsyn
Pacioretty – Maxwell - D'Agostini
S. Kostitsyn – Lapierre - White
Stewart – Johansson - Neilson

Markov - Spacek
O'Byrne - Benoit
Belle - Anderson

Sergeille peli oli ensimmäinen kontaktia sisältävä matsi tänä syksynä, mies ei siis osallistunut intra-squad -matseihinkaan. Syynä tähän on kesällä suoritettu olkapääleikkaus. Kyle Chipchura ei vieläkään ole täydessä kunnossa oman olkapääoperaationsa jäljiltä, ja tuo vamma vie kyllä nyt hänen mahdollisuutensa taistella paikasta ylhäällä.

Kahtena seuraavana yönä vastassa ovat Bruins ja Penguins, minkä jälkeen rinkiä kavennetaan parinkymmenen pelaajan verran.

 

[M@thieu]

Boston otti viime yönä Quebecissa pelatussa ottelussa 2-1 -voiton. Maalarina Habsilta kunnostautui Josh Gorges, joka tosin oli myös kämmäillyt oikein urakalla Nallekarhujen toisessa osumassa. O'Byrne oli pelannut erittäin hyvän ottelun, ja taistelee nyt ihan tosissaan paikasta kuuden pelaavan pakin joukossa. Sergei Kostitsyn oli myöhästynyt bussista, joka kuskasi joukkueen Ottawasta Quebeciin. Martin oli RDS:n mukaan sanonut aamujäiden jälkeen nuoremman Kostitsynin olevan yksi niistä pelaajista, joiden tulee omaksua paremmat harjoittelutavat. Bostonia vastaan mies tappeli Jeff Lovecchiota vastaan, mutta kovin tiukilla taitaa olla Sergein paikka lokakuun 2. päivän miehistössä Torontoa vastaan.

Kokoonpano:

Latendresse-Plekanec-Gionta
S. Kostitsyn-Desharnais-Wyman
Moen-Metropolit-Glumac
Darche-Pyatt-White

Gorges-Weber
Gill-Benoit
Carle-O'Byrne

Halak
Sanford

 

[M@thieu]

Paluu Bell Centreen tapahtui voitokkaasti, kun varsin nimekkäällä kokoonpanolla matkassa ollut Penguins kävi häviämässä 4-3. Kaikki kotihallissa pelatut harkkamatsit on voitettu, muualla höntsätyt kaksi peliä hävittiin. Gionta viimeisteli kaksi osumaa, Gomez ja Latendresse yhden mieheen. Viimeiseen erään Martin laittoi hyökkäyksen uudet pikkumiehet samaan ketjuun, ja kolmikko oli loistanut heti kättelyssä. Ottelu näytettiin TSN2:lla, ja sen voi katsoa jälkkärinä kanavan nettisivuilta.

Kokoonpano:

Pacioretty - Gomez - Gionta
Cammalleri - Maxwell - A. Kostitsyn
Latendresse - Lapierre - D'Agostini
Stewart - Pyatt - Neilson

Markov - Weber
Spacek - Gorges
Carle - Belle

Price
Sanford

Carey pelasi koko matsin ja suoriutui hommistaan ilmeisesti hyvin.

Rosteria leikattiin 19 miehen verran:

Goaltenders (2)
Robert Mayer
Cédrick Desjardins

Defensemen (6)
Chad Anderson
André Benoit
Michael Busto
P.K. Subban
Frédérick St-Denis
Shawn Belle

Forwards (11)
Ryan White
Mikael Johansson
James T. Wyman
Ryan Russell
David Desharnais
Andrew Conboy
Brock Trotter
Dany Massé
Mike Glumac
Mathieu Darche
Eric Neilson


Loukkaantuneina ovat tällä hetkellä Chipchura, Henry, Laraque, Mara, Fortier. Roman Hamrlikin taas pitää sivussa tositoimista jonkunsortin virus.

 

[tomageeni]

Katsoin tuosta viimeyön harkkamatsista ekan erän lopun ja toisen erän. Sen perusteella Gionta oli Montrealin paras pelaaja, todella hyvin haistoi ja loi maalipaikkoja omalla effortillaan.
Cammalleri oli myös hyvä, mutta oli aika yksin tuossa Maxwellin laidassa, ei ketjukavereilta löytynyt apuja riittävästi.
Gomez oli mielestäni tästä uudesta triosta ehkä "vähiten hyvä". Ei kuitenkaan mitenkään huonosti pelannut ja Giontan kanssa löytyi jotain kemiaakin.

Näköjään kolmannessa erässä Montreal sitten vasta innostui tekemään maaleja, sen perusteella varmaan voisi tehdä jotain syvällisempää analyysiäkin. Ihan tyytyväinen olen näihin uusiin hankintoihin, mutta pelkään maalintekovastuun olevan liiaksi heidän harteillaan. Tuota ryhmitystä lukuunottamatta mikään ketju ei saanut säännöllisesti pelattua maalipaikkoja.

 

[varjo]

Breezy sitten lopettaa, eikä kyllä muuta voi sanoa kuin että oli jo aikakin. Lähinnä miehestä on jäänyt mieleen luisteleva katastrofi, vaikka uransa alkuvaiheilla Breezy oli ihan kelvollinen puolustaja

Mutta tämän lopettamispäätöksen myötä Habs-pakisto vahvistuikin sitten yhdessä iskussa, kun nyt loukkaantumisongelmissa ei enää ole mahdollisuutta pistä Breezyä kentälle.

 

[M@thieu]

Torstaisen Boston-tappion jälkeen pre-season -ottelut päätettiin viime yönä voitokkaasti Buffaloa vastaan. Ottelun alku oli Habsilta todella huono ja vain kymmenen peliminuutin jälkeen Sabres johti jo 2-0, mutta tästä eteenpäin kotijoukkue ryhdistäytyi ja nousi lopulta Gregory Stewartin osumalla 3-2 -voittoon. Muista maaleista vastasivat erittäin hyvät harjoitusottelut pelannut Gionta ja Maxim Lapierre.

Patrick Kaleta taklasi Tom Pyattin ulos ottelusta heti alussa, ja Ryan O'Byrne astui välittömästi tilanteessa puolustamaan joukkuetoveriaan hanskaamalla Sabresin niljakkeen kanssa. Tällaista toimintaa ei viime vuonna nähty juuri koskaan keneltäkään Canadiens-pelurilta, ja Martin kehuikin ottelun jälkeen O'Byrnea ja totesi että pre-seasonin aikana samanlaista tiimikaverin puolustamista on nähty jo useaan otteeseen eri pelaajilta. Monet pelaajista ovatkin kehuneet joukkuehengen olevan jo nyt viime kautista parempi, vaikka uusia ukkoja on kopissa lähes puoli joukkuetta. O'Byrne on ollut harjoituskaudella niin hyvä, että on ainakin erittäin lähellä pelipaikkaa torstaina Torontossa. Turhia jäähyjä hän ei kuitenkaan saisi aivan tämän pelin malliin ottaa, tuon tappelutilanteen lisäksi hänelle kirjattiin kolme kaksiminuuttista.

Price pelasi maalilla ja oli kerännyt itsensä huonon startin jälkeen pelaamalla hyvän loppumatsin. Halak on raporttien mukaan ollut myös erittäin hyvä pelaamissaan otteluissa, mutta Price aloittaa kaikella todennäköisyydellä kauden ykkösenä. Pittsburgh-peli on ainoa minkä itse olen harjoituskaudelta nähnyt, ja sen perusteella voi sanoa ettei ainakaan viime kauden kaltaista räpellystä ole Careylta odotettavissa, vaan torjuntatyylin kanssa on otettu korjausaskelia kohti vanhaa. Loppuvaiheessa viime vuotta Price pomppi ja loikki sinne tänne ja ylitorjui laukauksia pelaten itsensä ulos, kun hyvinä aikoinaan hän on maalillaan itse rauhallisuus ja luottaa isoon kokoonsa. Se täytyy kuitenkin sanoa, että toivottavasti Martin ei jatka Pricen peluuttamista jos homma ei alakaan sujua toivotusti. Sitä nimittäin nähtiin jo viime keväänä ihan tarpeeksi, kun Price ei saanut kiinni mitään ja Halak sai vain istua penkillä pelistä toiseen.

Kokoonpano viime yönä oli jo lähellä ykkösmiehistöä:

Pacioretty-Gomez-Gionta
A. Kostitsyn-Plekanec-D'Agostini
Latendresse-Lapierre-Moen
Pyatt-Metropolit-Stewart

Gill-Gorges
Hamrlik-Mara
Spacek-O'Byrne

Poissa siis oikeastaan vain flunssainen Markov ja lievää nivusvammaa poteva Cammalleri, jonka pitäisi olla kunnossa avausottelussa. Sergei Kostitsyn oli myös sivussa, mutta hänen paikkansa avauksessa ei ole missään nimessä varma, vaikka pelasikin Bostonia vastaan hyvin. Pyattin loukkaantuminen oli harmittava homma, sillä hänellä oli tässä nyt viimeinen mahdollisuus vakuuttaa Martin kyvyistään. Näin pitkään mukana pysyminen tietää kuitenkin sitä, että vaikka Pyattin kausi nyt alkaisikin Hamiltonissa, hän on ensimmäisten joukossa injury call-uppien listalla.

Nukutun yön jälkeen joukkueella on luvassa vapaapäivä iltaseitsemään saakka, kunnes porukka lähtee 15 päivän reissulle, jonka ensimmäinen kohde on Teen Ranch Canada. Siellä ratsastetaan hepoilla kolmen päivän ajan (no ehkä tehdään jotain muutakin) ja sitten siirrytään hieman etelämmäksi Torontoon kauden kiihkeää avausmatsia varten. Sen jälkeen matka jatkuu akselilla Buffalo-Calgary-Vancouver-Edmonton, ja kauden kotiavaus nähdään vasta lokakuun 15. päivä Coloradoa vastaan.

 

[M@thieu]

Sergei Kostitsyn Hamiltoniin

Että näin. Sinänsä ei mitenkään kauhean yllättävää ole että Sergei passitettiin Bulldogs-miehistöön, mutta onhan tämä ajankohta nyt varsin outo. Sergei siis jätettiin yksin rannalle ruikuttamaan muiden lentäessä tuonne maatilalle, ja nostaahan tämä väkisin kysymyksiä ilmaan. Mahtaako tämä olla rangaistus tuosta viime viikolla sattuneesta joukkueen lennolta myöhästymisestä, onko Martin muuten vain pettynyt Sergein asennepuoleen vai onko kenties tapahtunut jotain muuta, minkä vuoksi häntä ei haluttu ottaa ranchille mukaan?
Saa nähdä miten Sergei tämän tilanteen käsittelee. Voi olla ettei AHL-lätkä enää kauheasti häntä nappaa, mutta nyt viimeistään on Sergeinkin ymmärrettävä, että pelkillä taidoilla ei paikka auringossa irtoa, sen eteen on pakko tehdä töitä. Esimerkiksi Tom Pyatt ja Ben Maxwell joutuvat kaikella todennäköisyydellä kauden alkaessa Hamiltoniin, mutta palkkioksi suuresta työmäärästä he saavat olla Canadiensin mukana niin kauan kuin mahdollista.

Sergei liittyy Bulldogsin joukkueeseen muun poppoon palatessa Edinburghista, jossa joukkue kävi avaamassa harjoitusleirinsä höntsäämällä Belfast Giantsia ja Toronto Marliesia vastaan muutaman matsin. Dogs voitti kaikki kolme peliään ja nappasi täten Gardiner Cupin voiton. Huraa! Joukkueen pisteykkösiä olivat neljä pojoa värkänneet Mikael Johansson (1+3), Ryan Russell (2+2) sekä Brock Trotter (4+0). P.K. Subban (0+3), Ryan White(1+2) ja David Desharnais (0+3) saalistivat kolme pistettä. Whiten, Russellin ja Subbanin osalta täytyy tosin todeta, että he merkkauttivat kaikki pisteensä Belfastia vastaan otetussa 7-0 -voitossa.

Muualla pelaavista prospekteista kesällä signatun keskushyökkääjä Andreas Engqvistin alku on ollut terävin, hän on yltänyt tehoihin 2+1 kahdessa Elitserien-ottelussa. Viime kaudella 44:ssä ottelussa kaksi syöttöpistettä saanut Nichlas Torp puolestaan on jo ylittänyt tuon saldon keräämällä kolmessa ottelussa 3 syöttöä. Maalivahtihujoppi Jason Missiaenin alkukausi Peterborough'ssa on ollut varsin kiireinen, sillä mies on huhkinut viisi ottelua veräjän suulla ja kohdannut kaikkiaan peräti 203 laukausta. 15 kertaa kiekko on lipsahtanut selän taakse, mutta torjuntaprosentti on silti kunnioitettava 92.6%.

 

[M@thieu]

Viimeinen rosterileikkaus on suoritettu ja Hamiltoniin matkasivat odotetusti Tom Pyatt, Ben Maxwell, Yannick Weber, Mathieu Carle sekä Curtis Sanford. Rosterissa on tällä hetkellä 23 tervettä miestä sekä Chipchura, jonka toipuminen tuntuu vain venyvän venymistään.

Martinin tarjoilemasta kovasta harjoittelurääkistä huolimatta hauskaa tuntuu pelaajilla olevan keskenään: Mike Cammallerin haastattelu TSN:llä.

 

[Pica]

Canadiensista AHL-komennuksen saanut Sergei Kostitsyn ei ole ilmoittautunut Hamiltoniin ja ilmeisesti tahtoo seuranvaihtoa. Liekö miehellä ottajia kun joukkueet alkaa olla valmiita kauden ensimmäisiin otteluiin. Dumppina tietysti menee mutta voiko Gainey saada Sergeistä jotain hyödyllistä Montrealiin vai onko artikkelissakin mainittu mantereen vaihto edessä?

 

[tomageeni]

Canadiensista AHL-komennuksen saanut Sergei Kostitsyn ei ole ilmoittautunut Hamiltoniin ja ilmeisesti tahtoo seuranvaihtoa. Liekö miehellä ottajia kun joukkueet alkaa olla valmiita kauden ensimmäisiin otteluiin. Dumppina tietysti menee mutta voiko Gainey saada Sergeistä jotain hyödyllistä Montrealiin vai onko artikkelissakin mainittu mantereen vaihto edessä?

En nyt tiedä miten Sergeihin pitäisi suhtautua. Tietysti oli odotettavissa että hän alkaisi kiukuttelemaan jos passitettaisiin farmiin. Toisaalta Kostitsyn on kuitenkin pelannut yli 100 NHL-matsia ja tehnyt 50 pistettä, joka on ihan hyvä saldo vasta 22-vuotiaalle kaverille. Treidissä hänestä tuskin saisi takaisin mitään, mistä olisi pelillistä hyötyä.
Jos joku jotain hyödyllistä tarjoaa niin minun puolestani kaupaksi vain, mutta pussilliseen kiekkoja en vaihtaisi, on kuitenkin ajoittain pelannut hyvinkin ja potentiaalia on vakituiseksi top-6 hyökkääjäksi.

 

[M@thieu]

Rustailinpa tuossa pienen kausiennakon aikani kuluksi. Vanhojakin tuli hieman muisteltua. Pelaajakohtaisia arvioitakin olisi tarkoitus kirjoittaa, mutta enpä nyt ennen reilun 24 tunnin päästä alkavaa kautta ehdi niitä kirjoittaa, niin laitan tämän tänne nyt, ettei koko homma ole myöhässä.

Kausi 08-09 - Party Party!

Kaudesta 2008-09 piti tulla se kausi, jona menneisyyden glooria palaa Montrealiin ja fanit pääsevät puolitoista vuosikymmentä kestäneestä piinasta. Joukkueen satavuotista taivalta tultaisiin juhlimaan läpi vuoden, ja loppuhuipennuksena Lordi Stanleyn lahjoittama pokaali palaisi kaupunkiin 25:nen kerran. Edellisvuonna nuori joukkue oli noussut kaikkien yllätykseksi Itäisen konferenssin kärkipaikalle, mutta nälkää piti olla tallella toiselle kierrokselle tyssänneiden pudotuspelien jälkeen. Draftissa joukkuetta vahvistettiin Alex Tanguay'lla luovuttaen ykkös- ja kakkoskierroksen vuorot Calgaryyn. Mats Sundinin neuvotteluoikeudet napattiin Torontolta, mutta kun ruotsalainen ei osannut päätöstä tehdä, Gainey hankki toisen kokeneen eurosentterin, Robert Langin Chicagosta. Kun vielä NHL:n kovin nyrkkisankari, kotiin palannut Georges Laraque hankittiin tarjoamaan suojelusta joukkueen tähdille, kaiken piti näyttää hyvältä.

Noh, ei mennyt ihan putkeen. Ei sinne päinkään. Kausi alkoi tuloksellisesti ihan hyvin, mutta pelillisesti homma ei ollut uomissaan. Kahdeksalla voitosta kymmenestä ensimmäisestä pelistä alkanut sesonki kääntyi mollivoittoiseksi Habsin ottaessa täydet pisteet vain neljä kertaa seuraavista kahdestatoista ottelusta. Pisteiden keruu kiihtyi taas vuoden loppua kohden, ja jossain vaiheessa pelikin kulki muistaakseni ihan mukavasti. Ainoastaan kahdella edellisellä kaudella joukkueen elämänlankana toiminut ylivoimapelaaminen oli siirtynyt pysyvänoloisesti Mark Streitin mukana Long Islandille. Joulukuun puolivälissä Carey Price loukkaantui, ja tuolloin tehtiinkin toistaiseksi viimeiset näköhavainnot siitä maalivahdista, jonka tulisi olla organisaation seuraavan mestaruuden kulmakivi. Joulukuun 18:sta päivästä eteenpäin seuraava kuukausi oli erinomainen; 14 pelistä 23 pistettä ja konferenssin kärjessä keikkuneen Bostonin saavuttamista pidettiin täysin mahdollisena.

Sitten tuli All Stars-ottelu, eikä Bell Centressa sen koommin nähty tähtiluokan esityksiä punapaitaiselta joukkueelta. Jo taukoa edeltäneet pari ottelua hävittiin huonoilla esityksillä, mutta pian nähtiin mm. todellinen pohjanoteeraus kun yleisö buuasi helmikuun alussa lauantai-illan päätteeksi Canadiensin koppiin Toronton sininuttujen tuuletellessa 2-5 -voittoa. Tuon ottelun jälkeen lähdettiin Albertaan, jossa otettiin turpaan ensiksi Calgarylta 2-6, ja juuri kun olisi luullut ettei enää huonommin voi mennä, Oilers nöyryytti Habsia takomalla vielä yhden maalin Flamesia enemmän Rexallissa. Parin viikon päästä Gainey antoi monoa Carbonneau'lle, ja astui itse tilalle korjaamaan jäävuorta kohti ajelehtivan laivan kurssia, epäonnistuen lopulta tavoitteessaan. Mathieu Schneiderin hankinta sai ylivoimapelin toimimaan, ja sen myötä loppukauden aikana saatiin kerättyä juuri ja juuri riittävä pistemäärä pudotuspeleihin yltämiseksi; Florida jäi vain yhden pisteen päähän yhdeksänneksi. Schneiderin ja joukkueen tärkeimmän pelaajan, Andrei Markovin loukkaannuttua samassa ottelussa Torontoa vastaan kauden viidenneksi viimeisessä pelissä toiveet keväisestä satutarinasta voitiin kuitenkin unohtaa. Kausi päättyi kahdeksaan peräkkäiseen tappioon ja 100-vuotiskauden alla uuniin muhimaan laitettu korea kakku lässähti talven aikana pannukakuksi.

Kesä '10 - The summer of Smurfs

Katastrofia lähennelleen kauden jälkeen oli selvää, että muutoksia olisi luvassa runsaasti. Joukkueelle oli etsittävä uusi omistaja, uusi valmennusjohto, eikä pelaajistokaan tulisi säilymään samana suuren UFA-määrän myötä. Rajoittamattomien vapaiden agenttien joukossa oli joukkueen ykköspelaajia aina kapteeni Koivusta Kovaleviin ja Komisarekiin.

Ensimmäisenä vuorossa oli uuden käskyttäjän nimittäminen, kun Floridan organisaatiossa niin valmenajan kuin GM:nkin postia hoidellut Jacques Martin astui remmiin. Kokemattomien tulokasvalmentajien aika Montrealissa oli vihdoin ohi. Mukanaan Martin toi puolustajista ja erikoistilanteista vastaavaksi valmentajaksi Rangersista viime kaudella potkut saaneen Perry Pearnin sekä Floridassa video- ja maalivahtivalmentajana toimineen Pierre Groulx'n. Carey Pricen tekniikkaa väärään suuntaan muokannut Rollie Melanson sai siis häipyä penkin takaa, kuin myös Doug Jarvis. Myös fysiikkavalmennuksesta vastaa tätä nykyä uusi nimi, Scott Livingstonin tilalle nimetty Lorne Goldenberg. Kirk Muller sai ainoana vanhasta vahdista pitää työpaikkansa.

Pari viikkoa myöhemmin Montreal Canadiens siirtyi uusvanhojen omistajien käsiin, kun Molsonin kaljapohattojen tarjous voitti seurasta käydyn kilvan. Fanin perspektiivistä omistajanmuutoksella ei sen suurempaa merkitystä tässä tapauksessa liene, sillä Molsonitkin antavat Gaineyn tuhlata rahaa palkkakattoon saakka.

Kaikkien valmistautuessa heinäkuun 1. päivän free agent frenzyyn otti Gainey varaslähdön tapahtumiin hankkimalla joukkueelle uuden ykkössentterin Isosta Omenasta. Rahakkaan sopimuksensa edellyttämän tason alle koko Rangers-aikansa pelannut Scott Gomez saapui Montrealiin yhdessä sentteri Tom Pyattin ja puolustaja Michael Buston kanssa; toiseen suuntaan matkasivat huonon kauden pelannut Chris Higgins, AHL-pakki Doug Janik, Venäjälle kesken kauden häipynyt Pavel Valentenko ja tulevaisuuden Habs-puolustuksen yhdeksi kivijalaksi kaavailtu Ryan Mcdonagh. Habs on kaupan voittaja ainakin siinä mielessä, että tällä hetkellä kiistatta paras diilissä liikkunut pelaaja siirtyi seuran riveihin. Aika sitten näyttää, mitä mm. McDonagh pystyy tekemään, ja jos hänestä kasvaa suurpelaaja Gomezin pelatessa samalla alle odotusten, kritiikki tulee olemaan valtaisa.

Kevään ja alkukesän aikana seuran signaavan muutaman omista rajoittamattomista vapaista agenteistaan. Ensiksi uskottiin hiljaisuuden taustalla olevan päävalmentajan hakeminen, ja kun Martin oli ottanut paikkansa, tilannetta selitettiin järkeenkäypästi käynnissäolevalla omistajanvaihdoksella. Kun tuonkaan tapahtuman jälkeen mitään ei tapahtunut, kävi heinäkuun ensimmäisenä päivänä selväksi, että jokainen seuran 11:stä vapaasta agentista testaisi arvonsa markkinoilla - ja myöhemmin saatiin nähdä, ettei yksikään heistä palannut joukkueeseen. Kymmenen vuotta C-kirjainta paidassaan kantanut Saku Koivu pakkasi kimpsunsa ja lähti Kalifornian lämpöön tarjoilemaan maalipaikkoja Teemu Selänteelle. Ainoana vaihtoehtona seuraavaksi kapteeniksi pidetty Mike Komisarek teki itsestään Bell Centren ikuisen buuausten kohteen vaihtamalla Leafs-paitaan. Alex Kovalevin taitoja ihastellaan ja laiskoja iltoja voivotellaan jatkossa Ottawassa, Tom Kostopoulos ottaa tästä lähtien turpaansa Hurricanes-pelaajien puolesta ja Alex Tanguay'kin löysi lopulta itselleen uuden kodin Tampasta.

Iso lähtijöiden määrä tiesi tottakai tungosta myös tuloportilla. Ensimmäisenä sisään marssi konkaripuolustaja Jaroslav Spacek, jolla on takana monta henkilökohtaisella tasolla onnistunutta kautta Buffalossa. Stanley Cupin viimeisessä vaihdossa omaa maalia puolustamassa ollut Hal Gill saapui Pittsburghista pian perässä. Sitten levylautaselta pyörähti soimaan Smurffien kesähitit Vol.2, kun Gainey otti ja heitti yhteensä 55 miljoonaa taalaa maalinteko-osastoa vahvistamaan tulleille Mike Cammallerille ja Brian Giontalle, jotka melkein yltävät yksi toisen olkapäällä taputtamaan Gillia olkapäälle. Reilun viikon päästä Gainey täydensi joukkuetta vielä Paul Maralla ja Travis Moenilla, joiden myötä joukkue oli RFA-miesten soppareita vaille valmis.

 

[M@thieu]

Päävalmentaja

Jacques Martin 1098 517-406-119-56, voittoprosentti: 55.2%

Habsin pääkäskyttäjän pesti muuttui kertaheitolla kokemattomien yrittäjien harjoittelupaikasta kokeneen ammattilaisen yksityisalueeksi. Yli tuhat NHL-ottelua päävalmentajana kolmella vuosikymmenellä ja kolmessa eri organisaatiossa. Parhaalla kaudellaan 02-03 Ottawassa Martinin voittoprosentti oli 68.9%, mutta meno tyssäsi playoffeissa konferenssifinaalien seitsemännessä ottelussa New Jerseyta vastaan.

Montreal Canadiensin kautta-aikain 25. päävalmentaja palauttaa joukkueeseen kurin ja järjestyksen, minkä myötä toivottavasti myös menestyksen (numeron 25 täytyy olla enne!). Harjoitukset ovat tästedes temmoltaan aiempaa kovempia, ja vaatimustasoa on nostettu Carbon ajoista. Monet kokeneetkin pelaajat ovat sanoneet pikkuhiljaa takanapäin olevan training campin olleen yksi heidän uransa rankimmista, uusi päävalmentaja on todella ottanut luulot pois pelaajistoltaan. Martin on monessa haastattelussa todennut, että harjoittelun kulttuuri on täytynyt pistää aivan uusiksi ja osalla pelaajia on ollut vaikeuksia tottua kovempaan tahtiin. Sergei Kostitsyn saikin jo omatoimisesti kokea, mitä käy kun ei täytä Martinin vaatimuksia. Ensiksi huudot harjoituksissa, sitten menolippu Hamiltoniin. Laiskureille ei ole sijaa Martinin filosofiassa.

Pelillisesti Canadiens tulee olemaan tyystin viime kaudesta poikkeava joukkue - tämä siis mikäli Martin saa systeeminsä iskostettua pelaajiston päähän. Martinin suuret teesit ovat kiekonhallinta, tiivis viisikkopelaaminen ja kurinalainen keskialueen puolustaminen. 1-2-2 -trap tulee tällä kaudella Habs-faneille erittäin tutuksi. Tylsää? Kenties. Tehokasta? Toivottavasti! Hyökätessä keskialue pyritään ylittämään joko kiekkoa kuljettaen tai lyhyillä syötöillä, pitkiä roiskaisuja puolustajilta vastustajan sinisellä kyttääville laitahyökkääjille ei enää tulla näkemään. Martin odottaa joka ikiseltä pelaajalta vastuullista suorittamista kentän molemmissa päissä, mutta hyökkäyspäässä jätetään toki tilaa myös yksilötaidolle. Puolustajia rohkaistaan myös lähtemään mukaan hyökkäyksiin sopivan paikan tullen.

Kaikki tämä kuulostaa tietysti hienolta ja toimivalta kirjoitettuna, mutta vasta runkosarja paljastaa Martinin oppien toimivuuden. Varmaa lienee kuitenkin, että yritteliäisyyden puutteeseen tämänvuotinen joukkue ei ihan heti kaadu.

Maalivahdit

#31 Carey Price
#41 Jaroslav Halak
#30 Curtis Sanford

Carey Price on lähtökohtainen ykkönen, ja sekös varmasti miellyttää GM Bobia. Luulenpa, että sieltä suunnalta on tullut Martinille varsin tiukka suositus oikeasta peluutusmallista. Eikä se mikään luulo ole, vaan tieto; Gainey teki viime keväänä kristallinkirkkaaksi, että pitää Pricea tämän organisaation tärkeimpänä jäsenenä nyt ja tulevaisuudessa. Gainey on asettunut niin vahvasti Pricen taakse, että suuri osa hänen koko arvovaltaansa lepää "lämminverisen" nuorukaisen, kuten Gainey miestä nimittää, kiekonpysäyttelykykyjen varassa.

Jaroslav Halak tekee työnsä hiljaa ja hyvin, mutta kahdeksan varauskierrosta erottaa hänet Pricesta - siinä lienee suurin ero miesten välillä tällä hetkellä. Halakin viime kausi oli tilastojen valossa virkaveljeään parempi, mutta ei hänkään loppukaudesta enää ihmeitä esittänyt. Kumpikin nuori veskari onnistui pre-seasonilla hyvin, ja slovakialainen on valmiina tekemään parhaansa todennäköisesti vähiksi jäävissä peleissään.

Curtis Sanford saapui tilkitsemään Hamiltonin verkkoa AHL:n puolelle, eikä Dogsilla ainakaan Sanfordin pre-season -suoritusten perusteella ole mitään hätää veskariosastolla. Sanford pystynee tuuraamaan Habsissakin kelvollisesti, mikäli tarvetta syntyy.

Puolustus

#3 Ryan O'Byrne
#6 Jaroslav Spacek
#22 Paul Mara
#26 Josh Gorges
#44 Roman Hamrlik
#75 Hal Gill
#79 Andrei Markov

Puolustuksen osalta Martin uskoo kolmen parin tasapuoliseen kierrättämiseen. Uusi koutsi tykkää käyttää vertailukohtana Carolinan mestaruuskauden kuusikkoa, jonka kesken vastuu jaettiin tasaisesti. Martinin mukaan Markov on selkeä ykkönen ja tulee kellottamaan isoimmat minuutit, sen jälkeen on erittäin tasaista. Markov on kenttäpelaajista joukkueen tärkein lenkki, ilman häntä joukkue ei ainakaan aiempina vuosina ole yksinkertaisesti osannut voittaa; lock-outin jälkeen ilman Markovia pelatuista 27:sta runkosarjaottelusta saldo on murheellinen 6-19-2. Viime keväänäkin Markovin loukkaannuttua loput kahdeksan peliä hävittiin kaikki. Venäläisen jälkeen kiekollista taitoa edustaa Spacek, loppuporukan ollessa enemmänkin puolustuspelin taitajiksi luettavia kavereita.

Markov-Spacek lienee ykkösylivoiman pakkikaksikko, toisessa aallossa vastuun jakavat Hamrlik, Gorges ja kovalaukauksinen Mara, ellei toiseksi viivamieheksi laiteta hyökkääjää. Gill saanee eniten alivoima-aikaa suhteessa kokonaispeliaikaansa. Gorges'kin pelaa toivottavasti enemmän ali- kuin ylivoimaa, tällöin hänen erikoisosaamisensa hyödynnetään oikealla tavalla.

Hyökkäys

#13 Mike Cammalleri
#14 Tomas Plekanec
#15 Glen Metropolit
#17 Georges Laraque
#21 Brian Gionta
#28 Kyle Chipchura
#32 Travis Moen
#36 Matt D'Agostini
#40 Maxim Lapierre
#46 Andrei Kostitsyn
#67 Max Pacioretty
#70 Gregory Stewart
#84 Guillaume Latendresse
#91 Scott Gomez


Hyökkäyksen eturivi pistettiin kesällä täysin uusiksi. Koivun, Kovalevin ja Tanguayn sijaan isoin maalintekovastuu lepää herrojen Cammalleri, Gomez ja Gionta harteilla. Pre-seasonilla kolmikko on vakuuttanut, mutta tosipelit ovat niin eri asia, ettei vielä kannata hihkua liikoja. Heidän lisäkseen varmassa top6-hyökkääjän paikassa kiinni ovat Andrei Kostitsyn ja Tomas Plekanec. Kuudes ja viimeinen paikka onkin toistaiseksi vielä pieni arvoitus. Taistelua siitä käyvät Pacioretty, D'Agostini ja Latendresse, jonka paikaksi kylläkin näyttäisi muodostuvan vanha tuttu kolmosketjun vasen laita Maxim Lapierren vierellä. Pacioretty tai D'Agostini tullee siis paikan saamaan, ja tällä hetkellä löisin rahani Pacmanin puolesta, sillä jenkki on pelannut harjoitusotteluissa todella paljon Gomezin vierellä.

D'Agostinin jäädessä kahden ensimmäisen ketjun ulkopuolelle hänen paikkansa lienee Latendresse-Lapierre -kaksikon oikealla laidalla. Nelosketjun keskellä viime kaudella waivereilta napatun Glen Metropolitin paikka on selviö Chipchuran ollessa loukkaantuneena, ja laidoille on tarjolla täyttä santapaperiosastoa à la Moen, Stewart & Laraque. BGL ei pelannut harjoituskaudella, mutta toisin kuin vuosi sitten nyt hän on pystynyt harjoittelemaan, ja pelaamattomuus on miehen omien sanojen mukaan ollut enemmän varotoimi. Laraque lienee huomenna pelikunnossa ja myöskin kokoonpanossa ja toisella laidalla nähdään varmasti Moen, eli Stewart saa tyytyä katsomokomennukseen.

Hyökkäyksen peluutuksen osalta Martin on sanonut uskovansa kaksikoiden löytämiseen, ketjujen kolmansien miehien vaihdellessa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kolmen ensimmäisen ketjun parit olisivat Gomez-Gionta, Plekanec-Cammalleri ja Lapierre-Latendresse.

Odotukset

Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Suuria muutoksia läpikäynyt ryhmä vaikuttaisi olevan jo hyvällä tiellä yhtenäisyyden löytämisessä, mutta alkukaudesta voi olla luvassa vaikeuksia pidempään yhdessä olleita porukoita vastaan. Miltei jokaiselta hankinnaltakin tosin löytyy aiempaa kokemusta vähintään yhden nykyisen joukkuekaverin kanssa pelaamisesta, eli täysin vieraaseen ryhmään ei ole tarvinnut tulla.

Suurimmat kysymysmerkit ovat maalivahtipeli ja hyökkäyksen uuden kärjen onnistuminen. Pystyykö Price nousemaan vaaditulle tasolle viime kevään pettymysten jälkeen ja jos ei, uskalletaanko Halakille antaa mahdollisuus napata ykköstorjujan viitta haltuunsa? Hyökkäyksen uuden kolmikon on pakko onnistua. Gomezin ja Giontan kohdalla se tarkoittaa isoa parannusta viime kauden pistemääriin ja Cammallerilta toista peräkkäistä ~40 maalin kautta. Andrei Kostitsynin ja Tomas Plekanecin on pystyttävä aloittamaan puhtaalta pöydältä ja tarjota kunnollista secondary scoringia, sillä kolmen pelaajan ei voi olettaa vastaavan kaikista tehoista. Joukkueen pienikokoisuudesta on puhuttu paljon, mutta sen verran paljon noita isojakin ukkoja löytyy, etten usko sen muodostuvan ongelmaksi.

Tampa Bay kävi viime kauteen lähdettäessä läpi hieman samankaltaisen täysmyllerryksen ja päätyi liigan pohjasakkaan. Niin alas en mitenkään usko Habsin rojahtavan, mutta konferenssin kärkikamppailuunkaan en lähtisi joukkuetta ennakoimaan. Runkosarjassa sijat 6-8 ovat haarukassa, ja pudotuspeleissä pitäisi sitten pystyä kahdesta edelliskaudesta poiketen venymään kauden parhaisiin suorituksiin, jottei kausi taas päättyisi liian aikaisin.