Päävalmentaja
Jacques Martin 1098 517-406-119-56, voittoprosentti: 55.2%
Habsin pääkäskyttäjän pesti muuttui kertaheitolla kokemattomien yrittäjien harjoittelupaikasta kokeneen ammattilaisen yksityisalueeksi. Yli tuhat NHL-ottelua päävalmentajana kolmella vuosikymmenellä ja kolmessa eri organisaatiossa. Parhaalla kaudellaan 02-03 Ottawassa Martinin voittoprosentti oli 68.9%, mutta meno tyssäsi playoffeissa konferenssifinaalien seitsemännessä ottelussa New Jerseyta vastaan.
Montreal Canadiensin kautta-aikain 25. päävalmentaja palauttaa joukkueeseen kurin ja järjestyksen, minkä myötä toivottavasti myös menestyksen (numeron 25 täytyy olla enne!). Harjoitukset ovat tästedes temmoltaan aiempaa kovempia, ja vaatimustasoa on nostettu Carbon ajoista. Monet kokeneetkin pelaajat ovat sanoneet pikkuhiljaa takanapäin olevan training campin olleen yksi heidän uransa rankimmista, uusi päävalmentaja on todella ottanut luulot pois pelaajistoltaan. Martin on monessa haastattelussa todennut, että harjoittelun kulttuuri on täytynyt pistää aivan uusiksi ja osalla pelaajia on ollut vaikeuksia tottua kovempaan tahtiin. Sergei Kostitsyn saikin jo omatoimisesti kokea, mitä käy kun ei täytä Martinin vaatimuksia. Ensiksi huudot harjoituksissa, sitten menolippu Hamiltoniin. Laiskureille ei ole sijaa Martinin filosofiassa.
Pelillisesti Canadiens tulee olemaan tyystin viime kaudesta poikkeava joukkue - tämä siis mikäli Martin saa systeeminsä iskostettua pelaajiston päähän. Martinin suuret teesit ovat kiekonhallinta, tiivis viisikkopelaaminen ja kurinalainen keskialueen puolustaminen. 1-2-2 -trap tulee tällä kaudella Habs-faneille erittäin tutuksi. Tylsää? Kenties. Tehokasta? Toivottavasti! Hyökätessä keskialue pyritään ylittämään joko kiekkoa kuljettaen tai lyhyillä syötöillä, pitkiä roiskaisuja puolustajilta vastustajan sinisellä kyttääville laitahyökkääjille ei enää tulla näkemään. Martin odottaa joka ikiseltä pelaajalta vastuullista suorittamista kentän molemmissa päissä, mutta hyökkäyspäässä jätetään toki tilaa myös yksilötaidolle. Puolustajia rohkaistaan myös lähtemään mukaan hyökkäyksiin sopivan paikan tullen.
Kaikki tämä kuulostaa tietysti hienolta ja toimivalta kirjoitettuna, mutta vasta runkosarja paljastaa Martinin oppien toimivuuden. Varmaa lienee kuitenkin, että yritteliäisyyden puutteeseen tämänvuotinen joukkue ei ihan heti kaadu.
Maalivahdit
#31 Carey Price
#41 Jaroslav Halak
#30 Curtis Sanford
Carey Price on lähtökohtainen ykkönen, ja sekös varmasti miellyttää GM Bobia. Luulenpa, että sieltä suunnalta on tullut Martinille varsin tiukka suositus oikeasta peluutusmallista. Eikä se mikään luulo ole, vaan tieto; Gainey teki viime keväänä kristallinkirkkaaksi, että pitää Pricea tämän organisaation tärkeimpänä jäsenenä nyt ja tulevaisuudessa. Gainey on asettunut niin vahvasti Pricen taakse, että suuri osa hänen koko arvovaltaansa lepää "lämminverisen" nuorukaisen, kuten Gainey miestä nimittää, kiekonpysäyttelykykyjen varassa.
Jaroslav Halak tekee työnsä hiljaa ja hyvin, mutta kahdeksan varauskierrosta erottaa hänet Pricesta - siinä lienee suurin ero miesten välillä tällä hetkellä. Halakin viime kausi oli tilastojen valossa virkaveljeään parempi, mutta ei hänkään loppukaudesta enää ihmeitä esittänyt. Kumpikin nuori veskari onnistui pre-seasonilla hyvin, ja slovakialainen on valmiina tekemään parhaansa todennäköisesti vähiksi jäävissä peleissään.
Curtis Sanford saapui tilkitsemään Hamiltonin verkkoa AHL:n puolelle, eikä Dogsilla ainakaan Sanfordin pre-season -suoritusten perusteella ole mitään hätää veskariosastolla. Sanford pystynee tuuraamaan Habsissakin kelvollisesti, mikäli tarvetta syntyy.
Puolustus
#3 Ryan O'Byrne
#6 Jaroslav Spacek
#22 Paul Mara
#26 Josh Gorges
#44 Roman Hamrlik
#75 Hal Gill
#79 Andrei Markov
Puolustuksen osalta Martin uskoo kolmen parin tasapuoliseen kierrättämiseen. Uusi koutsi tykkää käyttää vertailukohtana Carolinan mestaruuskauden kuusikkoa, jonka kesken vastuu jaettiin tasaisesti. Martinin mukaan Markov on selkeä ykkönen ja tulee kellottamaan isoimmat minuutit, sen jälkeen on erittäin tasaista. Markov on kenttäpelaajista joukkueen tärkein lenkki, ilman häntä joukkue ei ainakaan aiempina vuosina ole yksinkertaisesti osannut voittaa; lock-outin jälkeen ilman Markovia pelatuista 27:sta runkosarjaottelusta saldo on murheellinen 6-19-2. Viime keväänäkin Markovin loukkaannuttua loput kahdeksan peliä hävittiin kaikki. Venäläisen jälkeen kiekollista taitoa edustaa Spacek, loppuporukan ollessa enemmänkin puolustuspelin taitajiksi luettavia kavereita.
Markov-Spacek lienee ykkösylivoiman pakkikaksikko, toisessa aallossa vastuun jakavat Hamrlik, Gorges ja kovalaukauksinen Mara, ellei toiseksi viivamieheksi laiteta hyökkääjää. Gill saanee eniten alivoima-aikaa suhteessa kokonaispeliaikaansa. Gorges'kin pelaa toivottavasti enemmän ali- kuin ylivoimaa, tällöin hänen erikoisosaamisensa hyödynnetään oikealla tavalla.
Hyökkäys
#13 Mike Cammalleri
#14 Tomas Plekanec
#15 Glen Metropolit
#17 Georges Laraque
#21 Brian Gionta
#28 Kyle Chipchura
#32 Travis Moen
#36 Matt D'Agostini
#40 Maxim Lapierre
#46 Andrei Kostitsyn
#67 Max Pacioretty
#70 Gregory Stewart
#84 Guillaume Latendresse
#91 Scott Gomez
Hyökkäyksen eturivi pistettiin kesällä täysin uusiksi. Koivun, Kovalevin ja Tanguayn sijaan isoin maalintekovastuu lepää herrojen Cammalleri, Gomez ja Gionta harteilla. Pre-seasonilla kolmikko on vakuuttanut, mutta tosipelit ovat niin eri asia, ettei vielä kannata hihkua liikoja. Heidän lisäkseen varmassa top6-hyökkääjän paikassa kiinni ovat Andrei Kostitsyn ja Tomas Plekanec. Kuudes ja viimeinen paikka onkin toistaiseksi vielä pieni arvoitus. Taistelua siitä käyvät Pacioretty, D'Agostini ja Latendresse, jonka paikaksi kylläkin näyttäisi muodostuvan vanha tuttu kolmosketjun vasen laita Maxim Lapierren vierellä. Pacioretty tai D'Agostini tullee siis paikan saamaan, ja tällä hetkellä löisin rahani Pacmanin puolesta, sillä jenkki on pelannut harjoitusotteluissa todella paljon Gomezin vierellä.
D'Agostinin jäädessä kahden ensimmäisen ketjun ulkopuolelle hänen paikkansa lienee Latendresse-Lapierre -kaksikon oikealla laidalla. Nelosketjun keskellä viime kaudella waivereilta napatun Glen Metropolitin paikka on selviö Chipchuran ollessa loukkaantuneena, ja laidoille on tarjolla täyttä santapaperiosastoa à la Moen, Stewart & Laraque. BGL ei pelannut harjoituskaudella, mutta toisin kuin vuosi sitten nyt hän on pystynyt harjoittelemaan, ja pelaamattomuus on miehen omien sanojen mukaan ollut enemmän varotoimi. Laraque lienee huomenna pelikunnossa ja myöskin kokoonpanossa ja toisella laidalla nähdään varmasti Moen, eli Stewart saa tyytyä katsomokomennukseen.
Hyökkäyksen peluutuksen osalta Martin on sanonut uskovansa kaksikoiden löytämiseen, ketjujen kolmansien miehien vaihdellessa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kolmen ensimmäisen ketjun parit olisivat Gomez-Gionta, Plekanec-Cammalleri ja Lapierre-Latendresse.
Odotukset
Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Suuria muutoksia läpikäynyt ryhmä vaikuttaisi olevan jo hyvällä tiellä yhtenäisyyden löytämisessä, mutta alkukaudesta voi olla luvassa vaikeuksia pidempään yhdessä olleita porukoita vastaan. Miltei jokaiselta hankinnaltakin tosin löytyy aiempaa kokemusta vähintään yhden nykyisen joukkuekaverin kanssa pelaamisesta, eli täysin vieraaseen ryhmään ei ole tarvinnut tulla.
Suurimmat kysymysmerkit ovat maalivahtipeli ja hyökkäyksen uuden kärjen onnistuminen. Pystyykö Price nousemaan vaaditulle tasolle viime kevään pettymysten jälkeen ja jos ei, uskalletaanko Halakille antaa mahdollisuus napata ykköstorjujan viitta haltuunsa? Hyökkäyksen uuden kolmikon on pakko onnistua. Gomezin ja Giontan kohdalla se tarkoittaa isoa parannusta viime kauden pistemääriin ja Cammallerilta toista peräkkäistä ~40 maalin kautta. Andrei Kostitsynin ja Tomas Plekanecin on pystyttävä aloittamaan puhtaalta pöydältä ja tarjota kunnollista secondary scoringia, sillä kolmen pelaajan ei voi olettaa vastaavan kaikista tehoista. Joukkueen pienikokoisuudesta on puhuttu paljon, mutta sen verran paljon noita isojakin ukkoja löytyy, etten usko sen muodostuvan ongelmaksi.
Tampa Bay kävi viime kauteen lähdettäessä läpi hieman samankaltaisen täysmyllerryksen ja päätyi liigan pohjasakkaan. Niin alas en mitenkään usko Habsin rojahtavan, mutta konferenssin kärkikamppailuunkaan en lähtisi joukkuetta ennakoimaan. Runkosarjassa sijat 6-8 ovat haarukassa, ja pudotuspeleissä pitäisi sitten pystyä kahdesta edelliskaudesta poiketen venymään kauden parhaisiin suorituksiin, jottei kausi taas päättyisi liian aikaisin.