Tulipa valvottua yöllä telkun ääressä ja kannatti herätä klo 2:30, kun ensimmäinen kotivoittokin sitten tuli.
1.erä oli umpipaska Habseilta. Ilmeisesti kaksi aikaisemmin hävittyä kotimatsia aiheutti sen, että joukkue oli paineen alla täysin hampaaton. Hyökkäykset pysähtyivät hyökkäys-siniviivalle, jonka jälkeen alettiin tekemään ihme kiemuroita sivuttais-suunnassa, eikä pelattu kiekkoa syvään hyökkäysalueelle. Bruinseille helppo erä pelattavaksi. Axelssonin maali syntyi Plekanecin emämunauksen jälkeen, järkyttävä syöttö maalin takaa suoraan vastustajan lapaan.
2. erä oli jo parempaa peliä Habseilta, mutta aina välillä hyvän otteen pelistä rikkoivat muutamat todella idioottimaiset ja turhat jäähyt. Koivu-Kovalev akseli toimi näyttävästi ja juonikkaasti, herrat oikeastaan tekivät ajoittain kentällä mitä halusivat, Bostonilaisten toimessa lähinnä pujottelukeppeinä.
3. erä oli jännittävää ja hyvää jääkiekkoa, fanaattinen kotiyleisökin oli jo raivokkaasti mukana tukemassa kotijoukkuetta voittoon. Loppuhetkillä oli tapahtua sitten oikea emämunausten äiti: Montreal pelasi 5-3 yv:tä, sitten mennään ja päästetään Bruins 2-1 ylivoimahyökkäykseen, tasoitus oli erittäin lähellä. Yritettiin pelata liian varmaa kiekkoa ja se oli kostautua karmaisevasti. Erän ehdottomat hahmot olivat jälleen Koivu-Kovalev kaksikko, kunnon CCCP-tyylistä klap-klap kiekkoa oli hienoa katsella.
Muuten ottelusta jäi päälimmäisenä mieleen Komisarekin pari hyvää niittiä ja Theodoren epävarman oloinen pelaaminen, vaikka tosin muutaman hyvän ja ratkaisevan torjunnan tekikin. Toivottavasti pahin kipsi kotimatseissa nyt murtui ja peli alkaisi rullaamaan kotonakin. Typerät jäähyt pois, niin ihan hyvältä näyttää...
