Tampa Bay lopulta olikin sitten valmis luottamaan tekemiseensä ja repimään hieman selkänahastaankin sitä marginaalia. Vähemmän yllättävää taas oli se, että "tuhnu-Bishop" maalillaan oleva joukkue voitti "universumin paras -Price" maalillaan olevan joukkueen. Pricehan ei edes pelannut mitenkään huonosti, mutta ei kyllä kyennyt seisomaankaan päällään kuutta ottelua, mitä olisi tarvittu voittoon.
Omien havaintojeni mukaan Montreal ei ollut tällä kaudella viime kauteen verrattuna niin tiivis ja valmis syömään kiekkoja. Ja kyllähän tuo Montrealin pelityyli vaatii vähintäänkin joko maalivahdin täydellistä päällä seisomista tai sitten 100% henkistä panosta koko viisikolla joka sekunti. Mielestäni esim. Detroit oli Montrealia sisukkaampi tässä mielessä.
Montrealin leirissä on kuulunut vähän samaa laulua kuin St.Louisin leirissä viime kauden jälkeen (ja veikkaisin että tämänkin kauden jälkeen vähän samaa valitetaan, en tosin ole seurannut keskustelua kovin tarkasti). Joukkue ottaa piiskaa kiekonhallintajoukkueelta ja viimeistely on heikkoa. Syyksi ajatellaan hyökkäyksen terävyyden/maalintekijöiden puute. Ongelma on kuitenkin perustavaalaatuisempi, ja se on penkin takana kyhjöttävä 90-luvun pystykiekkoa ajava jäärä - oli nimi sitten Hitchcock tai Therrien.
Runkosarjassa, kun keskimäärin vastaan tulee laadukkaaseen kiekonhallintaan kykeneviä joukkueita suhteessa vähän, pisteitä kyllä irtoaa hyvällä prosentilla. Playoffeissa vain tilanne on se, että vastassa on pääosin näitä kiekonhallinnaltaan vahvoja joukkueita, ja niitä vastaan pelataan sitten todella monta ottelua.