Tammi-helmikuun taitteen hyvät otteet ovat kääntyneet alkukautta muistuttavaksi kohellukseksi. Suht karmeita otteita on nähty jo noin 6 viikon ajan. Price on käytännössä pitänyt joukkuetta yksin pystyssä. Ilman hänen loistavia otteitaan Flyers olisi tullut jo ohi, eikä loppukaudessa olisi enää mitään jännitystä. Viisikot ovat aivan levällään ja vastustajat pystyvät heittelemään pitkiä poikkisyöttöjä Habs-pelaajien läpi uskomattoman helposti jopa useita kertoja saman vaihdon sisällä. Nuoruudesta sakotetaan, mutta sehän oli tiedossa jo ennen kauden alkua. Pahimmat matsit olivat ehkä vierailut Islandersin ja Rangersin luona. Nuo molemmat matsit olivat karmeaa ryöpytystä ensimmäisen 30 minuutin osalta. Keskinkertaiset isännät olisivat voineet johtaa helposti 5-0, mutta Price piti joukkueen mukana. Lopulta Montreal oli lähellä ottaa noista jopa 3-4 pistettä, mutta Domi päätti lähteä leikkimään kiekolla kolmannen erän lopussa josta syntyi luonnollisesti vastaisku ja voittomaali.
Julien kokeili taas vaikeilla hetkillä eeppistä Drouin-Domi kaksikkoa. Tuo ei toiminut taaskaan pätkääkään. Ainakin pari tappiota tuli puhtaasti heidän takiaan. Toivottavasti he eivät ajattele, että kausi olisi ollut onnistunut vaikka pisteitä onkin syntynyt ihan hyvin. Siitä ei ole isossa kuvassa mitään hyötyä (sopimusneuvottelun lisäksi) jos he mättävät heikkoja joukkueita vastaan 3-5 pistettä illassa, mutta kovia vastaan on sitten todella vaikeaa. Tehoja ei synny jos vastustajan viisikkopeli on kunnossa, mutta sen ohella he aiheuttavat paljon hallaa antamalla vastustajille avopaikkoja. Montreal on yleisellä tasolla tiputellut turhia pisteitä kelkastaan sen verran suuren määrän, että ei voi syyttää kuin itseään jos jatkopaikkaa ei tule. Onneksi NHLssä ei kuitenkaan ole käytössä säälipleijareita, koska silloin tätä jännittävää taistelua ei käytäisi. Pudotuspelipaikan pitää olla palkinto hyvästä kaudesta, eikä keskinkertaisen kauden päätteeksi varmasti kaikille tuleva kokeilumahdollisuus, josko peli aukeaisi keväällä.
Viimeiset pari viikkoa peli on näyttänyt taas siedettävältä. Omiin syntyy edelleen liikaa tilanteita, mutta joukkue pystyy itsekin luomaan ihan hyviä asioita. Vastassa on tosin ollut aika keskinkertaisia joukkueita. Olisi hyvin hälyttävää jos homma ei näyttäisi paremmalta Hawks/Flyers/Isles/Sabres/Canes seurassa. Loppukauden vastustajat ovat kovemmasta päästä, joten vaikea nähdä että peli alkaisi yht’äkkiä toimia sormia napsauttamalla. Umpisurkea ylivoima on viisikkopuolustuksen ohella pahin ongelma. Ilman ylivoimaa on todella vaikeaa kaataa kovia joukkueita.
Eilinen matsi päättyi surulliseen tappioon Carolinalle. Price piti toki joukkuetta ajoittain pystyssä, mutta isännät laukoivat paljon myös turhia vetoja. Ottelu oli Pricelle yhtä vaikea kuin moni 20 torjunnon ottelu parempia joukkueita vastaan. Montrealin puolelta mm Kotkaniemi ja Tatar missasivat läpiajot, joten johtoasema olisi voinut olla suurempi ennen kolmannen erän ratkaisuja. Canesin tasoitus oli ikävä roskapomppu. Pricen nollapeli olikin lähellä. Jatkoajalla Domi puolusti ensin tilanteen päin helvettiä ja joukkue selvisi siitä lähinnä tuurilla. Tämän jälkeen Teräväinen koukkasi Petryä maalin takana, mutta tätä ei vihelletty jostain syystä. Ymmärrän toki että kevään lähestyessä tuomarit tykkäävät laittaa pillit taskuun, mutta tuollaiset ovat aika suuria vihellyksiä kun ratkaistaan isoja pisteitä. Koukku aiheutti kiekonmenetyksen ja Carolina sai aikaan pitkän pyörityksen. Habs ei päässyt vaihtamaan väsyneitä pelaajia ja lopulta syntyi voittomaali kun Petry lähti epätoivoisesti vaihtoon vaikka tilanne ei ollut optimaalinen.
Thompson ja Weal ovat olleet hyviä lisiä alaketjuihin. AHL-kaverit olivat usein aika nesteessä ja joutuivat lähinnä selviytymään kentällä. Nämä herrat ovat selvästi ammattilaisia ja pystyvät viemään painopistettä vastustajan päähän. Mahdollinen momentum pysyy Habseillä ja parhaimmillaan tulee vielä jäähyjä vastustajalle. Juuri niitä juttuja mitä neloselta vaaditaan! Myös Folin on ollut ihan ok ilmestys pakistossa. Siihen ei toki paljon vaadita Meten, Riellyn ja Kulakin pehmeiden koomailuiden jälkeen, mutta miehekkäitä otteita jokatapauksessa.
Jos haetaan muuta hyvää niin PK Subban äänestettiin taannoin NHLn yliarvostetuimmaksi pelaajaksi! Toivottavasti tällaiset esillenostot avaisivat hieman ihmisten silmiä. Monet tuntuvat sokaistuvat NHLn propagandakoneiston tuotoksista. Heidän tehtävänsä ei tunnetusti ole julistaa totuuksia, vaan myydä ottelulippuja, fanitavaraa jne. Tämän takia he ylihypettävät mediaseksikkäitä pelaajia vailla mitään kritiikkiä. Näin ollen tuon äänestyksen kärkipojat Subban ja Laine saavat paljon näkyvyyttä mainonnassa ja ovat EA Sportsin kansikuvapoikia jne. Todellisuudessa he eivät ole edes oman joukkueensa top5-miehiä, NHLn mittaapuusta puhumattakaan. Laine kuuluisi toki puhtaiden otteiden perusteella ykköseksi, mutta palkkaeron takia laittaisin itsekin Subbanin kärkeen.
Onkin jännä nähdä mihin Nashvillen ruletti lopulta päätyy. Monet liikkeet on tehty siellä lyhyellä tähtäimellä, mutta tuo kauppa tehtiin taas pitkällä. Weber olisi ollut Rinteen uran ajan parempi ykköspakki johtamaan joukkuetta kohti cuppia. Joskus tulevaisuudessa Subban menee tietysti ohi, mutta onko Predatorsin ikkuna jo silloin kiinni? Ja nouseeko Subban koskaan oikeaksi ykköspakiksi, vai nouseeko hän Weberin ohi puhtaasti vain siksi, että Canadan Olympiajengin Johtaja vanhenee auttamatta liikaa? Pääseekö Subban ylipäätään koskaan tuollaiseen parhaiden turnaukseen pelaamaan? Uusi polvi tulee kovaa takaa vaikka vanhat tippuukin kohta hänen taakseen. Ainakin tällä hetkellä 9 miljoonaa on täysin naurettava summa lähinnä ylivoimalla loistavasta pelaajasta. En ihmettelisi jos mies treidataan johonkin ”Edmontoniin” silloin kun Preds tarvitsee uusia laatupelaajia ikkunansa pidentämiseksi/uudelleen avaukseen. Epätoivoiset joukkueet maksavat yleensä ison hinnan kuten Habs teki ikävä kyllä Gomezin ja Droun’n tapauksissa.