Eilen pelattiin Kuvottava ottelu Torontossa. Jos kyseessä olisi ollut playoffit, niin mellakat olisivat olleet valmiit. Torontolla on toki kova paine voittaa ensimmäinen mestaruus väri-tvn keksimisen jälkeen, mutta järjestelmän ei tarvitsisi auttaa laadukasta Kanadan lellikkiä noin räikeästi. Jos pudotuspelipaikka sulaa tällaisiin iltoihin, niin se on erittäin oksettavaa. Kauden menetyksellä ei toki ole suurta merkitystä, mutta olisihan se kiva mennä ottamaan vähän kokemusta kun kausi on ollut tähän asti hyvä. Julienille pisteet että sai pidettyä itsensä kurissa. En olisi ihmetellyt jos irtotavara olisi lentänyt kentälle, ja käskytyksiäkin olisi nähty vanhan NHLn aikaan.
Habs hölmöili toki itsekin kun ei käyttänyt etsikkoaikaansa. Vieraat olivat ylivoimaisia ensimmäiset 25 minuuttia, ja peli olisi pitänyt olla luokkaa 0-5. Taululla oli kuitenkin vain 0-3, mikä antoi isännille mahdollisuuden. Toronto paransi pelin edetessä, mutta Montreal piti kyllä pakettinsa hyvin kasassa. Pahoja paikkoja ei tullut liikaa. Tuomarit laittoivat pillin taskuun isäntien osalta sen jälkeen kun ensimmäinen erä oli ollut liian kovaa ryöpytystä. Seuraava kakkonen tuli sinisille vasta, kun heidät oli saatu tasoihin. Kruunun jalokivenä nähtiin Lehkosen ”estäminen” toisen erän lopulla. Montreal oli pelannut hyvän erän ja menossa kahden maalin johdossa tauolle. Anaheimista ymmärrettävästi ulostettu ja sittemmin Bishopin jälkeen NHLn yliarvostetuimmaksi veskariksi noussut Fredrik Andersen kalasti Artturille jäähyn. Hän lähti toikkaroimaan maalin taakse ja oikein hakemalla haki tämän jälkeen kontaktin tulemalla Lehkosen luistelulinjalle. Ilmaisen kavennuksen jälkeen Toronton oli selvästi helpompi lähteä viimeiseen erään.
Kaupan päälle kaukalon rakentaminen on turhan vaikeaa Torontolle, tai sitten he rakentavat tahallaan kaukalon jota voi käyttää hyväksi jos vastustajan veskari on laadukas mailapelaaja. Isännät nousivatkin tasoihin kenttämestarin erikoisella. Tuomarista kimmonneet ilmaiset maalit taidetaan nykysääntöjen perusteella hylätä, mutta päin vittua rakennettu kaukalo on vielä sallittua. Joskus 50-luvulla tuo oli varmaan vielä hyvä tapa kerätä voittoja, koska pelejä ei kuvattu, mutta nykyään voisi vähentää salaluukkuja. Tasoituksen jälkeen Montreal joutui avaamaan pakettia, ja voittaja olikin aika arpapeliä. Molemmilla oli paikkansa, mutta Viktor Meten löysä puolustus toi lopulta pisteet Leafsille. Meten kiekoton pelaaminen on heikkoa, en oikein tiedä mitä hänelle tehdä. Weber on kannatellut häntä nyt 2 kautta. Esim Schlemko näytti paljon paremmalta Weberin vierellä, mutta hän ei vain koskaan pysynyt kasassa. Olisi ollut aika hauska nähdä mitä olisi käynyt, jos PK Subban olisi joutunut kannattelemaan Meteä ja muutenkin huonoa puolustusta yksinäisenä tähtenä. Siitä ei olisi tullut kyllä yhtään mitään ja palkka on vielä kaiken kukkuraksi jotain 10 miljoonaa!
Varsinkin tällaisten otteluiden kannalta on surullista että NHL on muuttunut ylipehmeäksi sählyliigaksi. Kun perseily on noin infernaalista, niin matsiin olisi ehdottomasti kuuluneet tappelut. Tuomareiden kimppuun ei voi toki käydä, mutta sinisten pelaajien olisi pitänyt tuntea voitto nahoissaan. Varsinkin Nylander ja Kapanen esittivät isoa poikaa ja uskalsivat huudella vaihtoaitiosta voiton varmistuttua + virnuilu oli 90-luvun termein kuvattuna ”homomaista”. Habsin kovimmat pelaajat ovat toki liian vahvoja, mutta varsinkin noita Euroopan kukkopoikia olisi voinut käydä napauttamassa turpaan vaikka Danault ja Domi. Kusta voisi vähän valuttaa päästä, koska heille on käynyt lähinnä julmettu tuuri kun ovat päässeet loistavien pelaajien ympärille. Domilla on toki noita samoja piirteitä Habsin pelaajista, mutta hän myös vastaa teoistaan tappelemalla suht usein.
Eurooppalaisten taitopelaajien kannalta on tietysti hyvä että sarja on ylipehmeä. Teräväisen ja Vatasen tapaiset golfarit eivät todellakaan pelaisi sarjassa jos kovuutta olisi edes ripaus siitä mitä se joskus oli. Nuorten pelaajien sisäänajo on myös helpompaa kun he eivät jää jalkoihin fyysisesti. Se on periaatteessa hyvä asia, mutta on se vähän hassua että pystyt heti pelaamaan mukavuusalueella eikä tarvitse opetella aikuisten peliä fyysisessä AHLssä. Siinä mielessä jotain Kotkaniemen pisteitä on ihan turha verrata Koivun aikaan, koska Jesperiä on taklattu koko kauden aikana ehkä 4 kertaa. Ennen jaettiin kovuutta yhden ottelun aikana saman verran kuin nykyään 3 kk. Molemmat ovat toki ääripäitä, joten joku kultainen keskitie voisi olla paikallaan puhtaasti lajia ajatellen. Montrealin Canadiensin menetyksen kannalta tämä voi olla hyvä suuntaus. Hyökkäys on ilman treidejä todella pehmeä parin vuoden päästä. Joku kärkilaitureista voisi vaihtua voimamieheen ennen ”all in-modea”.
Mikä tässä eilisessä matsissa on huvittavinta on se, että mitään seuraamuksia ei varmasti ole tulossa. Sarja on ensisijaisesti bisnestä, ja tähtien suojelu on yliampuvaa. Nyt kun tähtipelaajia pursuava Toronto saatiin voittamaan, niin ottelu lakaistaan nopeasti maton alle. Viasatilta tulleessa NHL On the Flyssä ei näytetty sekuntiakaan Julienin tai pelaajien protestointia, mistään tuomarihommista puhumattakaan. Kaikki oli upeaa ja Leafsin tähdet saivat tehdä kauniita maaleja. Kenttämestaria sanottiin sentään hieman onnekkaaksi. Tähän on toki tottunut vuosien mittaan, mutta kyllä se kiehuttaa aina välillä vaikka yöunet ovat nytkin välissä. Jos haetaan jotain hyvää, niin pitkäveto meni oikein! Nämä Toronto-matsit sisältävät usein jos jonkinmoista hevonpaskaa, joten eskaloituvaa vitutusta voi kompensoida laittamalla Leafs voittamaan aina sarjataulukosta riippumatta. Jos antaa vielä yhden maali eteen, niin kerroinkin on ihan maukas.
Jatkossa Habsillä on aika monta tuplaottelua, Niemi joutuu siis maalille useammin kuin viime aikoina. Mielestäni Niemeä voisi peluuttaa tuplien avausmatseissa. Montrealilla on silloin vielä energiaa, joten Niemi saattaisi näyttää vähän paremmalta. Jälkimmäisissä otteluissa tuki on usein sen verran heikkoa, että Pricea tarvittaisiin pisteiden ottamiseen vastustajasta riippumatta.