Kyllä mä vähän kummallisena pidän sitä, jos joku elää elämäänsä peläten ulkomaalaisten tekemiä seksuaalirikoksia. Mutta eihän se asia sinänsä minulle kuulu, joten pelätkää toki ihan mitä haluatte. En ala arvioimaan pelkojenne normaaliutta, kun ei ole psykologiaa tullut opiskeltua. Ehkä sitä varmuuden vuoksi kannattaa kysyä asiantuntijoilta, jos asia mietityttää.
Ulkomaan kansalaisten osuus raiskausepäilyistä on mielestäni turhan suuri, mutta en mä niitä varsinaisesti hälyttävinä pidä. Vuonna 2017 Helsingissä siis 71 ulkomaan kansalaista oli epäiltynä raiskauksesta. Jokainen on tietysti liikaa, mutta en minä jaksa noista luvuista nyt ranteita aukikaan repiä. Mä olen ollut jo aika pitkään tietoinen siitä, että ulkomaan kansalaiset tapaavat tehdä jonkin verran enemmän rikoksia kuin natiivit, joten ehkä se ei siitä syystä minua tälläkään kertaa yllätä. Ehkä teitä sentään lohduttaa, että ulkomaalaisten seksuaalirikokset Helsingissä kuitenkin laskivat vajaat 18%, joten ehkä se myös laskee pelkojanne n 18%.
Maahanmuuttajien raiskaukset on tosiaan melko banaali aihe isoa keskustelua ajatellen. On täysin totta, että Suomessa on edelleen häviävän pieni mahdollisuus joutua kenekään raiskaamaksi, joten muutama tuhat mamua ei tätä tilannetta hetkauta mihinkään. Siis isossa kuvassa, eli tilastoissa, joissa käsitellään Suomen ja isojen kaupunkien turvallisuutta. Yksittäisiä kohtaloja ja polarisoivia prosenttilukuja on tässä siten turha tuoda esiin, vaikka ne kerrassaan inhottavia ja suututtavia tapauksia ovatkin.
Sen sijaan tuohon isoon kuvaan voisi liittää toisen lähes yhtä käytetyn, mutta paljon vaikeammin alasammuttavan argumentin, nimittäin maahanmuuttajien työllistyminen. Mikään indikaattori ei viittaa siihen, että tästä negatiivisesta yhtälöstä päästäisiin tiettyjen viiteryhmien osalta eroon. Myöskään ns. toisen polven maahanmuuttajat eivät ole
Euroopasta kantautuvien tietojen mukaan (Economic Journal) työllistymään päin, vaan trendi on itse asiassa jopa huonompi kun edeltävällä polvella. Koska Suomeen suuntautuneet diasporat ovat varsin tuoreita, ei dataa täällä toisesta sukupolvesta ole vielä saatavilla. Jotenkin jaksan silti epäillä, että täällä tulevaisuus olisi yhtään sen parempi, sillä ihan kaikessa olemme seuranneet muiden maiden ja etenkin Ruotsin negatiivista esimerkkiä.
Ruotsissa ollaan jo huolissaan toisen polven mamujen tilanteesta.
Maahanmuuton suoria uhkia liioitellaan, koska se "raiskaava neekeri" on yksinkertaisemmallekin toukohousulle helppo ymmärtää. Itsekin pyrin tuota mouhoamista välttämään, vaikka kaikki uutiset samaa kaavaa toistavista seksuaaliväkivallan teoista pistävät vihaksi. Kuitenkin, tiedän ongelman olevan siinä isossa kuvassa sekundaarinen. Sen sijaan tuota tiettyjen mamu-ryhmien kroonista työttömyyttä ja välillistä haittaa yhteiskuntamme kantokyvylle en pysty mitenkään argumentoimaan mielestäni pois. Se on vakava ongelma, ja asettaa minut suhtautumaan entistä kriittisemmin kaikkea humanitäärista maahanmuuttoa kohtaan. Hyöty nolla, haitat kasvamaan päin.