Koulutaksiepisodista.
Sakari Timonen:
"Osa kansasta on peloteltu hulluden partaalle ja ylikin. Kaikkialla vilisee raiskaavia ja naisia ahdistelevia turvapaikanhakijoita. Joka nurkan takana vaanii lapsia jahtaava muslimi. Vähintään joka toisen puun takana on klovneiksi naamioituneita ja keppihevosilla ratsastavia vasemmistoanarkisteja, joita johtaa Li Andersson. Pelko on ihan käsin kosketeltavissa ja itsepuolustuskurssit täyttyvät."
Janne Zareff:
Ihmisten turvallisuudentunne ei korreloi ulkoisen maailman turvallisuuden kanssa. On olemassa paljon kotimaistakin tutkimusta, joka osoittaa, että ihmiset pelkäävät enemmän silloinkin kun ympäristö muuttuu turvallisemmaksi. Esimerkiksi Helsingin monet arvelevat muuttuneen noin suunnilleen Mogadishuksi huolimatta siitä, että poliisi viime viikolla tiedotti sen muuttuneen viime vuonna turvallisemmaksi kaupungiksi liikkua.
Syitä tähän turvallisuudentunteen ja todellisen turvallisuuden väliseen kuiluun on useita. Yksi on se, että aniharva on tekemisissä turvallisuutta uhkaavien ilmiöiden kanssa ja siksi käsitys niistä perustuu julkiseen keskusteluun, joka ei puolestaan välttämättä perustu faktoihin, vaan esimerkiksi siihen, että puhutaan yhä lisää siitä turvattomuuden tunteesta. Toinen syy on se, että uhkaavat uutiset leviävät todella tehokkaasti, niiden oikaisut eivät. Tällaisten ilmiöiden yhteisvaikutuksesta ihmiset kaipaavat niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin todellisuudessa kaduilla oli vaarallisempaa ja väkivaltaisempaa kuin nyt.
On ironista, että tälläkin foorumilla tapahtuva mamuöyhötys lisää koettua turvattomuuden tunnetta enemmän kuin maahanmuuttajat todellista turvattomuutta. Onneksi ovat köyhiä, muutenhan olisivat jo uuneissa.