Kyllä Litmanen on edelleen Suomen maajoukkueessa todella kova tekijä. Parempi vain maajoukkueen kannalta ettei Litmanen pelaa kuin jämiä, muuten mies olisi hajalla koko ajan. Ballack on todella hyvä, mutta ei Litmanen piilokärkenä ole juurikaan häntä jäljessä. Fysiikaltaan Ballack on paljon edellä ja on parempi maalintekijä, mutta Litti jonkin verran taitavampi ja luovempi. Ballackin suurin vahvuus on minusta monipuolisuus - voi pelata piilokärkenä, alempana keskikentällä, laidassa tai tarpeen vaatiessa vaikka kärjessä. Parhaimmillaan kuitenkin kärkien takana, pelisilmä, tekniikka ja laukaus maailmanluokkaa.
Kärkipelaajatilanne on Suomella aivan katastrofaalisen huono. Forssell on kohtalainen, mutta pelaamattomuus ei ole nuorelle miehelle hyväksi eikä hän ole vielä tehnyt mitään seuratasolla. Muutaman maalin divarissa ja valioliigassa. Johanssonin ainoa vahvuus on nopeus eikä Roiha saa pelata edes surkeassa Utrechtissa. Saksankaan tilanne ei ole kehuttava, mutta siellä on sentään taitonsa todistaneita miehiä ja vaihtoehtoja enemmän kuin yksi. Todellista huippumiestä ei kuitenkaan ole kärkeen laittaa.
Keskikentän pohjalla Saksalla on loistava kaksikko. Hamann ja Jeremies ovat molemmat huippuseurojen luottomiehiä. Tainio ja Riihilahti ovat hekin luottomiehiä seuroissaan ja hyviä pelaajia molemmat, mutta käytännössä huonompia painoksia noista Saksan pelaajista. Tainiolla sentään on myös nopeutta ja tekniikka.
Laidat ovat Suomella hyvät. Nurmela hallitsee keskittämisen, osaa puolustaa ja jaksaa tehdä töitä. Yksiulotteinen, mutta ei laidalla tarvitsekaan paljon muuta hallita. Kolkan puolustustaidot ovat melko kyseenalaiset, mutta hän on uskomattoman nopea ja tekee maaleja. Saksan laidoilla on aika vastaavia pelaajia, yksiulotteisia, mutta hommansa hallitsevia. Parhaat pistetään keskelle ja jämät sitten laitaan.
Laitapakkeja on hankala vertailla, kun Saksa käyttää niitä vain ajoittain. Saarinen on kansainvälisestikin hyvä vasen laitapakki ja hyökkääjätaustan ansiosta loistava tukemaan hyökkäyksiä. Oikealla sitten onkin Suomen suurin ongelma. Sinne ei ole ketään. Usein sitä joutuu hoitamaan toppari Petri Pasanen. Kisoissa Saksa peluutti Fringsiä ja Metzelderiä jossain pelissä laidoilla, mutta turha edes vertailla, kun Saksa ei juuri koskaan käytä selviä laitapakkeja.
Toppariosasto onkin sitten selvästi Suomen maajoukkueen paras osa. Suomen topparipari olisi ollut MM-kisoissa viiden parhaan joukossa. Hyypiä on supermies ja Tihinen hieman epävarmempi ja ilkeämpi versio hänestä. Tihisellä on mahdollisuus nousta maailman huipulle, kunhan vain saa lisää varmuutta. Tekee vielä virheitä turhan usein. Ei ole kuitenkaan nytkään kaukana Saksan maajoukkueen pakeista. Suomella luonnollisesti materiaali on kapeampaa, vaikka Pasanen pystyykin hyvin paikkaamaan. Saksalta voi puuttua kaksi parasta pakkia ja puolustus pysyy ihan hyvin kasassa.
Maalivahteja ei kannata edes vertailla, Suomella Skotlannin paras ja yksi valioliigan parhaista, Saksalla maailman paras.
Laitalinkit ja piilokärki suunnilleen tasan. Topparit Suomella paremmat ja Saksa parempi kärkipelaajissa, keskikentän rikkojissa ja maalivahdeissa. Lisäksi Suomen materiaali on montaa luokkaa kapeampi kuin Saksan.
Yllättävän hyvä tilanne Suomella on, kun ei hävitä MM-finalistillekaan ykköskokoonpanojen vertailussa kovin paljoa. Huomattiinhan se tietysti jo karsinnoista, että tasaisia nämä joukkueet ovat. Tasaisia ollaan kuitenkin vain niin kauan kuin Litmanen pelaa, eli kenties jopa tuonne Saksan kisoihin. Litti on silloin 35, nuorempi kuin Kahn joka lienee Saksan ykkösvahti vielä silloinkin. Väyrysellä tai Sjölundilla on siis neljä vuotta aikaa.