Muistan kun muistankin......
M.N:n muistelmat as follows:
5. 1978 Argentiina - Hollanti (loppuottelu). Silppupaperin määrää ja Mario Kempesin maaleja ei voi unohtaa koskaan. Vuvuzelat ovat paperia. Cruyff jäi (kidnappausuhan) vuoksi kisoista pois ja Rob Rensenbrink oli oma henkilökohtainen suosikkini kisoissa. Oikeutettu voitto argoille kuitenkin, vaikka katkeralta tuntui toinen kakkossija perättäisissä kisoissa.
4. 1974 Länsi-Saksa - Hollanti (loppuottelu). Kaksi pilkkua. Yksi avausminuutilla Cruyffin kaadosta Neeskens sisään keskeltä voimalla, toinen Puujalan (Hölzenbein) kyseenalaisesta kaadosta. Müllerin mahtava kääntölaukaus nostatti tunnelman kattoon eteläsaksalaisessa bierstubessa (jossa matsia katselin ensimmäisestä näkemästäni yleisellä paikalla olleesta väritelkkarista)
3. 1966 Portugali - Englanti. Gordon Banks ja suosikkini Nobby Stiles olivat sankarini. Stiles eliminoi Eusebion (vain yksi maali muistaakseni huonomman Charltonin -karvapallisellaisen käsivirheestä) ja parempi Charlton Bobby teki muistaakseni ainakin yhden maalin, ellei peräti kaksi. Mustavalkoinen TV-kuva ei häivy mielestä koskaan. Onkohan tätä filmattu värifilmille?
2. 1986 Englanti - Argentiina. Jumalan käsi ja yksi mahtavimmista maaleista koko jalkapallohistoriassa johtivat argot voittoon englannista. Happamia sanoivat engelsmannit voittojuomista.
1. 1970 Italia-Brasilia (loppuottelu). Pelén pusku ja syötöt Carlos Albertolle ja Jairzinholle säilyvät ikuisesti muistoissa. Vielä jos tämä nero olisi säilynyt ehjänä vuosien 1962 ja 1966 kisoissa..... Vuonna 1966 Brasilia pelasi Portugalia vastaan pitkät ajat käytännössä kymmenellä miehellä Pelén linkuttaessa.