Mainos

MM-kisat 2023 – kisatunnelma, onko sitä?

  • 11 710
  • 66

masa90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Nhl
Olihan tuo eilisen tunnelma hallissa pienoinen pettymys ekaa kertaa MM-kiekkoa paikanpäällä katsoneelle. Todettiin, että oli ekat ja vikat ylihintaset liput kotikisoihin. Meidän paikat oli piippuhyllyllä, jossa tunnelma oli ihan hyvä, kiitos reippaan henkilön, joka hienosti aloitti Suomi-huutoja. Mutta eihän ne sieltä yläilmoista alas leviä. DJ Amanda ei myöskään onnistunut tunnelman nostatuksessa, soitteli ihan höpö-biisejä. Miten ois seuraaviin kisoihin joku maksettu samba-ryhmä sinne pahviukkojen tilalle rumpua (tai edes käsiä) paukuttamaan? Tänään telkkarin perusteella yleisö ehkä paremmin jo mukana?

Ylhäällä oli jonkun verran savolaisia näköjään, eilisenä huomiona :D

Jollain jopa Kalpan finaalipaita. Ihan ok fiilis koko hommasta, mutta tosiaan kun on nähnyt millaista se voisi olla (2016 kisat paikanpäällä aivan uskomattomat, jos keksisin aikakoneen kävisin katsomassa kaikki Suomen pelit :D) niin harmitti hieman. Alhaalla oli sitten silminnähden vaisua "onnisilla".
 

Tuplatorkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Jets, Red Wings, Bayern
Asiahan on niin, että Suomen maajoukkue ja MM-kisat on Suomen kansan massan keskuudessa ylivoimaisesti kiinnostavin urheilutuote. Kisakatsomot pullistelevat joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Lähiökuppiloissa olut virtaa. Matsilipuille riittää kysyntää kansan keskuudessa ja siksi hinnatkin ovat kohdallaan (markkinatalous).

Tunnelma on sitä mitä se on. Tuommoista hieman jurrista ilmakitaraa ja äiti lähetä rahaa -meininkiä se aina on ollut. Ei kisoissa suomalaisten osalta koskaan ole erityisesti kannustettu - kunhan nyt on pukeuduttu hassusti ja tanssittu katsomossa.

Varsinaisten kiekkokannattajien joukossa nämä kisat ja maajoukkue nähdään eri tavalla, mutta lopulta tämä porukka on varsin pieni marginaali. Jatkoajan keskustelun pohjalta kuplaantuu tämän asian osalta aika helposti.

Minä seuraan näitä kisoja aina löysin rantein ja kevyenä, rentouttavana viihteenä. Se on ihan mukavaa vastapainoa Kerhon seuraamiselle, joka on menestymisestä riippumatta selvästi enemmän stressaavaa kuin rentouttavaa. Samanlaista emotionaalista energiaa ei riitä investoitavaksi enää maajoukkueeseen. Kiva toki jos Suomi pärjää, muttei sillä nyt niin väliä ole. Ehkä osin siksi en myöskään osaa kaivata mitään varsinaista organisoitua kannattajatoimintaa maajoukkueen ympärille.

Oma asennoituminen jääkiekkomaajoukkuetta kohtaan ei muutu kyllä myöskään best of the best -formaateissa. Edelleen kiva, jos pärjätään. Mutta jos ei, niin hyvä että osallistuttiin.

Jalkapallossa suhtaudun maajoukkueeseen ihan eri tavalla.
Hyvä teksti enkä varsinaisesti ole eri mieltä, mutta halusin kysyä, että mistä se johtuu, että suhtaudut jalkapallossa maajoukkueeseen täysin eri tavalla? Oletan siis että Huuhkajien pärjääminen on tärkeämpää, kuin Leijonien. Tuntuu vaan yleisesti oudolta, että kuten kirjoititkin, tämän maan ykköslaji ja ykkösmaajoukkue ei herätä yleisössä suurempia kannustamisen tunteita, kuin vielä kuitenkin hieman marginaalissa oleva jalkapallomaajoukkue. Painotan sanaa "vielä", koska uskon Suomessakin lähitulevaisuudessa jalkapallon ohittavan jääkiekon maan seuratuimpana ja suosituimpana ykköslajina, harrastajien määrässähän tämä on jo selvästi tapahtunut.
 

Alex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tänään oli huomattavasti parempi tunnelma hallissa kuin perjantaina. Osa johtuu voitosta ja neljästä maalista, mutta muutenkin kaljaa oli juotu enemmän ja ääntä oli sitä myöten paremmin.

Yleisö lähtee hyvin mukaan perinteisiin suomalaisiin biiseihin kuten Dirlandaa tänään. Näitä vaan enemmän, niin tunnelma nousee. Vähän liikaa DJ:t soittelee listahittejä.
 

alessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wernblom, Lindroth, TPS sekä Ruskon #51
Kyllähän kisojen tunnelmasta leijonanosan vie se, että:

- suurin osa lipuista on aivan saatanan kalliita -> yritykset ostavat lippuja tyhy-iltoihin ja ties mihin asiakaskissanristiäisiin
- masu on täynnä
- ihmiset, jotka "seuraavat" Leijonia (ts. katsovat mm-kisat) eivät omaa yhtä vahvaa tunnesidettä joukkueeseen kuin seurajoukkuekannattajat -> seurajoukkuekannattajat elävät enemmän tunteella -> enemmän iloa / surua / mökää / hiljaisuutta ja ennen kaikkea aitoutta (en tarkoita, etteikö Leijonia voisi kannattaa aidosti, kyllä mäkin toivon että Suomi pärjää)

Nämä kolme kun yhdistää, niin ei tarvitse paljoa ynnäillä sitä miksi tunnelma on valjumpaa kuin lähes missä tahansa poff-sarjassa Liigassa.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: J.K.

Sienihattu

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kävin ekaa kertaa Nokia-areenalla eilen, tunnelma oli ihan ok, mutta onhan tuo hallin akustiikka ihan perseestä, vaimeana kuului äänet ja tuli viiveellä toiselta puolelta hallia.
 

J.K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS Turku
Kyllähän kisojen tunnelmasta leijonanosan vie se, että:

- suurin osa lipuista on aivan saatanan kalliita -> yritykset ostavat lippuja tyhy-iltoihin ja ties mihin asiakaskissanristiäisiin
- masu on täynnä
- ihmiset, jotka "seuraavat" Leijonia (ts. katsovat mm-kisat) eivät omaa yhtä vahvaa tunnesidettä joukkueeseen kuin seurajoukkuekannattajat -> seurajoukkuekannattajat elävät enemmän tunteella -> enemmän iloa / surua / mökää / hiljaisuutta ja ennen kaikkea aitoutta (en tarkoita, etteikö Leijonia voisi kannattaa aidosti, kyllä mäkin toivon että Suomi pärjää)

Nämä kolme kun yhdistää, niin ei tarvitse paljoa ynnäillä sitä miksi tunnelma on valjumpaa kuin lähes missä tahansa poff-sarjassa Liigassa.
Kuin omasta suustani. Koitin jodelissa jollekin lampaalle selittää, että jenkkikommentaattorit eivät ymmärrä kuin tuon pelipaita ja hassuhattumenon. Silti kovin koitti väittää että kyllä ne jenkkikommenttaattorit sanovat että hyvä meno ja kaikilla pelipaitaa päällä ja aaltoja tehdään. No vittu jee. Kaikki aallot ja huudot lähtee kenttäkuulluttajalta ja yhtään sponttaaniutta ei ole yleisössä. Taputuksetkin lähtee biisien tahtiin. Ilmeisen eri meno sitten iltalehden uutisen mukaan ollut Latviassa . Näin vaisusti MM-turnaus sujuu Latviassa, mutta meno on hurjaa: ”Jäätävä tunnelma” Mutta eri hommaahan se on kun, siellä on katsomossa jonkun sortin järjestäyneet faniryhmät vs meidän yritysvieraat jotka pääsee kerran vuodessa vetämään firman piikkiin brenkkua tekosyynä mm-kisat.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Hyvä teksti enkä varsinaisesti ole eri mieltä, mutta halusin kysyä, että mistä se johtuu, että suhtaudut jalkapallossa maajoukkueeseen täysin eri tavalla? Oletan siis että Huuhkajien pärjääminen on tärkeämpää, kuin Leijonien. Tuntuu vaan yleisesti oudolta, että kuten kirjoititkin, tämän maan ykköslaji ja ykkösmaajoukkue ei herätä yleisössä suurempia kannustamisen tunteita, kuin vielä kuitenkin hieman marginaalissa oleva jalkapallomaajoukkue. Painotan sanaa "vielä", koska uskon Suomessakin lähitulevaisuudessa jalkapallon ohittavan jääkiekon maan seuratuimpana ja suosituimpana ykköslajina, harrastajien määrässähän tämä on jo selvästi tapahtunut.

Tosi hyvä kysymys.

Luulen, että se johtuu pääosin emotionaalisen kapasiteetin riittämättömyydestä. Jääkiekon saralla Kerhon kannattaminen vie itseltäni mehut siinä määrin, ettei enää riitä paukut kannattaa Leijonia kovin intohimoisesti.

Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää niin, ettenkö toivoisi Leijonille menestystä ja kaikkea hyvää. Toki toivon. Maajoukkueen pelejä on kiva katsoa juuri siksi: voi ikään kuin kannattaa, muttei ole stressiä eikä tappion tuomaa vitutusta. Niitäkin tunteita kannattaminen tietenkin tarvitsee, mutta niistä tarvitsee myös hengähdystaukoa.

***

Leijonat on jännä ilmiö. Joukkue on ehdottomasti "kansan syvien rivien" juttu, joka ilmiönä menee pitkälle lajiniilojen piirien tuolle puolen. MM-kisat puolestaan ehkä jonkinlainen heimorituaali. Jalkapallomaajoukkue ei semmoinen samanlainen kansan juttu ole, ja Huuhkajiin suhtautuu intohimoisimmin ne jotka jalkapalloa seuraavat aktiivisesti muutenkin. Siis juuri päinvastoin, kuin jääkiekossa. Kannattajailmiönä Huuhkajat on aivan ylivoimaisen selvästi merkittävämpi.

Pidän myös todennäköisenä jalkapallon suosion nousua ohi jääkiekon, mutta en välttämättä sitä, että Huuhkajat koskaan ottaisi Leijonien paikkaa samanlaisena kansallisena toteemina. Siihen tietysti vaikuttaa sekin, ettei tuommoinen kisarituaali ole mahdollinen: vaikka meistä tulisi EM-kisojen vakinaisempikin kävijä, kisoja on vain harvoin.

Monessa maassa - vaikkapa Italiassa ja Saksassa - jalkapallomaajoukkue on toki hieman vastaavassa asemassa, kuin jääkiekkomaajoukkue Suomessa. Eli arvokisoja seurataan tavallaan karnevalistisessa hengessä ja paljon varsinaisten lajipiirien ulkopuolella. Seurajoukkueiden kannattajille maajoukkue ja arvokisat taas ovat usein toissijaisia.
 
Viimeksi muokattu:

KanonKillar

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Mä olin eilen Areenalla, ja kyllä oli kisatunnelmaa! Hyväntuulista karnevaalimeininkiä, me jäyhät suomalaiset juteltiin ja naurettiin tuntemattomien kanssa. Hauskoja keskusteluja eri liigajoukkueita kannattavien ihmisten kanssa, vailla mitään vittuilua tai lesoomista. Oman porukan kanssa hyväntahtoista virnuilua maskoteille, maalintekijän nimen huudattamiselle ja juontajien aloittamille yhteislauluille/aalloille/muulle humpuukille - ja sitten täysillä mukaan samaan show’hun. Pahus kun ei päästy ilmakitarakuvaan. Yhtään kännissä ördäävää tai toisille rähjäävää kansalaista en kohdannut Areenalla enkä kaupungilla. Tykkäsin. Hyvä Tampere, hyvä me kaikki!

Mä koin myös ahaa-elämyksen: Lätkän seuraaminen voi ja saa olla myös tällaista: kevyttä, energisoivaa, ei-tuloskeskeistä. Osaisinko ylläpitää asennetta kisojen edetessä tai jopa Liigaa seuratessa? Luultavasti en, koska menestymisen kaipuu pukkaa päälle. Mutta juuri tällä hetkellä mä tiedostan, että urheilu on ihan vaan hyvää viihdettä.
 
Viimeksi muokattu:

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Mä olin eilen Areenalla, ja kyllä oli kisatunnelmaa! Hyväntuulista karnevaalimeininkiä, me jäyhät suomalaiset juteltiin ja naurettiin tuntemattomien kanssa. Hauskoja keskusteluja eri liigajoukkueita kannattavien ihmisten kanssa, vailla mitään vittuilua tai lesoomista. Oman porukan kanssa hyväntahtoista virnuilua maskoteille, maalintekijän nimen huudattamiselle ja juontajien aloittamille yhteislauluille/aalloille/muulle humpuukille - ja sitten täysillä mukaan samaan show’hun. Pahus kun ei päästy ilmakitarakuvaan. Yhtään kännissä ördäävää tai toisille rähjäävää kansalaista en kohdannut Areenalla enkä kaupungilla. Tykkäsin. Hyvä Tampere, hyvä me kaikki!

Mä koin myös ahaa-elämyksen: Lätkän seuraaminen voi ja saa olla myös tällaista: kevyttä, energisoivaa, ei-tuloskeskeistä. Osasinko ylläpitää asennetta kisojen edetessä tai jopa Liigaa seuratessa? Luultavasti en, koska menestymisen kaipuu pukkaa päälle. Mutta juuri tällä hetkellä mä tiedostan, että urheilu on ihan vaan hyvää viihdettä.

Siis juuri näin.

Olen myös aikanaan opiskelijaikäisenä matkustanut suht lähellä asuinpaikkaani oleviin kisoihin Tshekkiin ja Sveitsiin. Ja juuri tuo kirjoittamasi tekee jääkiekon nykymuotoisista MM-kisoista ainutlaatuisen ja menestyksekkään konseptin.

Tshekissä olin paikalla, kun sekä isäntämaa Tshekki, Sveitsi, Latvia että Suomi putosivat puolivälierissä. Ketään ei lopulta sitten isommin kuitenkaan hetkauttanut, tappiojuhlat olivat erinomaisen hauskat ja voittajatkin olivat niihin erittäin tervetulleita (varsinkin, jos tarjosivat kaljaa).

Sveitsissä Suomi hävisi lohkopelin jatkoajalla. Se muistettiin hienosti, mutta tulos ja maalintekijät tarkastettiin seuraavana päivänä Teksti-TV:stä. Tämä johtui siitä, että päivä oli pitkä: raskas taival kuitenkin alkoi jo itävaltalaisten kanssa aamupäivällä putoamissarjan ottelusta.

Olihan se junttia meininkiä, muttei lainkaan juntilla tavalla vaan sillai miehekkäällä tölkkihattutavalla. Kaikilla oli kivaa, ei otettu kukaan itseämme turhan vakavasti, kukaan ei rähissyt kenellekään eikä matsien tulos ollut keskiössä. Harvinaisen leppoisaa, sosiaalista hassuttelua.
 
Viimeksi muokattu:

JJLehto

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Nyt olisi huomenna hallin DJ:llä pelin paikka. Tattoota tiskiin kun Ruotsi tulee jäälle, voisin veikata reaktiota. Samoin cha cha cha mahdollisimman usein kans tulille
 

Tukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Maajoukkue
Tosiaan, lauantaina olin paikalla ja oli kyllä hyvä tunnelma. Mutta eniten otti pannuun tuo käytävien ahtaus näin isolla areenalla. Lisäksi kummastutti, kun koko areenassa on yksi tupakkapaikka, kun ulkonakaan ei saa käydä kessuttelemassa. Ihan käsittämätön ruuhka ja jono sinne kokoajan.

Katsomossa tuli aaltoa ihan omatoimisesti ilman kuuluttajan hehkutusta ja muutoinkin oli hyvä meininki, vaikka akustiikka on tosiaan aika kummallinen. Yllättävän heikosti kuuluu yleisön pauhu vaikka halli oli täynnä. Sitten tuo katsomon loivuus on vähän ongelmallinen, istuin premium-paikalla ja sai jatkuvasti kurkkia ihmisten yli tai kurkoitella että näkee kentän toisen pään, eikä pelin ollessa käynnissä viitsi seistäkään muiden näkökenttää peittäen.
 

Oadie

Jäsen
Tosiaan, lauantaina olin paikalla ja oli kyllä hyvä tunnelma. Mutta eniten otti pannuun tuo käytävien ahtaus näin isolla areenalla. Lisäksi kummastutti, kun koko areenassa on yksi tupakkapaikka, kun ulkonakaan ei saa käydä kessuttelemassa. Ihan käsittämätön ruuhka ja jono sinne kokoajan.

Katsomossa tuli aaltoa ihan omatoimisesti ilman kuuluttajan hehkutusta ja muutoinkin oli hyvä meininki, vaikka akustiikka on tosiaan aika kummallinen. Yllättävän heikosti kuuluu yleisön pauhu vaikka halli oli täynnä. Sitten tuo katsomon loivuus on vähän ongelmallinen, istuin premium-paikalla ja sai jatkuvasti kurkkia ihmisten yli tai kurkoitella että näkee kentän toisen pään, eikä pelin ollessa käynnissä viitsi seistäkään muiden näkökenttää peittäen.
Lauantaina tuli oltua myös paikalla kaikki kolme ottelua. Kaksi ekaa tuli katsottua alakatsomossa kun tilaa oli ja Suomen ottelu yläkatsomon toisella rivillä. Itselleni tunnelma oli lievä pettymys. Aalto kyllä pyöri, mutta siinä se. Tämän huomasivat myös juontajat, jotka sitten yllyttivät siihen kun se toimi. Ainakaan yläkatsomoon ei välittynyt mikään superfiilis. Silloin kun oman äänensä kuulee kannustaessa täysin selvästi niin mökää on aivan liian vähän. Tosi monet tyytyivät istumaan ja nauttimaan vain "tunnelmasta". Eikä vähiten esim. tämä tietyn firman porukka jolla tiettyjä katsomon osia. Unkarin kannattajat mm. pitivät pelissään kovaa mekkalaa ja se välittyi hyvin alakatsomossa.

Halli on kyllä tosi hieno ja palveluja paljon. Kuten mainittu erätauoilla Suomen ottelussa olivat käytävät aivan helvetin piukassa. Tupakkapaikka näytti olevan aivan jumissa. Vessajonot sen sijaan lyhentyivät, kun malttoi odottaa tauon loppupuolelle. Itse alakatsomosta näkyvyys ei ollut aivan hirveän hyvä ja etäisyys todella kaukana. Pleksit osaltaan häiritsevät yllättävänkin paljon. Tosin nämä perustuvat vain istumiini paikkoihin. Yläkatsomosta taas näki hyvin koko kentän, mutta onhan tuo hieman kaukana ja vaikuttaa varmasti tunnelmaan. Mutta muutoin liikkeellä olleet ihmiset olivat hyväntuulisia ja hallin ulkopuolella mukava meininki.
 
Aika moni näistä Onninen 23 -paitaisista on juuri niitä perusstyyppejä, joille Leijonat ja MM-kisat on iso juttu ja joita perinteisesti ystävien kanssa seurataan kisakatsomossa oluen ääressä, mutta jääkiekko muuten ei niinkään kiinnosta.
Juuri tällaisten perustyyppien luulisi lähtevän mukaan ainakin "Suomi!"-huutoihin, jos joku ne aloittaa. Mutta jääkiekkoliitto ei ole valinnut tätä tietä esimerkiksi (usein mainitulla) pienelläkin fanikatsomolla, jonne olisi esimerkiksi myyty lippuja SM-liigajoukkueiden kautta.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Juuri tällaisten perustyyppien luulisi lähtevän mukaan ainakin "Suomi!"-huutoihin, jos joku ne aloittaa. Mutta jääkiekkoliitto ei ole valinnut tätä tietä esimerkiksi (usein mainitulla) pienelläkin fanikatsomolla, jonne olisi esimerkiksi myyty lippuja SM-liigajoukkueiden kautta.

Pitäisikö sen nyt kuitenkin lähteä kannattajista itsestään? Eli että ensin olisi yhteenlittymä, joka neuvottelee jääkiekkoliiton kanssa tunnelmaa luovasta kannattajakatsomosta ja jollakin tavoin alennetuista lipun hinnoista? Näinhän se on mennyt vaikkapa Pohjoiskaarteen tai liigaseurojen kannattajien osalta.

Joku liitosta lähtevä kannattajakatsomon muodostaminen olisi pelkkää narulla työntämistä. Se, että kannattajakatsomoa ei ole, osoittaa ennemminkin sen, että sille ei ole kysyntää. Ainakaan tähän mennessä - kenties sitten tulevaisuudessa.
 
Viimeksi muokattu:

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Olen käynyt katsomassa muita kuin Suomen otteluita ja tunnelma ollut niissä ihan hyvä. Jonkun verran ruotsalaisia ja saksalaisia kannattajia paikalla. Se mikä ehkä olisi meissä suomalaisissa katsojissa parannettavaa, niin vähän enemmän pelisilmää omiaan kannattavien kanssa, eli sieltä tulee paljon aloitteita esim. aallon tekemiseen, tai chäntteihin mukaan lähtemiseen (ihan simppeleitä ja voi vaikka vain rytmikkäästi taputtaa mukana). Tekisi hyvää noihin peleihin jos pikkaisen oltaisiin aktiivisempia, mutta ihan yllättävän hyvä tunnelma siellä on ollut odotuksiin nähden.

DJ:ssä ollut aika isot erot, Amanda Harkimo oli eilen ja minusta tylsin soittolista hänellä. Viikonloppuna oli joku mies muistaakseni ja sillä oli hyvät kasarirock ja fiiliskertsit soitossa, peukkua sinne!

Tapahtumajuontajien pelikirja on ihan hyvä jos katsoo yhden pelin. Useammissa sama kaava toistuu ja se on äkkiä nähty, mutta suomimeiningiksi ihan ok aktiivisia ja pirteitä ovat.

Nokia Areena on hyvä, helppo tulla autolla ja parkkitilaa lähellä. Äkkiä pääsee sisään ja ulos, homma vaan toimii. Järkkärit ja vapaaehtoiset hyvällä fiiliksellä ja iloisesti tervehditään. Hyvä Tampere!!
 

PJPT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, SaPKo & Latvija




Kisoissa on tunnelmaa! Koosteessa ei näy ikävä kyllä kuin maalit. Pelissä oli hienoja tilanteita yleisön osalta muutenkin. Halli ei hiljentynyt vaikka Tshekki olikin välillä johdossa tehokkaan viimeistelynsä ansiosta. Halli olisi revennyt lopullisesti jos Tshekki olisi iskenyt maalin väärin vihelletystä kakkosesta (Tshekin rike meni läpi sormien ja 4 sekuntia siitä Latvian vastaava vihellettiin), mutta siitä pakkopelistä ei tullut maalia..
 

J.K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS Turku
huutista :D melkein täysi halli Suomalaisia paikalla ja 20? Unkarilaista (ihan lähinnä oma arvio ja oletus, voin olla väärässä) pistää kakkoseen katsomotoiminnassa. Ainoa mihin Suomalaiset lähtee on dj:n huudatukset ja satunnaiset Suomi huudot. Onhan tää nyt oikeesti surullista.
 

Alex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Unkarilaiset jäivät kyllä pahasti jalkoihin tänään, varsinkin kun olivat yläkatsomossa. Yhteensä unkarilaisia on noin 200 ollut joka pelissä.

Tunnelma tänään oli ihan ok, parempi kuin viikko sitten USA-pelissä, mutta hävisi toki Ruotsi- ja Saksapeleille. Jopa Onnisen katsomo jaksoi tänään kannustaa kohtuu paljon.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
En tiedä kuvittelenko, mutta kun sai kokea esim. sitä 2003 vuoden MM-huumaa (ja myöhemmin esim. World Cupit 2004) katsomosta käsin ja myöhemmin katsellut videoita, niin jotenkin sellaisessa yleisessä pelin tunnelmassa ja sanoisinko kiihkossa suorastaan, on aivan valtaisa ero tähän päivään.

Jotenkin spontaanimmin huudettiin, kannustettiin, reagoitiin rikkeisiin ym. saati huudettiin, kun maali tuli. Ei tarvittu mun mielestä mitään pakotettua koneteknoa taustalle tai mitään ”jeejee nyt mukaan sieltä” - houkuttelua, joka olisi tuntunut silloin aivan vitun teennäiseltä. Katsomossa oli myös hyvin heterogeenistä porukkaa eikä vain +4k tienaavia tai katkarapuvieraita.

Ehkä pitää ymmärtää, että maailma on muuttunut. Hinnat ovat karanneet, vaikka tuote on jossain mielessä jopa kaupallistettu pian pilalle. Nykyihminen jumittuu lisäksi tilaisuudesta riippumatta puhelimeensa, joka vie kaiken huomion itse pelistä. 2003 jos joku pääsi kesken pelin nettiin, niin hän olisi tarvinnut siihen pöytäkoneen. Selänteissä, Koivuissa, Nummisissa jne. oli vielä jotain sankarillista mystiikkaa, mitä haluttiin tulla katsomaan, kun tänä päivänä halutessaan jokainen voi seurata suosikkiaan jonkun ruudun takaa niin paljon kuin lystää päivästä, koska kaikki jaetaan. Lisäksi menestys on varmasti turruttanut yleisesti kansan kylläiseksi ja jokakeväisen huuman rakentaminen muuttuu aina vain väkinäisemmäksi nykyformaatilla pelatessa. Tämä on hyvin tarttuvaa, huomaan sen itsestänikin.

Ehkä ennen oltiin vain köyhempiä, innokkaampia, mutta ennen kaikkea läsnä.
 

masa90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Nhl
Yksi mihin olen kiinnittänyt huomiota -> musiikkivalinnat. Olen tällä hetkellä käynyt 5 pelissä näissä kisoissa (3 niistä suomen pelejä)

Pariin kertaan yleisö on jo ihan suhteellisen äänekkäänä, sitten tulee joku ihmebiisi ja tunnelma kuolee aivan täysin?
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Siellä se eläkeläispoliitikko nyt jyrähtelee heikosta tunnelmasta, kun on itse ollut vuosikausia rakentamassa tätä ahneen muovista rahantekokonetta, jolle onnisten seteliniput ovat tärkeämpiä kuin tavalliset jääkiekkofanit, jotka voisivat luoda peleihin tunnelmaakin.

Kun ei ole ollut Suomen peleihin varaa, niin olen käynyt katsomassa pelipäivän alennuslipuilla FRA–HUN ja AUT–GER-ottelut. Molemmat ovat olleet puolityhjästä hallista huolimatta viihdyttäviä otteluita. Kaukalossa on ollut kaksi melko tasaväkistä joukkuetta ja katsomossa on ollut äänekkäitä kannattajaryhmiä. Paikalla on ollut myös vähemmän örveltäviä suomalaisia ja otteluiden tunnelma on ollut hyväntuulisen leppoisa.

Jossain vaiheessa alkuvuodesta kun esimerkiksi Suomi–Unkari-otteluun oli vielä alakatsomon päätyyn paikkoja myynnissä, harkitsin lipun ostamista, että voisi tulla vaikka rummun kanssa yrittämään järjestäytyneemmän kannustuksen herättämistä. Hinta taisi olla kuitenkin yhteen peliin 120 € luokkaa, joten hautasin ajatuksen varsin nopeasti. Tuolla hinnalla käyn katsomassa monta muiden maiden peliä samoissa kisoissa.

Yksi helposti innostuva ihmisryhmä areenasta tuntuu myös puuttuvan melkein kokonaan. Nimittäin lapset. Edes näissä alennuspeleissä heitä ei juuri näe kuin yksittäisiä, koska lastenlippuja myydään vain parvelle ja parven edullisemmat liput on myyty loppuun jo ennakkoon. Jonkin verran on vissiin jaettu/myyty lippuja esim. Tampereen koulujen kautta, mutta monessa pelissä areena on puolillaan.

Varsinkin perheiden hinnoittelu ottelutapahtumista ulos on lyhytnäköistä. Onniset varmaan tuovat tässä hetkessä rahaa kirstuun, mutta lapset ovat tulevaisuuden pelaajia sekä katsojia ja siten liiton possujen elättäjiä.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Maajoukkue
En tiedä kuvittelenko, mutta kun sai kokea esim. sitä 2003 vuoden MM-huumaa (ja myöhemmin esim. World Cupit 2004) katsomosta käsin ja myöhemmin katsellut videoita, niin jotenkin sellaisessa yleisessä pelin tunnelmassa ja sanoisinko kiihkossa suorastaan, on aivan valtaisa ero tähän päivään.

Jotenkin spontaanimmin huudettiin, kannustettiin, reagoitiin rikkeisiin ym. saati huudettiin, kun maali tuli. Ei tarvittu mun mielestä mitään pakotettua koneteknoa taustalle tai mitään ”jeejee nyt mukaan sieltä” - houkuttelua, joka olisi tuntunut silloin aivan vitun teennäiseltä. Katsomossa oli myös hyvin heterogeenistä porukkaa eikä vain +4k tienaavia tai katkarapuvieraita.

Ehkä pitää ymmärtää, että maailma on muuttunut. Hinnat ovat karanneet, vaikka tuote on jossain mielessä jopa kaupallistettu pian pilalle. Nykyihminen jumittuu lisäksi tilaisuudesta riippumatta puhelimeensa, joka vie kaiken huomion itse pelistä. 2003 jos joku pääsi kesken pelin nettiin, niin hän olisi tarvinnut siihen pöytäkoneen. Selänteissä, Koivuissa, Nummisissa jne. oli vielä jotain sankarillista mystiikkaa, mitä haluttiin tulla katsomaan, kun tänä päivänä halutessaan jokainen voi seurata suosikkiaan jonkun ruudun takaa niin paljon kuin lystää päivästä, koska kaikki jaetaan. Lisäksi menestys on varmasti turruttanut yleisesti kansan kylläiseksi ja jokakeväisen huuman rakentaminen muuttuu aina vain väkinäisemmäksi nykyformaatilla pelatessa. Tämä on hyvin tarttuvaa, huomaan sen itsestänikin.

Ehkä ennen oltiin vain köyhempiä, innokkaampia, mutta ennen kaikkea läsnä.
Hyvä huomio tuo läsnä oleminen. Tottahan se on, että nykyisellään matsin aikana pitää kuitenkin tsekata sähköpostit, Instat, Facet ja FarmVillen heinätkin niittää. Siinä ei ehdi jokaiseen kaukalon tilanteeseen reagoimaan. En jotenkin itse silti muistele menneissäkään turnauksissa olleen yhtään sen kovempi tunnelma. koettuna niin -97, 03, 11-12 kuin viimekin vuosi. Tänä vuonna en ajatellut paikalle mennä.

Tämä faniryhmä-keskustelu minua jaksaa joka vuosi vaan ihmetyttää. Viime viikolla kuulin ensimmäisen kerran Witosketjusta. On hyvin kuvaavaa, että Leijonien - maamme ylivoimaisesti seuratuimman maajoukkueen - suurimman faniryhmän Twitter-tilillä on 230 seuraajaa ja Facessa 864. Jos lukuihin lyötäisiin nollat perään, niin liitossakin alkaisi kiinnostaa ja silloin olisi jotain vipuvartta jolla pääsisi vähän edes neuvottelemaan asioista.

Ja edelleenkään liiton tehtävä ei ole järjestää faniryhmää.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Nyt varmaan tunnelma latistuu kun tän päiväinen oli Onnisten viimeinen peli.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös