MM-kisat 2022 – liveseuranta

  • 581 945
  • 18 217

Raimoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers, La Albiceleste

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas
Hämmästyttää, että tämän ketjun perusteella jotkut oikeasti luulivat lädien kykenevän voittamaan jotain suurta. Tokkopa meidän elinaikanamme, koska heillä vain ei ole todellisia staroja, jotka osaisivat voittaa.

Ja Iron Maidenia soimaan lähetyksen lopuksi.
Wasted years sopii hyvin kaikkeen kannattamiseen. Pelkkää pettymystä se on pääasiassa lopulta on.
 

Proffa_20

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Chicago Blackhawks & FC Bayern München
Oon pettynyt kun ei soi Aces High.
Kyllä Iron Maiden on positiivinen yllätys, Ylellä soi nimittäin aina näissä loppuinserteissä niin helvetin masentavat ja apaattiset biisivalinnat, että en tiedä kuka sankari siellä onnistuukaan niitä biisejä aina kaivamaankaan ja edes löytämään.
 
Viimeksi muokattu:

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Se on totta, että ilman todellisia staroja ei voi voittaa. Kreikkakin oli aikoinaan pullollaan supertähtiä.
Niillä ei ollut kuitenkaan syvään pesiytynyttä häviämisen kulttuuria, vaan pääsivät yllättämään.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
ARG-NED: molemmat toimi mulkusti useassa tilanteessa matsin aikana ja sen jälkeen. Argentiina viihdyttävämpi kokonaisuutena. Olet väärässä.
BRA-CRO: sympaattinen pikkumaa jatkoon. Olet väärässä.
POR-MAR: Ronaldo ja Pepe vs. kisojen yllättäjä Afrikasta. Jengissä ei mitään mulkkumaisuutta vaikka maa melko syvältä onkin. Pelaaminen toki sumputtamista mutta tämänkin osalta väärässä.
FRA-ENG: viihdyttävämpää jalkapalloa pelaava jengi lähti kotiin. Ja olisi suonut menestystä vihdoin. Muttei Ranskan jengissäkään näissä kisoissa ole mulkkumaisuutta havaittavissa.
Argentiinalla oli 12 pelaajaa kentällä, yhdellä niistä oli pilli. Messi sai pelata käsipalloa ja kiukutella ilman sanktioita, Argentiinan mulkut ilkamoimassa pelin ratkettua hollantilaisille on minun kirjoissani paljon mulkumpaa käytöstä kun pelin aikaiset sikailut ja psyykkailut. Kun peli on ohi, tyylikäs voittaja voi juhlia keskenään jos ei anna hermo periksi mennä heti vittumaisesti pelanneita vastustajia onnittelemaan, mutta ei nyt vittu mennä lällättelemään ku jotkut päiväkotilapset.

Brasilia oli viihdyttävämpi joukkue, okei, he olivat kyllä mulkumpia kuin kroaatit, mutta Kroatia on aika perkeleen tylsästi pelannut. Modric saa kyllä sympatiat, vaikea olisi kuvitella häntä lällättelemässä vastapuolelle tai pelin jälkeen haastattelussa huutamassa hävinneille että vitun urpo, mee vittuun siitä, tai nauramassa niin että suu ratkeaa kun vastapuolen pelaaja mokaa pilkun.

Marokko, umpitylsää paskaa, pelin viimeisiä hetkiä voi katsoa, siinä on jotain jännitettävääkin sitten jo että kestääkö ne loppuun asti, mutta 85 ekaa minuuttia pelistä voi vaikka maata koomassa lattialla ja aivot saa enemmän virikkeitä silti.

Ranska, Mbappe nauramassa Kanen missatun pilkun jälkeen on yhtä paskaa kuin argentiinalaisten päiväkotilapsien touhu. Mulkku mikä mulkku. Griezmannin TikTok-tanssitkin yhä muistissa. Toki muuten on sitten symppis-jengiä, maailman komein Olli ja Lloris on kanssa jotenkin kiva. Mutta oishan Englanti nyt ollut helvetin paljon sympaattisempi, ikuinen päähänpotkittu rassukka, joka aina kaatuu ennen maali. Miten noille onnettomille voi nauraa ja toivoa vaan lisää epäonnea, jos ei ole psykopaatti koulukiusaaja? Mbappe saa myös vastata.
 

Alejandro

Jäsen
Tulimme juuri kotiin vuosipäiväillalliselta ja katsoin juuri avatun oluen äärellä Englanti-Ranska-pelin maalikoosteen. Ihana kumppanini kysyi viattomasti, että miksi haluan kääntää veistä omassa haavassani, kun selvästi lopputulos harmitti jo etukäteen. En osannut vastata ja laitoin It's coming home -kappaleen soimaan.

Havahduin. Nyt ymmärrän kaiken. Olen kolmen leijonan mies. Tunnen sielujen sympatiaa sumujen saarien konttaamista kohtaan. Nuoruusvuosieni Suomen jääkiekkomaajoukkue oli samanlainen jatkuvien pettymysten ehtymätön tehdas. Vain suomalainen melankolis-romanttinen penkkiurheiluja voi täysin samaistua englantilaisten jatkuvaan tuskaan.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tulimme juuri kotiin vuosipäiväillalliselta ja katsoin juuri avatun oluen äärellä Englanti-Ranska-pelin maalikoosteen. Ihana kumppanini kysyi viattomasti, että miksi haluan kääntää veistä omassa haavassani, kun selvästi lopputulos harmitti jo etukäteen. En osannut vastata ja laitoin It's coming home -kappaleen soimaan.

Havahduin. Nyt ymmärrän kaiken. Olen kolmen leijonan mies. Tunnen sielujen sympatiaa sumujen saarien konttaamista kohtaan. Nuoruusvuosieni Suomen jääkiekkomaajoukkue oli samanlainen jatkuvien pettymysten ehtymätön tehdas. Vain suomalainen melankolis-romanttinen penkkiurheiluja voi täysin samaistua englantilaisten jatkuvaan tuskaan.
Jukka Jalonen on pilannut Suomen, mutta Englanti on yhä sellainen kuin pitääkin.

Ja SaiPa.
 

Arthur Morgan

Jäsen
Suosikkijoukkue
AC Oulu, Kärpät, Huuhkajat
No saipahan ainakin tuo Argentiina kannustaminen vielä lisäpontta. Kroatia, Ranska tai Marokko? Ei vitussa, ei ikinä.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Pieni gallup tähän väliin: onko ketjussa joku, jonka elinaikana Englanti on voittanut jalkapallon maailmanmestaruuden (tai Maple Leafs Stanley Cupin)?
 

Nick Neim

Jäsen
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös