Selostamossa Halstin mukaan tuollaiset Bellinghamin kaltaiset monipuoliset box-to-box pelaajat ovat kuulemma vähän harvinaisempaa ja katoavampaa sorttia tänä päivänä. Uskallan ehkä olla tästä Halstin kanssa paljolti eri mieltä. Nimenomaan tuntuu, että tänä päivänä tuollaiset monipuoliset, monen eripaikan ja vahvuuden omaavat 'hybridit' tekevät enemmänkin nousua ja ovat yleistymässä kovaa vauhtia. Ja nimenomaan tuollaiset yksipuoliset pelaajat ja keskikentätkin ovat harventumassa kovaa vauhtia. Etenkin keskikenttäpelaajien vaatimusket tuntuvat jotenkin nousseen tänä päivänä, etenkin monipuolisuuden osalta.
Mielestäni tuo Halstin kuvaama trendi on nimenomaan tänä päivänä täysin toisinpäin, eli ei nykyään enää ole mitään sellaisia kovin selkeitä mm. luovia kymppipaikan pelaajia tai täysin puolustusvoittoisia kutospaikan kavereita. Nykyään keskikenttäpelaajilta vaaditaan nimenomaan aika monipuolista taitoa ja vahvuuksia, eikä enää voi olla liialti ns. "yhden tempun poni" tai liian yksipuolinen.
Tuntuu nimenomaan, että valmentajatkin arvostavat nykään paljon enemmän juuri noita monipuolisia hybridejä (sellaisia 6-/8-paikan tai 8-/10-paikan) tai sitten box-to-box pelaajatyyppejä, jotka ovat vahvoja kentän molempiin suuntiin, vahva hyökkäämään, vahva puolustamaan ja pystyy auttamaan joukkuetta monella eri pelni osa-alueella. Nykyään (etenkin maailmanluokan huippujoukkueissa) kutospaikan pelaajalta vaaditaan juuri hyviä hyökkäyspään vaistoja ja taitoja ja 10-paikankin kaverilta hyviä puolustuspään taitoja ja ominaisuukai, mikäli mielii pelata.
Tämä trendi näkyy toki muutenkin nykyään mielestäni pelipaikan vaatimuksissa, kun huippujoukkueet ja huippuvalmentajat (mm. ainakin Bayern ja Nagelsmann sekä etnekin City ja Guardiola etunenässä tulevat mieleen) jotka perään kuuluttavat ja jopa pelitavankin puolesta (ja myös valmentajien tahoilta) melkein vaativat joukkueeseen niitä pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan joustavasti ja monipuolisesti eri pelipaikoilla ja erilaisia rooleja, erilasine vahvuuksineen.