Itse huonona ihmisenä uskallan vähän nauraa kun se oma suosikki floppaa ja yrität kiemurrellen jutella neutraalisti.
Omalla kohdallani tämä tulee toteutumaan kun kestosuosikki Brasilia kyykkää jollain eeppisellä tavalla taas ja yritän peittää kyyneleet hakamussutteluun.
Itse olen taas niin huono ihminen, että silloin kun oma joukkueeni häviää, toivon sen tapahtuvan niin selvästi, että millekään jossittelulle ei ole saumaa. Jos lopputulos on kunnon turpasauna, niin se on oikeastaan sitten se kaikkein paras tapa hävitä.
Brasilian kyydissä olen itsekin, ja se kotikisojen 7-1 -tappio Saksalle on yhä mielessä. Katsoin joskus koosteen ottelusta, ja kierolla tavalla jopa nautin siitä.
On tosin myönnettävä, että minä seuraan jalkapalloa oikeastaan vain EM- ja MM-kisojen aikana. Vielä en edes ole katsonut Brasilian kokoonpanoa. Todennäköisesti se koostuu suurelta osin minulle täysin tuntemattomista pelaajista, ja sitten muutamista sellaisista, joista olen kuullut ohimennen jossain yhteydessä. Ja ehkä jokusen jopa tiedän entuudestaan.
Mutta sehän näiden kisojen suola onkin. Jopa kaltaiseni ihmiset, joita jalkapallo ei tavallisesti juurikaan kiinnosta, innostumme lajista taas hetkeksi.
Toki näiden kisojen yllä on niin paljon negatiivista, että kiinnostus on ollut varsin vähäistä aiempiin kertoihin nähden.