Matti Liljaniemi kirjoitteli maajoukkueeseen liittyen huonon kirjoituksen johon nyt tartun ja tuon esiin tässä ketjussa kirjoituksen epäkohtia.
Epäkohtiahan voi viilata sen mukaan miten monella pilkulla haluaa kirjoituksen sävyttää ja montaako niistä haluaa nussia. Enkä nyt ole noista esille nostamistasi "järisyttävistä" epäkohdista juurikaan eri mieltä, mutta kokonaisuudessaan ja ennenkaikkea pointiltaan erittäin hyvä kirjoitus Liljaniemeltä. Ihan aiheesta hän nimittäin toi nämä lukemattomia kertoja esitetyt näkökulmat jälleen kerran esille siitä mitä tulee pelaajien kieltäytymisiin. Tässä maassa tuntuu edelleen valtaosa ymmärtävän asian niin, että MM-kisat on se kauden kruunu, eikä parempaa voi olla kuin kisojen jälkeiset torijuhlat mestaruuden sattuessa kohdalle. Hei, sentään ollaan maailmanmestareita! Tottakai tämä ymmärtämättömyys pätee enimmäkseen tuulipukujen kohdalla, mutta kyllä siitä joka kevät hämmästyy yhtälailla enemmänkin kiekkoa seuraavien osalta.
Kaikki kunnia tottakai pelaajille, jotka näihin kinkereihin lähtevät. Mukava häpeninkihän se on ja monelle pelaajalle näytönpaikka. Ja jos mestaruus tulee niin erinomainen syy pöntöttää seuraavat pari viikkoa ja ravata baarista toiseen alkavana kesänä kun naisia tulee joka sormelle pelkällä silmäniskulla. Koska maailmanmestari, of course. Mutta mitä tulee faneihin ja isoon osaan kiekkoväkeä siellä kaukalon ulkopuolella, niin ei Suomessa edelleenkään ymmärretä tai haluta ymmärtää miksi kyseiset karkelot eivät monia huippupelaajia kiinnosta. Hyvä ajankohta siis jälleen hieman nostaa pelaajien näkökulmaa esille.
Luulisi, että nationalistisessa Suomessa suhtauduttaisiin maajoukkueeseen samalla tavalla, mutta ilmeisesti ei.
Kuten Pasilan spin-offissakin Skoda Cupista todettiin, niin onhan pelissä kuitenkin jääkiekon maailmanmestaruus - lajin neljänneksi arvostetuin palkinto heti Stanley Cupin, olympiakullan ja alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden jälkeen!