Väite että Neuvostoliiton voitto oli yhtä huono tai jopa huonompi vaihtoehto kuin natsien voitto on epä-älyllistä revisionismia.
Mitä tulee "Stalinin hirttämiseen" niin harvemmin sodan voittajavallan päämiestä on hirtetty sodan jälkeen. Sotarikoksiin syyllistyivät sodassa muuten usein ainakin länsimaisessa sotahistoriassa silkkihansikkain käsitellyt länsivallat USA ja Britannia. Viittaan vaikkapa Dresdenin siviilien joukkomurhaan (britit) ja atomipommin testaamiseen siviileihin (USA).
Voiton päivän ja urheilun yhdistämistä en ole tämän kevään MM-kisojen kohdalla havainnut muualla kuin jatkoajan keskustelupalstalla. Yksikään lukemani venäläismedia ei ole linkittänyt näitä kahta asiaa mitenkään toisiinsa. Voiton Päivä on niin suuri juhla Venäjällä, että jääkiekon MM-kisat eivät ole yhtään mitään sen rinnalla.
Missä vaiheessa väitin, että NL:n voitto oli yhtä huono kuin natsien voitto olisi ollut? En nähdäkseni sellaista vaihtoehtoa toivonut tai esittänyt, natsit ehdottomasti joutivat hävitä. Mutta en kykene hyväksymään Neuvostoliittoa pelkästään jonain suurena pelastajana varsinkin kun huomioi, että se oli yhtä syyllinen toisen maailmansodan alkuun kuin natsitkin, joiden kanssa se teki sopimuksen Puolan invaasiosta ja Euroopan jakamisesta etupiireihin. Neuvostoliitolla ei ollut toisen maailmansodan alussa kummempia estoja hyökätä Puolaan, hyökätä Suomeen, miehittää Baltian maita jne, ei sen kummempia estoja kuin natseilla oli ottaa Eurooppaa haltuun länsipuolelta.
Voittajaa ei toki hirtetä, sillä voittaja on aina voittaja ja sillä hetkellä oikeassa vahvimman oikeudella, vaikka olisi "puhdistanut" omaa kansaansa miljoonia aiemmin. Siinä olet toki oikeassa, että maailmansodan voittajavaltioita, myös Yhdysvaltoja ja Iso-Britanniaa, tulisi käsitellä vähän kriittisemmin, sotarikokset ovat sotarikoksia oli maa mikä tahansa. Mutta enpä ole pahemmin nähnyt NL:n/Venäjän osaltakaan mitään käänteentekevän radikaalia oman lähihistorian käsittelyä ja uudelleenarviointia, jossa todettaisiin, että kyllä se kahden miljoonan saksalaisnaisen raiskaus taisi väärin olla, tai että ei ollut oikein tappaa Katynissa puolalaisten parhaimmistoa. Pitkin hampain on sentään myönnetty että näin tuli tehtyä ja saatu esim. Mainilan laukauksien tilannetta korjailtua talvisodan osalta, mutta yleislinja tuntuu olevan edelleen, että toisessa maailmansodassa oli kyse alusta loppuun jostain yleismaailmallisesta sankariteosta eikä vain härskistä omien intressien ajamisesta ja sotaisasta invaasiopolitiikasta aina siihen pisteeseen asti, kun Hitler yllättäen hyökkäsikin. Jos Hitler ei olisi hyökännyt, niin eipä NL olisi pätkääkään piitannut mistään kansakuntien kohtaloista.
Se sentään on hyvä, ettei venäläismedia ole MM-ottelua ja voitonpäivää yhdistänyt, eipä sitä tarvitsisi jatkoajan kirjoittajienkaan yhdistää. Ymmärrän, että joku kannattaa jotain tiettyä maata, kenties jopa härkäpäisestikin, mutta en ymmärrä sitä, että mitään voitonpäivää tulee vetää urheiluun enää tänä päivänä sen enempää kuin Normandian maihinnousua tai vastaavaa.
Eiköhän mekin jätetä voitonpäivä tähän, keskitytään ennemmin peliin. Venäjä on joukkue, jolla on hienoja, taitavia yksilöitä, ja joka ennen on pelannut taitokiekkoa huikaisevalla tasolla. Toivottavasti se tähän suuntaan taas palaisi, jolloin sitä voisi joissain otteluissa kannattaakin sen sijaan, että se herättäisi samanlaista vastenmielisyyttä kuin esim. Kanadan kiekkohistorian pahimmat pukarijoukkueet, jotka ovat aikojen saatossa pelanneet todella härskisti.
